Vappu on aina vähän ahdistavaa aikaa. Vaikka vapaapäivä ja keväästä iloitseminen ovat sinänsä positiivisia asioita, tähän aikaan vuodesta on aina erinäisiä huolehdittavia asioita ja noudatettavia kalmalinjoja. Tänä vuonna kaikenlaisia asioita on hoidettavana aivan erityisen paljon, ja olen joutunut priorisoimaan sekä pakollisten aikataulujen että oman jaksamiseni pakottamana. Erinäiset pienet ja suuret sivuasiat, joita olen lupautunut hoitamaan, kummittelevat taustalla lisäten stressiä ja huonontaen unen laatua, mikä laskee etenkin tutkimuksellista työtehoa. Oikea ratkaisu voisi olla hoitaa aina heti kaikki, mikä hoidettavissa on. Viime aikoina olen noudattanut sellaista hyväksi havaitsemaani konstia, että kun mieleen tulee jokin (yleensä epämieluisa) asia, joka on tehtävissä mutta tekemättä, lasken kolmeen ja teen sen.

Bonam Walpurgis noctem!

En osallistu tänään mihinkään vappuaaton rientoihin, vaan työskentelen niin kauan kunnes väistyminen keskustasta muuttuu välttämättömäksi. Huomisen aion kuitenkin viettää tavanomaisten vappuaktiviteettien parissa miettimättä mitään työ- tai muitakaan asiallisia asioita.

Muuten olen toukokuussa lupautunut puhumaan klingonin kielestä fiktiivisten kielten seminaarissa (8.5.), minkä jälkeen osallistun Leedsissä konferenssiin (10.5.) pitämällä esitelmän (joka ei ole vielä ihan valmis), jonka perään pidän vielä toisen (11.5.), vähemmän akateemisen esitelmän Heinrich von Günterodesta sekä työpajan hänen näkemyksistään I.33:n miekkailutekniikoista (11. ja 12.5.). Näiden jälkeen osallistun tutkijakoulun (vai onko se koulutusohjelman) kesäkonferenssin (27.-28.5.) tekstityöpajaan tekstillä, joka pitäisi vielä kirjoittaa valmiiksi, mutta joka onneksi edustaa puhtaimmillaan “pitää enää kirjoittaa” -tyyppiä. Molemmat mainitut konferenssit liittyvät tutkimustyöhöni ja edistävät väitöskirjani valmistumista, mikä on tietysti hyvä asia.