Kuudennella kurssikerralla saimme tehdä karttoja itse valitsemistamme hasardeista. Työn tarkoituksena on opetella netistä löytyvän datan muokkaamista siihen kuntoon, että sitä voidaan käkyttää Qgis:in kaltaisissa ohjelmissa. Tavoitteena oli luoda opetustarkoitukseen suunnattuja karttoja, jotka kuvaavat esittämiään ilmiöitä hyvin.
Ensimmäisessä kartassani (kuva 1) halusin esittää tulivuorten räjähdyksien suuruutta ja sijaintia maailmankartalla. Vulkaaninen räjähdysasteikko eli VEI kuvaa tulivuorten räjähtävyyttä. Tekemässäni kartassa tummimmat värit kuvaavat suurimpia räjähdyksiä eli niiden logaritminen VEI-indeksi on siis suurin. Tuotostani voisi käyttää opetuksessa esimerkiksi aktiivisten tulivuorten sijainnin kuvaamisessa.
Suurin osa purkauksista on tapahtunut samoissa paikoissa, joten yksittäisiä purkauksia ja tulivuoria on hankala erottaa kartasta. Yksittäiset purkaukset olisi voinut saada näkyviin, jos olisin pienentänyt räjähdyksiä esittäviä pisteitä tarpeeksi. Kuvan luettavuus olisi kuitenkin kärsinyt liikaa, joten päätin säilyttää pisteiden koon informatiivisuuden kustannuksella. Kartta onnistuu kuitenkin kuvaamaan ilmiön esiintymistä maailmanlajuisesti melko hyvin. Lisäsin karttaani litosfäärilaattojen rajoja kuvaavat viivat, jotka auttavat kuvan katsojaa ymmärtämään litosfäärilaattojen ja tulivuorten sijaintien välisen yhteyden. Kuten Riina Hiltula myös toteaa blogissaan, suurin osa tulivuorista esiintyy laattojen rajakohdissa ja kuumien pisteiden läheisyydessä. Halusin kartassani korostaa erityisesti tätä aspektia.
Kuva 1. Tulivuorten sijainnit ja VEI-indeksit
Löysin netistä vulkaanista aktiivisuutta kuvaavan maailmankartan (kuva 2), joka ottaa myös huomioon litosfäärilaattojen liikesuunnat. Kyseinen kartta on kuitenkin hieman epäselvä, sillä siihen on pyritty kasaamaan suuri määrä tietoa. Kartassa esitetään niin vimeaikoina aktiivisena olleet tulivuoret, kuin myös koko holoseenin aikana aktiivisena olleet tulivuoret. Tämän takia kartan luettavuus ei ole parhaimmasta päästä. Tämän lisäksi osa litosfäärilaattojen rajojen väreistä ei erotu kunnolla toisistaan. Kartta kuitenkin antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, mihin aktiiviset tulivuoret sijoittuvat ja ovat sijoittuneet.
Kuva 2. Tulivuorten sijainti maapallolla. Lähde: ResearchGate.net
Toisessa kartassani (kuva 3) halusin esittää erilaisten tulivuoprityyppien sijoittumista. Halusin esimerkiksi pohtia sitä, sijoittuvatko tietynlaiset tulivuoret tietyille alueille, jos ilmiötä tutkitaan maailmankartalla. Kartan toteuttamisessa ongelmia tuotti muun muassa englanninkielisten sanojen kääntäminen suomeksi. Kaikille tulivuorityypeille ei löytynyt sellaista käännöstä, jota voisin väittää huoletta oikeaksi. Suomensin siis osan käyttämistäni tulivuorityypeistä omien taitojeni varassa. Jätin myös osan tietokannan tulivuorityypeistä pois kartastani, sillä en kokenut niiden lisäävän karttaan mitään oleelliseta, enkä ollut edes tietoinen kaikkien niiden olemassaolosta.
Luomani kartan perusteella voidaan havaita, että suurin osa esittämistäni tulivuorista on kerrostulivuoria. Jälleen kerran tulivuoria kuvaavien pisteiden päällekkäisyys estää joillakin alueilla yksittäisten tulivuorten sijaintien tarkastelun, mutta pyrinkin tällä kartalla havainnollistamaan ilmiön yleistä luonnetta. En löytänyt juuri tätä ilmiötä kuvaavaa karttaa netistä, joten en voi vertailla oman karttani onnistuneisuutta.
Kuva 3. Tulivuorityyppien sijoittuminen maapallolla.
Kolmannessa kartassani (kuva 4) päätin siirtyä tulivuorista meteoriitteihin. Maahan iskeytyneitä meteoriitteja oli käyttämässäni tietokannassa niin paljon, etten viitsinyt tehdä ilmiötä kuvaavaa maailmankarttaa. Koko maapallon kattava kartta ei myöskään olisi tuonut enempää oleellista tietoa kartan tulkitsijalle, sillä meteoriitit iskeytyvät maahan sattumanvaraisesti. Rajasin siis karttani alueeksi Australian.
Kuva 4. Australiaan pudonneet meteoriitit.
Päätin jakaa karttani meteoriitteja kuvaavat pisteet kolmeen ryhmään niiden koon mukaan. Pienimmät meteoriitit ovat alle kilon painoisia. Kartan mukaan suurin osa niistä sijoittuu Länsi- ja Etelä-Australiaan. En löytänyt niiden mielenkiintoiselle sijoittumiselle mitään tarkkaa syytä. Yksi mahdollisuus on se, että kyseisellä alueella tarkkaillaan enemmän meteoriittien putoamista tai sieltä on helpompi löytää pudonneita meteoriitteja.
Netistä löytämäni How to find a meteorite that’s fallen to Earth -artikkelin mukaan Australian syrjäisimpiin osiin on asetettu meteoriitteja havaitsevia laitteita. Artikkeliin liitetyn kuvan perusteella suurin osa meteoriittihavainnosta sijoittuu lähelle kyseisiä havaintolaitteita. Muualle tippuneet meteoriitit kuuluvat pääosin suurempiin meteoriitteihin. Tämän lisäksi moni niistä on tippunut alueelle, jossa on suhteellisen paljon asutusta. Nämä seikat ovat mahdollisesti edesauttaneet kyseisten havaintojen syntymistä juuri näillä alueilla.
Kuva 5. Australiaan sijoitettujen havaintolaitteiden sijainti kartalla. Lähde: The Conversation.
Muualla Australiassa on melko satunnaisesti meteoriittihavaintoja. Suurin osa näistä havainnoista kuuluu kuitenkin kahteen suurimpaan luokkaan, eli ne ovat suuruudeltaan yli kilon painoisia. Luomani kartta ei ota huomioon kauan aikaa sitten maahan pudonneita meteoriitteja, joten meteoriittien sijoittuminen on luultavasti tasaisempaa pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Kartta kuvaa jokseenkin haluamaani ilmiötä. Havaintojen sijoittuminen tietylle alueelle antaa kuvan siitä, että jotkin alueet houkuttelevat meteoriitteja enemmän kuin toiset. Näin ei pitäisi olla ainakaan nykyisen tietämykseni perusteella. Itse ilmiötä voisi siis luultavasti kuvata paremmin jollakin toisella kartalla.
Kuudennes työkerta oli minulle kaikista työkerroista mieluisin. Oli hauskaa päästä miettimään itse mitä asioita haluan esittää kartalla sekä pääsin myös pohtimaan ilmiöiden syitä hieman tarkemmin. Netistä löytyvien tietokantojen muuttaminen oikeaan muotoon oli paikoittain hankalaa, mutta sain loppujen lopuksi haluamani asiat kartalle. Itse karttojen tekeminen oli todella miellyttävää ja jopa rentouttavaa.
Ainoa suuri ongelma tällä kurssikerralla oli mittakaavojen kanssa. Tekemissäni maailmankartoissa Australia on leveydeltään noin 500 kilometriä. Australiaan keskittyneessä kartassa Australia on sen sijaan leveydeltään lähemmäs 3000 kilometriä. Mittakaava ei luultavasti automaattisesti muuttunut, kun tarkensin alkuperäisen karttani vain Australiaan. En ole vielä aivan varma miten estäisin tällaisen kömmähdyksen ensi kerralla, joten oppimista riittää varmasti vielä paljon. Olen kuitenkin tyytyväinen aikaansaannoksiini ja uskon edistyväni kartantekijänä hitaasti mutta varmasti.
Lähteet:
Hiltunen, L (2020). Epicollect5 ja pistetietoa. Luettu 20.3.2020. https://blogs.helsinki.fi/hiltular/
Bland, P (2016). How to find a meteorite that’s fallen to Earth. The Conversation. Luettu 25.3.2020. https://theconversation.com/how-to-find-a-meteorite-thats-fallen-to-earth-52906