Niska on lukossa ja porukan keskinäiset suhteet solmussa. Mitäpä jos työyhteisön virkistyspäivän ohjelmassa olisi yhteinen lukuhetki? Kuntosalilla tai pelikentällä rehkimisen sijaan annettaisiin aivoille töitä? Tai voisiko yhteisestä lukemisesta – työpaikan omasta lukupiiristä – tulla pysyvä tapa?

Lukemisen ajatellaan olevan yksityistä: on vain lukija ja teksti ja jossain tekstin takana piilotteleva kirjoittaja. Olemme tottuneet pitämään lukemista sisäänpäinkääntyneenä harrastuksena. Kuitenkin vain pikkuisen lähestymiskulmaa säätämällä lukemiseen saadaan mukaan sosiaalinen ulottuvuus.

Kun perustetaan lukupiiri, heti alkajaisiksi saadaan harjoitella kompromissin tekemistä: luettavasta teoksesta tai tekstistä sovitaan yhteisesti. Sosiaalisuus moninkertaistuu, kun päästään keskustelemaan. Yksi teos saa yhtä monta tulkintaa kuin sillä on lukijoita. Vallitsee tulkitsemisen – tai yhtä lailla tulkitsematta jättämisen – vapaus.

Draaman ja kirjoittamisen menetelmiä on jo onnistuneesti sovellettu työyhteisöissä. Lukeminen voi herättää ajatuksia hiljaisemmalla tavalla, jota syrjäänvetäytyvänkään ei tarvitse kavahtaa. Taitava ohjaaja ja oikeat tekstit voivat viedä lähelle työyhteisön pulmatilanteita. Siinä missä organisaatioteoria tai elämänhallintaopas saattavat käsitteellistää liikaa, sopiva kaunokirjallinen teksti voi leikata suoraan tapahtumien ytimeen.

Aina ei tarvita akuuttia ongelmaa, vaan yhtä lailla antoisaa on pysähtyä peruskysymysten äärelle. Mistä muualta kuin kaunokirjallisuudesta löytyy rajattomasti esimerkkejä? Kappale kaunokirjallista maailmaa voi auttaa meitä asettumaan oikeaan kohtaan tässä arkisessa elämänmenossa. Näköalat laajenevat ja parhaimmillaan huimaavat – hyvänlaatuisesti.

Teksti: Tuulikki Norrlin

Sanat työssä -seminaarin työryhmän jäsen Tuulikki Norrlin on lahtelainen luovan kirjoittamisen ohjaaja ja kirjoittaja, KTM. Hän harrastaa aktiivisesti lukupiirejä ja opiskelee kirjallisuusterapiaa.

Taidelähtöiset menetelmät ovat tulleet osaksi työelämän kehittämistä. Taidelähtöisillä menetelmillä tarkoitetaan esimerkiksi teatterin, tanssin, kuvataiteen, kirjoittamisen tai musiikin käyttämistä osana organisaation, työyhteisön tai henkilöstön kehittämistä.

Sanat työssä -seminaaria (4.-5.9.2014) suunnitellessamme työryhmämme on pohtinut kirjoittamisen ja lukemisen vahvuuksia työyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Ainakin seuraavia ajatuksia on tullut esiin:

– Sanat ovat arkinen väline, jolla muutenkin kommunikoimme toistemme kanssa. Siinä mielessä sanat ovat helppo väline ottaa käyttöön – tarvitaan vain kynä ja paperia.

– Kirjoittaminen on turvallista. Kirjoittajalla on valta päättää, kuinka paljon hän jakaa muille siitä, mitä on kirjoittanut.

– Kirjoittamalla voi työskennellä yhtä aikaa hyvin henkilökohtaisella ja toisaalta yhteisöllisellä tasolla.

– Kirjoittamisen lisäksi lukeminen voi olla vahva yhteisöllinen kokemus. Työpaikan lukupiiriin voi valita kirjallisuutta esimerkiksi ammattialan perusteella.

– Faktan ja fiktion vuorovaikutus; fiktion kautta pääsee usein asian ytimeen paremmin kuin faktoja kirjaamalla. Tarinan tai metaforan avulla voi päästä pureutumaan vaikkapa sellaiseen vaikeasti tavoitettavaan asiaan kuin työpaikan ilmapiiri.

“Tarvitaan vain kynä ja paperia.” Kuvassa kirjoittajakouluttaja Veronica Slater, joka vieraili TAIKA-hankkeen seminaarissa Lahdessa vuonna 2011. Kuva: Paula Sundell

Teksti: Anu-Liisa Rönkä

Ajatus Sanat työssä -seminaarista (4.-5.9.2014) sai alkunsa valtakunnallisessa TAIKA-hankkeessa. Se oli työelämän kehittämishanke, jossa käytettiin ja tutkittiin taidelähtöisiä menetelmiä työpaikoilla.

Työpaikoilla järjestettiin esimerkiksi teatterin, tanssin, kuvataiteen, kirjoittamisen tai musiikin työpajoja osana organisaation, työyhteisön tai henkilöstön kehittämistä. Toiminta tapahtui ammattilaisen ohjauksessa; osanottajien ei tarvinnut hallita mitään taiteenlajia, eikä tavoitteena ollut tuottaa “hienoa” taideteosta vaan hyvä prosessi, jonka vaikutukset osanottajat kokivat itsessään.

Eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa työskennellessämme huomasimme, ettei sanataiteen ammattilaisia ollut mukana toiminnassa samalla tavalla kuin monen muun taiteenlajin edustajia. Joten halusimme kutsua alan ammattilaisia pohtimaan asiaa yhdessä.

Toki sanataiteen kentällä tehdään jo monenlaista yhteistyötä muun työelämän kanssa. Hienoja esimerkkejä tarjoilee muun muassa turkulainen Kirjan talo.

Anu-Liisa Rönkä työskentelee erikoissuunnittelijana Helsingin yliopston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kehittämisohjelmassa Yhteisöjen luova kehittäminen ja monikulttuurisuus.

Teksti: Anu-Liisa Rönkä