Month: May 2014

Posted on

Kesä on koittanut!

Se on kesä nyt sitten koittanut.. ja aikamoinen helle on jo ulkonakin ollut! Tämän kevään opiskeluni ovat päättyneet ja varsin hyvin arvosanoin. Näillä on hyvä jatkaa taas alkavaan syksyyn, sillä kesän aion ottaa ihan vain lomailun kannalta. Jokainen opiskelijakin on lomansa ansainnut, edes pienenkin.

Elokuussa alkaa ilmoittautuminen uusille syksyn kursseille. Olen jo pyytänyt opintojen ohjausta syksyyn ja olen sitä saanutkin. Sitä kannattaa aina rohkeasti pyytää, jos tarvitsee. Monesti ei opiskelija tule ajatelleeksi, että minä saan ja voin pyytää tukea opintoihini. Rohkeasti olen myös kysellyt kaikenlaista opettajilta ja muilta kurssien alkaessa, ettei mikään jää epäselväksi. Sillä säästää aikaa ja vaivaa tulevaisuudessa. Informaation puute voi tulla ns. ”kalliiksi” ja tuleekin tehtyä enemmän kuin tarvitsee. Sepä se onkin yliopisto-opiskelussa, että itse joutuu olemaan aktiivinen. Kaikkea ei anneta enää valmiina.

Syksynkin opintoja on jo nyt hyvä suunnitella, vaikka syksyn ohjelma julkistetaan virallisesti vasta 1.7.2014. Kesän opintoihinhan on nyt ilmoittautuminen käynnissä, mutta päätinkin jättää ne nyt väliin ja tsempata sitten taas syksyllä. Näin vuoden sisään jaksottuu mukavasti lomaa ja aherrusta.. sopivassa suhteessa.

Aina se fiilis, kun näkee ensimmäisenä uuden opintotarjottimen eli mitä on taas luvassa ensi syksynä tai koska vaan, on tietynlainen:

–          UPS! Tätäkö tämä nyt on!

Mutta hyvin on kaikki kuitenkin mennyt opiskeluiden suhteen, kun taaksepäin katsoo ja eteenpäin on menty. Omaa opiskeluhistoriaansa on hyvä selata taaksepäin ja katsoa kuinka pahimmistakin sudenkuopista on selvitty. Se antaa voimia tulevaan!

Lopuksi haluan kertoa, että jään bloggauksestakin kesätauolle ja palailen taas syksyllä asiaan. Silloin pystyn kertomaan tarkemmin syksyn suunnitelmista. Joten toivotan Sinulle oikein mukavaa ja virkistävää kesää lukija! Palaamisiin taas syksyllä 2014! 🙂

Alla vielä rauhoittavan kaunis kuva eräältä kesälomamatkalta “vuonna nakki ja muusi”, tätä katsellessa sielu lepää ja aivot narikkaan 😉

Posted on

Talouspolitiikan modernit klassikot

Noin kuukauden “loman” jälkeen oli ihanaa päästä taas luennoille. Keskiviikkona siis alkoi talouspolitiikan modernit klassikot -luentosarja. Se kuuluu osana Poliittiset instituutiot ja poliittinen osallistuminen -jaksoa. Ja koska talouspoliittinen osaamiseni rajoittuu 1 opintopisteen suoritukseen viime talvena, tulee kurssi todella tarpeeseen. Mitä enemmän opiskelen valtio-oppia, sitä enemmän haluan tietää myös taloustieteestä! Aiheesta, josta en olisi kymmenen vuotta sitten olla vähemmän kiinnostunut.. niin sitä ihminen muuttuu! Sen takia Avoin yliopisto onkin mahtava mahdollisuus kokeilla asioita, joihin ei ehkä kuitenkaan halua ainakaan sillä hetkellä paneutua viideksi vuodeksi. Olen nimittäin välillä miettinyt jo taloustieteen opintojakin! Ja vaikka minullakin on jo yksi tutkinto, täytyy myöntää, että mitä enemmän opiskelen, sitä enemmän myös haluan opiskella. Kaukana ovat siis yliopisto-opintojen alkuaikojeni”pakkopulla-ajatukset”.

Luennoilla olemme saaneet kuulla tähän mennessä Smithistä, Marxista, Malthusista, Ricardosta, Millistä ja Keynesistä. Kovin moni edellä mainituista ei ollut minulle tuttu entuudestaan edes nimenä, joten minulla onkin jo nyt hyvin oppinut olo. Kivaa on myös, että kurssin voi suorittaa luentopäiväkirjalla. Ainakin minulle se sopii, sillä tunnen oppivani enemmän, kun voin rauhassa pohtia luentojen teemoja. Tosin sekään ei aina ole helppoa. Varsinkaan jos luennot pitäisi tiivistää yhteen sivuun, niin kuin nyt.

Epätoivonkin hetkiä on koettu. Luennoilla tuntuu nimittäin välillä siltä, että vaikkapa Ricardon ja Malthusin teoriat ovat kaikille jo entuudestaan tuttuja. Tällaisina hetkinä tulee keskittyä vain “omaan suoritukseen” urheilukielellä sanoakseni ja ajatella, ettei tälläkään kurssilla vaadittu valtio-opin perusopintojen lisäksi muita pohjatietoja.

Posted on

Pitkästä aikaa

Viimeksi, kun kirjoitin, oli joulukuu, ja olin valmistautumassa Media ja demokratia -kurssin tenttiin sekä lukemassa demokratian teorioista ja käytännöistä ylipäänsä. Luentokurssin verkkotentti alkoi siis tammikuun lopussa ja kesti viikon, ja kirjatentti taas oli helmikuun alussa. Oli ihan mielenkiintoista tehdä verkkotenttikin, mutta jotenkin se tuntui minusta vähemmän opettavaiselta kuin muut suoritusmuodot ovat olleet. Siinä sai nimittäin pitää muistiinpanoja esillä, kun tenttiä teki. Minulle tulikin tunne, etten oppinut siitä kovinkaan paljoa. Kirjatentti demokratian teorioista ja käytännöistä meni jo melkeinpä rutiinilla. Tosin haluaisin yhä edelleen lukea kirjat useampaan kertaan ennen tenttiä! Se on näin laajoissa kokonaisuuksissa vain mahdotonta, sillä muuten suorituksia tulee vielä hitaammin kuin nyt. Humanistisessa tiedekunnassa se onnistui, kun kokonaisuudet olivat suppeampia ja usein luettavaa oli vain luentomuistiinpanot. Tämä lienee totuttanut minut lukemaan tenttimateriaalin useaan kertaan. En ehkä sen takia oikein luota siihen, että vain yhdellä lukemisella voisi pärjätä tenteissä. Tämän takia teen lukemisen lisäksi työläitä muistiinpanoja, ja usein luen ainakin osan kirjoista kahteen kertaan.

Virallisesti olen siis työtön eli en saa opiskella kuin 5,2 opintopistettä kuukaudessa. Välillä se turhauttaa, ja olenkin joutunut siirtämään tenttejä sen takia. Tämä varsinkin koska minun alallani ei ole kovin paljon töitä tarjolla, joita voisi ylipäätään hakea. Olen siis joutunut olemaan välillä ihan vain “tyhjän panttinakin”, kun en ole voinut opiskella, eikä töitä ole ollut tarjolla, mitä hakea. Sitä luulisi, että arki olisi ihanaa, kun ei tarvitse herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Tai kun ei ylipäätään ole kellonaikoja, jolloin pitää mennä töihin. Voin kertoa “kokemuksen syvällä rintaäänellä”, että sekin alkaa tylsistyttämään pidemmän päälle. Sen takia olenkin tehnyt itse itselleni rutiineja, joita noudatan. Herään esimerkiksi joka aamu viimeistään kello seitsemän.

Mitä helmikuun jälkeen sitten on tapahtunut? Demokratian teoriat ja käytännöt -tentin jälkeen olen tehnyt tutkintoa täydentäviä opintoja EU-kokonaisuudesta yliopistolle. Tämä on loistava tapa tehdä keskeneräinen kokonaisuus valmiiksi, sen kuitenkaan hidastamatta valmistumista. Hyvä puoli siinä on sekin, että se on ilmaista. Avoimen opinnot kun tekevät melko ison loven työttömän kukkaroon. Tämän lisäksi sain mahdollisuuden opiskella ainetta, jota ei Avoimessa ole vähään aikaan ollut tarjolla, EU-kokonaisuutta. Kirjoitin ensin esseen Euroopan integraation talous- ja sosiaalihistoriasta ja sen jälkeen Euroopan poliittisen integraation historiasta. Tulinkin siihen tulokseen, että esseiden kirjoittaminen on minulle mieluisin ja paras tapa oppia. Toivoisinkin, että Avoimessakin voisi tulevaisuudessa kirjoittaa enemmän esseitä!