Muutaman päivän ajan on pelkkojen eli kaivauslastojen kilinä taas kaikunut Espoon kartanon metsässä. Mankbyn keskiaikaista kylätonttia kaivetaan jo kuudentena kesänä peräkkäin. Tänä vuonna odotukset ovat korkealla. Nyt kerätään vuosien pitkäjänteisen ja kärsivällisen työn hedelmiä.
Tänä vuonna on tarkoitus saattaa päätökseen kylätontin keskellä olevien isojen alueiden kaivaukset. Aikaa on kesäkuun loppuun ja tutkimushenkilökuntaa enemmän kuin viime vuonna. Ulrika, Ansku, Maija ja Elina ovat olleet mukana projektin alkuvaiheista saakka, Sannakin jo muutamana vuonna. Elisa, Essi, Reija ja Verna ovat joukossamme uusia kasvoja. Lisäksi mukana työssä ovat Hangö Sommarunin kaivauskurssit, joilla on mukana monta jo useana kesänä Mankbyssä kaivanutta harrastajaa.
Kylätontin ylärinteellä tutkitaan monimutkaista eri-ikäisten rakennusten jäänteiden muodostamaa kokonaisuutta. Siellä kaivausalueita on avattu vuosi toisensa jälkeen hieman lisää, jotta pienten tirkistysreikien sijaan saataisiin esille kokonaisia rakennustenperustuksia. Nyt nuo eri-ikäiset perustukset ovat vihdoin kuin tarjottimella tutkittavanamme. Ylimpänä on 1500-luvun lopun kuninkaankartanoaikaan kuuluva iso rakennus, sen alta häämöttää keskiajan mankbyläisten tupia ja muita rakennuksia kuin kerroksina päällekkäin ja lomittain. Vihdoinkin isot kokonaisuudet alkavat hahmottua.
Tuloksia on alkanut tulla heti, kun saimme avattua ja puhdistettua talvikausiksi peitetyt kaivausalueet. Kuninkaankartanoajan ison rakennuksen vieressä ollut hiilensekaisenmaan värjäämä juova herätti kummastusta jo kesällä 2008 eli silloin, kun kaivaukset Mankbyssä toden teolla alkoivat. Tänään oli aika palata sen pariin. Parin tunnin uurastuksen jälkeen musta maakerros oli kunnolla näkyvillä. Kesti vain hetken, kunnes arkeologin katse ylsi profiilipalkin taakse, jossa häämötti viime vuonna paksun hiekkakerroksen alta löytyneen kuoppataloksi epäillyn pitkänomaisen kaivannon pääty. AHAA: mustan juovan täytyy olla kuopan toisen päädyn reunaa! Hypoteesi kuoppatalosta alkoi varmentua. Ison painanteen tyhjentäminen täyttöhiekasta vaatii vielä paljon hikistä lapiointia, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että vaiva palkitaan. Sopii vain toivoa, että saamme kuopan pohjalta vastauksia kuoppatalon käyttötarkoituksesta. Onko se orjien asumus vai käsityöpaja? Todennäköisesti nyt on kyseessä jälkimmäinen, vaikka molempia tulkintoja onkin esitetty Ruotsin puolelta löytyneistä kuoppataloista.