Kurssikerta 7: Omavalintainen analyysi koronaepidemian vaikutuksesta metroasemien käyttäjämääriin

Tämä gis-kurssi on nyt tullut päätökseensä, ja viimeisellä kurssikerralla pääsimme tutkimaan itse valitsemiamme aineistoja.

Kuten aiemmista blogipostauksista on saattanut käydä ilmi, suurimpia maantieteellisiä kiinnostuksenkohteitani ovat muun muun muassa kaupunkisuunnittelu ja segregaatio (tai sen ehkäiseminen). Lisäksi pidän jollain vaikeasti kuvailtavissa olevalla tavalla julkisista ja puolijulkisista sisätiloista, vaikka minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sen kummemmin tapana niissä hengailla, joten olen kiinnostunut myös niiden käyttämiseen ja hallintaan liittyvistä kysymyksistä. Näiden lisäksi olen myös ollut pienestä pitäen raideliikenteen suuri ystävä: yksi lapsuuden haaveammateistani oli metronkuljettaja. Siispä vielä yhdistin mukaan metroasemat, ja täydellinen aihe viimeiselle kurssikerralle oli valmis.

Tykkään liikkua kaupungeissa, seurata julkisten tilojen käyttöä ja tarkastella eri alueiden ja paikkojen väestörakenteita. Mielestäni on omasta taustasta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta hyödyllistä nähdä erilaisia paikkoja ja samalla kyseenalaistaa (ja toki joskus myös vahvistaa) omaksumiaan stereotypioita ihmisryhmistä ja alueista. Jokaisella helsinkiläisellä on varmasti tietty mielikuva esimerkiksi Kontulasta, mutta yllättävän moni ei tosiasiassa ole käynyt siellä kertaakaan tai sitten piipahtanut enintään varttitunnin viisi vuotta takaperin. Jos kuulut tähän joukkoon, voin suositella lähtemään jonain kauniina väliviikon päivänä metroajelulle Kontulaan – tai jos se on jo ennestään tuttu, niin vaikka bussilla Westendiin katsomaan toista ääripäätä.

Nyt päivän varsinaiseen aiheeseen. Korona-aikana erilaiset rajoitustoimet ovat vaikuttaneet merkittävästi julkisen liikenteen ja sen asematilojen käyttöön. Etätyö on yleistynyt monissa ammateissa, toinen aste sekä etenkin korkeakoulut ovat olleet laajasti etäopetuksessa, ja muidenkin sulkujen takia ihmisten tarve liikkua on vähentynyt. Näiden seikkojen johdosta Helsingin metrolla tehtyjen matkojen lukumäärä keskimääräisenä arkipäivänä on laskenut yli kolmanneksen, vuoden 2019 noin 296 600 matkasta vuoden 2020 noin 188 800 matkaan. (Kaupunkiliikenne Oy, n.d.) Metroasemien vuoden 2021 käyttäjämääristä ei vielä löytynyt tilastoa.

Käyttäjämäärien lasku ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri alueille. Fyysistä läsnäoloa vaativaa työtä tekevillä, kuten monilla kaupan alalla, matkailu- ja ravintola-alan työntekijöillä ja erilaisissa siivous- ja kunnossapitotehtävissä toimivilla ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta etätyöhön kuin esimerkiksi korkeakoulujen, kunnan ja valtion virastojen ja vaikkapa it-alan yritysten henkilöstöllä. Ensimmäisenä mainitun luokan työt ovat usein matalapalkkaisempia ja vieraskielinen väestö on niissä yliedustettuna.

Ylempiin tuloluokkiin kuuluvat ovat myös saattaneet korona-aikana liikkua entistä enemmän omalla autollaan ja välttää joukkoliikenteen käyttöä, toisin kuin autottomat ihmiset. Lisäksi on huomattava, että huonosti integroituneet vieraskieliset ja usein samoilla alueilla asuvat huono-osaiset kantasuomalaisetkin ovat varakkaampaan ja koulutetumpaan väestöön verrattuna suhtautuneet välinpitämättömämmin koronaviruksen aiheuttamaan riskiin, eivätkä siten ole välttäneet julkisilla paikoilla liikkumista yhtä paljoa.

Nuorten osalta koronaepidemia on myös johtanut siihen, että monia harrastus- ja vapaa-ajanviettopaikkoja on suljettu, jolloin monet nuoret ovat alkaneet viettää entistä enemmän aikaa esimerkiksi ostoskeskuksissa, joihin on helppo saapua ja joiden välillä on helppo liikkua metrolla. (Helpinen, 31.1.2021). Tämäkin ilmiö on ollut merkittävämpi huono-osaisilla asuinalueilla, joissa asunnot ovat pienempiä ja kodin puitteet mielekkääseen vapaa-ajanviettoon heikommat kuin esimerkiksi suurissa omakotitaloissa.

Näiden asioiden vuoksi hypoteesini oli, että metroasemien käyttäjämäärät ovat laskeneet eniten hyväosaisilla alueilla, joilla myös vieraskielisten osuus on pääsääntöisesti verrattain alhainen. Vastaavasti oletin, että huono-osaisilla alueilla käyttäjämäärien lasku on ollut pienempi. Metroasemien kohdalta merkittävin poikkeus tästä lienee Aalto-yliopiston metroasema, jonka ympäristön väestörakenne on erittäin vahvasti opiskelijavaltainen, ja jota on muutenkin vaikea sijoittaa yksiselitteisesti hyvä- ja huono-osaisuuden väliselle akselille.

Kuva 1. Metroasemien ympärille luomani puskurivyöhykkeet.

Analysoidakseni alueellisia eroja latasin aiemmassa harjoituksessa käytetystä aineistosta Helsingin ja Espoon metroasemien sijainnit, ja halusin bufferoida asemien ympärille vyöhykkeet, jotka ulottuivat kilometrin säteelle asemasta. Puskurivyöhykkeet menivät kuitenkin useimpien asemien kohdalla päällekkäin, joten jouduin googlaamaan apua toisistaan erillisten, mutta ei-päällekkäisten puskureiden tekoon. Tämä osoittautui hieman haastavaksi, mutta Voronoi polygons -toiminnon ja intersection-työkalun avulla sain lopulta muodostettua haluamani vyöhykkeet (kuva 1).


Kuva 2. Helsingin metron asemien käyttäjämäärät ennen koronaepidemiaa ja sen aikana sekä vieraskielisten osuus asemien lähialueilla kuvan 1 puskurivyöhykkeiden mukaan.

Tiedot väestön jakautumisesta kieliryhmiin sain aiemmassa harjoituksessa käytetystä SeutuData-aineistosta. Selvitin jokaisen aseman puskurivyöhykkeen vieraskielisten osuuden ja yhdistin sen metroasemat sisältävään tietokantaan. Lisäksi lisäsin QGISiin Kaupunkiliikenne Oy:n (entinen HKL) verkkosivuilta löytämäni tiedot metroasemien käyttäjämääristä 2019 ja 2020. Lopputuloksena oli oheinen kartta (kuva 2), joka näyttää yhdistelmän kaikista näistä tiedoista.

Olen tyytyväinen karttaani, sillä se on mielestäni visuaalisesti miellyttävä ja kertoo haluamani asiat. Merkittävät erot asemien absoluuttisissa käyttäjämäärissä ja niiden sijainti varsin lähellä toisiaan ydinkeskustassa heikentävät kuitenkin kartan selkeyttä. Yksi vaihtoehto olisi voinut olla merkitä kaikki asemat samankokoisiksi ja kuvata käyttäjämäärän vähentymistä ainoastaan suhteellisesti vuosien välillä. Toisaalta jokaisen aseman kohdalle olisi voinut laittaa kaksi erillistä kaaviota kuvaamaan vieraskielisten osuutta ja matkustajamäärän laskua, mutta tällaisen asettelun tekeminen selkeällä tavalla osoittautui vaikeaksi, joten en siihen ryhtynyt.

Kartasta voidaan huomata selvästi, että hypoteesini pitää ainakin osittain paikkansa. Suurin lasku matkustajamäärissä on Koivusaaren (65 %), Keilaniemen (63 %), Ruoholahden (49 %) ja Aalto-yliopiston (47 %) asemilla, pienin puolestaan Itäkeskuksen (16 %), Kontulan (18 %), Rastilan (20 %) ja Mellunmäen (21 %) asemilla. Kuten kartasta (kuva 2) voidaan nähdä, on juuri näiden neljän viimeksi mainitun metroaseman puskurivyöhykkeillä vieraskielisten osuus kaikkein korkein.

Tarkempia johtopäätöksiä tehdessä aineiston suhteen on kuitenkin huomioitava, että tietyn aseman matkustajat eivät aina läheskään samassa määrin ole lähialueen asukkaita. Etenkin metroverkon päädyissä merkittävä osa matkustajista voi saapua asemalle liityntäliikenteen bussilla, ydinkeskustan asemilla merkittävä osa käyttäjistä voi olla turisteja, ja esimerkiksi Keilaniemen asema palvelee enemmänkin alueen toimistoja kuin asuntoja. Ääriesimerkkinä Rautatientorin metroaseman käyttäjämäärä vuonna 2019 oli jopa 14-kertainen puskurivyöhykkeen väkilukuun verrattuna.

Lisäksi samalla puskurivyöhykkeellä voi olla keskenään hyvin erilaisia asuinalueita, jolloin samankin aseman käyttäjämäärän lasku voi keskittyä vahvasti hyväosaisille alueille ilman, että se erottuu aineistossa.

Jos kuitenkin oletetaan metroasemien käyttäjien väestörakenteen vastaavan täydellisesti puskurivyöhykkeen väestörakennetta, voidaan aineistosta laskea suomen- ja ruotsinkielisten metromatkustajien määrän laskeneen koronan vaikutuksesta 36,9 % ja vieraskielisten puolestaan 33,2 %, eli 3,7 prosenttiyksikköä ja noin 10 prosenttia enemmän kuin ei-vieraskielisten. Mainitsemieni aineistoa vääristävien seikkojen perusteella arvioin, että ero väestöryhmien välillä voi tosiasiassa olla merkittävästi tätäkin suurempi.

––––

En haluaisi leimata korkeaa vieraskielisten osuutta suoranaiseksi huono-osaisuuden mittariksi, mutta käytännössä se korreloi useimmilla pääkaupunkiseudun alueilla myös alhaisen koulutus- ja tulotason kanssa, ja siitä on helpompi löytää kattavaa ja yksityiskohtaista tietoa kuin koulutuksesta ja tuloista. Esimerkiksi käyttämässämme SeutuData-tietokannan otoksessa koulutukseen tai tulotasoon liittyviä muuttujia ei ollut mukana, joten tällainen lähestymistapa oli tällaisessa verrattain lyhyeksi tarkoitetussa tehtävässä mielestäni tarpeeksi hyvä.

Korona-aikana esimerkiksi metroasemilla ja kauppakeskuksissa on myös tehty käytännön toimenpiteitä ihmisten tarpeettoman oleskelun vähentämiseksi, esimerkiksi sulkemalla tai jopa kokonaan poistamalla penkkejä, soittamalla erilaisia korona-aiheisia kuulutuksia ja pystyttämällä ohjeistuskylttejä. Vaikka ymmärrän toki näiden toimenpiteiden lähtökohtaisen tarkoituksen, tulisi niiden vaikutusta selvittää tarkemmin etenkin nyt, kun epidemia on väistymässä, mutta monet sen aikana opitut uudet tavat jäämässä elämään.

Koronan johdosta uskon hyväosaisten ihmisten liikkumisen julkisilla paikoilla vähentyneen monesta syystä: paitsi, että heillä ei esimerkiksi työn puolesta ole enää yhtä suurta tarvetta liikkua, on myös verkkokauppa erilaisine kotiinkuljetuspalveluineen aina ruokaostoksia myöten yleistynyt merkittävästi.  Tämä edelleen saattaa etenkin pitkällä aikavälillä vaikuttaa negatiivisesti julkisten tilojen viihtyvyyteen ja turvallisuuteen, sillä niihin panostetaan usein enemmän paikoissa, joissa hyväosainen väestö liikkuu ja samalla myös tuo rahaa.

Monet koronatoimenpiteet vähentävät edelleen hyväosaisten liikkumista ja etenkin oleskelua julkisissa sisätiloissa, kun taas huono-osaisiin ne eivät vaikuta samalla tavalla. Lisäksi koronarajoitusten haittavaikutukset iskevät usein huono-osaisiin enemmän, jolloin he saattavat enenevissä määrin tulla jopa tietoisesti viettämään aikaa julkisiin tiloihin. Esimerkiksi penkkien poistaminen tehoaa varmasti hyvin niihin, jotka eivät halua istua muualla kuin penkillä, mutta hengaavat nuorisoporukat, syrjäytyneet ihmiset ja asunnottomat sen sijaan saattavat siirtyä istumaan lattialle tai portaikkoihin jopa entistä enemmän.

Lyhyesti sanottuna julkisten tilojen käyttäjäkunnan painopiste voi koronan myötä siirtyä yhä voimakkaammin huono-osaisiin päin, minkä en usko olevan loppupeleissä hyvä kenellekään. Päin vastoin kehitys voi johtaa julkisten tilojen  rappeutumiseen, mikä vähentää edelleen niiden houkuttelevuutta hyväosaisten silmissä ja toisaalta madaltaa kynnystä häiriökäyttäytymiseen tai ilkivaltaan. Olisi jokaisen väestönosan etu, että julkisissa tiloissa olisi viihtyisää ja turvallista liikkua ja oleskella.

Tätä kirjoittaessani kello on neljä aamuyöllä ja lähipäivien aikataulu on minulla melko tiukka, joten eiköhän tämä reilun 1200 sanan blogipostaus ala kohta olla tässä. Samalla pahoittelen, että suuri osa paikoittain aika lennokkaistakin pohdinnoistani ovat (ainakin toistaiseksi) lähteistämättömiä ja muistutan, että niitä saa myös ehdottomasti kyseenalaistaa niin omissa blogeissanne kuin vaikka myös ihan kasvotusten. Tämä aihepiiri on kuitenkin mielestäni niin kiinnostava, että johonkin tässä tekstissä käsittelemiini asioihin liittyvään aiheeseen voisi myöhemmin perehtyä tarkemminkin.

Lopuksi haluan vielä kiinnostuneille ja hieman erilaista näkökulmaa kaipaaville vinkata joskus aiemmin sattumalta bongaamani jutun Saako tähän istua? Isosta Numerosta, joka ainakin jossain määrin liittyy myös tämän postauksen aiheeseen. Jutussa käsitellään julkisen ja yksityisen tilan välistä harmaata aluetta, pohditaan asematilojen merkitystä kaupunkiympäristössä ja kuullaan myös usein heikommin äänensä kuuluviin saavien näkemyksiä aiheeseen.

Kiitos kurssista ja hyvää kevättä!

 

Lähteet

Helpinen, V. (31.1.2021). Korona-aika kypsyttää nuoria, kun ”kaikki on kiinni eikä ole festareita eikä keikkoja” – Huomisesta lähtien harrastuksia avataan pääkaupunkiseudulla. Yle Uutisethttps://yle.fi/uutiset/3-11765338

Kaupunkiliikenne Oy (n.d.). Metroasemien käyttäjämäärät. https://kaupunkiliikenne.fi/liikennointi/metrolla/metroasemien-kayttajamaarat/

Vehkasalo, V. (28.1.2021). Saako tähän istua? Iso Numerohttps://www.isonumero.fi/fi/saako-tahan-istua/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *