Kuten jo mainitsin, osallistuin alkuviikosta Kielitieteen päiville, jotka pidettiin Helsingin yliopiston järjestäminä hotelli Paasitornissa. Teemana oli “kielellinen ja kielitieteellinen diversiteetti”. Omassa asuinkaupungissa järjestettävissä tapahtumissa on luonnollisista syistä enemmän häiriötekijöitä kuin muualla (kokouksia, kotiintuloaikoja), mutta kaikesta huolimatta pääsin kuuntelemaan kiinnostavia esitelmiä ja nauttimaan tarjoiluista.

Illallisen yhteydessä oli kielitiedeaiheinen tietokilpailu, jossa muun muassa kysyttiin, missä puhutaan turkua ja missä savosavoa. Turku on tietenkin Tšadissa puhuttu pidgin-arabian muoto, ja savosavoa puolestaan puhutaan eteläisellä Tyynellämerellä, Salomonsaariin kuuluvalla Savolla.

Johannes Haapasalon nyrkkeilijäveistos konferenssipaikan edessä.

Historiallisen kielentutkimuksen, vanhojen kirjakielten ja tekstien teemaryhmän työpajan sijoittuminen aika-avaruudessa ei ollut lähtökohtaisesti ehkä paras mahdollinen: paikka oli Tieteiden talo, joka on suhteellisen kaukana varsinaisesta tapahtumapaikasta Hakaniemestä, ja ajankohta konferenssi-illallista seuraava viimeisen päivän aamu. Paikalla oli kuitenkn kiitettävästi myös muita kuin puhujia, ja keskustelu oli hyödyllistä. Kiitokset Aino Liiralle ja Sirkku Ruokkeiselle asian järjestelyistä!

Oman esitelmäni yleisökommenteissa nousi esille kysymys, esiintyykö vastaavaa “sporadista latinisaatiota” muissa genreissä. En ole oikeastaan törmännyt vastaavaan ilmiöön missään tai sitten en ole vain tajunnut sitä. Täytyy pitää silmällä.

Kielitieteen päivien päätyttyä oli vuorossa lounas ja historiallisen kielentutkimuksen teemaryhmän tekstityöpaja. Käsiteltävä tekstnii liittyi aiheeseen, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Kiitän kaikkia läsnä olleita kommenteista ja hyvästä seurasta!

Kaiken tämän jälkeen ehdin hengähtää Helatorstain ajan, mutta nyt olenkin jo viettämässä pidennettyä viikonloppua Leedsissä Royal Armouriesissä miekka ja kupura -tapahtuman merkeissä.