Laura Ylirukan viimeviikkoinen blogikirjoitus käytäntötutkimuksen kansainvälisestä menestystarinasta innoitti minut jatkamaan muistelemista. Tarinassa on monia jännittäviä käänteitä, joissa Heikki Waris -instituutti on tehnyt merkittävää pioneerityötä.
Yksi käänne tapahtui Jyväskylässä maaliskuussa 2013 eurooppalaista ESWRA-konferenssia edeltävänä päivänä, kun eurooppalainen Evidence-based social work -tutkijaverkosto kokoontui ja kutsui minutkin konferenssin puheenjohtajana mukaan. Olin aloittanut instituutin tehtävissä elokuussa 2012 ja osallistunut saman vuoden toukokuussa järjestettyyn käytäntötutkimuksen konferenssiin Helsingissä. Minut yllätti, että professori Mike Fisherin kokousalustuksessa käytäntötutkimus sai merkittävän sijan. Hän esitteli uuden konseptin intoa puhkuen ja käyttäen Heikki Waris -instituutissa ottamaansa valokuvaa käytäntötutkimusta esittelevästä posterista. Puhujan sisältökuvaus ei vastannut kaikin osin kuvan esittämää, mutta miten olisi voinutkaan. Pääasia oli, että käytäntötutkimuksen idea oli kolahtanut ja myynyt itsensä aiemmin vannoutuneelle EBP-ajattelijalle ja sitä yksinomaan tekevän instituutin toiminnasta vastanneelle tutkijalle.
Sama ilmiö toistui New Yorkin konferenssissa kesäkuussa 2014: vannoutunut EBP-kehittäjä, professori Bruce Thyer alkoi plenary-esitelmässään todistella, että itse asiassa hän oli käytäntötutkija jo 1980-luvulla. Nämä takinkääntökuvaukset olivat itselleni jotain sellaista, mitä piti sulatella jonkin aikaa. Lopulta ymmärsin, että mehän olemme samalla asialla. Kummankin lähestymistavan tavoitteena on vaikuttavien palvelujen tuottaminen. Vain tietokäsityksissä on huomattava ero: me käytäntötutkijat perustamme tiedon tuottamisen kontekstuaaliseen eli toimintaympäristöön sidottuun tietämiseen ja annamme kriittiselle ajattelulle sekä reflektiivisyydelle merkittävän sijan tiedonmuodostuksessa.
Eurooppalainen sosiaalityön tutkimuksen seura ESWRA perustettiin Jyväskylässä maaliskuussa 2013. Sääntöihin sisällytettiin mahdollisuus perustaa temaattisia tutkijaverkostoja (Special Intrest Group, SIG). Olin perustamassa käytäntötutkimuksen SIG-ryhmää heti kun se oli mahdollista ja toimin huhtikuuhun 2017 asti sen koordinaattorina. Uuden organisaation rakenteet eivät heti mahdollistaneet kaikkea haluamaamme, mutta vähitellen olemme vakiinnuttaneet esimerkiksi käytäntötutkimuksen pre-konferenssin (Lissabon 2016, Aalborg 2017) sekä useampipäiväisen kesäkoulun tohtorikoulutettaville ja käytäntötutkijoille (Liettua 2016, Irlanti 2017).
Heikki Waris -instituutin Praksis-toiminta on saanut viime vuosina runsaasti kansainvälistä huomiota. Jyväskylän ESWRA konferenssin yhteissessio brittitutkijoiden kanssa johti kahteen tieteelliseen yhteisartikkeliin ja New Yorkin esitystä vaadittiin julkaistavaksi tieteellisenä artikkelina. Eräs amerikkalainen sosiaalityön professori totesi sen kuultuaan: ”Te olette 20 vuotta meitä edellä”.
Kansainvälisestä palautteesta intoutuneina olemme valmistelleet Hong Kongin konferenssiin suomalais-amerikkalaisena yhteistyönä työryhmän, jossa keskustellaan tutkimusperustaisen tiedon ja ajattelun merkityksestä palvelujen kehittämisessä. Heidi Muurinen esittelee oman tutkimustyönsä pohjalta sitä, mikä merkitys ajattelulla on sosiaalityötä uudistettaessa, sekä sitä millaista ajattelua tulevaisuuden sosiaalityöntekijät tarvitsevat. Nanne Isokuortin ja Kaisa Pasasen esitys käsittelee Helsingin kaupungin jalostamaa, alun perin instituutin kehittämää, sosiaalisen raportoinnin menetelmää palvelujen kehittämisen resurssina. Lisäksi esittelemme Espoon asukastaloa uudenlaisen, asukaslähtöisen Praksis-toiminnan opetuksen ja tutkimuksen kenttänä. Ryhmän kommentaattoriksi on lupautunut professori Mike Austin, jolla on pitkäaikainen kokemus organisaatioiden palvelukäytäntöjen kehittämisestä Kaliforniassa. Hong Kongista on odotettavissa tuliaisia ja pian myös uusia käytäntötutkimuksen tekstejä.
Mirja Satka
Sosiaalityön käytäntötutkimuksen professori