HYBRA: Rasismit ja julkinen keskustelu hybridissä mediamaisemassa

Racisms and public communications in the hybrid media environment (HYBRA)

Tutkimushanke tarkastelee, kuinka rasismia tuotetaan, kierrätetään ja haastetaan nykyisessä transnationaalissa, hybridissä mediaympäristössä. Tämän ajankohtaisen hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä rasismia koskevista uudentyyppisistä tiedontuottamisen, affektiivisten kokemusten ja julkisen keskustelun muodoista. Projekti tuottaa lisää tietoa erityisesti siitä, kuinka rasismin ja anti-rasismin muodot ovat kietoutuneet  osaksi jokapäiväisiä mediakäytäntöjä. Monitieteinen projekti on tutkimusmenetelmällisesti uraauurtava. Se yhdistää innovatiivisesti tietojenkäsittelytieteen ja yhteiskuntatieteiden menetelmiä. Poikkeuksellisen laaja aineisto sisältää keskeiset valtamedian ja sosiaalisen median verkkoaineistot ja keskustelut.

Projektin kuulumisia Rajapinta-blogissa tagilla hybra.

Tutkimuskonsortion PI: Professori Kaarina Nikunen, Tampereen yliopisto
Alahankkeen PI: Professori Mervi Pantti, Helgingin yliopisto
Alahankkeen PI: Professori Marko Turpeinen, Aalto-yliopisto
Hanke on käynnissä 1.9.2016-31.12. 2019 ja sitä rahoittaa Suomen Akatemia.

KUTSU: Verkon agendan rakentajat: Digivaalit 2015 -hankkeen päätösseminaari

Digivaalit 2015 on monitieteinen tutkimushanke, jossa on selvitetty isojen datamassojen ja laskennallisen yhteiskuntatieteen menetelmien avulla verkkojulkisuuden vaikutusta median agendaan viime eduskuntavaaleissa.Tervetuloa hankkeen loppuseminaariin

torstaina 7. huhtikuuta klo 16.30-18.30 Päivälehden museolle (Ludviginkatu 2-4, Helsinki).

Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös verkkojulkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Hankkeessa on selvitetty, miten julkisessa, poliittisessa mediakeskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee. Voivatko poliitikot vaikuttaa siihen, mistä verkkojulkisuudessa puhutaan? Mitä on vaikuttajuus verkossa?

Seminaarissa esitellään hankkeen keskeisimmät tulokset ja niistä keskustellaan paneelissa, jossa on edustajia politiikasta, mediasta, järjestökentältä ja yliopistomaailmasta. Lisäksi tutkimushankkeessa tehdyt pro gradu -tutkielmat ovat esillä postereina museon tiloissa.

Seminaarin taustakanavina toimivat osallistamisalusta Presemo ja hashtag #digivaalit2015.

OHJELMA

16.30 Tilaisuuden avaus
Yliasiamies Ulla Koski, Helsingin Sanomain Säätiö

16.40 Kuka vaikutti verkkojulkisuuden agendaan eduskuntavaalien alla? Miten ehdokkaat vuorovaikuttivat verkossa keskenään ja kansalaisten kanssa?
Tutkijat Salla-Maaria Laaksonen ja Matti Nelimarkka

17.30 Paneelikeskustelu verkkojulkisuudesta ja politiikasta
Kansanedustaja ja puheenjohtaja Ville Niinistö, Vihreät
Kansanedustaja Hanna Sarkkinen, Vasemmistoliitto
Poliittinen suunnittelija Jussi Salonranta, Kokoomus
Tiedottaja Outi Puukko, Kepa ry.
Politiikan toimittaja Tommi Parkkonen, Iltalehti
Paneelin vetää tutkimusjohtaja Mikko Villi

18.30 Posterinäyttely, vapaata keskustelua ja seurustelua

Vp. sirpa.ikonen at hssaatio.fi

Tapahtuma Facebookissa.

Tutkimuksen ovat toteuttaneet Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat johtaja, principal scientist Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja Mikko Villi (CRC).

Eduskuntavaaleista tuli hashtag-vaalit

Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in yhteinen Digivaalit 2015 -tutkimushanke tarkastelee verkkojulkisuutta eduskuntavaalien ympärillä. Tutkijoiden vaalipäivänä julkaisema lähes kahdensadantuhannen vaalitwiitin analyysi paljastaa, että hashtageista on tullut keskeinen kampanjointimuoto myös politiikassa. Keskustelu on kuitenkin keskittynyttä ja jakautunutta. Äänekkäimmät ehdokkaat löytyvät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä, ja poliittiset ryhmät viestivät enimmäkseen keskenään.

Tutkijat havaitsivat, että Twitter-tili löytyi kaikkiaan 938 kansanedustajaehdokkaalta kaikista 2146:sta, eli kaikkiaan 44 prosenttia ehdokkaista on läsnä Twitterissä. Lienee siis liioittelua väittää näitäkään vaaleja ainakaan Twitter-vaaleiksi, vaikkakin Twitterissä läsnä oli kaksi kertaa enemmän ehdokkaita kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Hashtag- eli aihetunnistevaaleiksi niitä sen sijaan tutkijoiden mukaan voisi kutsua. Lähes jokaiselta puolueelta löytyi oma kampanjahashtag – samoin kuin lukuisilta yksittäisiltä ehdokkailta.

– Monet erityyppiset toimijat kansalaisjärjestöistä mediaan ovat rakentaneet omia kampanjoitaan erilaisten hashtagien ympärille. Formaattiin liittyi kiinteästi myös äänestyslupausten kerääminen kansalaisilta sekä ehdokkaiden rekrytointi kampanjan arvojen taakse, kertoo tutkija Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Vaaleihin liittyvillä aihetunnisteilla noin 16 000 twiittiä kirjoittivat ehdokkaat, kun taas suurimman osan – 91 prosenttia kaikista viesteistä – kirjoittivat muut toimijat: äänestäjät, etujärjestöt ja median edustajat. Twitterin käyttö on kuitenkin alueellisesti jakautunutta. Eniten twiittejä lokakuusta vaaliviikon torstaihin saakka lähettivät vihreiden ja kokoomuksen ehdokkaat Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä

Verkostoanalyysi #vaalit2015-tunnisteisista twiiteistä paljastaa, että ainakin Twitterissä vaaliviestintä pysyy puoluepoteroissaan. Pääministeripuolue kokoomus ja ennakkosuosikki keskusta erottuivat omana klusterinaan sekä aihepiireinä että keskenään viestivinä toimijoina. Vastaavasti vihreät erottuvat omana keskustelukuplanaan: he ovat aktiivisia Twitterissä, mutta enimmäkseen keskenään. Kolmas selkeä ryhmittymä on puolueista irrallaan: lasten ja nuorten järjestöt ja heidän kampanjahashtaginsa herättivät paljon keskustelua.

Tutkijat kävivät alustavassa analyysissa läpi yli 175 000 kappaletta 13.11.2014–16.4.2015 lähetettyjä twiittejä, jotka oli merkitty aihetunnisteilla #vaalit2015, #valet2015, #vaalit, #politiikka tai sisälsivät sanat vaalit, poliitikko, politiikka tai poliitikot. Aineiston keruu ulottui vaalipäivään asti, ja tutkimus jatkuu vaalien jälkeen tarkemmalla analyysillä.

Digivaalit 2015 -hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT sekä Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Projektin rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö.

Rahoitus: Digivaali 2015 -hanke tutkii vaalijulkisuutta isoilla datamassoilla

Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n (HY) ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in (Aalto/HY) yhteishanke on saanut rahoituksen Helsingin Sanomain Säätiöltä.Tammikuussa 2015 käynnistyvä tutkimushanke analysoi digitaalisen median käyttöä ja julkisuuden agendan muodostumista eduskuntavaaleissa 2015. Hanke rakentuu politiikan ja viestinnän tutkimusperinteiden varaan yhdistäen normalisaatioteorian agendan hallinnan kysymyksiin. Menetelmällisesti hankkeessa yhdistetään laajojen data-aineistojen käsittelyä verkostoanalyysiin ja laadullisempaan verkko-etnografian menetelmään. Samalla hankkeessa luodaan tärkeitä yhteistyösuhteita ja -taitoja laajojen data-aineistojen käsittelyyn laskennallisin ja laadullisin menetelmin.

Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta rakentaa politiikan ja viestinnän tutkimussuuntauksille. Politiikan tutkimuskentällä verkkoon ja sen merkityksen kasvuun on yleisesti liitetty kysymys verkkomedian normalisoitumisesta. Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös tietokonevälitteiseen viestintään. Tällaisia läpitunkevia valtarakenteita voivat olla esimerkiksi ehdokkaiden rahoitus, aiemmat poliittiset ydintehtävät tai saavutettu julkisuus. Hankkeessa avataan normalisaatioon tulokulma, jota aiempi tutkimus ei ole käsitellyt: miten poliittisessa keskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee? Julkisuuteen käsitetään tässä kontekstissa paitsi media, myös sosiaalinen media ja vaalikoneet.

Tutkimuksen toteuttavat Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat professori Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja, TaT Mikko Villi (CRC).

Digivaalit 2015 – Big data -tutkimus vaalijulkisuuden agendasta

Tutkimushanke havainnoi ja analysoi empiirisesti digitaalisen median käyttöä ja julkisuuden  agendan muodostumista eduskuntavaaleissa 2015 hyödyntäen isoja datamassoja ja verkkoetnografiaa. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta rakentaa politiikan ja viestinnän tutkimussuuntauksille. Politiikan tutkimuskentällä verkkoon ja sen merkityksen
kasvuun on yleisesti liitetty kysymys siitä, normalisoituuko verkkomedia, eli noudattaako se valtasuhteiltaan samanlaista logiikkaa kuin perinteinen media. Tällaisia läpitunkevia valtasuhteita voivat olla esimerkiksi ehdokkaiden rahoitus, aiemmat poliittiset ydintehtävät
tai saavutettu julkisuus.

Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös tietokonevälitteiseen viestintään. Suomen ja Euroopan kontekstissa normalisaatiota on tutkittu muun muassa politiikkojen ja puolueiden verkkoviestinnän omaksumisen näkökulmista. Tässä hankkeessa avaamme normalisaatioon tulokulman, jota aiempi
tutkimus ei ole käsitellyt: miten poliittisessa keskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee? Näiltä osin tutkimus kytkeytyy mediatutkimuksen klassiseen agenda
setting -teoriaan, eli lehdistön agendan määrittelyn ja julkisuuden hallinnan kysymyksiin. Nykyisessä mediaympäristössä katsetta on kuitenkin syytä laajentaa perinteisen uutismedian ulkopuolelle ja tarkastella myös uudempien mediamuotojen vaikutusta julkisuuteen. Näitä uusia mediamuotoja ovat paitsi sosiaalisen median eri muodot, myös
parin viime vuosikymmenen aikana erittäin suosituiksi muodostuneet vaalikoneet.

Lähestymme aihetta vahvasti monitieteisellä otteella. Tutkimushankkeessa yhteiskuntatieteellinen viestinnän ja politiikan tutkimus yhdistyvät tietojenkäsittelytieteisiin ja laajojen data-aineistojen tutkimiseen. Samalla hankkeessa luodaan tärkeitä yhteistyösuhteita ja -taitoja laajojen data-aineistojen käsittelyyn laskennallisin ja laadullisin
menetelmin. Hanke tuottaa tärkeää tietoa verkkojulkisuuden lainalaisuuksista paitsi akateemisesti, myös mediayhtiöiden toiminnan näkökulmasta, sillä se auttaa ymmärtämään medioiden välillä tapahtuvaa liikettä ja ihmisten käyttäytymistä.

Tutkimuksen toteuttavat Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat professori Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja, TaT Mikko Villi (CRC).

Hankkeesta tietoa myös HIIT:n sivuilla

Tutkimus: Mediasisältöjä jakaa verkossa vain pieni osa suomalaisista

Mediayhtiöille sisällön jakaminen verkossa on yhä arkipäiväisempää. Merkittävään osaan mediayhtiöiden sisällön jakelijoina ovat nousemassa tavalliset internet-käyttäjät, jotka voivat välittää sisältöä tutuilleen esimerkiksi Facebookin kautta.

Tuoreen Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan mediasisältöjen jakaminen verkossa ei ole kuitenkaan vielä kovin yleistä, sillä päivittäin sisältöjä jakaa vain muutama prosentti suomalaisista. Eniten jaetaan uutisia ja valokuvia. Sen sijaan toisten jakamaa sisältöä kulutetaan enemmän, kun reilu 20 prosenttia lukee päivittäin toisten – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai sähköpostissa – jakamia uutisia.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kaksijakoisesti sekä halukkaita pysymään näkymättömissä verkossa että toisaalta jakamaan sisältöä. Median toimintaan osallistumiseen on kuitenkin hyvin vähän halukkuutta. Nuoret ovat odotetusti kaikkein innokkaimpia jakamaan sisältöä sekä vaikuttamaan ja osallistumaan verkossa.

Sähköpostia käytetään eniten

Tutkimuksen mukaan internetin käyttötavat ovat pysyneet Suomessa melko samanlaisina aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Keskeisiä käyttömuotoja ovat sähköposti, lehtien lukeminen ja tiedonhaku. Yhteisöpalveluiden, erityisesti Facebookin, käyttö on yleistä.

Pöytäkone ja kannettava tietokone ovat edelleen yleisempiä laitteita, joilla internetiä käytetään, mutta älypuhelimien ja tablettitietokoneiden nousu on selvää. Mobiililaitteilla internetin käyttö on melko samanlaista kuin perinteisillä tietokoneilla, sillä yleisempiä käyttötarkoituksia ovat sähköposti, lehtien lukeminen ja yhteisöpalveluiden käyttäminen.

”Mobiilit mediasisällöt: Sisältöjen tuottaminen, jakelu ja kulutus sosiaalisessa mediassa” -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten internetkäyttäjien tapaa kuluttaa, kierrättää ja jakaa mediasisältöjä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin mobiililaitteiden käyttöä mediasisältöjen kuluttamisissa ja jakamisessa sekä asennoitumista sosiaalisessa mediassa osallistumista ja sisältöjen jakamista kohtaan.

Keskiviikkona 11.12. julkaistu tutkimus perustuu kyselyyn, johon vastasi 1081 suomalaista verkon käyttäjää. Sen toteutti Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokseen kuuluva Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Tutkimushanke on Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama.

Tutkimusraportti (pdf)

Tutkimuksen tekijöiden yhteystiedot:

  • Dosentti Janne Matikainen, (09) 191 24369, janne.matikainen@helsinki.fi
  • TaT, tutkimuspäällikkö Mikko Villi, (09) 191 22792, mikko.villi@helsinki.fi

Kulttuurien törmäys: Sosiaalisen median haaste journalistiselle ammattietiikalle

Hanke tutkii erilaisten eettisten kulttuurien yhteentörmäystä uudessa mediaympäristössä. Tarkastelun kohteena on ensinnäkin se, miten journalistinen ammattietiikka ja -rutiinit sekä sosiaalisen median toimintakulttuuri asettuvat vastakkain verkossa. Aihetta tarkastellaan konkreettisten tapausesimerkkien avulla niin kirjoitettujen ammattieettisten normien kuin toimitustyön arkikäytäntöjen ja -rutiinien näkökulmasta. Toiseksi hankkeessa selvitetään sosiaalisen median kasvavaa merkitystä journalismikritiikin muotona ja alustana. Huomio kohdentuu muun muassa siihen, mistä uudenlainen kansalaiskritiikki kumpuaa verkossa ja millaisille arvoille ja argumenteille se rakentuu. Kolmanneksi hankkeessa analysoidaan journalistista itsereflektiota eli sitä, miten ulkopuolisten esittämään kritiikkiin on toimituksissa reagoitu ja vastattu.

Aihetta tutkitaan analysoimalla kolmea tapausta, jotka ovat herättäneet arvostelua perinteisen median toimintaa kohtaan sosiaalisessa mediassa. Ensimmäinen tapaus koskee niin sanottua ”Enkeli-Elisan” tarinaa: Keväällä ja kesällä 2012 tiedotusvälineet levittivät totena tarinaa koulukiusauksen uhrina itsemurhan tehneestä tytöstä. Kertomus osoittautui sittemmin fiktioksi. Toinen tapaus käsittelee MTV3:n verkkouutisten käännösvirhettä syksyllä 2012. Uutisessa väitettiin Euroviisuissa Venäjän edustajana esiintyneen babushkan isän kuolleen ”Nazisin-taistelussa”, vaikka alkuperäisessä AP:n jutussa hänen kerrottiin kadonneen taistelussa natseja vastaan. Kolmas tapaus koskee Helsingin Sanomia, jonka blogiyhteisö narautti tekaistuista haastattelusitaateista loppusyksyllä 2012. Yhteistä tapauksille on, että ne pakottivat perinteisen median selittämään ja puolustamaan julkisesti toimintatapojaan.

Tutkimus toteutetaan kaksivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa analysoidaan edellä kuvattuja tapausesimerkkejä. Empiirinen aineisto koostuu sekä sosiaalisessa mediassa että valtaviestinten verkkosivuilla aiheesta käydystä keskustelusta. Tarkasteluun voidaan ottaa myös muita vastaavia tutkimushankkeen aikana mahdollisesti esiin nousevia tapauksia. Keskeinen kysymys on, millaisen haasteen verkkokeskusteluissa esiin nousevat odotukset ja vaatimukset asettavat journalistiselle ammattietiikalle. Hankkeen toisessa vaiheessa selvitetään kysely- ja haastattelututkimusten avulla muun muassa journalistien käsityksiä eri julkaisumuotoihin liittyvien toimitusprosessien toimivuudesta sekä näkemyksiä siitä, miten uudenlaiseen kansalaiskritiikkiin vastataan. Tutkimusote on journalismia kehittämään pyrkivä. Hankkeessa etsitään vastauksia muun muassa siihen, miten toimitukset voisivat edistää vuoropuhelua yleisön kanssa sekä kehittää toimituksellisia työprosesseja ja -oloja niin, että esimerkiksi virheriskiä lisääviä rakenteellisia ja kulttuurisia tekijöitä pystyttäisiin hallitsemaan paremmin.

The project examines the clash of different ethical cultures in the new media environment. First, the focus is on the challenges that the Internet culture poses for journalistic ethics. Secondly, the project discusses the growing significance of social media as a new platform of media criticism.  The empirical data consists of case studies as well as survey and interview material. The project aims at improving journalistic practices.

Hanketta johtaa Juha Herkman, 
juha.herkman@helsinki.fi

Hanke toteutetaan Helsingin Sanomain Säätiön tuella

Facing the Coordination Challenge: Problems, Policies, and Politics in Media and Communication Regulation

The background of the project is on the emerging European policy paradigm of media and communications policy-making on the one hand, and its impacts on the Finnish national media systems and their institutional foundations on the other hand. Previous empirically oriented research has focused mainly on transformations of media policy in a national context, whereas analyses employing broader communication perspectives are relatively scarce. The project is anchored on four case studies concerning the press, broadcasting, telecommunication, and copyright (especially in the Internet). Organizing the research into case studies allows the integration of various methodological approaches into the analysis (quantitative and qualitative content analysis of legislation, policy documents, news media content, and interviews of key actors in policy formation).

More details available on the project website.

Project leader Hannu Nieminen, hannu.nieminen@helsinki.fi
Funded by the Academy of Finland

Julkaisu: Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012

The Euro Crisis, Media Coverage, and Perceptions of Europe within the EU -projektin Suomen osatutkimus

Oxfordin yliopiston journalismin tutkimukseen erikoistunut Reuters Instituutti on organisoinut vertailevan tutkimushankkeen, jossa selvitetään eurokriisin saamaa mediajulkisuutta ja kansalaisten käsityksiä kriisistä kymmenessä EU:n jäsenmaassa vuosina 2010–2012. Hankkeessa ovat mukana Iso-Britannia, Suomi, Belgia, Alankomaat, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Puola ja Espanja. Hankkeen johtajana toimii professori Robert Picard. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus (CRC) on hankkeen suomalainen yhteistyökumppani ja Suomen osatutkimuksen toteuttaja.

Jokaisesta maasta tutkitaan neljää lehteä, joista yksi on maan johtava talouteen liittyvä sanomalehti, yksi tabloidi- tai iltapäivälehti, yksi konservatiivinen ja yksi liberaali sanomalehti. Suomen aineisto koostuu Helsingin Sanomista (maan johtava päivälehti), Iltalehdestä (eri konsernin iltapäivälehti), Kauppalehdestä (tunnetuin talouslehti) ja Kalevasta (pohjoisen Suomen edustaja). Reuters Instituutti koostaa koko hankkeen vertailevan analyysin kesällä 2013.

Suomen osatutkimus toteutettiin 15.12.2012–30.8.2013 Helsingin Sanomain Säätiön tuella.

Suomen osatutkimuksen loppuraportti Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012 on ilmestynyt 15.10.2013.

Yhteyshenkilö:
Juha Herkman
juha.herkman@helsinki.fi
+358-9-191-24840

Maallistua vai uskonnollistua? Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste

Tutkimushankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä uskonnosta, sen paikasta ja roolista ja niiden muutoksista suomalaisessa mediajulkisuudessa globalisaation aikana. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa uskontojournalismista ja siten mahdollisuuksia sen ammatilliseen kehittämiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavoin uskontoa käsitellään suomalaisissa sanomalehdissä. Miten sanomalehdet ovat osallistuneet Suomessa esiin nousseisiin keskusteluihin uskonnoista, varsinkin kristinuskosta ja islamista? Millaisia toimintatapoja suomalaisessa uskontojournalismissa on omaksuttu verrattuna uskontoa koskevaan kirjoitteluun muissa Pohjoismaissa?

Hankkeen johtaja Johanna Sumiala, johanna.sumiala@helsinki.fi

Lisätietoja:

Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hanke
Tampereen yliopisto, Comet-tutkimuskeskus Katja Valaskivi katja.valaskivi at uta.fi, 0503969682
Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus Johanna Sumiala johanna.sumiala at helsinki.fi, 0503112522
Hankkeen kotisivut
Media & Viestintä -lehti 2/2013 (Uskonto ja media -teemanumero)

Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hanke
Turun yliopisto, Uskontotiede, Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Taira teemu.taira at utu.fi, 0500420774

Hanke toteutettiin Helsingin Sanomain Säätiön tuella

Tutkimus: Sanomalehtien uskonnollinen maisema on pirstaleinen

Kirkkovaaliuutisesta minareettikeskusteluun – Tutkimustulokset kertovat uskonnollisen maiseman pirstaleisuudesta sanomalehdissä

Julkinen keskustelu ja uutisointi vaikuttavat suuresti siihen, mikä ylipäänsä tunnistetaan ja tunnustetaan uskonnoksi, ja millaisen paikan eri uskonnollisuuden muodot julkisuudessa saavat. Tutkimustulokset osoittavat, että sanomalehtien journalistiset käytännöt tuottavat jaon, jossa paikalliset, valtakunnalliset ja globaalit uskontoa koskevat aiheet pidetään tiukasti erillään. Uskonto jaotellaan lehtien sivuilla ”meidän” ja ”muiden” uskontoihin. Kuva, jonka sanomalehdet maalaavat uskonnosta on pirstaleinen.

Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hankkeessa on analysoitu määrällisesti ja laadullisesti neljän sanomalehden (Helsingin Sanomat, Ilkka, Karjalainen ja Kaleva) uskontoa koskevaa kirjoittelua 2007–2011. Suomen Akatemian rahoittamassa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeessa on tutkittu Helsingin Sanomien pää- ja mielipidekirjoituksia 1946–2010 sekä muita sanomalehtiä tapaustutkimusten kautta.

”Aineistomme osoittaa, että tutkituissa lehdissä islam kytketään rituaalinomaisesti terrorismiin ja konflikteihin”, toteavat Uskontojournalismi-hankkeen johtajat, dosentti Johanna Sumiala (HY) ja dosentti Katja Valaskivi (TaY). Idän uskontoihin pohjaavat harrastukset ja elämänfilosofiat ovat puolestaan esillä arjessa ja populaarikulttuurissa, mutta nämä uskontoperinteet eivät juuri näy sanomalehtien uutisaineistossa. Islamista on tullut hallitseva puheenaihe esimerkiksi Suvivirsi-keskustelussa, vaikka todellisuudessa muslimit tai muut ei-kristilliset vähemmistöt esittävät näkemyksiään hyvin harvoin.

”Mielipidekirjoituksissa ääneen pääsevät ateistit, joiden vaatimukset uskontoneutraalista valtiosta ovat kasvattaneet näkyvyyttä mediassa”, korostaa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeen johtaja, dosentti Teemu Taira (TY). Sanomalehdet eivät ole silti muuttuneet uskontovastaisiksi: jopa Helsingin Sanomien 1960- ja 1970-lukujen vahvat kirkon ja valtion erottamista puoltavat kannat ovat muuttuneet pehmeämmiksi kasvaneen monimuotoisuuden aikana.

Määrällisen uutisaineistoanalyysin perusteella kristinusko näyttäytyy edelleen uutisina kirkkoinstituutiosta ja kirkollisesta kulttuurista. Näin uutisjournalismi vaikuttaisi pikemminkin ylläpitävän kuin horjuttavan kirkon asemaa rakenteellisena osana suomalaista yhteiskuntaa ja samalla häivyttävän kirkon roolia uskonnollisena yhteisönä.

Erityisesti maakuntalehdet toimivat alueellisina instituutioina, jotka sitovat alueensa asukkaat seurakuntaelämään. Kiistakysymyksissä, kuten YLE:n Ajankohtaisen Kakkosen Homoillan käsittelyssä pääkirjoitukset ja mielipidetekstit vahvistivat jakoa ”liberaaleihin” ja ”konservatiiveihin”. Ne puolsivat kirkon omaa viestiä siitä, että eroamisen sijaan kirkkoa tulisi muuttaa sisältä käsin.

Tutkimustuloksia käsiteltiin kaikille avoimessa seminaarissa ”Millaista uskonnollista maisemaa media maalaa” maanantaina 7.10.2013 klo 14–16 Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2-4, 00130 Helsinki.

Lisätietoja:

Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hanke
Tampereen yliopisto, Comet-tutkimuskeskus Katja Valaskivi katja.valaskivi at uta.fi, 0503969682
Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus Johanna Sumiala johanna.sumiala at helsinki.fi, 0503112522
Hankkeen kotisivut
Media & Viestintä -lehti 2/2013 (Uskonto ja media -teemanumero)

Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hanke
Turun yliopisto, Uskontotiede, Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Taira teemu.taira at utu.fi, 0500420774

Mapping digital media

Open Society Foundation (OSF) on käynnistänyt vuonna 2010 Mapping Digital Media -ohjelman, jonka tavoitteena on luoda yhdenmukainen katsaus eri maissa sananvapauden ja informaation saatavuuden ehtoihin median digitaalistumisen myötä. Tässä hankkeessa toteutetaan Mapping Digital Media -tutkimus Suomessa. Toiseksi tavoitteena on osallistua laajaan kansainväliseen vertailuhankkeeseen. Kolmas tavoite on avata yhteistyö Open Society Foundationin kanssa.

Hankeen keskeinen hyöty on päästä mukaan OSF:n laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. OSF on käynnistämässä uusia hankkeita vuonna 2014. Toiseksi hankkeen myötä kootaan Suomea koskevaa tietoa, joka on melko hajallaan. Raportti on hyvä mahdollisuus koota tämä tieto tiiviiseen muotoon. Kolmanneksi osallistuminen laajaan kansainväliseen vertailuun mahdollistaa Suomen digitaalisen median ja ylipäätään mediamaiseman vertailun muihin maihin. Tätä kautta voidaan hahmottaa Suomen heikkoudet ja vahvuudet sekä määritellä kehittämiskohteita. Hanke toteutetaan vuonna 2013.

The Mapping Digital Media (MDM) project of the Open Society Foundation examines changes in journalism and digital media in 55 countries. The MDM project assesses the global opportunities and risks that are created for media by digitalization and convergence. The aim of this project is to implement MDM in Finland in 2013. The project also enables the participation in the global MDM network.

Hankkeen johtaja Janne Matikainen, janne.matikainen@helsinki.fi

Hanke toteutetaan Helsingin Sanomain Säätiön tuella

Tilaisuus: Koulusurmat – Globaali media-ajan ilmiö?

Koulusurmat – Globaali media-ajan ilmiö? Tiedekulmassa 8.1.2013 klo 14-16 (Englanninkielinen keskustelutilaisuus videona Think Wall ).

Esiintyjät:
Kansainvälisen kirjan koulusurmista toimittaneet sosiologian professori Glenn Muschert (Miami University, USA) ja viestinnän dosentti Johanna Sumiala (Helsingin tutkijakollegium). Kirjan muut suomalaiset kirjoittajat, mm. viestinnän yliopistonlehtori Salli Hakala (Helsingin yliopisto), tutkimusjohtaja Pentti Raittila (COMET – Journalismin, viestinnän ja median tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto), tutkija (psykologia) Klas Backholm (Åbo Akademi).

Tilaisuudessa julkaistaan kansainvälinen antologia School Shootings Mediatized Violence in a Global Age (Emerald).
Tässä poikkitieteellisessä teoksessa koulusurmia tarkastellaan globaalina media-ajan ilmiönä. Kirja tarkastelee koulusurmia useista eri kulttuurisista ja yhteiskunnallisista näkökulmista. Artikkelien teemoja ovat muun muassa journalismin ja väkivallan suhde, uhrin ja todistajan roolit mediassa sekä nuoret ja väkivallan visuaaliset kuvastot. Teoksen kansainvälinen kirjoittajajoukko edustaa eri tieteenaloja, muun muassa sosiologiaa, mediatutkimusta ja psykologiaa.

Tilaisuus on avoin kaikille ja liittyy Tieteen päiviin, joiden teemana on tänä vuonna kriisit. http://www.tieteenpaivat.fi/tp2013/index.html

Lisätietoja antaa: Johanna Sumiala, johanna.sumiala(at)helsinki.fi

http://www.helsinki.fi/crisisandcommunication/

The Euro Crisis, Media Coverage, and Perceptions of Europe within the EU -projektin Suomen osatutkimus

Oxfordin yliopiston journalismin tutkimukseen erikoistunut Reuters Instituutti on organisoinut vertailevan tutkimushankkeen, jossa selvitetään eurokriisin saamaa mediajulkisuutta ja kansalaisten käsityksiä kriisistä kymmenessä EU:n jäsenmaassa vuosina 2010–2012. Hankkeessa ovat mukana Iso-Britannia, Suomi, Belgia, Alankomaat, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Puola ja Espanja. Hankkeen johtajana toimii professori Robert Picard. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus (CRC) on hankkeen suomalainen yhteistyökumppani ja Suomen osatutkimuksen toteuttaja.

Jokaisesta maasta tutkitaan neljää lehteä, joista yksi on maan johtava talouteen liittyvä sanomalehti, yksi tabloidi- tai iltapäivälehti, yksi konservatiivinen ja yksi liberaali sanomalehti. Suomen aineisto koostuu Helsingin Sanomista (maan johtava päivälehti), Iltalehdestä (eri konsernin iltapäivälehti), Kauppalehdestä (tunnetuin talouslehti) ja Kalevasta (pohjoisen Suomen edustaja). Reuters Instituutti koostaa koko hankkeen vertailevan analyysin kesällä 2013.

Suomen osatutkimus toteutettiin 15.12.2012–30.8.2013 Helsingin Sanomain Säätiön tuella.

Suomen osatutkimuksen loppuraportti Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012 on ilmestynyt 15.10.2013.

Yhteyshenkilö:
Juha Herkman
juha.herkman@helsinki.fi
+358-9-191-24840

Paikallislehtien tulevaisuus

Tutkimuksessa selvitetään paikallislehtien tulevaisuudennäkymiä tilanteessa, jota luonnehtivat yhtäältä median syvä rakennemuutos ja toisaalta kiristyvä taloudellinen tilanne, jonka seurauksena sanomalehtien ilmoitustuotot ovat vähentyneet rajusti vuosien 2008 ja 2009 taitteessa.

Tutkimuksen lähtökohtana on paikallislehtien osin muusta sanomalehdistöstä eroava toimintalogiikka. Sanomalehdistön trendeistä levikkien lasku ja ilmoitustuottojen väheneminen ei ole koskettanut kaikkia paikallislehtiä. Paikallislehtien lukijat ovat pitäytyneet paperilehdissä eikä paikallislehtien ole ollut syytä panostaa verkkolehtiin muiden sanomalehtien tapaan.

Paikallislehtien tulevaisuus on oletetusta vakaudesta huolimatta epävarma. Kiristyvä taloudellinen tilanne ja media-alan edelleen jatkuva keskittyminen ja monikanavaistuminen sekä journalismin muutospaineet asettavat haasteita myös paikallislehdille.

Paikallislehtien nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä hahmotetaan tutkimuksessa seuraavista suunnista:

  • paikallislehtien omistus- ja talousrakenteet
  • paikallislehtien sisällöt ja journalismin muutos paikallislehdissä
  • keskeisten sidosryhmien arviot paikallislehtien alueellisesta merkityksestä.

Tutkimuksessa luotava analyyttinen kokonaiskuva paikallislehtien taloudellisesta rakenteesta ja toimituskäytäntöjen muutostrendeistä sekä paikallisten sidosryhmien arvioista lisää ymmärrystä monimuotoisen paikallislehtikentän tulevaisuudesta. Kuvaa paikallislehtien tulevaisuuden toimintaedellytyksistä täydennetään kansainvälisen vertailuaineiston (Iso-Britannia, Norja) avulla.

Yhteyshenkilö:
Sanna Ojajärvi
sanna.ojajarvi at helsinki.fi
+358-9-191 24708

Pragmaattinen objektiivisuus – kohti journalismin uutta tietoteoriaa

Tutkimushanke kehittää perinteisten objektiivisuuskäsitysten vaihtoehdoksi pragmaattista teoriaa objektiivisuudesta käytännön journalismin ja normatiivisen viestinnän tutkimuksen tarpeisiin. Tavoitteena on mm. analysoida kriittisesti objektiivisuudesta käytävää akateemista ja yhteiskunnallista keskustelua sekä selventää, minkälaisia teoreettisia ja käytännöllisiä seurauksia eri näkemyksillä objektiivisuudesta on.

Hankkeen johtaja Mats Bergman, mats.bergman@helsinki.fi

Hanke toteutetaan Helsingin Sanomain Säätiön tuella

Kohti kiinnostavaa journalismia

Kolmivuotisessa (2009-2012) yleisötutkimushankkeessa pohditaan, mikä tekee journalismista sen käyttäjien näkökulmasta kiinnostavaa.

Projektin loppuraportti Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaalisissa verkostoissa (Vastapaino) julkistettiin Päivälehden museossa, Helsingissä (Ludviginkatu 2-4) maanantaina 19. marraskuuta 2012. Kirjan kirjoittajat ovat YTT Heikki Heikkilä, YTT Laura Ahva, FM Jaana Siljamäki ja VTL Sanna Valtonen.

Hankkeen tiivistelmä

Kiinnostavuudesta on tullut mediakilpailun kiristyessä journalismissa yhä tärkeämpi uutiskriteeri. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toimittajien mielestä jokaisen jutun on tuotettava vastaanottajille ”lisäarvoa”. Kiinnostavuus on kuitenkin tavoitteena epäselvä, koska se voi tarkoittaa mitä tahansa.

Kohti kiinnostavaa journalismia -tutkimus on rakentunut ajatukselle siitä, että journalismin kiinnostavuus ei ole ensisijaisesti tekstien ominaisuus vaan että se syntyy vasta journalismin vastaanotossa. Tältä pohjalta hankkeessa on pyritty laadullisen yleisötutkimuksen keinoin tuottamaan uutta tietoa ihmisten mediakäytöstä sekä etenkin journalismin ja uutisten merkityksestä heille.

Hankkeen empiirisenä tutkimuskohteena oli yhdeksän yleisöryhmää, joista kolme oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, kolme Pirkanmaalta, kaksi Jyväskylästä ja yksi Oulusta. Yhteensä ryhmiin otti osaa 73 ihmistä.

Kukin ryhmä kokoontui vuosina 2009–2010 yhdeksän kertaa keskustelemaan omasta mediakäytöstään ja journalismista. Yhteensä ryhmäkeskusteluja järjestettiin 77 kappaletta, näistä 14:ssä tapaamisessa oli läsnä myös toimittajia ryhmien kotipaikkakunnilla ilmestyvistä sanomalehdistä: Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Tyrvään Sanomista, Keskisuomalaisesta ja Kalevasta. Yleisöryhmien tapaamiset vedettiin Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijoista koostuvan tutkijaryhmän voimin.

Aineiston empiirisen analyysin taustalla oli havainto siitä, että median muutosten myötä myös yleisön käsitteen merkityssisältö on hämärtynyt: yleisöstä, sen olemuksesta ja oletetusta hajaantumisesta on tarjolla monia keskenään ristiriitaisia yleistyksiä ja pelkistyksiä. Tähän keskeisenä syynä on itse kohteen epäselvyys: yleisöä on vaikea määritellä ja mitata. Tätä tutkimusta on ohjannut pyrkimys tarkastella ihmisten mediakäyttöä diskursiivisena toimintana. Näin ollen huomio on siirretty pois siitä, ”millaista yleisö on” ja keskitytty siihen, mitä ihmiset medialla ja journalismilla tekevät.

Niin sanotun symbolisen interaktionismin hengessä tutkimuksessa analysoitiin osallistujien suhdetta journalismiin erikseen massan, yleisön ja julkison käsitteiden kautta. Massan positiossa tarkastelun kohteena olivat median tapakäyttö ja siihen liittyvät rutiinit. Yleisöydessä huomio kohdistui siihen, miten osallistujat tulkitsevat uutisia ja esittävät kritiikkiä journalismia sekä mediaa kohtaan. Julkison käsitteen kautta analyysissä paneuduttiin siihen, millaisiin asiakysymyksiin ihmiset kiinnittävät huomiota ja miten nämä aiheet kiinnittyvät ihmisten sosiaalisiin verkostoissaan käymiin keskusteluihin ja julkiseen toimintaan.

Tutkimus osoitti, että osallistujien tavat käyttää mediaa olivat hyvin uutispainotteisia. Kaikki osallistujat – ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta – seurasivat uutisia useista viestintävälineistä ja uutisten tarjoama näköala ”yhteiskunnan keskukseen” koettiin tärkeäksi. Tässä yhteydessä ero ”vanhan ja uuden median” välillä vaikuttaa osallistujien näkökulmasta varsin merkityksettömältä. Muutenkin osallistujien mediankäytön rutiineissa havaitut yhtäläisyydet osoittautuivat eroja vahvemmiksi. Tutkimus ei siis antanut tukea huolelle siitä, että mediakäytön tavat liittyisivät yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Päinvastoin sen valossa ihmiset näyttävät asettuvan median tapakäytössään vapaaehtoisesti osaksi ”suurta yleisöä”.

Yleisön roolissa tutkimuksessa kävi ilmi, että osallistujat lukevat uutisia odotettua poliittisemmin ja myös kriittisemmin. Näin ollen tapakäytön tasolla osoitettu tyytyväisyys uutisiin ei sulje pois sitä, että ihmiset käyttävät uutisia oman identiteetin rakennusaineena ja että he suhtautuvat ajoittain epäluuloisesti toimittajien ja uutisvälineiden mahdollisiin taustavaikuttimiin. Toimittajatapaamisissa journalistit pitivät yleisöryhmien esittämää journalismikritiikkiä ”fiksuna”. Tämä tyytyväisyys peitti ajoittain alleen sen, että yleisön ja toimittajien tavat arvioida journalismia poikkesivat jonkin verran toisistaan. Näkemyserot tiivistyivät ennen muuta siihen, että toimittajat suhtautuvat uutisten perinteisiin normeihin, kuten ajankohtaisuuteen, paikkaansapitävyyteen ja olennaisuuteen, varsin joustavasti. Niiden merkityssisältö näyttää venyvän sen mukaan, mitä kulloinkin pidetään kiinnostavana. Sitä vastoin yleisöryhmät suhtautuivat journalismille asettettuihin vaatimuksiin tiukemmin kuin toimittajat.

Tutkimus toi esille, että ihmiset keskustelevat mielellään toistensa kanssa isoista yhteiskunnallista ongelmista. Nämä keskustelut eivät välttämättä jalostu julkiseksi toiminnaksi vaan niitä pohditaan erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Toisaalta ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä näyttäisi virittyvän odotus siitä, että journalismissa tartuttaisiin nykyistä aktiivisemmin ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tunnistamiin yhteiskunnallisiin huolenaiheisin ja osallistuisi niiden ruotimiseen.

Tutkimus osoittaa, että journalismin kiinnostavuuden kriteerit vaihtelevat riippuen siitä, tarkastellaanko sitä tapakäyttön (massa), tulkinnan ja kritiikin (yleisö) vai julkisen toiminnan ja asioiden pohdiskelun (julkiso ja sosiaaliset verkostot) näkökulmasta. Tapakäytön tasolla kiinnostavuudelle asetetut vaatimukset ovat vähäisiä, ja massan roolissa ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan tylsiä ja merkityksettömiäkin mediasisältöjä. Yleisönä ihmiset pyrkivät saamaan journalismista enemmän ja yhtenä kiinnostumisen merkkinä on mediatekstien lukeminen ”vastakarvaan” ja niiden tuottajiin kohdistuva kritiikki. Yleisön roolissa mediakäyttäjät odottavat, että heidän kritiikilleen olisi käytössä palautekanavia ja että niitä todella kuunneltaisiin. Sosiaalisten verkostojen keskustelujen ja puheenaiheiden taustaa vasten ihmiset näyttävät kaipaavan journalismilta ennen kaikkea syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä. Kiinnostavuuden tasot eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta tutkimukseen osallistuneet ihmiset pitivät sosiaalisia verkostojen tasoa itselleen tärkeimpänä.

Kohti kiinnostavaa journalismia -hankkeen tuloksena on kirjoitettu kirja nimeltä Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaaliset verkostoissa (Vastapaino, marraskuu 2012). Tämän lisäksi projektin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleita sekä kotimaassa (esim. Media & viestintä) että kansainvälisesti (muun muassa Journalism: Theory, Practice & Criticism, Journalism Practice).

Hankkeen tutkijoina ovat toimineet YTT Heikki Heikkilä ja YTT Laura Ahva (Tampereen yliopisto, COMET), FM Jaana Siljamäki (Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos) sekä VTL Sanna Valtonen (Helsingin yliopisto, CRC). Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.

Lisätietoa projektin sivuilla.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Sanna Valtonen
sanna.valtonen at helsinki.fi

Julkaisu: Kohti kiinnostavaa journalismia

Kolmivuotisessa (2009-2012) yleisötutkimushankkeessa pohditaan, mikä tekee journalismista sen käyttäjien näkökulmasta kiinnostavaa. Projektin loppuraportti Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaalisissa verkostoissa (Vastapaino) julkistettiin Päivälehden museossa, Helsingissä (Ludviginkatu 2-4) maanantaina 19. marraskuuta 2012. Kirjan kirjoittajat ovat YTT Heikki Heikkilä, YTT Laura Ahva, FM Jaana Siljamäki ja VTL Sanna Valtonen.

Hankkeen tiivistelmä

Kiinnostavuudesta on tullut mediakilpailun kiristyessä journalismissa yhä tärkeämpi uutiskriteeri. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toimittajien mielestä jokaisen jutun on tuotettava vastaanottajille ”lisäarvoa”. Kiinnostavuus on kuitenkin tavoitteena epäselvä, koska se voi tarkoittaa mitä tahansa.

Kohti kiinnostavaa journalismia -tutkimus on rakentunut ajatukselle siitä, että journalismin kiinnostavuus ei ole ensisijaisesti tekstien ominaisuus vaan että se syntyy vasta journalismin vastaanotossa. Tältä pohjalta hankkeessa on pyritty laadullisen yleisötutkimuksen keinoin tuottamaan uutta tietoa ihmisten mediakäytöstä sekä etenkin journalismin ja uutisten merkityksestä heille.

Hankkeen empiirisenä tutkimuskohteena oli yhdeksän yleisöryhmää, joista kolme oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, kolme Pirkanmaalta, kaksi Jyväskylästä ja yksi Oulusta. Yhteensä ryhmiin otti osaa 73 ihmistä.

Kukin ryhmä kokoontui vuosina 2009–2010 yhdeksän kertaa keskustelemaan omasta mediakäytöstään ja journalismista. Yhteensä ryhmäkeskusteluja järjestettiin 77 kappaletta, näistä 14:ssä tapaamisessa oli läsnä myös toimittajia ryhmien kotipaikkakunnilla ilmestyvistä sanomalehdistä: Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Tyrvään Sanomista, Keskisuomalaisesta ja Kalevasta. Yleisöryhmien tapaamiset vedettiin Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijoista koostuvan tutkijaryhmän voimin.

Aineiston empiirisen analyysin taustalla oli havainto siitä, että median muutosten myötä myös yleisön käsitteen merkityssisältö on hämärtynyt: yleisöstä, sen olemuksesta ja oletetusta hajaantumisesta on tarjolla monia keskenään ristiriitaisia yleistyksiä ja pelkistyksiä. Tähän keskeisenä syynä on itse kohteen epäselvyys: yleisöä on vaikea määritellä ja mitata. Tätä tutkimusta on ohjannut pyrkimys tarkastella ihmisten mediakäyttöä diskursiivisena toimintana. Näin ollen huomio on siirretty pois siitä, ”millaista yleisö on” ja keskitytty siihen, mitä ihmiset medialla ja journalismilla tekevät.

Niin sanotun symbolisen interaktionismin hengessä tutkimuksessa analysoitiin osallistujien suhdetta journalismiin erikseen massan, yleisön ja julkison käsitteiden kautta. Massan positiossa tarkastelun kohteena olivat median tapakäyttö ja siihen liittyvät rutiinit. Yleisöydessä huomio kohdistui siihen, miten osallistujat tulkitsevat uutisia ja esittävät kritiikkiä journalismia sekä mediaa kohtaan. Julkison käsitteen kautta analyysissä paneuduttiin siihen, millaisiin asiakysymyksiin ihmiset kiinnittävät huomiota ja miten nämä aiheet kiinnittyvät ihmisten sosiaalisiin verkostoissaan käymiin keskusteluihin ja julkiseen toimintaan.

Tutkimus osoitti, että osallistujien tavat käyttää mediaa olivat hyvin uutispainotteisia. Kaikki osallistujat – ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta – seurasivat uutisia useista viestintävälineistä ja uutisten tarjoama näköala ”yhteiskunnan keskukseen” koettiin tärkeäksi. Tässä yhteydessä ero ”vanhan ja uuden median” välillä vaikuttaa osallistujien näkökulmasta varsin merkityksettömältä. Muutenkin osallistujien mediankäytön rutiineissa havaitut yhtäläisyydet osoittautuivat eroja vahvemmiksi. Tutkimus ei siis antanut tukea huolelle siitä, että mediakäytön tavat liittyisivät yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Päinvastoin sen valossa ihmiset näyttävät asettuvan median tapakäytössään vapaaehtoisesti osaksi ”suurta yleisöä”.

Yleisön roolissa tutkimuksessa kävi ilmi, että osallistujat lukevat uutisia odotettua poliittisemmin ja myös kriittisemmin. Näin ollen tapakäytön tasolla osoitettu tyytyväisyys uutisiin ei sulje pois sitä, että ihmiset käyttävät uutisia oman identiteetin rakennusaineena ja että he suhtautuvat ajoittain epäluuloisesti toimittajien ja uutisvälineiden mahdollisiin taustavaikuttimiin. Toimittajatapaamisissa journalistit pitivät yleisöryhmien esittämää journalismikritiikkiä ”fiksuna”. Tämä tyytyväisyys peitti ajoittain alleen sen, että yleisön ja toimittajien tavat arvioida journalismia poikkesivat jonkin verran toisistaan. Näkemyserot tiivistyivät ennen muuta siihen, että toimittajat suhtautuvat uutisten perinteisiin normeihin, kuten ajankohtaisuuteen, paikkaansapitävyyteen ja olennaisuuteen, varsin joustavasti. Niiden merkityssisältö näyttää venyvän sen mukaan, mitä kulloinkin pidetään kiinnostavana. Sitä vastoin yleisöryhmät suhtautuivat journalismille asettettuihin vaatimuksiin tiukemmin kuin toimittajat.

Tutkimus toi esille, että ihmiset keskustelevat mielellään toistensa kanssa isoista yhteiskunnallista ongelmista. Nämä keskustelut eivät välttämättä jalostu julkiseksi toiminnaksi vaan niitä pohditaan erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Toisaalta ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä näyttäisi virittyvän odotus siitä, että journalismissa tartuttaisiin nykyistä aktiivisemmin ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tunnistamiin yhteiskunnallisiin huolenaiheisin ja osallistuisi niiden ruotimiseen.

Tutkimus osoittaa, että journalismin kiinnostavuuden kriteerit vaihtelevat riippuen siitä, tarkastellaanko sitä tapakäyttön (massa), tulkinnan ja kritiikin (yleisö) vai julkisen toiminnan ja asioiden pohdiskelun (julkiso ja sosiaaliset verkostot) näkökulmasta. Tapakäytön tasolla kiinnostavuudelle asetetut vaatimukset ovat vähäisiä, ja massan roolissa ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan tylsiä ja merkityksettömiäkin mediasisältöjä. Yleisönä ihmiset pyrkivät saamaan journalismista enemmän ja yhtenä kiinnostumisen merkkinä on mediatekstien lukeminen ”vastakarvaan” ja niiden tuottajiin kohdistuva kritiikki. Yleisön roolissa mediakäyttäjät odottavat, että heidän kritiikilleen olisi käytössä palautekanavia ja että niitä todella kuunneltaisiin. Sosiaalisten verkostojen keskustelujen ja puheenaiheiden taustaa vasten ihmiset näyttävät kaipaavan journalismilta ennen kaikkea syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä. Kiinnostavuuden tasot eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta tutkimukseen osallistuneet ihmiset pitivät sosiaalisia verkostojen tasoa itselleen tärkeimpänä.

Kohti kiinnostavaa journalismia -hankkeen tuloksena on kirjoitettu kirja nimeltä Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaaliset verkostoissa (Vastapaino, marraskuu 2012). Tämän lisäksi projektin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleita sekä kotimaassa (esim. Media & viestintä) että kansainvälisesti (muun muassa Journalism: Theory, Practice & Criticism, Journalism Practice).

Hankkeen tutkijoina ovat toimineet YTT Heikki Heikkilä ja YTT Laura Ahva (Tampereen yliopisto, COMET), FM Jaana Siljamäki (Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos) sekä VTL Sanna Valtonen (Helsingin yliopisto, CRC). Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.

Lisätietoa projektin sivuilla.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Sanna Valtonen
sanna.valtonen at helsinki.fi

Mediastrategiat: Päättäjät, lobbarit ja journalismi

Mediastrategiat: Päättäjät, lobbarit ja journalismi –projekti tarkastelee yhteiskunnan tärkeimpien päättäjien ja heidän taustayhteisöjensä media- ja vaikuttamisstrategioita. Julkisuuden hallinnasta on tullut tärkeä osa niin puolueiden, yritysten, eturyhmien kuin kansalaisjärjestöjenkin toimintaa. Samalla vaikuttajaviestintään ja lobbaukseen on tullut uusia tekijöitä ja käytäntöjä.

Tutkimus analysoi (i) media-analyysin avulla miten suomalaiset päättäjät käyttävät journalismia maineenhallinnassa ja miten he rakentavat imagoaan journalismin kautta sekä (ii) selvittää haastattelututkimuksella, ketkä ovat tämän hetken tärkeimpiä ja taitavimpia julkisuudenhallinnan ja vaikuttajaviestinnän ammattilaisia Suomessa ja millä eri strategioilla he pyrkivät vaikuttamaan mediaan ja erityisesti journalismiin.

Hanke toteutetaan Helsingin yliopistossa sosiaalitieteiden laitoksella. Hanke toimii kiinteässä yhteydessä alan eurooppalaiseen tutkimusverkostoon ja siihen liittyy projekti, jossa vertaillaan PR-sektorin kehitystä muihin Pohjoismaihin. Hanke kestää kaksi vuotta elokuusta 2012 heinäkuuhun 2014.

Tutkijat:

Dosentti Anu Kantola (tutkimusjohtaja), anu.kantola@helsinki.fi

VTT Lotta Lounasmeri, lotta.lounasmeri@helsinki.fi

Rahoittajat: Helsingin Sanomain SäätiöSuomen Kulttuurirahasto

Nuorten sosiaalinen liikehdintä mediayhteiskunnassa – vertaileva tutkimus Helsingin ja Lontoon lähiöistä

Monitieteinen hanke tarkastelee nuorisoon liittyvien sosiaalisten ongelmien rakentumista. Hanke yhdistää media- ja nuorisotutkimuksen näkökulmia ja siinä vertaillaan Helsingin ja Lontoon lähiöitä ja kahden maan medioita. Tutkimus toteutetaan yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa.

» Lisätietoja hankkeen blogisivulla

Seminaari: Konflikti julkisten arvojen ja yksityisten intressien välillä? Eurooppalainen media vuonna 2012

Conflict of public values and private interests? European media in 2012
Time: 9.30-16.46 , Friday 27th of April, 2012
Venue: University of Helsinki, lecture hall,Unioninkatu 35

There is historically a close connection between the media and the ideal of democracy. It is a common understanding that the media is guided by the values of the freedom of speech, the plurality of platforms, and diversity of contents. However, according to many scholars, in the last decades this connection has been seriously challenged by economic and commercial values. It is claimed that due to this, a major change in the social role of the media has taken place, and that it is not public interest but the interests of the shareholders that the media serve today.  Not everybody agrees, however. The counter argument is that European media are still a long way from full commercialisation, and that the media are still able to successfully defend their democratic function.
The conference ”The conflict of public values and private interests? European media in 2012” addresses the tension between the democratic aims and the commercial gains experienced in the field of European media and communication. The speakers include internationally well known European scholars as well as the representatives of media companies. The conference is open to public, but registration is recommended.

The conference is free of charge and open for everyone, however, the number of participants is restricted due to limited seating; therefore, participation requires registration. Please register at https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/34607/lomake.html latest by April 20.

PROGRAMME
09:30 Morning coffee
10:00 Opening of the Conference
Dr. Mervi Pantti, Head of the Media and Global Communication programme
Session 1: Is there a crisis in European media?
Professor Josef Trappel, University of Salzburg
Comments:
Professor Jeanette  Steemers, University of Westminster
Dr. Ismo Silvo, Chief Operating Officer, Operations, YLE
Discussion
11:30 Coffee break
11:45 Session 2: Controlling the Internet: whose responsibility?
Professor Niklas Bruun, University of Helsinki, Faculty of Law
Comments:
Professor Laura Berges, Universitat Autònoma de Barcelona
Dr. Johanna Jääsaari, University of Helsinki
Discussion
13:00 Lunch break (lunch at own cost)
14:00 Session 3: Does PSM still have a future?
Professor Barbara Thomass, Ruhr-Universität Bochum
Comments:
MP Ilkka Kantola, Chair, YLE Administrative Council
Professor Helena Sousa, University of Minho
Discussion
15:15 Coffee break
15:30 Session 4: How to accommodate public values and private interests in European media 2012?
Professor Anker Brink Lund, Copenhagen Business School
Comments:
[CEO Valtteri Niiranen, Federation of the Finnish Media Industry]
Dr. Kari Karppinen, University of Helsinki
Discussion
16:45 Closing of the Conference

Contact:
Professor Hannu Nieminen, hannu.nieminen(at)helsinki.fi, tel. +358 91912 4838
Coordinator Pauliina Shilongo, pauliina.shilongo(at)helsinki.fi, tel. +358 01912 3752

Organisers:

Seminaari: Julkisuus ja demokratia

Perjantaina 9.3.2012 klo 13-15.30
Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan luentosali (Unioninkatu 37)

OHJELMA

13.00 Seminaarin avaus
Puheenjohtaja, professori Leif Åberg
13.15 Tiedollisten yhteismaiden lyhyt historia: tiemerkkinä Suomi
Professori Hannu Nieminen
14.00 Viestintäpolitiikan liberalisoituminen ja suomalainen demokraattinen korporatismi
Yksikön johtaja Heikki Hellman
14.30 Sananvapauden myytit ja ideologiat
Tutkijatohtori Kari Karppinen
15.00 Yhteiseksi kuviteltu elämä: kenen johdolla ja mihin suuntaan?
Yliopistonlehtori Anu Kantola
15.30 Seminaarin päätös
Kahvitilaisuus, valtiotieteellisen tiedekunnan kokoushuone

Seminaari on maksuton, ilmoittautuminen 2.3.2012 mennessä osoitteessa:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/33208/lomake.html

Seminaarin järjestävät Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos, viestinnän oppiaine ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC

Lisätietoja
Janne Matikainen
janne.matikainen(at)helsinki.fi, 09-191 24369

Seminaari: Kriisi, trauma ja journalismi

27.1.2012 klo 9-12
Helsingin yliopiston päärakennus (Fabianinkatu 33, 4. krs), Pieni juhlasali

Miten uutismedia järjestäytyy kriisissä, millainen on kenttätoimittajan kokemus uutishuoneesta? Miksi joistakin kriiseistä tulee mediayhteiskunnassa kaikkialle vyöryviä spektaakkeleita? Seminaarissa pohditaan kriisien uutisointia ja raportointia sekä niiden tutkimusta media- ja tutkimuseettisten kysymysten kautta: kuinka kohdata hädässä olevat, miten kuvata ja haastatella heitä?

Seminaarin pääpuhujana toimii Gavin Rees, joka on Dart Center Europen johtaja. Dart Centerin tavoitteena on edistää ihmistä kunnioittavaa, ammatillisesti ja eettisesti korkeatasoista journalismia tapahtumapaikalla kriiseissä ja katastrofeissa sekä niitä uutisoitaessa että tutkittaessa. Dart Center tuli Suomessa tunnetuksi Jokelan koulusurmien jälkeisessä keskustelussa.

Seminaari on maksuton ja avoin kaikille ja tarkoitettu erityisesti tutkijoille, toimittajille, tiedottajille ja viestinnän opiskelijoille sekä muille kriiseistä kiinnostuneille toimijoille. Tervetuloa! Rekisteröityminen verkkosivujen kautta: www.helsinki.fi/crisisandcommunication

OHJELMA

9:00 Aamukahvi
9:15 Gavin Rees, johtaja, Dart Center Europe: ”How trauma matters in crisis reporting?”
10:00 Kommentit, keskustelu
10:15 Leena Reikko, toimittaja, YLE: ”Journalist in Crisis Situation”
10:45 Kommentit, keskustelu
11:00 Tutkijapuheenvuorot: ”Why witnessing matters?” dosentti Johanna Sumiala, Helsingin yliopistosta ja tutkija Klas Backholm Åbo Akemista.
11:45 Loppukeskustelu

Seminaarin järjestää Helsingin yliopiston kriisitutkimukseen erikoistunut kansainvälinen Crisis, Communication and Society -verkosto yhteistyössä Avoimen yliopiston ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n kanssa. Seminaarikielenä on englanti.

Lisätietoja:

Globaalit arvoverkot, innovaatioklusterit ja suomalaiset yritykset

Hankkeen tavoitteena on tarkastella suomalaisten teknologia-alan yritysten tilannetta kansainvälisen finanssikriisin jälkeisessä ajassa. Kohteena on erityisesti suomalaisyritysten rooli osana kansainvälisiä innovaatioklustereita ja arvoverkkoja. Hankkeen näkökulma on tulevaisuuden hahmottamisessa.

Hankkeessa järjestetään kolme asiantuntijaseminaaria sekä yksi päätöksentekijöille suunnattu seminaari. Hankkeen tuotoksena syntyy raportti, jossa kootaan seminaarien antia sekä kansainvälistä lähdeaineistoa.

Tutkimusta rahoittavat Tekes ja Teknologiateollisuus. Hankkeen kesto: 1.6.2010–31.12.2011

Hankkeen johtaja:
Janne Matikainen
janne.matikainen at helsinki.fi
09-191 24369

Vastuullinen tutkija: Dan Steinbock

IieP Immigrant inclusion by eParticipation

Projektin tavoitteena on tuoda yhteen kansalaisyhteisöjen (maahanmuuttajien) työkalut/välineet, toimintatavat ja käsitteet ja hallinnon ylhäältä alaspäin tapahtuvat osallistamiskäytännöt ja teknologiat. Hankkeen tuloksina luodaan:

a) Hyvät käytännöt ja toimintamallit, jotka helpottavat informaatio- ja viestintätekniikoiden käyttöä maahanmuuttajayhteisöjen ja hallinnon välillä,
b) Selkeä käsitys siitä, miten ylikansalliset toiminnot helpottaisivat e-osallistamista ja e-osallistumista maahanmuuttajayhteisöjen ja hallinnon välillä.

Hankkeen kohderyhmänä ovat maahanmuuttajayhteisöt ja viranomaistahot kolmessa Baltian maassa (Suomi, Viro ja Ruotsi).  Pilottiryhmät tulevat olemaan Suomessa Lahdessa ja Kotkassa.

Hankkeen johtava partneri: Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö, (Suomi). Muut partnerit: Tallinnan yliopisto, (Viro), Södertörnin yliopisto (Ruotsi), Helsingin yliopisto, Viestinnän laitos (Suomi) ja Oikeusministeriö (Suomi). Hankkeen rahoittaa Central Baltic Interreg IV A Ohjelma ja Etelä-Suomen lääninhallitus.

Projektia johti CRC:ssä Sinikka Sassi.
http://iiep-project.eu/

Leikkaa–liimaa-journalismia? Tutkimus uutisten lähdekäytännöistä ja niiden läpinäkyvyydestä

Tutkimuksen lähtökohtana on kansainvälisissä tutkimuksissa esitetty väite siitä, että uutisjournalismin itsenäisyys on heikkenemässä: yhä suurempi osa uutistarjonnasta perustuu ulkopuolisten valmiiksi pureskelemaan ja paketoimaan materiaaliin sen sijaan, että uutistalot nostaisivat esiin itse tärkeiksi kokemiaan aiheita, yksityiskohtia ja näkökulmia.

Tutkimuksessa testataan kahta kansainvälisissä tutkimuksissa tehtyä havaintoa: Ensinnäkin väitetään, että ulkopuolisten vaikuttajien valta suhteessa mediaan on kasvussa. Tällä viitataan eritoten siihen, että pr-koneistolla on yhä enemmän vaikutusvaltaa uutissisältöihin nähden. Toimittajien ja tiedottajien suhde on ollut perinteisestikin jännitteinen. Viime aikoina on kuitenkin kasvanut huoli siitä, että samalla kun aikapaine ja tehokkuusvaatimukset kasvavat uutistyössä, journalistit ovat entistä alttiimpia kasvavan ja ammattimaistuvan pr-koneiston vaikutuspyrkimyksille.

Toiseksi uhkana uutisjournalismin itsenäisyydelle on pidetty sitä, että samat uutissisällöt kiertävät enenevästi median sisällä ja tiedotusvälineet ovat yhä riippuvaisempia toistensa tarjonnasta. Yhteiskunnan näkökulmasta ongelmana on, että samalla kun mediatalojen keskinäinen kilpailu kiristyy, uutistarjonta yksipuolistuu. Lähdekäytäntöjen läpinäkymättömyydestä johtuen yleisön on usein vaikea arvioida tiedon alkuperää tai paikkansapitävyyttä.

Tutkimuksessa tarkastellaan median lähdekäytäntöjä ja niiden läpinäkyvyyttä määrällisen ja laadullisen analyysin avulla. Hankkeessa tutkitaan kahta asiaa: Ensinnäkin tavoitteena on selvittää, kuinka suuri osa suomalaisten valtakunnallisten mediatalojen kotimaan uutistuotannosta perustuu pr-lähteisiin ja miten tämä näkyy uutissisällöissä. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin tietyt jutut ja juttuaiheet kiertävät uutisvälineestä toiseen eli miten paljon mediat lainaavat aineistoa toisiltaan.

Tutkimus on kaksivaiheinen: ensimmäinen vaihe perustuu media-aineistosta tehtävään sisällön analyysiin, jonka perusteella tehtyjä havaintoja syvennetään tutkimuksen toisessa vaiheessa toimittajahaastatteluilla. Tarkastelun kohteena on seitsemän valtakunnallista, suomenkielistä tiedotusvälinettä (STT, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, MTV3 ja Nelonen).

Yhteyshenkilö:
Esa Väliverronen
esa.valiverronen at helsinki.fi
+358-9-191 24841

Julkaisu: Suuri osa uutisista on kopioituja tai kierrätettyjä

Noin kolmannes suomalaisessa valtamediassa julkaistuista uutisista pohjaa tiedotteisiin ja keskimäärin joka viides uutinen on lainattu toiselta tiedotusvälineeltä. Lisäksi noin kolmannes julkaistuista uutisista perustuu uutistoimistojen tuottamaan materiaaliin. Tämä käy ilmi tuoreesta Leikkaa–liimaa-journalismia? -tutkimuksesta.

Noin viidennes kaikista tutkimuksessa tarkastelluista uutisjutuista oli kopioitu suoraan tai lähes sellaisenaan tiedotteesta. Tutkimus osoittaa, että tiedotteet menevät helpoiten läpi tiedotusvälineiden verkkoversioissa. Verkossa peräti kolmannes jutuista toistaa lähteen viestiä sellaisenaan tai lähes sanatarkasti. Verkossa myös kynnys käyttää uutistoimistomateriaalia ja kierrättää toisilta tiedotusvälineiltä lainattua materiaalia on matalampi kuin muualla mediassa.

Tutkimuksessa todetaan, että tiedotteisiin pohjaavilla uutisilla voi olla aitoa uutisarvoa ja yhteiskunnallista merkitystä. Journalismin itsenäisyyden näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että alkuperäisen lähteen viestiä harvoin kyseenalaistetaan tai täydennetään muilla näkökulmilla. Vain joka kymmenennessä tiedotemateriaalista tehdyssä uutisessa juttua oli täydennetty haastattelemalla joitakin muita kuin tiedotteen lähettäjää.

Tutkijat korostavat, että yleisön on vaikea arvioida uutisten alkuperää. Lisäksi ne, joilla on parhaat resurssit ammattimaiseen pr-toimintaan, saavat viestinsä parhaiten kuuluville. Tämä on ongelma yhteiskunnallisen vallanjaon näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemän valtakunnallisen median (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, MTV3, Nelonen ja STT-Lehtikuva) kotimaan uutistuotantoa toukokuussa 2010. Tutkimusta johti professori Esa Väliverronen ja tutkijana hankkeessa työskenteli VTM Laura Juntunen. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä. Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö.

Raportti:

Laura Juntunen
Leikkaa–liimaa-journalismia? Tutkimus uutismedian lähdekäytännöistä
Viestinnän tutkimusraportteja 4/2011
ISBN 978-952-10-7388-5 (nid.)
ISBN 978-952-10-7389-2 (PDF)
Lisätietoja:

  • Tutkimushankkeen johtaja Esa Väliverronen, esa.valiverronen(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24841
  • Laura Juntunen, laura.j.juntunen(at)helsinki.fi

Venäjä Suomen Mediassa

Hankkeen tavoitteena on tuottaa monipuolista uutta tietoa siitä, millaista kuvaa Venäjästä ja venäläisistä suomalainen media välittää. Tätä tietoa verrataan kansalaisten kokemuksiin median tuottamasta Venäjä-kuvasta ja median suhtautumiseen muihin Suomen kannalta tärkeisiin maihin.

Tulokset on koottu kirjaan Lotta Lounasmeri (2011) (toim.). Näin naapurissa: Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat. Tampere: Vastapaino.

Hankkeen johtaja:
professori Hannu Nieminen
Aika: 1.10.2009 – 3.11.2011

Hanke toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen (COMET) kanssa. Hankkeen vastullisina tutkijoina toimivat FT Markku Kangaspuro, YTT Pentti Raittila, KTM, YTM Lotta Lounasmeri.

 

Dopingista lautakasoihin – muuttuva lähdesuoja

Hankkeen tavoitteena on tarkastella lähdesuojan muutosta erilaisten tapausten kautta ja tutkia lähdesuojan normatiivisen perustan muutosta. Hanke kysyy:

  1. Mitä journalistisella lähdesuojalla on eri yhteyksissä tarkoitettu, millaisia arvoja sillä on pyritty suojelemaan, ja miten sen tarpeellisuutta on perusteltu toisaalta lainsäädännössä ja toisaalta journalismin etiikassa?
  2. Millä tavalla ja missä määrin journalistinen lähdesuoja on tutkimuksen aineiston muodostavissa tapauksissa toteuttanut yleisön oikeutta saada oikeaa tietoa?

Tutkimuksen tärkeimmän aineiston muodostavat viimeaikaiset lähdesuojaa koskeneet tapaukset. Hankkeessa on neljä keskeistä tutkimuskysymystä:

  1. Mitkä ovat journalistisen lähdesuojan normatiiviset perusteet yhtäältä lainsäädännössä ja toisaalta journalismietiikassa, ja miten niiden soveltaminen on historiallisesti muuttunut?
  2. Miten lähdesuojaa on viimeaikaisissa tapauksissa perusteltu ja mitä sillä on haluttu suojella?
  3. Millaisia muutoksia ehdotetulla lainsäädännöllisellä muutoksella olisi journalististen käytäntöjen ja demokraattisen julkisuuden kannalta?
  1. Millaiset lähdesuojakäytannöt turvaisivat nykytilanteessa parhaiten kansalaisen oikeuden totuudenmukaisen tiedon saamiseen?

Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta seuraavien aineistojen avulla:

  1. oikeuslähteet (laisäädäntö ja esityö)
  2. journalismin eettiset säännöt ja niiden valmisteluaineisto
  3. aiempi tutkimus
  4. lehdistöaineisto (esitutkimus ja sitä täydentävä aineisto)
  5. asiantuntijahaastattelut:
    1. JSN:n nykyinen ja edellisiä puheenjohtajia,
    2. viestimien päätoimittajia (esim. HS, AL, TS, EES),
    3. jutuissa esiintyvien viestimien lakimiehiä (esim. YLE),
    4. oikeusministeriön lainvalmistelijoita, ja
    5. jutuissa esiintyneitä asianosaisia, kuten STT:n silloinen päätoimittaja ja YLE:n toimittajia.
  6. Julkisen sanan neuvoston päätökset ja niiden perustelut

Aineistoon sovelletaan tekstianalyyttista otetta, jossa on keskeistä lähdesuojaa koskevat kannanotot ja erityisesti niiden perustelut. Perusteluiden kautta pystytään hahmottamaan niitä juridisia ja journalistisia normeja, joihin lähdesuoja on kulloinkin perustunut.

Projektin kesto: 1.5.2010–31.10.2011

Hankkeen johtaja VTT Tuomo Mörä
Vastuullinen tutkija: YTT Jorma Mäntylä.
Oikeudellisena asiantuntijana toimii OTT Päivi Tiilikka.

Yhteyshenkilö:
Tuomo Mörä
tuomo.mora at helsinki.fi
+358-9-191 24842

Julkaisu: Lähdesuoja toimii – väärinkäytökset vähäisiä

Lähdesuojan käyttö Suomessa vaikuttaa pääosin toimivalta. Erimielisyyttä ja ristiriitoja herättävät lähinnä suhtautuminen pelkästään yhden lähteen käyttöön, lähdesuojan käyttäminen yksityiselämän paljastuksiin sekä juttujen kohteiden asema tilanteessa, jossa dokumentointi on vähäistä. Puolustautuminen voi olla vaikeaa, jos jutun taustalla olevat tiedot ja henkilöt jäävät piiloon.

Tähän tulokseen tultiin Dopingista lautakasoihin – muuttuva lähdesuoja -projektissa, jossa tutkittiin journalistien lähdesuojan normistoa ja käytäntöjä Suomessa sekä verrattiin Suomen tilannetta kahdeksaan muuhun maahan ja Euroopan ihmistuomioistuimen päätöksiin.

Suomessa lähdesuojan ala on laaja moniin muihin maihin verrattuna. Useissa maissa se on varattu lähinnä ammattimaisten journalistien käyttöön, mutta Suomessa se koskee jokaista yleisön saataville toimitetun viestin laatijaa, bloggarit mukaan lukien.
Tutkimuksen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätökset ovat rohkaisseet mediaa käyttämään lähdesuojaa. EIT on ratkaisuissaan useasti asettunut lähdesuojaa käyttäneen journalistin tai median kannalle. EIT on painottanut sananvapauden tärkeyttä sellaisissakin tilanteissa, joissa liioitellaan, provosoidaan ja jopa kerrotaan tietoja, jotka eivät ole aivan kohdallaan.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa toimivassa Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä. Hankkeen rahoittajana oli Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimusta johti VTT Tuomo Mörä ja tutkijoina olivat YTT Jorma Mäntylä sekä OTT Päivi Tiilikka.

Raportti:

Tuomo Mörä (toim.)
Lähdesuoja. Normit, ideaalit ja käytännöt
Viestinnän tutkimusraportteja 3/2011
ISBN 978-952-10-7377-9 (nid.)
ISBN 978-952-10-7378-6 (PDF)
Lisätietoja:

Tutkimushankkeen johtaja Tuomo Mörä, tuomo.mora(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24842

 

Public event: The Future of Journalism and its Value for Democracy

Thursday, 13 October 2011, 13.15-16.30
University of Helsinki Main Building, Fabianinkatu 33, Helsinki

Keynote speakers: Jay Hamilton, Daya Thussu, Robert Picard and Michael Schudson
The event is free of charge, however, the number of participants is restricted due to limited seating; therefore, participation requires registration. Please register at https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/29020/lomake.html by 30 September 2011.

Communication Research Centre CRC is pleased to invite everyone concerned about the future of journalism to a half-day conference to discuss challenges to the business of journalism and their implications for democracy from an international perspective.Some changes in the business of journalism – like the rise of the Internet – have a global character. Yet many prominent media and communication researchers have argued that a proper understanding of these trends and their implications for democracy in particular countries require more internationally comparative research.
In the US, the UK and many parts of Western Europe, the Internet is eroding the current business models for advertising funded journalism as revenues and readers move from print to the web. In the Nordic countries, the downward pressures are present, but their impact on circulation and profitability has been less severe. Meanwhile in the BIICS group of emerging economies (Brazil, India, Indonesia, China and South Africa) growth remains the order of the day, with newspaper circulation rising by 35% overall between 2000-2008.
To clarify threats and opportunities that journalism faces in differences countries, four renowned keynote speakers will discuss actual trends in media use and practices, different responses to the challenges at hand, and their implications for journalism and democracy.

Programme:

13.15 – 13.30         Brief welcome, Hannu Nieminen
13.30 – 14.00         What’s the incentive to save journalism?, James Hamilton
14.00 – 14.30         Global trends in media and journalism, Daya Thussu
14.30 – 15.00         Journalism as business today, Robert Picard
15.00 – 15.30         Journalism futures: US experience, Michael Schudson
15.30 – 16.30         Discussion. Moderator David Levy, Reuters Institute

About the speakers:

Daya Thussu is Professor of International Communication and Co-Director of India Media Centre, the world’s first academic centre dedicated to the study of media in India and its globalizing tendencies. He has published extensively in the field of global media and communication. His International Communication – Continuity and Change has already established itself as a key text in the field of global communication, adopted for courses in universities around the world.

David Levy became Reuters Institute for the Study of Journalism Director in 2008. He was Controller, Public Policy at the BBC until 2007 where he led the BBC’s policy for the Charter Review and was in charge of public policy & regulation. His areas of expertise include modernising public service broadcasting, public service reform, the impact of digital technology, and media ownership and regulation both within the UK and Europe. Prior to his BBC policy role he worked as a journalist, first for the BBC World Service and then for BBC News and Current Affairs

Michael Schudson is a professor at Columbia School of Journalism. He is the author of six books and editor of two others concerning the history and sociology of the American news media, advertising, popular culture, Watergate and cultural memory. He is the recipient of a number of honors; he has been a Guggenheim fellow, a resident fellow at the Center for Advanced Study in the Behavioral Sciences, Palo Alto, and a MacArthur Foundation ”genius” fellow. In 2004, he received the Murray Edelman distinguished career award from the political communication section of the American Political Science Association and the International Communication Association.

James “Jay” Hamilton is the Charles S. Sydnor Professor of Public Policy at Duke University, as well as a professor of economics and political science. In 2004, he became director of undergraduate studies in the public policy department. Hamilton’s scholarly work and numerous publications reflect his interests in the economics of regulation, public choice/political economy, environmental policy and the media.

Robert Picard is Hamrin Professor of Media Economics and Director of the MMT centre at the Jönköping International Business School.His research focuses on economic structures of media markets, media industries and firms, demand for media products and services, business models and strategies of media operations, productivity of media firms, financial performance, and government policies affecting economic aspects of media. His research has involved newspapers, advertising, broadcasting, and new media. He is the author and editor of 20 books, editor of the Journal of Media Business Studies and is the founding editor of the Journal of Media Economics.

The event is made possible by the sponsorship of the Helsingin Sanomat Foundation

Digital Reputation – Digitaalinen maine

Hankkeessa tutkitaan organisaatiomainetta digitaalisissa ympäristöissä. Pohjaamme maineriskien, organisaatioviestinnän, verkkoviestinnän ja organisaatiotutkimuksen tutkimusperinteisiin. Monitieteinen projekti yhdistää myös kielitieteelliset työkalut osaksi maineenhallintaa ja pyrkii rakentamaan mallia, jonka avulla digitaalisen julkisuuden sisältöjä voi mallintaa ja analysoida. Käytämme lisäksi psykofysiologisia mittausmenetelmiä (EEG, AMG, EDA) tutkiaksemme emootion ja motivaatioprosessien kytköstä digitaaliseen maineeseen.

Tekes-rahoitteinen tutkimusprojekti oli käynnissä 1.1.2010 – 30.6.2011. Hankkeen partnereina ovat Helsingin yliopisto, Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu sekä Turun yliopisto.

Lisätietoja hankkeen blogissa (englanniksi): Digital Reputation: Characterizing and parameterizing reputation, reputation risks and the impact of digital publicity on client/customer intelligence and the competitive advantage of service organizations (DiRe)

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Kohti neuromainetta -seminaari

Tervetuloa Digital Reputation -hankkeen päätösseminaariin Helsingin yliopistolle (Siltavuorenpenger 10, sali 2) 15.6.2011 klo 9-12.

Monitieteinen tutkimushankkeemme selvitti organisaatiomaineen muodostumista digitaalisissa ympäristöissä kahdesta näkökulmasta. Viestinnän- ja organisaatiotutkimuksen avulla tutkimme maineriskin muodostumista digitaalisessa verkkojulkisuudessa. Psykofysiologisten mittausten avulla puolestaan selvitimme, minkälaisia emotionaalisia kokemuksia yritysmaineeseen ja yrityksiä koskeviin uutisiin liittyy.

Tutkimuksemme muun muassa osoittaa, että hyvä maine on organisaatioiden emotionaalista vetovoimaa, joka vaikuttaa siihen, miten yritystä koskevia uutisia tulkitaan. Tunteet ovat merkityksellisiä erityisesti digitaalisessa mediassa, jossa viestinnällisen vallan väitetään siirtyneen organisaatiolta sidosryhmille.

Ilmoittaudu verkkolomakkeella mahdollisimman pian, viimeistään 10.6.
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/27577/lomake.html

Tervetuloa mukaan kuulemaan ainutlaatuisen mainetutkimuksen tuloksia!

Seminaarin ohjelma:

08.30–09.00 Aamukahvi
09.15–09.30 Avaus (Pekka Aula, hankkeen johtaja, CRC)
09.30–10.30 Aineeton pääoma vaakalaudalla – maine ja maineriski digitaalisessa julkisuudessa (Salla-Maaria Laaksonen, CRC), kommenttipuheenvuoro
10.30-11.15 Mittausten tulokset: kohti neuromainetta (Mikko Salminen, CKIR), kommenttipuheenvuoro
11.15-11.45 Yleisökeskustelu (puheenjohtajana Antti Ainamo, IASM)
11.45-11.50 Seminaarin päätös (Pekka Aula, CRC)

Digital Reputation (DiRe) on Tekes-rahoitteinen tutkimusprojekti on käynnissä 1.1.2010 – 30.6.2011. Hankkeen partnereina ovat Helsingin yliopisto (Viestinnän tutkimuskeskus CRC), Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu (CKIR) sekä Turun yliopisto (IASM).

Käy katsomassa hankkeen blogia:
http://reputationproject.wordpress.com

Vaalirahakriisi: median ja politiikan suhteet murroksessa?

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää keväällä 2008 alkaneen vaalirahoituskohun merkitystä. Vaalirahakohussa näyttäisi olevan kyse edellisten vuosikymmenien aikana syntyneiden ja suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä vakiintuneiden toimintatapojen kriisistä. Samalla kohu antaa erinomaisen mahdollisuuden valaista median ja poliittisen järjestelmän suhteita.

Tavoitteena on luoda kokonaiskuva vaalirahakohun etenemisestä julkisuudessa ja samalla vastata kolmeen kysymykseen. Ensinnä pyritään selvittämään, miten journalismin ja politiikan välinen suhde on kehittynyt ja kehittymässä. Toiseksi luodataan sitä, miten kohu on vaikuttanut medioiden ja politiikan uskottavuuteen yleisön silmissä. Kolmanneksi pyritään kuvaamaan kohun merkitystä journalismin tulevaisuudelle.

Kysymyksiin vastataan haastattelemalla kohun keskeisiä toimijoita, analysoimalla mediasisältöjä ja selvittämällä yleisön käsityksiä kohusta kahden edustavan kyselytutkimuksen sekä pienryhmä- ja nettikeskustelujen analyysin avulla. Projekti liittyy myös pohjoismaiseen yhteisprojektiin, jossa vertaillaan pohjoismaisia poliittisia skandaaleja.

Tutkimuksen rahoitti Helsingin Sanomain Säätiö ja se toteutetaan yhteistyössä Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa. Projektia johti yliopistonlehtori Anu Kantola ja lisäksi Helsingistä tutkijana olivat Salli Hakala ja Juho Vesa.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Anu Kantola
anu.kantola at helsinki.fi
+358-9-191 24653

Julkaisu: Vaalirahaskandaali osoitti median ja kansalaisten vallan kasvaneen

Miksi vaalirahakohusta tuli itsenäisen Suomen suurin ja pitkäkestoisin julkinen skandaali? Yli kolme vuotta kestänyt skandaali oli osoitus julkisen elämän murroksesta: kansalaisten ja median valta on kasvanut ja eliittien asema julkisuudessa heikentynyt. Näin väittää Helsingin ja Tampereen yliopistojen hanke Vaalirahakriisi: median ja politiikan suhteet murroksessa?, jossa tutkittiin julkisia skandaaleja 1970-luvulta 2000-luvulle. – Paneuduimme julkisen elämän muutoksiin sen ydinalueella: yhteiskunnallisia eliittejä koskevassa julkisuudessa, hankkeen tutkimusjohtaja Anu Kantola kuvaa.

2000-luvun skandaalien taustalla on 1970-luvulla alkanut julkisen elämän murros, joka heijastaa yhteiskunnan syvempiä rakenteellisia muutoksia. Yhteiskunnat ovat vapautuneet, keskiluokkaistuneet ja moniarvoistuneet. Vakaat rakenteet ja instituutiot ovat notkistuneet: tuotantorakenne, ammatit, poliittiset aatteet, perhemuodot, identiteetit ja kulttuuri ovat jatkuvassa liikkeessä. Tämä on näkynyt yhteiskunnan yhteisessä julkisessa elämässä: monet julkiset auktoriteetit ja instituutiot on kyseenalaistettu. Valtaa on siirtynyt poliittisilta ja taloudellisilta eliiteiltä medialle ja kansalaisille. Poliitikot joutuvat kamppailemaan näkyvyydestä uusin keinoin ja metsästämään liukkaiksi käyneitä liikkuvia äänestäjiä. Journalistit taistelevat katsojien, lukijoiden ja verkonkäyttäjien huomiosta. Kansalaiset, äänestäjät, osakkeenomistajat ja kuluttajat vaativat vallankäyttäjiltä läpinäkyvyyttä.

Muutokset näkyivät myös tämän kevään eduskuntavaaleissa. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn mukaan kansalaiset ovat entistä kriittisempiä politiikkaa kohtaan ja yli puolet suomalaisista oli vaihtanut puoluetta vaaleissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sama trendi huipentui kevään 2011 protestivaaleissa. Eliitit eivät voi enää olla varmoja asemistaan: julkinen elämä on käynyt epävarmemmaksi ja sitä heittelevät yllättävät mielialan muutokset.

Suomessa kylmän sodan aikaista korkean modernin julkista elämää kuvastavat juhlavuus, kansallisuus, asiakeskeisyys ja auktoriteettien kunnioitus. Poliittinen eliitti oli vuosikymmeniä erityissuojeluksessa. Notkeaa 2000-luvun julkista elämää luonnehtivat kansallisen julkisuuden hajoaminen, uutiskilpailu ja verkkojulkisuuksien nousu. Journalismi on entistä iltapäivälehtimäisempää. Poliitikon elämästä on tullut läpinäkyvää ja mediasta skandaalikone, joka synnyttää nopeasti erilaisia moraalisia paniikkeja. Ihmiset ripustavat turhaumansa ja pelkonsa hetken kestäviin narikkayhteisöihin: Instituutiot eivät enää kanavoi ihmisten pelkoja ja huolia samaan tapaan kuin aikaisemmin ja julkinen elämä täyttyy sinne tänne lennähtelevistä peloista ja ahdistuksista. Vaarana on, että vallankäyttäjät vetäytyvät julkisuudesta ja sen täyttää vihapuhe ja viihde.

Tutkimuksesta julkaistaan nyt Anu Kantolan toimittama teos Hetken hallitsijatJulkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa. Muina teoksen kirjoittajina ovat tutkijat Salli Hakala, Juho Vesa ja Jari Väliverronen. Kirjan on kustantanut Gaudeamus ja Helsingin Sanomain Säätiö on rahoittanut tutkimushanketta.

Anu Kantolan haastattelu

Lisätietoja:

  • Tutkimushankkeen johtaja Anu Kantola, anu.kantola(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24653
  • Salli Hakala, salli.hakala(at)helsinki.fi
  • Jari Väliverronen, jari.valiverronen(at)uta.fi.

Raportti Maa- ja metsätalousministeriön sidosryhmäviestinnästä julkaistu

Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on johtaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön politiikkaa osana valtioneuvostoa ja Euroopan unionin päätöksentekoa. Ministeriön toimintakenttään kohdistuu hyvin erilaisia rooliodotuksia ja intressejä. Sidosryhmäyhteistyön ja vuorovaikutuksen näkökulmasta onkin tärkeää, että ministeriö tuntee sidosryhmänsä, kerää palautetta toiminnastaan, selvittää eri intressiryhmien tiedontarpeita sekä arvioi yleisesti sidosryhmäyhteistyötänsä.

Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa maa- ja metsätalousministeriön sidosryhmät, selvittää miten hallinnon alan keskeiset toimijat arvioivat ministeriön toimintaa sekä millaisia kokemuksia heillä on yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta ministeriön kanssa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia tiedontarpeita sidosryhmillä on ja miten nämä tulevat täytetyiksi. Vastaavana tutkijana toimi VTM Heidi Lavento. Projektiryhmässä toimivat viestintäjohtaja Pekka Väisänen, viestintäsuunnittelija Mervi Ukkonen ja tutkija, yliopistonlehtori Salli Hakala.

Tutkimus toteutettiin tilanteessa, jossa keskustelu yhteiskunnan yhä monimutkaistuvista tarpeista, hallinnon suorituskyvyn parantamisesta sekä julkisten palvelujen tulosvastuusta on jatkunut jo pitkään. Tämä on saanut aikaan tarpeen lisätä julkisorganisaatioiden toiminnan läpinäkyvyyttä, laadunarviointia sekä kansalaisten ja sidosryhmien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. (Pollitt 2003, 84; Lähdesmäki 2003, 60.) Käytännössä erilaiset johtamisideologiat (kuten NPM), ekonomiset ja sosio-demografiset muutokset sekä kansalaisilta tuleva paine ovat näkyneet julkisten johtamisjärjestelmien muutoksina sekä eritasoisina hallinnonuudistuksina (Pollitt & Bouckaert 2004, 25). Julkisorganisaatioiden voidaan katsoa vähitellen siirtyvän

  • Suljetuista ja organisaatiokeskeisistä järjestelmistä toiminnaltaan avoimiksi ja verkostomaisiksi. Tällöin yhteiskunnallinen luottamus rakentuu demokraattisen dialogin, läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden kautta.
  • Sisäisestä toiminnan fokuksesta (resurssit, tehtävät) ulkoiseen (tulokset, tuottavuus)
  • Perinteisestä suunnittelu-päätöksenteko-tuotanto-arviointi -syklistä toimintamalliin, jossa sidosryhmät ja kansalaiset osallistetaan toiminnan eri tasoilla. (Pollitt ym. 2007, 7–8.)

Muutokset näkyvät myös erilaisissa toimintaa ohjaavissa suosituksissa sekä organisaation sisällä, henkilöstön viestintäodotuksissa (Lavento & Juholin 2009). Sidosryhmäviestinnän osalta vuoden 2010 valtionhallinnon viestintäsuosituksessa korostetaankin sidosryhmien ja asiantuntijaviestinnän merkitystä. Sidosryhmien osallistamisen todetaan parantavan muun muassa päätöksenteon laatua: ”mitä laajempi keskustelu ja yhteistyö valmisteluvaiheessa, sitä parempi valmistelu ja lopputulos”. Toimintatapojen muutokset näkyvät ministeriöiden tiedottamisperiaatteissa yleisimminkin. Onko viestinnän tavoite suorittaa vain viranomaisen velvollisuus, vaikuttaa sidos- ja yhteistyöryhmiin vaiko aktivoida sidosryhmät? Samalla kysymys on siitä, määritteleekö viranomainen julkisuuden rajat, valitseeko viranomainen tiedotuksen ajankohdan, tavan, sisällöt ja painotuksen vai määrittelevätkö sidosryhmien tiedontarpeet tiedotuksen toteutuksen? (Hakala 1994; Aula & Hakala 2005.) Edellä mainittuja toiminnan ulottuvuuksia on tarkasteltu käytännössä erityisesti tutkimuksen luvussa 4, jossa on selvitetty sidosryhmien näkemyksiä ministeriön toiminnan asiantuntevuudesta,avoimuudesta, verkostomaisuudesta,luotettavuudesta ja vaikuttavuudesta.

Julkisorganisaatioiden muutos melko suljetuista ja organisaatiokeskeisistä järjestelmistä toiminnaltaan avoimiksi ja verkostomaisiksi oli nähtävissä myös tässä tutkimuksessa. Muutos tapahtuu asteittain. Tutkimuksessa näkyi, että valtionhallinnon sekä paikallis- ja aluehallinnon edustajat pitivät ministeriön toimintaa verkostomaisempana, aloitteellisempana ja avoimempana kuin tutkimus- tai oppilaitosten, yritysten, järjestöjen, median ja muiden sidosryhmien edustajat. Valtionhallinnon sekä paikallis- ja aluehallinnon edustajat ovatkin usein toiminnaltaan kiinteästi ministeriöön kytkettyjä; kumppaneita tai muita tahoja, jotka on otettava toiminnassa huomioon. Näillä on tarve säännölliseen dialogiin ja henkilökohtaisiin kontakteihin. He ovat usein mukana työryhmissä, yhteishankkeissa ja lainvalmistelussa. Järjestöt, yritykset ja media voidaan puolestaan nähdä erityisryhminä, jotka ovat teemakohtaisesti mukana lainsäädäntötyössä, lausunnonantajina ja erilaisissa projekteissa. Näillä erityisryhmillä on tarve vuorovaikutukseen sekä räätälöityihin viestinnän sisältöihin. (Turunen & Lavento 2008, 11.) Tutkimuksessa järjestöjen ja yritysten edustajat antoivat kriittisimmät arviot ministeriön toiminnasta. Näyttää siltä, että kumppanit ja muut tahot, jotka on (lakisääteisesti tai muuten) otettava huomioon, osallistetaan toimintaan usein jo päätösten valmisteluvaiheessa. Sen sijaan teemakohtaisten erityisryhmien osallistamisessa ja tiedontarpeiden täyttämisessä on vielä kehittämisen varaa.

Sidosryhmätutkimus osoittaa, että ministeriöissä eikä muissakaan organisaatioissa viestintää ja ministeriöiden muuta yhteistyötä sidosryhmien kanssa voida erottaa toisistaan. Viestintä on oleellinen osa johtamista, vuorovaikutusta, yhteistyötä ja koordinaatiota. Ihmiset organisoituvat ratkoakseen ongelmia ja siihen he tarvitsevat erilaisia viestinnän, tiedonkulun ja vuorovaikutuksen muotoja. Siksi sidosryhmien toiveeseen hallinnon alan sisäisestä, ja erityisesti muiden ministeriöiden ja hallinnon alan toimijoiden välisestä, yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on erityisesti kiinnitettävä huomiota.

Ministeriön toimintakyky ja yhteistyökyky testataan viimeistään erilaisissa kriisitilanteissa. Kriisien tutkimukset (Lavento 2009; Seeck, Lavento & Hakala 2008; Huhtala, Hakala, Laakso & Falck 2005) Suomessa ovat osoittaneet, että kriisitilanteessa tarvitaan erityisesti eri toimijoiden yhteistyötä. Maa- ja metsätalousministeriöllä on Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa keskeinen rooli mm. elintarvikehuollon alkutuotannon ja vesihuollon turvaamisessa sekä tulvariskien hallinnassa ja paloturvallisuudessa. Ministeriön normaaliajan käytännöillä on keskeinen vaikutus siihen, miten kriisissä toimitaan. Kriisin johtamisen kannalta on olennaista ymmärtää, kuinka keskeiset sidosryhmät reagoivat kriisiin, mitä resursseja ja tietoa sidosryhmillä voi olla tarjota kriisin hoitamiseksi sekä kuinka häiriötilanne tai poikkeusolot vaikuttavat sidosryhmiin (Pearson & Clair 1998, 70–73). Projektin tavoitteena on ollut tutkimalla kehittää ministeriön yhteistyötä sidosryhmien ja verkostojen kanssa. Tämä voi onnistua vain, jos eri toimijoilla on aitoa halua vuoropuheluun ja uusien mahdollisuuksien kokeiluun. Silloin maa- ja metsätalousministeriöstä voi tulla suurenkin yleisön silmissä sitä, millaiseksi keskeiset sidosryhmät sen toiminnan nyt jo kokevat: asiantunteva,luotettava ja kiinnostava.

Tutkimusraportti verkossa:
Heidi Lavento
”Asiantunteva, luotettava ja kiinnostava.” Sidosryhmien näkemyksiä Maa- ja metsätalousministeriön toiminnasta, vuorovaikutuksesta, sekä tiedontarpeiden täyttämisestä.
Viestinnän tutkimusraportteja 1/2011
ISBN 978-952-10-6822-5 (nid.)
ISBN 978-952-10-6823-2 (PDF)

Charlie bit my finger! Mitä uutismedia voi oppia YouTubesta?

Tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää millainen sosiaalinen media YouTube on ja mitä sellaista se kykenee tarjoamaan mihin uutismedia ei kykene?

Projektissa tutkitaan YouTubea verkko-etnografian, eli verkossa tapahtuvan kenttätyön keinoin. Verkon sosiaalista elämää jäljitetään kiinnittämällä erityistä huomiota siihen, millaisten sisältöjen ympärille YouTubessa syntyy yhteisöllistä liikehdintää?Tavoitteena on hahmottaa YouTubelle tyypillinen medialogiikka, tapa puhutella käyttäjäänsä ja rakentaa sosiaalisia suhteita verkon käyttäjien välille. Tutkimuksen tulkintavaiheessa YouTube -tutkimuksesta nousevia havaintoja verrataan ja peilataan tutkimuksiin, jotka käsittelevät uutismediaa, sen tapaa puhutella yleisöään ja rakentaa sosiaalisia suhteita uutisten tuottajien ja vastaanottajien välille.

Tutkimus avaa ja syventää ymmärrystä kommunikaatiosta sosiaalisessa mediassa. Työssä pohditaan, mitä nämä sisällöt paljastavat kaipuistamme ja tarpeistamme nykypäivänä, ja mitä ne kertovat tavoistamme liittyä toisiin ihmisiin ja rakentaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, entä miten mediavälitteinen kommunikaatio voi palvella näitä tarpeita?

Tutkimus tiivistyy pohdintaan sosiaalisen median ja uutismedian suhteesta: mitä sellaista sisällön jakaminen YouTubessa voi tämän päivän ihmiselle antaa, mihin tiedon välittäminen, uutisen muodossa ei kykene?

Tutkimuksen tieteellisenä johtajana ja vastaavana tutkijana toimii tohtori Johanna Sumiala ja nuorempana tutkijana VTM Minttu Tikka Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineesta. Projektin kesto on 15 kk ja se toteutetaan aikavälillä 1.1.2010–31.3.2011.

Yhteyshenkilö:
Johanna Sumiala
johanna.sumiala at helsinki.fi
+358-9-191 24632

SEMINAARI: e-osallisuus, esteettömyys ja maahanmuuttajat

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Viestinnän tutkimuskeskus (CRC)ja Oikeusministeriö järjestävät 24.3.2011 Tieteiden talossa seminaarin,jossa pohditaan tutkimuksen, käytänteiden ja kokemusten kautta muodostuvaa kuvaa maahanmuuttajien yhteiskunnallisesta integroitumisesta sekä toisaalta maahanmuuttajia aktiivisina sosiaalisen median käyttäjinä.

Seminaarin ohjelma