Lähdesuojan käyttö Suomessa vaikuttaa pääosin toimivalta. Erimielisyyttä ja ristiriitoja herättävät lähinnä suhtautuminen pelkästään yhden lähteen käyttöön, lähdesuojan käyttäminen yksityiselämän paljastuksiin sekä juttujen kohteiden asema tilanteessa, jossa dokumentointi on vähäistä. Puolustautuminen voi olla vaikeaa, jos jutun taustalla olevat tiedot ja henkilöt jäävät piiloon.

Tähän tulokseen tultiin Dopingista lautakasoihin – muuttuva lähdesuoja -projektissa, jossa tutkittiin journalistien lähdesuojan normistoa ja käytäntöjä Suomessa sekä verrattiin Suomen tilannetta kahdeksaan muuhun maahan ja Euroopan ihmistuomioistuimen päätöksiin.

Suomessa lähdesuojan ala on laaja moniin muihin maihin verrattuna. Useissa maissa se on varattu lähinnä ammattimaisten journalistien käyttöön, mutta Suomessa se koskee jokaista yleisön saataville toimitetun viestin laatijaa, bloggarit mukaan lukien.
Tutkimuksen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätökset ovat rohkaisseet mediaa käyttämään lähdesuojaa. EIT on ratkaisuissaan useasti asettunut lähdesuojaa käyttäneen journalistin tai median kannalle. EIT on painottanut sananvapauden tärkeyttä sellaisissakin tilanteissa, joissa liioitellaan, provosoidaan ja jopa kerrotaan tietoja, jotka eivät ole aivan kohdallaan.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä. Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimusta johti VTT Tuomo Mörä ja tutkijoina olivat YTT Jorma Mäntylä sekä OTT Päivi Tiilikka.

Raportti:

Tuomo Mörä (toim.)
Lähdesuoja. Normit, ideaalit ja käytännöt
Viestinnän tutkimusraportteja 3/2011
ISBN 978-952-10-7377-9 (nid.)
ISBN 978-952-10-7378-6 (PDF)
Lisätietoja:

Tutkimushankkeen johtaja Tuomo Mörä, tuomo.mora(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24842