Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa

Uutismedian uudet liiketoimintamallit Pohjoismaissa -hankkeen tavoitteena on tarkastella meneillään olevien media-alan prosessien – muun muassa mainostuottojen lasku, uusien toimijoiden mukaantulo, mobiilien sisältöjen ja alustojen yleistyminen – vaikutusta uutismedian kehitykseen Pohjoismaissa. Hankkeessa tarkastellaan uutismedian, erityisesti sanomalehtien, liiketoiminnan viimeaikaista kehitystä Pohjoismaissa ja kerätään näin vertailutietoa suomalaisen uutismedian liiketoiminnan kehittämiseksi. Onko Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa jo kenties löydetty ratkaisuja niihin keskeisiin ongelmiin, joiden kanssa uutismedia painii? Tai onko pinnalla muita, toistaiseksi raportteihin päätymättömiä ilmiöitä, joihin Pohjoismaissa jo kehitellään ratkaisuja? Tutkimus koostuu kahdesta osasta: 1) Selvitys media-alan yleisestä tilanteesta Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa 2) Haastattelututkimus Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Tutkimuksen toteuttajina ovat Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) ja Brahea-keskus (Turun yliopisto). Hankkeeseen osallistuvat tutkijat ovat Katja Lehtisaari (HY), Mikko Villi (HY), Mikko Grönlund (TY) ja Carl-Gustav Lindén (HY). Hankkeen rahoittavat Viestinnän tutkimussäätiö ja Sanomalehtien liitto. Hanke kestää joulukuusta 2015 toukokuuhun 2016.
Lisätietoja: tutkimusjohtaja Mikko Villi, mikko.villi[at]helsinki.fi, 02941 22792

Kaikki mukaan? Avoin hallinto ja uudet osallistumismuodot

Hanke tutkii kansalaisten ja järjestöjen osallistumista säädösvalmisteluun ja strategiseen päätöksentekoon. Valmistelua ja päätöksentekoa on pyritty Suomessa kehittämään avoimemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi erityisesti uusien osallistumismuotojen kuten verkkokeskustelujen avulla. Hanke arvioi osallistumisen ja avoimuuden edistämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. Hanke selvittää, onko valmistelusta tullut avoimempaa, onko se entistä vuorovaikutteisempaa ja ovatko vuorovaikutteisuus ja avoimuus muuttaneet säädösvalmistelua ja päätöksentekoa. Hanke selvittää erityisesti miten järjestöt osallistuvat valmisteluun ja käyttävät ja arvioivat uusia osallistumismuotoja. Lisäksi tutkitaan, onko valmistelun avoimuus lisännyt osallistumisen yhdenvertaisuutta.

Tutkimus kartoittaa, mitä erilaisia osallistumisen muotoja on käytössä säädösvalmistelussa ja päätöksenteossa ja arvioi, miten ne ovat toimineet. Tutkimus nostaa esiin hyviä käytänteitä ja toisaalta ongelmakohtia niin, että tulokset auttavat kehittämään valmistelun avoimuutta ja lisäämään kansalaisten ja järjestöjen osallisuutta päätöksenteossa. Samalla arvioidaan, miten valtioneuvoston demokratiapolitiikan tavoite avoimuuden lisäämisestä on toteutunut. Tutkimustulosten perusteella voidaan esimerkiksi kehittää ministeriöiden kuulemiskäytäntöjä, sähköisiä osallistumispalveluja ja järjestöjen toimintatapoja.

Hanke haastattelee laajasti ministeriöiden virkamiehiä sekä järjestöjen edustajia ja tekee järjestöille suunnatun kyselytutkimuksen. Lisäksi se kerää tilastollista tietoa siitä, miten paljon uusia osallistumismuotoja käytetään hallituksen esitysten valmistelussa.

Hanketta rahoittaa valtioneuvosto ja se toteutetaan Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksella vuosina 2015-2017. Tutkimuksen johtajana toimii dosentti Anu Kantola, ja vastuullisena tutkijana VTM Juho Vesa. Verkossa: http://blogit.utu.fi/kansanvaltavol2/

Hankkeen loppuraportti: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=15502

 

Suomalaisen televisiotarjonnan kuvaus 2014

Tutkimuksen pääasiallisena kohteena on suomalainen televisiotarjonta maanpäällisessä lähetysverkossa. Tutkimus koskee Yleisradio Oy:n julkisen palvelun televisiokanavia sekä toimiluvanvaraisia televisiokanavia. Lisäksi raportissa tarkastellaan maksullisia televisiopalveluita ja internetpohjaista televisiotarjontaa.

Tutkimuksen tilaaja on Liikenne- ja viestintäministeriö. Projektin vastuullinen johtaja on TaT, tutkimusjohtaja Mikko Villi (mikko.villi[at]helsinki.fi). Tutkijana hankkeessa toimii VTM Laura Juntunen. Tutkimus toteutetaan helmikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana.

Digivaalit 2015 – Big data -tutkimus vaalijulkisuuden agendasta

Tutkimushanke havainnoi ja analysoi empiirisesti digitaalisen median käyttöä ja julkisuuden  agendan muodostumista eduskuntavaaleissa 2015 hyödyntäen isoja datamassoja ja verkkoetnografiaa. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta rakentaa politiikan ja viestinnän tutkimussuuntauksille. Politiikan tutkimuskentällä verkkoon ja sen merkityksen
kasvuun on yleisesti liitetty kysymys siitä, normalisoituuko verkkomedia, eli noudattaako se valtasuhteiltaan samanlaista logiikkaa kuin perinteinen media. Tällaisia läpitunkevia valtasuhteita voivat olla esimerkiksi ehdokkaiden rahoitus, aiemmat poliittiset ydintehtävät
tai saavutettu julkisuus.

Niin kutsutun normalisaatiohypoteesin mukaan perinteiset valtarakenteet vaikuttavat myös tietokonevälitteiseen viestintään. Suomen ja Euroopan kontekstissa normalisaatiota on tutkittu muun muassa politiikkojen ja puolueiden verkkoviestinnän omaksumisen näkökulmista. Tässä hankkeessa avaamme normalisaatioon tulokulman, jota aiempi
tutkimus ei ole käsitellyt: miten poliittisessa keskustelussa olevat aiheet määräytyvät ja kuka niitä hallitsee? Näiltä osin tutkimus kytkeytyy mediatutkimuksen klassiseen agenda
setting -teoriaan, eli lehdistön agendan määrittelyn ja julkisuuden hallinnan kysymyksiin. Nykyisessä mediaympäristössä katsetta on kuitenkin syytä laajentaa perinteisen uutismedian ulkopuolelle ja tarkastella myös uudempien mediamuotojen vaikutusta julkisuuteen. Näitä uusia mediamuotoja ovat paitsi sosiaalisen median eri muodot, myös
parin viime vuosikymmenen aikana erittäin suosituiksi muodostuneet vaalikoneet.

Lähestymme aihetta vahvasti monitieteisellä otteella. Tutkimushankkeessa yhteiskuntatieteellinen viestinnän ja politiikan tutkimus yhdistyvät tietojenkäsittelytieteisiin ja laajojen data-aineistojen tutkimiseen. Samalla hankkeessa luodaan tärkeitä yhteistyösuhteita ja -taitoja laajojen data-aineistojen käsittelyyn laskennallisin ja laadullisin
menetelmin. Hanke tuottaa tärkeää tietoa verkkojulkisuuden lainalaisuuksista paitsi akateemisesti, myös mediayhtiöiden toiminnan näkökulmasta, sillä se auttaa ymmärtämään medioiden välillä tapahtuvaa liikettä ja ihmisten käyttäytymistä.

Tutkimuksen toteuttavat Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Aalto-yliopisto) ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC (Helsingin yliopisto) Helsingin Sanomain Säätiön tuella. Hanke on käynnissä 1.1.2015 – 31.3.2016. Hankkeen johtajina toimivat professori Marko Turpeinen (HIIT) ja tutkimusjohtaja, TaT Mikko Villi (CRC).

Hankkeesta tietoa myös HIIT:n sivuilla

Digitaalisen tarinankerronnan ja maantieteellisen informaation yhteissuunnittelu

Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n, Aalto-yliopiston ja Tokion yliopiston kaksivuotinen yhteishanke aloitti 1.9.2014. Hanketta rahoittavat Suomen Akatemia sekä Japan Society for the Promotion of Science (JSPS).

Hankkeessa “Digitaalisen tarinankerronnan ja maantieteellisen informaation yhteissuunnittelu: kasvokkaisen ja välittyneen viestinnän vuorovaikutus urbaaneissa yhteisöissä Suomessa ja Japanissa” tavoitteena on ymmärtää syvällisemmin kasvokkaista ja välittynyttä vuorovaikutusta kaupunkiyhteisöissä. Hanke yhdistää suomalaisia ja japanilaisia tutkimusyhteisöjä muodostaen poikkitieteellisen lähestymistavan viestinnän tutkimuksen, kaupunkitutkimuksen ja osallistavan toimintatutkimuksen kesken. Hankkeen erityisenä tavoitteena on yhdistää suomalaisten ja japanilaisten tutkijoiden käyttämiä ja kehittämiä metodologisia lähestymistapoja – Digital Storytelling (DST), Expanded Participatory Design (EPD), SoftGIS (Geographic Information Systems) – käyttökelpoiseksi metodologiseksi työkaluksi. Projektin suurin hyöty on metodologisen työkalun tuottaminen kollaboratiivisesti sekä uuden tiedon tuottaminen viestintäteknologian käytöstä kaupunkiyhteisöissä.

Hankkeen vastuullisena johtajana toimii CRC:n tutkimusjohtaja, dosentti Mikko Villi. CRC:stä tutkijana on mukana myös VTM, tohtoriopiskelija Petro Poutanen.

Lisätietoa: Mikko Villi, p. 02941 22792, mikko.villi(at)helsinki.fi

http://storyplacers.tumblr.com

Eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden online-palvelut ja niiden sääntely

Hankkeessa selvitetään, millaisia online-palveluja yleisradioyhtiöt tarjoavat, millaisten poliittisten ja taloudellisten prosessien tuloksena nykyiseen tilanteeseen on päädytty ja kuinka yleisradioyhtiöiden toimintaa verkkoympäristössä säännellään.

Hankkeen tilaaja on Suomen Yleisradio, ja tutkimus on toteutetaan 1.9.-31.12.2013. Hankkeessa toimii varsinaisena tutkijana VTM Jockum Hildén, ja hanketta johtaa akatemiatutkija Juha Herkman.

Hankkeen tiivistelmä ja loppuraportti ovat saatavilla.

Maallistua vai uskonnollistua? Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste

Tutkimushankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä uskonnosta, sen paikasta ja roolista ja niiden muutoksista suomalaisessa mediajulkisuudessa globalisaation aikana. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa uskontojournalismista ja siten mahdollisuuksia sen ammatilliseen kehittämiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavoin uskontoa käsitellään suomalaisissa sanomalehdissä. Miten sanomalehdet ovat osallistuneet Suomessa esiin nousseisiin keskusteluihin uskonnoista, varsinkin kristinuskosta ja islamista? Millaisia toimintatapoja suomalaisessa uskontojournalismissa on omaksuttu verrattuna uskontoa koskevaan kirjoitteluun muissa Pohjoismaissa?

Hankkeen johtaja Johanna Sumiala, johanna.sumiala@helsinki.fi

Lisätietoja:

Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -hanke
Tampereen yliopisto, Comet-tutkimuskeskus Katja Valaskivi katja.valaskivi at uta.fi, 0503969682
Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus Johanna Sumiala johanna.sumiala at helsinki.fi, 0503112522
Hankkeen kotisivut
Media & Viestintä -lehti 2/2013 (Uskonto ja media -teemanumero)

Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hanke
Turun yliopisto, Uskontotiede, Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Taira teemu.taira at utu.fi, 0500420774

Hanke toteutettiin Helsingin Sanomain Säätiön tuella

Mapping digital media

Open Society Foundation (OSF) on käynnistänyt vuonna 2010 Mapping Digital Media -ohjelman, jonka tavoitteena on luoda yhdenmukainen katsaus eri maissa sananvapauden ja informaation saatavuuden ehtoihin median digitaalistumisen myötä. Tässä hankkeessa toteutetaan Mapping Digital Media -tutkimus Suomessa. Toiseksi tavoitteena on osallistua laajaan kansainväliseen vertailuhankkeeseen. Kolmas tavoite on avata yhteistyö Open Society Foundationin kanssa.

Hankeen keskeinen hyöty on päästä mukaan OSF:n laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. OSF on käynnistämässä uusia hankkeita vuonna 2014. Toiseksi hankkeen myötä kootaan Suomea koskevaa tietoa, joka on melko hajallaan. Raportti on hyvä mahdollisuus koota tämä tieto tiiviiseen muotoon. Kolmanneksi osallistuminen laajaan kansainväliseen vertailuun mahdollistaa Suomen digitaalisen median ja ylipäätään mediamaiseman vertailun muihin maihin. Tätä kautta voidaan hahmottaa Suomen heikkoudet ja vahvuudet sekä määritellä kehittämiskohteita. Hanke toteutetaan vuonna 2013.

The Mapping Digital Media (MDM) project of the Open Society Foundation examines changes in journalism and digital media in 55 countries. The MDM project assesses the global opportunities and risks that are created for media by digitalization and convergence. The aim of this project is to implement MDM in Finland in 2013. The project also enables the participation in the global MDM network.

Hankkeen johtaja Janne Matikainen, janne.matikainen@helsinki.fi

Hanke toteutetaan Helsingin Sanomain Säätiön tuella

The Euro Crisis, Media Coverage, and Perceptions of Europe within the EU -projektin Suomen osatutkimus

Oxfordin yliopiston journalismin tutkimukseen erikoistunut Reuters Instituutti on organisoinut vertailevan tutkimushankkeen, jossa selvitetään eurokriisin saamaa mediajulkisuutta ja kansalaisten käsityksiä kriisistä kymmenessä EU:n jäsenmaassa vuosina 2010–2012. Hankkeessa ovat mukana Iso-Britannia, Suomi, Belgia, Alankomaat, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Puola ja Espanja. Hankkeen johtajana toimii professori Robert Picard. Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus (CRC) on hankkeen suomalainen yhteistyökumppani ja Suomen osatutkimuksen toteuttaja.

Jokaisesta maasta tutkitaan neljää lehteä, joista yksi on maan johtava talouteen liittyvä sanomalehti, yksi tabloidi- tai iltapäivälehti, yksi konservatiivinen ja yksi liberaali sanomalehti. Suomen aineisto koostuu Helsingin Sanomista (maan johtava päivälehti), Iltalehdestä (eri konsernin iltapäivälehti), Kauppalehdestä (tunnetuin talouslehti) ja Kalevasta (pohjoisen Suomen edustaja). Reuters Instituutti koostaa koko hankkeen vertailevan analyysin kesällä 2013.

Suomen osatutkimus toteutettiin 15.12.2012–30.8.2013 Helsingin Sanomain Säätiön tuella.

Suomen osatutkimuksen loppuraportti Eurokriisi suomalaisissa sanomalehdissä 2010–2012 on ilmestynyt 15.10.2013.

Yhteyshenkilö:
Juha Herkman
juha.herkman@helsinki.fi
+358-9-191-24840

Paikallislehtien tulevaisuus

Tutkimuksessa selvitetään paikallislehtien tulevaisuudennäkymiä tilanteessa, jota luonnehtivat yhtäältä median syvä rakennemuutos ja toisaalta kiristyvä taloudellinen tilanne, jonka seurauksena sanomalehtien ilmoitustuotot ovat vähentyneet rajusti vuosien 2008 ja 2009 taitteessa.

Tutkimuksen lähtökohtana on paikallislehtien osin muusta sanomalehdistöstä eroava toimintalogiikka. Sanomalehdistön trendeistä levikkien lasku ja ilmoitustuottojen väheneminen ei ole koskettanut kaikkia paikallislehtiä. Paikallislehtien lukijat ovat pitäytyneet paperilehdissä eikä paikallislehtien ole ollut syytä panostaa verkkolehtiin muiden sanomalehtien tapaan.

Paikallislehtien tulevaisuus on oletetusta vakaudesta huolimatta epävarma. Kiristyvä taloudellinen tilanne ja media-alan edelleen jatkuva keskittyminen ja monikanavaistuminen sekä journalismin muutospaineet asettavat haasteita myös paikallislehdille.

Paikallislehtien nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä hahmotetaan tutkimuksessa seuraavista suunnista:

  • paikallislehtien omistus- ja talousrakenteet
  • paikallislehtien sisällöt ja journalismin muutos paikallislehdissä
  • keskeisten sidosryhmien arviot paikallislehtien alueellisesta merkityksestä.

Tutkimuksessa luotava analyyttinen kokonaiskuva paikallislehtien taloudellisesta rakenteesta ja toimituskäytäntöjen muutostrendeistä sekä paikallisten sidosryhmien arvioista lisää ymmärrystä monimuotoisen paikallislehtikentän tulevaisuudesta. Kuvaa paikallislehtien tulevaisuuden toimintaedellytyksistä täydennetään kansainvälisen vertailuaineiston (Iso-Britannia, Norja) avulla.

Yhteyshenkilö:
Sanna Ojajärvi
sanna.ojajarvi at helsinki.fi
+358-9-191 24708

Kohti kiinnostavaa journalismia

Kolmivuotisessa (2009-2012) yleisötutkimushankkeessa pohditaan, mikä tekee journalismista sen käyttäjien näkökulmasta kiinnostavaa.

Projektin loppuraportti Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaalisissa verkostoissa (Vastapaino) julkistettiin Päivälehden museossa, Helsingissä (Ludviginkatu 2-4) maanantaina 19. marraskuuta 2012. Kirjan kirjoittajat ovat YTT Heikki Heikkilä, YTT Laura Ahva, FM Jaana Siljamäki ja VTL Sanna Valtonen.

Hankkeen tiivistelmä

Kiinnostavuudesta on tullut mediakilpailun kiristyessä journalismissa yhä tärkeämpi uutiskriteeri. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toimittajien mielestä jokaisen jutun on tuotettava vastaanottajille ”lisäarvoa”. Kiinnostavuus on kuitenkin tavoitteena epäselvä, koska se voi tarkoittaa mitä tahansa.

Kohti kiinnostavaa journalismia -tutkimus on rakentunut ajatukselle siitä, että journalismin kiinnostavuus ei ole ensisijaisesti tekstien ominaisuus vaan että se syntyy vasta journalismin vastaanotossa. Tältä pohjalta hankkeessa on pyritty laadullisen yleisötutkimuksen keinoin tuottamaan uutta tietoa ihmisten mediakäytöstä sekä etenkin journalismin ja uutisten merkityksestä heille.

Hankkeen empiirisenä tutkimuskohteena oli yhdeksän yleisöryhmää, joista kolme oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, kolme Pirkanmaalta, kaksi Jyväskylästä ja yksi Oulusta. Yhteensä ryhmiin otti osaa 73 ihmistä.

Kukin ryhmä kokoontui vuosina 2009–2010 yhdeksän kertaa keskustelemaan omasta mediakäytöstään ja journalismista. Yhteensä ryhmäkeskusteluja järjestettiin 77 kappaletta, näistä 14:ssä tapaamisessa oli läsnä myös toimittajia ryhmien kotipaikkakunnilla ilmestyvistä sanomalehdistä: Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Tyrvään Sanomista, Keskisuomalaisesta ja Kalevasta. Yleisöryhmien tapaamiset vedettiin Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijoista koostuvan tutkijaryhmän voimin.

Aineiston empiirisen analyysin taustalla oli havainto siitä, että median muutosten myötä myös yleisön käsitteen merkityssisältö on hämärtynyt: yleisöstä, sen olemuksesta ja oletetusta hajaantumisesta on tarjolla monia keskenään ristiriitaisia yleistyksiä ja pelkistyksiä. Tähän keskeisenä syynä on itse kohteen epäselvyys: yleisöä on vaikea määritellä ja mitata. Tätä tutkimusta on ohjannut pyrkimys tarkastella ihmisten mediakäyttöä diskursiivisena toimintana. Näin ollen huomio on siirretty pois siitä, ”millaista yleisö on” ja keskitytty siihen, mitä ihmiset medialla ja journalismilla tekevät.

Niin sanotun symbolisen interaktionismin hengessä tutkimuksessa analysoitiin osallistujien suhdetta journalismiin erikseen massan, yleisön ja julkison käsitteiden kautta. Massan positiossa tarkastelun kohteena olivat median tapakäyttö ja siihen liittyvät rutiinit. Yleisöydessä huomio kohdistui siihen, miten osallistujat tulkitsevat uutisia ja esittävät kritiikkiä journalismia sekä mediaa kohtaan. Julkison käsitteen kautta analyysissä paneuduttiin siihen, millaisiin asiakysymyksiin ihmiset kiinnittävät huomiota ja miten nämä aiheet kiinnittyvät ihmisten sosiaalisiin verkostoissaan käymiin keskusteluihin ja julkiseen toimintaan.

Tutkimus osoitti, että osallistujien tavat käyttää mediaa olivat hyvin uutispainotteisia. Kaikki osallistujat – ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta – seurasivat uutisia useista viestintävälineistä ja uutisten tarjoama näköala ”yhteiskunnan keskukseen” koettiin tärkeäksi. Tässä yhteydessä ero ”vanhan ja uuden median” välillä vaikuttaa osallistujien näkökulmasta varsin merkityksettömältä. Muutenkin osallistujien mediankäytön rutiineissa havaitut yhtäläisyydet osoittautuivat eroja vahvemmiksi. Tutkimus ei siis antanut tukea huolelle siitä, että mediakäytön tavat liittyisivät yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Päinvastoin sen valossa ihmiset näyttävät asettuvan median tapakäytössään vapaaehtoisesti osaksi ”suurta yleisöä”.

Yleisön roolissa tutkimuksessa kävi ilmi, että osallistujat lukevat uutisia odotettua poliittisemmin ja myös kriittisemmin. Näin ollen tapakäytön tasolla osoitettu tyytyväisyys uutisiin ei sulje pois sitä, että ihmiset käyttävät uutisia oman identiteetin rakennusaineena ja että he suhtautuvat ajoittain epäluuloisesti toimittajien ja uutisvälineiden mahdollisiin taustavaikuttimiin. Toimittajatapaamisissa journalistit pitivät yleisöryhmien esittämää journalismikritiikkiä ”fiksuna”. Tämä tyytyväisyys peitti ajoittain alleen sen, että yleisön ja toimittajien tavat arvioida journalismia poikkesivat jonkin verran toisistaan. Näkemyserot tiivistyivät ennen muuta siihen, että toimittajat suhtautuvat uutisten perinteisiin normeihin, kuten ajankohtaisuuteen, paikkaansapitävyyteen ja olennaisuuteen, varsin joustavasti. Niiden merkityssisältö näyttää venyvän sen mukaan, mitä kulloinkin pidetään kiinnostavana. Sitä vastoin yleisöryhmät suhtautuivat journalismille asettettuihin vaatimuksiin tiukemmin kuin toimittajat.

Tutkimus toi esille, että ihmiset keskustelevat mielellään toistensa kanssa isoista yhteiskunnallista ongelmista. Nämä keskustelut eivät välttämättä jalostu julkiseksi toiminnaksi vaan niitä pohditaan erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Toisaalta ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä näyttäisi virittyvän odotus siitä, että journalismissa tartuttaisiin nykyistä aktiivisemmin ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tunnistamiin yhteiskunnallisiin huolenaiheisin ja osallistuisi niiden ruotimiseen.

Tutkimus osoittaa, että journalismin kiinnostavuuden kriteerit vaihtelevat riippuen siitä, tarkastellaanko sitä tapakäyttön (massa), tulkinnan ja kritiikin (yleisö) vai julkisen toiminnan ja asioiden pohdiskelun (julkiso ja sosiaaliset verkostot) näkökulmasta. Tapakäytön tasolla kiinnostavuudelle asetetut vaatimukset ovat vähäisiä, ja massan roolissa ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan tylsiä ja merkityksettömiäkin mediasisältöjä. Yleisönä ihmiset pyrkivät saamaan journalismista enemmän ja yhtenä kiinnostumisen merkkinä on mediatekstien lukeminen ”vastakarvaan” ja niiden tuottajiin kohdistuva kritiikki. Yleisön roolissa mediakäyttäjät odottavat, että heidän kritiikilleen olisi käytössä palautekanavia ja että niitä todella kuunneltaisiin. Sosiaalisten verkostojen keskustelujen ja puheenaiheiden taustaa vasten ihmiset näyttävät kaipaavan journalismilta ennen kaikkea syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä. Kiinnostavuuden tasot eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta tutkimukseen osallistuneet ihmiset pitivät sosiaalisia verkostojen tasoa itselleen tärkeimpänä.

Kohti kiinnostavaa journalismia -hankkeen tuloksena on kirjoitettu kirja nimeltä Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisten sosiaaliset verkostoissa (Vastapaino, marraskuu 2012). Tämän lisäksi projektin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleita sekä kotimaassa (esim. Media & viestintä) että kansainvälisesti (muun muassa Journalism: Theory, Practice & Criticism, Journalism Practice).

Hankkeen tutkijoina ovat toimineet YTT Heikki Heikkilä ja YTT Laura Ahva (Tampereen yliopisto, COMET), FM Jaana Siljamäki (Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos) sekä VTL Sanna Valtonen (Helsingin yliopisto, CRC). Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.

Lisätietoa projektin sivuilla.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Sanna Valtonen
sanna.valtonen at helsinki.fi

Mediastrategiat: Päättäjät, lobbarit ja journalismi

Mediastrategiat: Päättäjät, lobbarit ja journalismi –projekti tarkastelee yhteiskunnan tärkeimpien päättäjien ja heidän taustayhteisöjensä media- ja vaikuttamisstrategioita. Julkisuuden hallinnasta on tullut tärkeä osa niin puolueiden, yritysten, eturyhmien kuin kansalaisjärjestöjenkin toimintaa. Samalla vaikuttajaviestintään ja lobbaukseen on tullut uusia tekijöitä ja käytäntöjä.

Tutkimus analysoi (i) media-analyysin avulla miten suomalaiset päättäjät käyttävät journalismia maineenhallinnassa ja miten he rakentavat imagoaan journalismin kautta sekä (ii) selvittää haastattelututkimuksella, ketkä ovat tämän hetken tärkeimpiä ja taitavimpia julkisuudenhallinnan ja vaikuttajaviestinnän ammattilaisia Suomessa ja millä eri strategioilla he pyrkivät vaikuttamaan mediaan ja erityisesti journalismiin.

Hanke toteutetaan Helsingin yliopistossa sosiaalitieteiden laitoksella. Hanke toimii kiinteässä yhteydessä alan eurooppalaiseen tutkimusverkostoon ja siihen liittyy projekti, jossa vertaillaan PR-sektorin kehitystä muihin Pohjoismaihin. Hanke kestää kaksi vuotta elokuusta 2012 heinäkuuhun 2014.

Tutkijat:

Dosentti Anu Kantola (tutkimusjohtaja), anu.kantola@helsinki.fi

VTT Lotta Lounasmeri, lotta.lounasmeri@helsinki.fi

Rahoittajat: Helsingin Sanomain SäätiöSuomen Kulttuurirahasto

Nuorten sosiaalinen liikehdintä mediayhteiskunnassa – vertaileva tutkimus Helsingin ja Lontoon lähiöistä

Monitieteinen hanke tarkastelee nuorisoon liittyvien sosiaalisten ongelmien rakentumista. Hanke yhdistää media- ja nuorisotutkimuksen näkökulmia ja siinä vertaillaan Helsingin ja Lontoon lähiöitä ja kahden maan medioita. Tutkimus toteutetaan yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa.

» Lisätietoja hankkeen blogisivulla

Globaalit arvoverkot, innovaatioklusterit ja suomalaiset yritykset

Hankkeen tavoitteena on tarkastella suomalaisten teknologia-alan yritysten tilannetta kansainvälisen finanssikriisin jälkeisessä ajassa. Kohteena on erityisesti suomalaisyritysten rooli osana kansainvälisiä innovaatioklustereita ja arvoverkkoja. Hankkeen näkökulma on tulevaisuuden hahmottamisessa.

Hankkeessa järjestetään kolme asiantuntijaseminaaria sekä yksi päätöksentekijöille suunnattu seminaari. Hankkeen tuotoksena syntyy raportti, jossa kootaan seminaarien antia sekä kansainvälistä lähdeaineistoa.

Tutkimusta rahoittavat Tekes ja Teknologiateollisuus. Hankkeen kesto: 1.6.2010–31.12.2011

Hankkeen johtaja:
Janne Matikainen
janne.matikainen at helsinki.fi
09-191 24369

Vastuullinen tutkija: Dan Steinbock

IieP Immigrant inclusion by eParticipation

Projektin tavoitteena on tuoda yhteen kansalaisyhteisöjen (maahanmuuttajien) työkalut/välineet, toimintatavat ja käsitteet ja hallinnon ylhäältä alaspäin tapahtuvat osallistamiskäytännöt ja teknologiat. Hankkeen tuloksina luodaan:

a) Hyvät käytännöt ja toimintamallit, jotka helpottavat informaatio- ja viestintätekniikoiden käyttöä maahanmuuttajayhteisöjen ja hallinnon välillä,
b) Selkeä käsitys siitä, miten ylikansalliset toiminnot helpottaisivat e-osallistamista ja e-osallistumista maahanmuuttajayhteisöjen ja hallinnon välillä.

Hankkeen kohderyhmänä ovat maahanmuuttajayhteisöt ja viranomaistahot kolmessa Baltian maassa (Suomi, Viro ja Ruotsi).  Pilottiryhmät tulevat olemaan Suomessa Lahdessa ja Kotkassa.

Hankkeen johtava partneri: Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö, (Suomi). Muut partnerit: Tallinnan yliopisto, (Viro), Södertörnin yliopisto (Ruotsi), Helsingin yliopisto, Viestinnän laitos (Suomi) ja Oikeusministeriö (Suomi). Hankkeen rahoittaa Central Baltic Interreg IV A Ohjelma ja Etelä-Suomen lääninhallitus.

Projektia johti CRC:ssä Sinikka Sassi.
http://iiep-project.eu/

Leikkaa–liimaa-journalismia? Tutkimus uutisten lähdekäytännöistä ja niiden läpinäkyvyydestä

Tutkimuksen lähtökohtana on kansainvälisissä tutkimuksissa esitetty väite siitä, että uutisjournalismin itsenäisyys on heikkenemässä: yhä suurempi osa uutistarjonnasta perustuu ulkopuolisten valmiiksi pureskelemaan ja paketoimaan materiaaliin sen sijaan, että uutistalot nostaisivat esiin itse tärkeiksi kokemiaan aiheita, yksityiskohtia ja näkökulmia.

Tutkimuksessa testataan kahta kansainvälisissä tutkimuksissa tehtyä havaintoa: Ensinnäkin väitetään, että ulkopuolisten vaikuttajien valta suhteessa mediaan on kasvussa. Tällä viitataan eritoten siihen, että pr-koneistolla on yhä enemmän vaikutusvaltaa uutissisältöihin nähden. Toimittajien ja tiedottajien suhde on ollut perinteisestikin jännitteinen. Viime aikoina on kuitenkin kasvanut huoli siitä, että samalla kun aikapaine ja tehokkuusvaatimukset kasvavat uutistyössä, journalistit ovat entistä alttiimpia kasvavan ja ammattimaistuvan pr-koneiston vaikutuspyrkimyksille.

Toiseksi uhkana uutisjournalismin itsenäisyydelle on pidetty sitä, että samat uutissisällöt kiertävät enenevästi median sisällä ja tiedotusvälineet ovat yhä riippuvaisempia toistensa tarjonnasta. Yhteiskunnan näkökulmasta ongelmana on, että samalla kun mediatalojen keskinäinen kilpailu kiristyy, uutistarjonta yksipuolistuu. Lähdekäytäntöjen läpinäkymättömyydestä johtuen yleisön on usein vaikea arvioida tiedon alkuperää tai paikkansapitävyyttä.

Tutkimuksessa tarkastellaan median lähdekäytäntöjä ja niiden läpinäkyvyyttä määrällisen ja laadullisen analyysin avulla. Hankkeessa tutkitaan kahta asiaa: Ensinnäkin tavoitteena on selvittää, kuinka suuri osa suomalaisten valtakunnallisten mediatalojen kotimaan uutistuotannosta perustuu pr-lähteisiin ja miten tämä näkyy uutissisällöissä. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin tietyt jutut ja juttuaiheet kiertävät uutisvälineestä toiseen eli miten paljon mediat lainaavat aineistoa toisiltaan.

Tutkimus on kaksivaiheinen: ensimmäinen vaihe perustuu media-aineistosta tehtävään sisällön analyysiin, jonka perusteella tehtyjä havaintoja syvennetään tutkimuksen toisessa vaiheessa toimittajahaastatteluilla. Tarkastelun kohteena on seitsemän valtakunnallista, suomenkielistä tiedotusvälinettä (STT, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, MTV3 ja Nelonen).

Yhteyshenkilö:
Esa Väliverronen
esa.valiverronen at helsinki.fi
+358-9-191 24841

Venäjä Suomen Mediassa

Hankkeen tavoitteena on tuottaa monipuolista uutta tietoa siitä, millaista kuvaa Venäjästä ja venäläisistä suomalainen media välittää. Tätä tietoa verrataan kansalaisten kokemuksiin median tuottamasta Venäjä-kuvasta ja median suhtautumiseen muihin Suomen kannalta tärkeisiin maihin.

Tulokset on koottu kirjaan Lotta Lounasmeri (2011) (toim.). Näin naapurissa: Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat. Tampere: Vastapaino.

Hankkeen johtaja:
professori Hannu Nieminen
Aika: 1.10.2009 – 3.11.2011

Hanke toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen (COMET) kanssa. Hankkeen vastullisina tutkijoina toimivat FT Markku Kangaspuro, YTT Pentti Raittila, KTM, YTM Lotta Lounasmeri.

 

Dopingista lautakasoihin – muuttuva lähdesuoja

Hankkeen tavoitteena on tarkastella lähdesuojan muutosta erilaisten tapausten kautta ja tutkia lähdesuojan normatiivisen perustan muutosta. Hanke kysyy:

  1. Mitä journalistisella lähdesuojalla on eri yhteyksissä tarkoitettu, millaisia arvoja sillä on pyritty suojelemaan, ja miten sen tarpeellisuutta on perusteltu toisaalta lainsäädännössä ja toisaalta journalismin etiikassa?
  2. Millä tavalla ja missä määrin journalistinen lähdesuoja on tutkimuksen aineiston muodostavissa tapauksissa toteuttanut yleisön oikeutta saada oikeaa tietoa?

Tutkimuksen tärkeimmän aineiston muodostavat viimeaikaiset lähdesuojaa koskeneet tapaukset. Hankkeessa on neljä keskeistä tutkimuskysymystä:

  1. Mitkä ovat journalistisen lähdesuojan normatiiviset perusteet yhtäältä lainsäädännössä ja toisaalta journalismietiikassa, ja miten niiden soveltaminen on historiallisesti muuttunut?
  2. Miten lähdesuojaa on viimeaikaisissa tapauksissa perusteltu ja mitä sillä on haluttu suojella?
  3. Millaisia muutoksia ehdotetulla lainsäädännöllisellä muutoksella olisi journalististen käytäntöjen ja demokraattisen julkisuuden kannalta?
  1. Millaiset lähdesuojakäytannöt turvaisivat nykytilanteessa parhaiten kansalaisen oikeuden totuudenmukaisen tiedon saamiseen?

Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta seuraavien aineistojen avulla:

  1. oikeuslähteet (laisäädäntö ja esityö)
  2. journalismin eettiset säännöt ja niiden valmisteluaineisto
  3. aiempi tutkimus
  4. lehdistöaineisto (esitutkimus ja sitä täydentävä aineisto)
  5. asiantuntijahaastattelut:
    1. JSN:n nykyinen ja edellisiä puheenjohtajia,
    2. viestimien päätoimittajia (esim. HS, AL, TS, EES),
    3. jutuissa esiintyvien viestimien lakimiehiä (esim. YLE),
    4. oikeusministeriön lainvalmistelijoita, ja
    5. jutuissa esiintyneitä asianosaisia, kuten STT:n silloinen päätoimittaja ja YLE:n toimittajia.
  6. Julkisen sanan neuvoston päätökset ja niiden perustelut

Aineistoon sovelletaan tekstianalyyttista otetta, jossa on keskeistä lähdesuojaa koskevat kannanotot ja erityisesti niiden perustelut. Perusteluiden kautta pystytään hahmottamaan niitä juridisia ja journalistisia normeja, joihin lähdesuoja on kulloinkin perustunut.

Projektin kesto: 1.5.2010–31.10.2011

Hankkeen johtaja VTT Tuomo Mörä
Vastuullinen tutkija: YTT Jorma Mäntylä.
Oikeudellisena asiantuntijana toimii OTT Päivi Tiilikka.

Yhteyshenkilö:
Tuomo Mörä
tuomo.mora at helsinki.fi
+358-9-191 24842

Digital Reputation – Digitaalinen maine

Hankkeessa tutkitaan organisaatiomainetta digitaalisissa ympäristöissä. Pohjaamme maineriskien, organisaatioviestinnän, verkkoviestinnän ja organisaatiotutkimuksen tutkimusperinteisiin. Monitieteinen projekti yhdistää myös kielitieteelliset työkalut osaksi maineenhallintaa ja pyrkii rakentamaan mallia, jonka avulla digitaalisen julkisuuden sisältöjä voi mallintaa ja analysoida. Käytämme lisäksi psykofysiologisia mittausmenetelmiä (EEG, AMG, EDA) tutkiaksemme emootion ja motivaatioprosessien kytköstä digitaaliseen maineeseen.

Tekes-rahoitteinen tutkimusprojekti oli käynnissä 1.1.2010 – 30.6.2011. Hankkeen partnereina ovat Helsingin yliopisto, Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu sekä Turun yliopisto.

Lisätietoja hankkeen blogissa (englanniksi): Digital Reputation: Characterizing and parameterizing reputation, reputation risks and the impact of digital publicity on client/customer intelligence and the competitive advantage of service organizations (DiRe)

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Vaalirahakriisi: median ja politiikan suhteet murroksessa?

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää keväällä 2008 alkaneen vaalirahoituskohun merkitystä. Vaalirahakohussa näyttäisi olevan kyse edellisten vuosikymmenien aikana syntyneiden ja suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä vakiintuneiden toimintatapojen kriisistä. Samalla kohu antaa erinomaisen mahdollisuuden valaista median ja poliittisen järjestelmän suhteita.

Tavoitteena on luoda kokonaiskuva vaalirahakohun etenemisestä julkisuudessa ja samalla vastata kolmeen kysymykseen. Ensinnä pyritään selvittämään, miten journalismin ja politiikan välinen suhde on kehittynyt ja kehittymässä. Toiseksi luodataan sitä, miten kohu on vaikuttanut medioiden ja politiikan uskottavuuteen yleisön silmissä. Kolmanneksi pyritään kuvaamaan kohun merkitystä journalismin tulevaisuudelle.

Kysymyksiin vastataan haastattelemalla kohun keskeisiä toimijoita, analysoimalla mediasisältöjä ja selvittämällä yleisön käsityksiä kohusta kahden edustavan kyselytutkimuksen sekä pienryhmä- ja nettikeskustelujen analyysin avulla. Projekti liittyy myös pohjoismaiseen yhteisprojektiin, jossa vertaillaan pohjoismaisia poliittisia skandaaleja.

Tutkimuksen rahoitti Helsingin Sanomain Säätiö ja se toteutetaan yhteistyössä Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa. Projektia johti yliopistonlehtori Anu Kantola ja lisäksi Helsingistä tutkijana olivat Salli Hakala ja Juho Vesa.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Anu Kantola
anu.kantola at helsinki.fi
+358-9-191 24653

Charlie bit my finger! Mitä uutismedia voi oppia YouTubesta?

Tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää millainen sosiaalinen media YouTube on ja mitä sellaista se kykenee tarjoamaan mihin uutismedia ei kykene?

Projektissa tutkitaan YouTubea verkko-etnografian, eli verkossa tapahtuvan kenttätyön keinoin. Verkon sosiaalista elämää jäljitetään kiinnittämällä erityistä huomiota siihen, millaisten sisältöjen ympärille YouTubessa syntyy yhteisöllistä liikehdintää?Tavoitteena on hahmottaa YouTubelle tyypillinen medialogiikka, tapa puhutella käyttäjäänsä ja rakentaa sosiaalisia suhteita verkon käyttäjien välille. Tutkimuksen tulkintavaiheessa YouTube -tutkimuksesta nousevia havaintoja verrataan ja peilataan tutkimuksiin, jotka käsittelevät uutismediaa, sen tapaa puhutella yleisöään ja rakentaa sosiaalisia suhteita uutisten tuottajien ja vastaanottajien välille.

Tutkimus avaa ja syventää ymmärrystä kommunikaatiosta sosiaalisessa mediassa. Työssä pohditaan, mitä nämä sisällöt paljastavat kaipuistamme ja tarpeistamme nykypäivänä, ja mitä ne kertovat tavoistamme liittyä toisiin ihmisiin ja rakentaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, entä miten mediavälitteinen kommunikaatio voi palvella näitä tarpeita?

Tutkimus tiivistyy pohdintaan sosiaalisen median ja uutismedian suhteesta: mitä sellaista sisällön jakaminen YouTubessa voi tämän päivän ihmiselle antaa, mihin tiedon välittäminen, uutisen muodossa ei kykene?

Tutkimuksen tieteellisenä johtajana ja vastaavana tutkijana toimii tohtori Johanna Sumiala ja nuorempana tutkijana VTM Minttu Tikka Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineesta. Projektin kesto on 15 kk ja se toteutetaan aikavälillä 1.1.2010–31.3.2011.

Yhteyshenkilö:
Johanna Sumiala
johanna.sumiala at helsinki.fi
+358-9-191 24632

Amatöörien kuvat: vertaileva tutkimus muuttuvasta journalismista

Tutkimushanke selvittää yhden tärkeän osallistuvan journalismin ilmiön, kansalaiskuvan, merkitystä journalistiselle kulttuurille. Vertaileva, kansainvälinen tutkimushankkeemme tarkastelee kansalaisten tuottamia kuvia suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutisorganisaatioissa toimittajien, uutistekstien ja yleisöjen näkökulmasta.

Kansalaiskuvien lisääntynyt käyttö uutismedioissa kertoo yhtäältä kansalaisten “paikan päällä” ottamien kuvien uutisarvosta ja toisaalta niiden oletusta lisäarvosta yleisölle. Samalla niiden käyttö kuitenkin nostaa tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi kansalaiskuvien merkityksestä journalismin uskottavuudelle ja eettisille periaatteille. Tämän tutkimuksen keskeinen anti on tuottaa tietoa yleisistä kansalaisten kuviin liittyvistä tendensseistä suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutismedioissa ja toisaalta mahdollisista eroista eri uutismedioiden välillä sekä verkkojulkaisuiden ja perinteisten uutiskanavien välillä.

Hanke käyttää haastatteluja, uutistekstien analyysia ja ryhmähaastatteluja vastatakseen seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  1. Miten toimittajat Suomessa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa suhtautuvat kansalaisten tuottamiin kuviin? Millaisia strategioita uutisorganisaatioissa käytetään tämän materiaalin keräämiseen, tulkitsemiseen ja tarkistamiseen?
  2. Miten kansalaiskuvia integroidaan kriiseistä kertoviin uutisraportteihin ja miten niiden journalistinen merkitys esitetään? Millaisia hyötyjä ja haittoja tällaisella materiaalilla nähdään olevan?
  3. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä kansalaiskuvien käytössä on suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutismedioissa? Millaisia käytäntöjä on muodostettu takaamaan journalistinen laatu? Miten käytännöt eroavat erilaisten media-alustojen välillä (lehdistö, televisio, verkko)?
  4. Miten yleisöt arvottavat ja tulkitsevat kansalaisten tuottamia kuvia perinteisten medioiden tuottamissa uutisissa, ja erityisesti kriisiuutisissa?

Tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Hankkeen vastaava tutkija Helsingin yliopistossa on yliopistonlehtori, dosentti Mervi Pantti ja tutkijoina ovat Laura Ahva ja Nanna Särkkä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Tukholman ja Bournemouthin yliopistojen kanssa, joissa hankkeen vastaavina tutkijoina ovat apulaisprofessori Kari Andén-Papadopoulos ja professori Stuart Allan.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Mervi Pantti
mervi.pantti@helsinki.fi
+358-9-19124780

Media2: Tulevaisuuden mediapeli

Media2- hanke selvittää, miten yleisöjen mediayrityksiin ja niiden brändeihin liittämät emotionaalisesti latautuneet mielikuvat vaikuttavat yrityksen tuottaman mediasisällön kulutuspäätöksiin. Toisaalta hanke selvittää, selittävätkö mediayhtiöiden maineeseen liittyvät emotionaaliset eroavuudet eri mediayritysten kilpailukykyä kamppailussa tuottavista asiakkaista.

Lisäksi hanke arvioi, minkälaisia mahdollisuuksia neurofysiologiset tutkimusmenetelmät ja niiden sovellukset (esim. neuroekonomiikka) antavat mediatalojen sisältötuotannon menestyksen arviointiin. Hankkeessa sovelletaan ja yhdistetään viestintätutkimuksen ja psykofysiologisen (neurofysiologisen) tutkimuksen menetelmiä, joista jälkimmäiset antavat tietoa muun muassa mediasisältöjen kulutukseen liittyvistä emotionaalista prosesseista sekä motivaatiotekijöistä. Empiirisenä tavoitteena on eritellä mediatalon mainetta välittävien elementtien merkitystä mediasisältöjen kulutusprosessissa, sekä rakentaa median kuluttajille tunneprofiilit näihin elementteihin ja tutkimushaastatteluihin pohjautuen.

Pohjaamme tutkimusasetelmamme hypoteesille, jonka mukaan emotionaalisilla kokemuksilla ja niiden tuottamilla reaktioilla on merkittävä vaikutus yleisöjen halukkuuteen käyttää kyseisen mediatalon ilmaisia ja maksullisia palveluita.

Media2-hanke toteutetaan yhteistyönä Helsingin yliopiston (CRC), Aalto-yliopiston (CKIR Media Factory) ja Turun yliopiston (IASM) kanssa. Hankkeen johtaa professori Pekka Aula (CRC). Hanke on tarkoitus käynnistää 1.1.2011 ja kestää 24 kuukautta päättyen 31.12.2012.

Projektin kesto: 1.1.2010-31.12.2012

Yhteistyötaho: Helsingin Sanomien Säätiö

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Kriisit ja viestintä: Suomen Punaisen Ristin rooli akuutin kriisin organisoinnissa ja viestinnässä

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC tekee tutkimusta Suomen Punaisen Ristin kriisiviestinnästä ja toimimisesta kotimaisten kriisien organisoijana kriisien akuutissa vaiheessa.

CRC:ssä on toteutettu laaja Kriisit ja viestintä -tutkimushanke, jossa paikallinen ja alueellinen viranomaisten ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun erityisesti Suomen Punaisen Ristin yhteistyö on noussut erittäin keskeiseksi alueeksi.

Kriisejä on tutkittu vähän vapaaehtoisten toimijoiden, erityisesti SPR:n näkökulmasta.

Tsunamin, koulusurmien ja mm. Nokian vesikriisin yhteydessä viranomaisten ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun roolit, työnjako, tiedonkulku ja kriisiviestintävastuut ovat olleet selkiytymättömät.

SPR:n toimintaa ohjaa laki Suomen Punaisesta Rististä. Tämä tekee SPR:n roolista erilaisen kuin muiden vapaaehtoisten toimijoiden.

Hankkeen tutkijat ovat tutkineet kriisejä sekä kriisiviestintää mm. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kohdalla. Hankkeen rahoittaa Suomen Punainen Risti.

Tutkimushankkeen johtaja on yliopistonlehtori, VTM Salli Hakala. Tutkijat, VTM Minttu Tikka ja VTM, KTM Maarit Pedak.

Yhteyshenkilö:
Salli Hakala
salli.hakala at helsinki.fi
+358-9-191 23770
+358-9-191 28032

OSVI – Osallistava sisäinen viestintä muutoksen tukena – tutkimus kunnan työyhteisöviestinnästä ja henkilöstön osallistamisesta

Osallistava sisäinen viestintä (OSVI) on tutkimus- ja kehittämishanke, jonka tavoitteena on löytää tutkimuspohjaisia ratkaisuja tukemaan organisaatioita haasteellisissa muutostilanteissa. Kyseessä on koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian sekä Viestinnän tutkimuskeskuksen (CRC) yhteisprojekti, jonka rahoittajina toimivat Työsuojelurahasto ja Lahden kaupunki. Tutkimuksen keskiössä ovat erityisesti sisäisen viestinnän ratkaisut ja toimintamallit, joiden avulla voidaan kehittää organisaatioiden henkilöstön osallistumismahdollisuuksia sekä edistää työhyvinvointia.

Tutkimuskohteena on Lahden kaupunki ja sen noin 6000 työntekijää. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa myös Päijät-Hämeessä kehitteillä oleva monikuntaliitos, joka toteutuessaan tulee olemaan mittava muutosprosessi. Tutkimuksen aineisto kerätään survey –tutkimuksella sekä fokusryhmä- ja asiantuntijahaastatteluilla. Tutkimus toteutetaan 1.10.2009 – 15.11.2010.

Tutkijat: Maarit Pedak ja Pasi Pekkola (at helsinki.fi)

Rahoittajat: Työsuojelurahasto, Lahden kaupunki

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Media for Democracy Monitor (Suomen osio)

Tutkimushanke käsittää Suomen osuuden vuoden 2010 aikana toteutettavasta kaksitoista maata käsittävästä Media for Democracy Monitor  -vertailututkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten hyvin media toimii tänään eri maissa demokratian toteutumiseksi. Suomen osuudella on kaksi tehtävää: tuottaa Suomea koskeva aineisto vertailututkimusta varten, sekä osallistua lisäksi kaikkia maita koskevaan yhteiseen analyysiin. Kansainvälisen hankkeen tuloksena on laaja kahdentoista maan vertailulle perustuva vertaileva tutkimus siitä, miten media tänään toteuttaa tehtäviään demokratian toteutumiseksi.

Media for Democracy Monitor -tutkimuksen aineistonkeruu toteutetaan keväällä 2010 ja maakohtaiset raportit käsitellään hankkeen seminaarissa syksyn alussa 2010. Suomen osalta aineiston kokoaminen ja raportointi toteutetaan 1.1.-30.8.2010.

Suomen osuuden toteutumisesta vastaa tutkijaryhmä professori, hankkeen johtaja Hannu Nieminen (sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto; kansainvälisen tutkimusryhmän jäsen), professori Tom Moring (Social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto), sekä VTM Kari Karppinen (suomalainen tutkija).

Projektin kesto: 1.1.-30.8.2010

Yhteistyötaho: Helsingin Sanomien Säätiö

Yhteyshenkilö:
Hannu Nieminen
hannu.nieminen ät helsinki.fi
+358-9-191 24838

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke oli kahden vuoden mittainen tutkimus Suomen viimeaikojen suurimmista kriiseistä: tsunamista, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista ja Nokian vesikriisistä. Kysymme, mitä nämä erilaiset kriisit paljastavat yhteiskunnasta, ja sen organisaatiosta kuten mediasta, viranomaisesta ja tavallisesta kansalaisesta.

Tutkimusryhmä järjesti 6.–7. marraskuuta 2009 Helsingin yliopistolla kansainvälisen konferenssin Violence and Network Society. Konferenssin pääpuhujia olivat professori Douglas Kellner ja professori Stewart R. Clegg. Konferenssista päävastuussa on yliopistonlehtori, FT Johanna Sumiala.

Tutkijaryhmä

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke on Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Työterveyslaitoksen yhteishanke. Hankkeen vastaavana johtajana toimii yliopistolehtori VTM Salli Hakala Helsingin yliopistosta. Tutkimushankkeessa tutkitaan erilaisia kriisejä kansainvälisessä vertailussa mediatoiminnan, verkon sekä kriisijohtamisen näkökulmista verkostoyhteiskunnassa. Tutkimusryhmän muodostavat VTM Salli Hakala, VTM Heidi Lavento, FT Johanna Sumiala ja VTK Minttu Tikka. Kriisit ja viestintä -hankkeen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö. Kesken Jokelan koulusurmien tutkimuksen tapahtui Kauhajoen vastaava ampumistapaus. Helsingin Sanomain Säätiö myönsi tämän johdosta jatkorahoitusta Viestinnän tutkimuskeskus CRC:lle Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa -hanketta varten. Hankkeessa tulevia kotimaan julkaisuja ovat mm. Hannele Seeckin toimittama Työ- ja ihminen (TTL) -teemanumero kriiseistä huhtikuussa 2009. Salli Hakalan toimittama Media & viestintä. Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehden teemanumero Kriisit verkostoyhteiskunnassa julkaistaan toukokuussa.

Julkaisut

Salli Hakala
Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa. Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä
Julkaisija: Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC

Hannele Seeck , Heidi Lavento, Salli Hakala
Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi.
Kuntatalon paino, Helsinki. (2008)

Yhteystiedot

Lisätietoa koulusurmien tutkimuksesta antavat:
Hankkeen vastaava johtaja, yliopistolehtori VTM Salli Hakala
salli.hakala(at)helsinki.fi, puh. 09-191 23770 tai 0500 438091

Yliopistonlehtori FT Johanna Sumiala
Johanna.sumiala(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24632 tai 040 777 4543

Tutkimushankkeen muut yhteystiedot:
Minttu Tikka, Conference secretary, Violence and Network Society
minttu.mt.tikka(at)helsinki.fi

Crisis, Communication and Society Research Network

Sosiaalinen ja perinteinen media verkossa – motiivit ja luottamus

Sosiaalisesta mediasta on tullut todella suosittu. Facebook on yksi käytetyimmistä palveluista Suomessa. Perinteisen median asemaa on kyseenalaistettu, mikä aiheuttaa seuraavanlaisia kysymyksiä:

  • Kuinka paljon sosiaalista ja perinteistä mediaa kulutetaan?
  • Mihin tarkoituksiin niitä käytetään?
  • Miksi ihmiset haluavat tuottaa sisältöä verkkoon?
  • Mitä pidetään luotettavana uutislähteenä?

VTT Janne Matikaisen tutkimuksessa pureuduttiin näihin kysymyksiin. Tutkimuksen kohteena oli perinteisen ja sosiaalisen median käyttö, käyttömotiivit sekä sisällön tuottamisen motiivit. Lisäksi tarkasteltiin luottamusta sosiaalisen ja perinteisen median sisältöjä kohtaan. Tutkimus auttaa jäsentämään sosiaalisen median ilmiötä ja suhteuttamaan sen asemaa. Erityisen kiinnostavaa on se, aiheuttaako sosiaalinen media pysyviä muutoksia medioiden käytössä ja viestinnässä ylipäätään.

Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009:
Janne Matikainen
Raportin nimi: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla
ISBN 978-952-10-5919-3 (nid.)
ISBN 978-952-10-5920-9 (PDF)

Raportti PDF-julkaisuna

Liverryksiä raportin julkistamistilaisuudesta 9.12.2009 voi hakea tagilla #crcsome Twitterissa http://twitter.com/

Tutkimushankkeesta:

Vertailevan tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää käyttäjien ja yleisön näkökulmaa sosiaalisen median sekä perinteisen median verkkopalveluihin. Perinteisen median tuotantomallilla tarkoitetaan journalistisia verkkopalveluja (esim. MTV3, Yle, HS), joiden sisältö tuotetaan pääosin ammattilaisten voimin ja joiden käyttäjiä voi nimittää kuluttajiksi. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan puolestaan sellaisia verkkosovelluksia (esim. YouTube, Wikipedia, Flickr), joiden muotoa ja sisältöjä käyttäjät itse merkittävässä määrin rakentavat.

Tutkimuskohteena ovat perinteisen ja sosiaalisen median käytön motiivit sekä medioita kohtaan osoitettu luottamus. Perimmäinen tavoite on selvittää sitä, ilmeneekö sosiaalisessa mediassa (joukko)viestinnän tulevaisuus ja muuttaako tämä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden uudenlainen liitto pysyvästi median tuotantoprosesseja käyttäjälähtöiseen suuntaan, ja jos muuttaa, niin millä tavalla.

Tutkimusaihetta lähestytään laajemman tarkastelun ohella myös erityisesti kuvallisen viestinnän näkökulmasta, sillä perinteinen media hyödyntää yhä enemmän yleisön ottamia valokuvia. Kuvallinen kansalaisjournalismi tai ”kansalaisvalokuva” onkin valittu tutkimushankkeen erityisalueeksi juuri sen takia, että se muodostaa tällä hetkellä konkreettisimman linkin kansalaisten oman sisällöntuotannon ja perinteisen median verkkosisältöjen välillä.

Projekti päättyi 30.6.2009.

Projekti on toteutettu Helsingin Sanomien Säätiön tuella.

Vastaava tutkija: Janne Matikainen
Puhelin: 09-191 24 369
Sähköposti: janne.matikainen(at)helsinki.fi

Ajan arvot ja sankarit sanomalehdissä. Kansallinen julkisuus ja arvomaailma Suomen, Viron ja Venäjän lehdissä 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Hankkeen tavoitteena on tutkia kansallisen julkisuuden ja arvomaailman kehittymistä Suomessa, Virossa ja Venäjällä sellaisena kuin se ilmenee sanomalehdistössä. Keskeisenä kohteena on sankaruuden käsitteen muutokset. Tutkimuksen menetelmänä on maiden sanomalehdistön vertaileva erittely 1900-luvun alusta 2000-luvulle asti.

Tutkimuksen tuloksena syntyy uutta tietoa suomalaisen, virolaisen ja venäläisen sanomalehdistön historiallisista erityispiirteistä ja journalismin kansallisista ehdoista. Tulokset antavat käytännön välineitä suomalaisen sanomalehdistön kehittämiselle globalisaation ja eurooppalaistumisen oloissa. Samalla tulokset tarjoavat journalisteille vertailevaa tietoa toimittajien ammatillisen identiteetin vahvistamiseksi.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Tarton yliopiston kanssa 1.1.2009-31.8.2010.

Projekti toteutetaan Helsingin Sanomien Säätiön tuella.

Yhteyshenkilö:
Hannu Nieminen
hannu.nieminen ät helsinki.fi
+358-9-191 24838

Kriisijohtaminen ja viestintä: Tapaus Nokian vesikriisi

Nokian kaupungin Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamolta pääsi yhteensä 450 000 litraa puhdistettua jätevettä kaupungin puhtaan veden verkostoon kolmen päivän ajan 28-30.11.2007. Tämä aiheutti laajan vesiepidemian. Nokian kaupungin 30 000 asukkaasta noin 6 000 sairastui. Vesijohtovedestä löytyi muun muassa norovirusta, adenovirusta, giardia-alkueläimiä ja salmonellaa. Vesikriisin aiheuttamat taloudelliset kustannukset ovat useita miljoonia euroja.

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Työterveyslaitoksen yhteisessä Kriisit ja viestintä – tutkimushankkeessa tutkittiin Nokian vesikriisin kriisijohtamista ja viestintää 28.11.2007-16.3.2008 väliseltä ajalta. Työterveyslaitoksen dosentti Hannele Seeckin johtama ryhmä on juuri julkaissut tutkimuksen Nokian vesikriisin johtamisesta, tiedonkulusta ja viestinnästä kaupungin organisaatioissa, viestinnästä keskeisille sidosryhmille sekä painetusta että sähköisestä ja verkkomediasta. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteistä tutkimushanketta, jossa tutkitaan viimeaikaisia suomalaisia kriisejä.

Nokian vesikriisi osoitti, että onnistunut kriisijohtaminen vaatii viestintää kaikissa sen vaiheissa. Viestintää ja johtamista ei voi erottaa toisistaan. Lisäksi, kriisiä täytyy tietoisesti johtaa myös julkisuudessa, kiteyttää dosentti Hannele Seeck, joka toimii tutkimusjohtajana Kriisit ja viestintä -tutkimushankkeessa. -Oikea ja ajantasainen tilannekuva on kaiken kriisin ajan toiminnan perusta, Hannele Seeck sanoo. Tutkimuksen mukaan tämä kriisi osoitti jälleen, että tiedottajan roolin tulisi kriisitilanteissa olla strateginen.

Hankkeen päätutkija Heidi Lavennon mukaan Nokian vesikriisi opetti sen, että eri kuntalaisryhmien tehokas tavoittaminen vaatii järjestelmällistä suunnittelua jo kriisin varautumisvaiheessa. Kriisiviestintäsuunnitelmien laatimisessa tulisi hyödyntää alueen väestötietoja sekä tietoa tieto- ja viestintätekniikan ja median käyttötottumuksista. Lavento tekee väitöskirjaa Nokian vesikriisistä Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle. Erityistä huomiota tulisi Lavennon mukaan kiinnittää yli 65-vuotiaisiin kuntalaisiin. Myös alueen kielelliset vähemmistöt ja erityistarpeiset kunnan asukkaat jäävät helposti viestinnällisesti katveeseen kriisissä. Nokian vesikriisin viestinnässä käytettiin lopulta monia kanavia kuntalaisten varoittamiseksi, mutta eri viestintäkanavat otettiin käyttöön hitaasti. Tutkija Lavennon mukaan suurimmat viestinnälliset ongelmat olivatkin sisäisessä viestinnässä ja kuntalaisten varoittamisessa heti kriisin alussa. Varoittamisessa ei hyödynnetty paikallisia verkostoja riittävän tehokkaasti ja viestintä rakennettiin vain suomen kielen varaan. Lisäksi kuntalaisille suunnattu puhelinpalvelu ensiavussa ja vesilaitoksella ei pystynyt vastaamaan kuntalaisten kasvaneisiin tiedontarpeisiin. Esimerkiksi terveyskeskuksen ensiavun numerossa pystyttiin vastaamaan vain 14 prosenttiin tulleista puheluista 28.11.2007-16.3.2008. Tutkimus osoittaa, että puhelinpalvelun riittävyys tulisi kriisitilanteissa aina tarkistaa ja organisoida heti lisäkapasiteettia.

Joukkoviestimillä oli merkittävä rooli kriisin tiedotuksessa. -Erityisesti Aamulehti korvasi viranomaisviestinnän kriisin akuuteissa vaiheissa. Se kokosi kansalaisfoorumit sekä verkkosivuillaan että Nokialla keskustelemaan ja kysymään päättäjiltä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun paikallinen valtamedia toimii näin suomalaisissa kriiseissä: lehti kutsui kuntalaiset keskustelutilaisuuteen, kun viranomaiset eivät sitä tehneet, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Salli Hakala. Hakalan mukaan kriisijohtamisessa verkkojulkisuus on armoton. Hakala korostaa, että yhteiskunnallisten kriisien johtamisesta julkisuudessa on tullut entistä tärkeämpää, koska verkkojulkisuus nostaa ongelmat heti esiin. Hakala on kirjoittanut yhdessä Seeckin kanssa kirjan aiempien suomalaisten kriisien viestinnästä. He toteavat, että Nokian vesikriisin viestinnässä toistuivat useat aiempien kriisien ongelmat.

Kriisiorganisaation johto ei voi jäädä selvittämään asiaa ensin rauhassa ja tiedottaa vasta sitten, kun ongelma on ratkennut. Kaiken kaikkiaan tutkimusryhmän mielestä Nokian vesikriisissä silmiinpistävää on se, että viranomainen ei nähnyt kuntalaisen mediassa, verkossa ja kuntalaispalautteissa esiintuomaa psykososiaalista hätää. -Kunta on yhtä lähellä kuntalaista kuin puhdas vesi. Siksi myös kunnan viestinnän täytyy tulla lähelle ja olla luotettavaa, sanoo Kuntaliiton viestintäjohtaja Jari Seppälä, joka on kirjoittanut johdantosanat Seeckin, Lavennon ja Hakalan kirjoittamaan teokseen. Seppälän mukaan tutkimus Nokian vesikriisin johtamisesta ja viestinnästä opettaa poikkeavien tilanteiden hallintaa, nykyaikaisen viestinnän realiteetteja ja uusia keinoja kaikkeen julkiseen viestintään.

Tutkimuksen pohjalta kirjoitettiin Suomen Kuntaliiton Acta-sarjassa julkaistava teos Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi. Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö. Teos on saatavissa ilmaisena PDF-julkaisuna sekä tilattavana painettuna versiona Kuntaliiton sivuilta www.kunnat.net/kirjakauppa (sis. tiivistelmän suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi).

Tutkimusraportti Kuntaliiton sivuilla

Lisätietoja antavat:

  • Tutkimusjohtaja, dosentti Hannele Seeck, 046 851 0784, hannele.seeck(at)ttl.fi
  • Tutkija Heidi Lavento, 050 350 6800, heidi.lavento(at)helsinki.fi
  • Tutkija Salli Hakala, (09) 191 23770 / 0500 438 091, salli.hakala(at)helsinki.fi
  • Viestintäjohtaja Jari Seppälä Suomen Kuntaliitto, (09) 771 2010, jari.seppala(at)kuntaliitto.fi

Kuntien viestinnän seuranta ja arviointi (KISA), 2006–2008

KISA on tutkimus- ja kehityshanke, jonka tarkoituksena on tuottaa suomalaisille kunnille keinoja viestinnän seurantaan ja arviointiin. Hanke pohjautuu CRC:n aiempaan valtionhallinnon viestinnän seuranta- ja arviointihankkeeseen (VISA). Selvityksen kohteina ovat niin kuntien sisäinen kuin ulkoinen viestintä, joihin kuuluvat muun muassa työyhteisöviestintä, tiedottaminen, media, kuntalaisviestintä ja internet.

Hanke alkoi joulukuussa 2006 ja päättyi vuonna 2008. Hankkeessa työskentelipäätoimisesti yksi tutkija (Heidi Lavento) sekä osatutkimuksissa joitakin tutkimusavustajia. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa.

Loppuraportti: KISA – kuntien viestinnän seuranta- ja arviointijärjestelmä. [PDF]

Tutkimusraportit:

  • KISA – Desk-tutkimus, strategia-analyysit ja työyhteisöviestinnän tutkimus. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2008.
  • KISA – Mediatiedotus, media-analyysit ja mediaseuranta. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2008.
  • KISA – Kuntalaisviestinnän, sidosryhmäviestinnän ja verkkoviestinnän tutkimukset. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 4/2008.
  • Työyhteisöviestintä Tampereen kaupungin toimintamallin uudistuksessa 2002-2007. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 8/2008. [PDF]

KISA-hanke Kuntaliiton sivuilla

Muita kuntaviestintätutkimuksia

Tutkija:
Heidi Lavento
CRC/Viestinnän laitos
PL 54 (Unioninkatu 37)
00014 Helsingin yliopisto
heidi.lavento(at)helsinki.fi

Viestintätutkimuksen nykytila

Viestintätutkimuksen nykytila -hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi 2006 ja toinen vaihe syksyllä 2007. Toisessa vaiheessa selvittiin Hollannin, Belgian ja Venäjän mediaa.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin viestintätutkimuksen nykytilaa seitsemässä maassa: Suomessa, Virossa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Saksassa, Ranskassa ja Australiassa. Hanke on toteutettu yhdessä Helsingin Sanomain säätiön kanssa. Ensimmäiset maakohtaiset tutkimukset julkistettiin kesällä 2007.

Tutkimusraportit:

Suomi Tutkimusraportti 1/2007 Abstract (in English)
USA Research Report 2/2007
Estonia Research Report 3/2007
Japan Research Report 4/2007
France Research Report 5/2007
Germany Research Report 6/2007
Australia Research Report 7/2007
Holland Research Report 6/2008
Belgium Research Report 7/2008
Mapping Media and Communication Research: Paradigms, Institutions, Challenges Research Report 11/2008

Russian Media 2007: Competition and Convergence

Hanke käsitti kaksi osiota, joista ensimmäisessä selvitettiin läntisen tutkimuksen näkökulmia Venäjän median tutkimukseen. Siihen sisältyy sekä katsaus kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen että joukko asiantuntijahaastatteluja. Toinen osio käsittelee Venäjän median rakennetta ja median käyttöä ja se perustuu uuteen empiiriseen aineistoon ja sen teoreettiseen tulkintaan.

Tutkimusjohtaja:
Professor Hannu Nieminen
hannu.nieminen(at)helsinki.fi

Aiemmat projektit (2003-2008)

2008

2007

  • Russian Media 2007

2005

2004

  • Selvitys yrittäjyyttä edistävästä viestinnästä vuonna 2003 (2004)
  • Maa- ja metsätalousministeriön viestintä 2004
  • Selvitys työhallinnon lehdistä, Työministeriö 2004

2003