Kurssikerta 4: Tilastotietoa rakennustasolla – analyysejä SeutuData-tietokannasta

Pääkaupunkiseudun paikkatietoaineistoja sisältävä SeutuData-paketti, entiseltä nimeltään SeutuCD, on tarkin aineisto, johon olemme tällä kurssilla päässeet tutustumaan. Siinä kirjaimellisesti jokaisella ihmisellä on väliä, ja itse asiassa myös jokaisella talolla, sillä tietokanta sisältää kaikki pääkaupunkiseudun asuinrakennukset väestötietoineen.

Loimme aineiston päälle ruudukon ja Select by location ja join attributes by location -toimintojen avulla tuotimme ruututeemakarttoja erilaisista aiheista. Väestötietojen osalta aineisto sisälsi tiedon asukkaiden kansalaisuudesta (Suomi, muu), äidinkielestä (suomi, ruotsi, muu) ja iästä. Mielenkiintoista olisi ollut tarkastella myös esimerkiksi tulotietoja, joita ei kuitenkaan ollut saatavilla.


Kuva 1. 18–29-vuotiaiden osuus pääkaupunkiseudun väestöstä 1 x 1 km ruuduittain. Kartassa vain ruudut, joissa vähintään 10 asukasta.

Tein aineistosta kartan, joka esittää nuorten aikuisten osuutta väestöstä pääkaupunkiseudulla (kuva 1). Kartasta voidaan nähdä, että nuori väestönosa on keskittynyt pitkälti kantakaupungin alueelle sekä paikoittain lähijuna- ja metroverkon varrelle. Kaikkein tummimpina erottuvat Kallio lähialueineen sekä muutamat vahvasti opiskelija-asuntopainotteiset alueet, kuten Otaniemi ja Viikki.


Kuva 2. Vieraskielisten osuus pääkaupunkiseudun väestöstä 1 x 1 km ruuduittain. ”Jakajana” toimiva osuus 13,7 % on vieraskielisten osuus koko pääkaupunkiseudun väestöstä. Kartassa vain ruudut, joissa vähintään 10 asukasta.

Lisäksi tein kartan vieraskielisten osuudesta samassa ruudukossa. Usein tällainen muuttuja esitetään puhtaasti kasvavana asteikkona nollasta aina korkeimpiin osuuksiin asti, esimerkiksi valkoisesta punaiseksi muuttuvalla värityksellä. Vaikka segregaatiosta puhuttaessa keskitytään yleensä huono-osaisiin alueisiin – joilla tyypillisesti myös vieraskielisten osuus on korkea – on mielestäni tärkeää huomata myös hyväosaisten eriytyminen omille asuinalueilleen.

Alueellisesta eriytymisestä puhutaan usein esimerkiksi kouluihin liittyen, sillä koulut ovat yhä enenevissä määrin alueellisesti eriytyneitä. (Kuokkanen, 31.5.2021) Monissa Itä-Helsingin kouluissa, joissa vieraskieliset lapset ovat paikoittain jopa enemmistössä, on kieltämättä paljon haasteita, mutta koulu lähes sataprosenttisen kantasuomalaisella asuinalueella voi toisaalta johtaa siihen, että oppilaat eivät tapaa koulussa juuri yhtään maahanmuuttajia. Kuten monessa muussakin asiassa, niin myös tässä uskon kultaisen keskitien olevan monella tapaa hyvä vaihtoehto.

Siispä tein kartan niin, että pääkaupunkiseudun keskiarvoa suuremman osuuden vieraskielisiä sisältävät ruudut ovat oranssin (yli 50 % keskiarvoa enemmän vieraskielisiä) ja punaisen (yli 100 % keskiarvoa enemmän vieraskielisiä) sävyillä, ja keskimääräistä kantasuomalaisemmat ruudut puolestaan vihreällä (0–50 % keskiarvoa vähemmän vieraskielisiä) ja sinisellä (yli 50 % keskiarvoa vähemmän vieraskielisiä). Värivalinnat saattavat ehkä tahattomasti vaikuttaa puolueellisilta ja antaa negatiivisen kuvan korkeasta vieraskielisten osuudesta, mutta tämä väriskaala sopi parhaiten tällaiseen keskeltä jaettuun asteikkoon.

Kurssikerralla käytetty aineisto oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen tarkkuutensa takia, mutta ruututeemakartoissa on myös omat ongelmansa. Vaikka pääkaupunkiseutu on maamme merkittävin kaupunkialue, on siitäkin suuri osa melko harvaan asuttua pientaloaluetta. Jos ruututeemakartassa haluaa esittää ilmiöitä suhteellisina osuuksina, syntyy harvaan asuttuihin ruutuihin helposti vääristymiä jo muutaman poikkeuksellisen tapauksen johdosta.

Itse poistin kartoista alle kymmenen asukasta sisältäneet ruudut, mutta Tuomas Hartikainen kertoo blogissaan (8.2.2022) menneensä vielä pidemmälle ja poistaneensa kaikki alle 100 asukkaan ruudut. Omissa kartoissani pääkaupunkiseudun reunoilla on havaittavissa yksittäisiä alueen yleisilmeestä poikkeavia ruutuja: esimerkiksi jos 15 asukkaan ruutuun osuu yksi 5 hengen vieraskielinen perhe, lasketaan ruutu jo huomattavan vahvasti vieraskieliseksi. Tällaisia ruutuja Hartikaisen kartoissa on paljon vähemmän, mikä voi antaa selkeämmän kuvan lukijalle.

Ongelmallista on kuitenkin, että samalla kartasta katoaa jo merkittävä osa etenkin harvaan rakennetuista omakotitaloalueista mm. Pohjois-Espoossa, mikä voi johtaa lukijaa harhaan ja antaa myös kuvan siitä, ettei tietyillä alueilla olisi asutusta yhtään. Lisäksi ruutujako on täysin satunnainen siinä mielessä, että se voi halkoa esimerkiksi esimerkiksi yhtenäisen kerrostaloalueen neljään osaan tai pitää sen kokonaisena riippuen ruudukon asettelusta karttapohjalle.

Näiltä haasteilta säästytään, jos käytetään jotain tilastollista aluejakoa, joka ottaa paremmin huomioon asukastiheyden erot ja yleisestikin kaupunkirakenteen. 1 x 1 km ruudukoidussa Helsingissä on hieman yli 200 yli kymmenen asukkaan ruutua, kun taas pienimpiä tilastollisen aluejaon alueita eli Helsingin osa-alueita on 148 kappaletta, joten osa-alueiden käyttö voisi tässä tapauksessa antaa yhtä mielekkään tai jopa mielekkäämmän tuloksen. Esimerkki osa-aluejakoa noudattavasta kartasta on nähtävissä ensimmäisen kurssikerran blogipostaukseni lopussa.

 

Lähteet

Hartikainen, T. (8.2.2022). 4. kurssikerta. Maa-gis-ta menoahttps://blogs.helsinki.fi/tuomhart/2022/02/08/4-kurssikerta/

Kuokkanen, K. (31.5.2021). Mitä koulujen voimakkaasti kasvaville eroille pitäisi tehdä? Näin Helsingin johtavat poliitikot vastaavat. Helsingin Sanomat.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007991979.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *