Tutkimus: Sanomalehtien uskonnollinen maisema on pirstaleinen

Kirkkovaaliuutisesta minareettikeskusteluun – Tutkimustulokset kertovat uskonnollisen maiseman pirstaleisuudesta sanomalehdissä

Julkinen keskustelu ja uutisointi vaikuttavat suuresti siihen, mikä ylipäänsä tunnistetaan ja tunnustetaan uskonnoksi, ja millaisen paikan eri uskonnollisuuden muodot julkisuudessa saavat. Tutkimustulokset osoittavat, että sanomalehtien journalistiset käytännöt tuottavat jaon, jossa paikalliset, valtakunnalliset ja globaalit uskontoa koskevat aiheet pidetään tiukasti erillään. Uskonto jaotellaan lehtien sivuilla ”meidän” ja ”muiden” uskontoihin. Kuva, jonka sanomalehdet maalaavat uskonnosta on pirstaleinen.

Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hankkeessa on analysoitu määrällisesti ja laadullisesti neljän sanomalehden (Helsingin Sanomat, Ilkka, Karjalainen ja Kaleva) uskontoa koskevaa kirjoittelua 2007–2011. Suomen Akatemian rahoittamassa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeessa on tutkittu Helsingin Sanomien pää- ja mielipidekirjoituksia 1946–2010 sekä muita sanomalehtiä tapaustutkimusten kautta.

”Aineistomme osoittaa, että tutkituissa lehdissä islam kytketään rituaalinomaisesti terrorismiin ja konflikteihin”, toteavat Uskontojournalismi-hankkeen johtajat, dosentti Johanna Sumiala (HY) ja dosentti Katja Valaskivi (TaY). Idän uskontoihin pohjaavat harrastukset ja elämänfilosofiat ovat puolestaan esillä arjessa ja populaarikulttuurissa, mutta nämä uskontoperinteet eivät juuri näy sanomalehtien uutisaineistossa. Islamista on tullut hallitseva puheenaihe esimerkiksi Suvivirsi-keskustelussa, vaikka todellisuudessa muslimit tai muut ei-kristilliset vähemmistöt esittävät näkemyksiään hyvin harvoin.

”Mielipidekirjoituksissa ääneen pääsevät ateistit, joiden vaatimukset uskontoneutraalista valtiosta ovat kasvattaneet näkyvyyttä mediassa”, korostaa Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeen johtaja, dosentti Teemu Taira (TY). Sanomalehdet eivät ole silti muuttuneet uskontovastaisiksi: jopa Helsingin Sanomien 1960- ja 1970-lukujen vahvat kirkon ja valtion erottamista puoltavat kannat ovat muuttuneet pehmeämmiksi kasvaneen monimuotoisuuden aikana.

Määrällisen uutisaineistoanalyysin perusteella kristinusko näyttäytyy edelleen uutisina kirkkoinstituutiosta ja kirkollisesta kulttuurista. Näin uutisjournalismi vaikuttaisi pikemminkin ylläpitävän kuin horjuttavan kirkon asemaa rakenteellisena osana suomalaista yhteiskuntaa ja samalla häivyttävän kirkon roolia uskonnollisena yhteisönä.

Erityisesti maakuntalehdet toimivat alueellisina instituutioina, jotka sitovat alueensa asukkaat seurakuntaelämään. Kiistakysymyksissä, kuten YLE:n Ajankohtaisen Kakkosen Homoillan käsittelyssä pääkirjoitukset ja mielipidetekstit vahvistivat jakoa ”liberaaleihin” ja ”konservatiiveihin”. Ne puolsivat kirkon omaa viestiä siitä, että eroamisen sijaan kirkkoa tulisi muuttaa sisältä käsin.

Tutkimustuloksia käsiteltiin kaikille avoimessa seminaarissa ”Millaista uskonnollista maisemaa media maalaa” maanantaina 7.10.2013 klo 14–16 Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2-4, 00130 Helsinki.

Lisätietoja:

Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hanke
Tampereen yliopisto, Comet-tutkimuskeskus Katja Valaskivi katja.valaskivi at uta.fi, 0503969682
Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus Johanna Sumiala johanna.sumiala at helsinki.fi, 0503112522
Hankkeen kotisivut
Media & Viestintä -lehti 2/2013 (Uskonto ja media -teemanumero)

Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hanke
Turun yliopisto, Uskontotiede, Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Taira teemu.taira at utu.fi, 0500420774