KK4: Teemoittain juttuja

Visiitti ruutukarttojen maailmaan

Neljännellä kurssikerralla tehtiin taas paljon juttuja, joskin nyt niiden tekeminen alkaa jo tuntua kevyemmältä ainakin GIS-luokan tehokoneilla. Toista se oli kotona läppärillä, kun tein kaikki samat asiat uudestaan ihan vaan siksi, koska en ilmeisesti osaa tallentamista kovinkaan hyvin. Toisaalta ehkä tämä on jokaisen GIS-velhon salainen taustatarina, hommahan helpottuu sitä mukaa kun sitä harjoittelee.

Tällä erää tavoitteena oli esittää tietoa kartalla ruutuja käyttäen, joten ensimmäinen askel oli ruudukon luominen ja siihen tiedon sitominen. Ruutujen avulla tiedon esittäminen on erittäin yleistävää parhaassakin tapauksessa, mutta samalla se avaa uusia mahdollisuuksia erityisesti aluejakonsa ansiosta.

Tästä Siiri Kokkonen mainitsi blogissaan; ”Toisaalta ruudukkokartan avulla voidaan esimerkiksi kurssitehtävän tavoin tutkia jonkin ilmiön esiintymistä tehokkaasti yhden aluerajauksen sisällä.”. Mielestäni tämä huomio on loistava, sillä aina valmiit aluejaot eivät ole meille parhaiten toimivia, etenkään kun haluamme tutkia yhden suuremman alueen sisältöä tarkemmin.

Ruututeemakartta esimerkiksi kuvastaa hyvin kaupungin asutustiheyttä (kuva 1), erityisesti kun käytössä on suhteellisen pienet, vain sivuiltaan 1 km pitkät ruudut.

Ruudut eivät kuitenkaan itsessään tuo tähän karttaan mielestäni riittävästi informaatiota, joten jätin karttaan esimerkiksi taustalle harmaan pääkaupunkiseudun alueen kuvaamaan niitä paikkoja, joissa asutusta tai tietoa siitä ei ole. Sen lisäksi lisäsin karttaan päätiet hahmottamaan niiden merkitystä asutuksen sijoittumiseen. Toisaalta järvet ja joet olisi voinut myös jättää ruudukon päälle, mutta turha se kai on jälkiviisastella, kun en aio enää näitä korjaillakaan.

Kuvassa 2 on samoin metodein rakenneltu kartta ruotsinkielisten prosenttiosuuksista ruutujen alueella. Tässä kartassa muodostuu ongelmaksi pienten ruutujen satunnainen kohdistuminen, sillä joukossa on ruutuja, joiden alueelle sattuu vain asukas tai kaksi. Otannan kapeus ei sinänsä vääristä tulosta, mutta taustatietojen tärkeyttä se korostaa etenkin kun vain yksi ruotsinkielinen asukas yhdellä alueella nostaa prosentit sataan. Sen lisäksi, että sata prosenttia kuulostaa useammalta, kuin yhdeltä, voisi tässä kohtaa pysähtyä miettimään myös alueen asukkaiden yksityisyydensuojaa.

Vertailin myös ruutukoon merkitystä, kun muuttujana oli ulkomaan kansalaisten osuudet eri pääkaupunkiseudun alueilla (kuva 3 ja 4). Kuvan 3 ruuduissa on kahden kilometrin mittaiset sivut ja kuvan neljä ruuduissa sivut ovat viiden kilometrin mittaiset. Tähän kuvantamiskohteeseen viiden kilometrin ruudukko on aivan liian suuri ja yleistävä, mutta kahden kilometrin ruudukolla voisi vielä tehdäkin jotain. Tai ehkä suuremmat ruudut auttavatkin aiemmankin kartan ongelmakohdassa – tässä kartassa (kuva4) ei ainakaan yksikään alue värjäänny tummimmalla värillä sen yhden ainoan asukkaan vuoksi.

Kaikkiaan näen ruutukartoissa paljonkin potentiaalia käyttöön silloin, kun valmiit aluerajat eivät riitä tai ole jostain syystä toimivia käyttötarkoitukseen. Onhan näissäkin huonot puolensa, kuten tuo raaka rajaaminen ja yleistäminen ja erityisesti tämä kysymys yksityisyyden kannalta, jos sattumanvaraisesti asettuneen ruudun sisään jääkin vain yksi ihminen tai perhe.

Karttojen rakentelu ja niiden taustatietojen pyörittely alkaa jo sujua ja on se ihan kivaakin. Seuraavana haasteena on opetella tallentamaan tiedot oikein, ettei ihan jokaista tehtävää tarvitsisi toistaa jokaista askelta myöten.

Lähteet:

Kokkonen, S. 9.2.2022. Ruudun takaa – ruututeemakarttaharjoituksia. Leipä-blogi. https://blogs.helsinki.fi/siirikok/ viitattu 15.2.2022