4. Kurssikerta

 

Neljännellä kurssikerralla astelin GIS-luokkaan täynnä sisua ja tarmoa. Alla oli traaginen Uno-nöyryytys. Tämä karvas tappio oli nyt käännettävä voitoksi, hinnalla millä hyvänsä.

Ja sitten itse asiaan. Tuttuun tapaan kävimme alkuun hiemaan teoriaa, joka liittyi tällä viikolla piste- ja ruutuaineistoihin sekä laserkeilaukseen. Laserkeilaamalla saadaankin kaikkein tarkinta pisteaineistoa. Perusidea laserkeilaamisessa on se, että mittakeilain lähettää lasersäteitä tiheänä rasterina. Säteen kimmotessa takaisin laitteeseen jostain pisteestä, se määrittää pisteen suunnan ja etäisyyden, sekä näiden avulla koordinaatit. Näistä pisteistä muodostetaan pistepilvi, eli kolmiulotteinen malli todellisesta ympäristöstä. Mallista saadaan aidon näköinen, kun keilain ottaa samalla kohteesta valokuvat, joiden avulla pisteille lisätään niiden todellinen väri.

Laserkeilamet voidaan luokitella kolmeen tyyppiin (Wikipedia 2020):

• Kaukokeilaimet, mittausetäisyys 100m – 100km, pisteen tarkkuus alle 10cm.
• Maalaserkeilamet, mittausetäisyys on 1 – 300m, ja tarkkuus alle 2cm.
• Teollisuuslaserkeilaimet, mittausetäisyys alle 30m, tarkkuus alle 1mm.

Siinä pieni ja yksinkertainen tietokattaus laserkeilauksesta, ihan omaa oppimistani vahvistamaan.

 

Ruututeemakartan tuottaminen

Viikon ensimmäisenä tehtävänä oli luoda ruututeemakartta pääkaupunkiseudun alueelta. Aloitimme luomalla ruudukon Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan päälle. Yhdistin alkuperäisestä Pks_vaki -shapefilestä tietoja ruudukkoon, jonka pohjalta loin teemakartan pääkaupunkiseudulla asuvien muunkielisten suhteellisista osuuksista ruuduttain (kuva 1.).

Kuva 1. Muunkielisten osuus väestöstä 1 km x 1 km ruuduittain PK-seudulla.

 

Ruututeemakartassa on hyviä puolia. Kaikki arvon saavat alueet ovat samankokoisia, joten on hyväksyttävää käyttää absoluuttisia arvoja. Kuvan 1. kartassa käytin kuitenkin suhteellisia arvoja, jotta pystyn vertaamaan lopputulosta kuvan 2. karttaan, jossa on käytössä edellä mainitut absoluuttiset arvot.

Kuva 2. Muunkielisten lukumäärä neliökilometreittäin PK-seudulla. 

 

Kuvassa 2. on luomani ruututeemakartta muunkielisten absoluuttisesta lukumäärästä neliökilometreittäin pääkaupunkiseudulla. Kuvassa 1. taas on vastaava teemakartta, mutta muunkielisten määrä on ilmoitettu prosenttiosuutena kaikista alueen asukkaista. Muunkielisillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Vaikka ruututeemakartalla on hyväksyttävää käyttää absoluuttisia arvoja, ei se ole aina kannattavaa. Mielestäni käyttämälläni aiheella kartta on kuitenkin loppujen lopuksi hieman toimivampi absoluuttisilla arvoilla. Suhteellisia lukuja käytettäessä näyttää siltä, että pääkaupunkiseudun reuna-alueilla olisi merkittäviä määriä muunkielisiä. Todellisuudessa voi olla kyse vain muutamasta asukkaasta, jos alueen kokonaisväkiluku on hyvin pieni.

Absoluuttisten arvojen kartasta näkee kuitenkin selvästi ne neliökilometrin kokoiset alueet, joilla asuu merkittävä määrä muunkielisiä. Toisaalta kartasta saa myös helposti vääriä mielikuvia. Maanikko voisi esimerkiksi herkästi ajatella , että Helsingin keskustan alueen väestöstä suuriosa olisi muunkielisiä, vaikka suuri muunkielisten lukumäärä johtuu alueen suuresta kokonaisväkiluvusta. Kuvasta 1. nähdäänkin, että keskustan alueella suhteellinen osuus on hyvin pieni. Myös Elida Peuhu teki blogissaan samanlaisia havaintoja kantakaupungin “vääristymästä” käytettäessä absoluuttisia arvoja. Blogi käsittelee ruotsinkielisten osuuksia alueittain PK-seudulla, kannattaa käydä kattoo nopee.

Molemmissa kartoissa on hyvät ja huonot puolensa. Yllättävän hyvän kuvan tilanteesta saa siten, että tarkastelee molempia karttoja yhdessä. Ei välttämättä ole kuitenkaan kaikista käytännöllisintä tarjota kahta karttaa vertailtavaksi, koska useasti lukijaa ei kiinnosta perehtyä niin huolellisesti aineistoihin. Optimaalista karttaa voisi yrittää luoda esimerkiksi suhteellisten osuuksien pohjalta, jolloin ottaisi kartalle vain ne ruudut, joilla on “merkittävä” määrä asukkaita. Loinkin vielä yhden kartan tämän idean pohjalta (kuva 3.).

Kuva 3. Muunkielisten suhteellinen osuus PK-seudulla (alueilla, joissa asukkaita yli 100/km2). 

 

Kartasta tuli omasta mielestä yllättävänkin hyvä. Käytin suhteellisia osuuksia, mutta ensimmäisestä kartasta poiketen poistin ruudut, joissa on alle 100 asukasta. Lisäksi käytin seitsemän luokan sijasta viittä, ja korostin hieman pienimpien ja suurimpien arvojen eroja. Tältä kartalta pystyn paljon selvemmin näkemään keskittymät, joissa muunkielisten osuus on keskivertoa suurempi. Trendinä voidaan sanoa, että osuudet kasvavat keskustasta etääntyessä. Suurin keskittymä löytyy Itä-Helsingistä.

Yleisesti olen kohtalaisen tyytyväinen tämän kurssikerran luomuksiin. Nyt jälkikäteen muiden blogeja selaillessa sain myös ahaa-elämyksiä kehityskohteisiin liittyen! Janne Turunen oli jaotellut kaupunginosia ja lisännyt karttasanoja, joka helpotti kartan luettavuutta huomattavasti. Katariina Karvinen oli taas onnistunut lisäämään karttaansa tiet, joka myös havainnollisti asuinalueita ja kaupunkien rakennetta hienosti!

Ja näin on taas aika kiittää viikosta, nähdään seuraavien koitosten parissa toverit 🙂

 

Lähteet:

 

Karvinen, K. (2022). Katariinan blogi, Rasteri- ja vektoriaineistoja. Haettu 9.2.2022 osoitteesta  https://blogs.helsinki.fi/karvkata/?lang=en

Peuhu, E. (2022). Geoinformatiikan menetelmät, Ruutukarttoja ja rasteriaineistoja. Haettu 9.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/elida/

Turunen, J. (2022). Geoinformatiikan mystiset menetelmät, QGIS – ruutuja ja rasterikarttoja. Haettu 9.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/

Wikipedia (2020). Laserkeilaus. Haettu 8.2.2022 osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Laserkeilaus#cite_ref-joala_7-0