Yleiset kirjastot ja etäkäyttö

Oulun kaupunginkirjasto aloitti marraskuussa 2007 lisensioitujen verkkoaineistojen etäkäytön Pohjois-Suomen kirjastojen yhteisen Pohjanportti-tiedonhakuportaalin kautta. Pohjanportti perustuu Kansalliskirjaston ylläpitämään Nelli-portaaliin, ja etäkäyttöaineistoja käyttämään voi sen kautta kirjautua kirjastokortin numeron ja kirjastosta saatavan tunnuskoodin avulla. Oulun kaupunginkirjaston tarjoama malli on mielenkiintoinen, ja jos kokemukset ovat hyviä, sen voi olettaa yleistyvän nopeasti lähivuosina.

Etäkäytön merkitys

Ei ole mikään suuri salaisuus, että yleisten kirjastojen asiakkailleen hankkimien verkkoaineistojen käyttö on ollut toistaiseksi varsin vähäistä. Tämä ei oikeastaan ole edes kovin yllättävää. Vaikka verkkoaineistot ovat olleet käytettävissä kirjaston asiakaskoneilta, suurimmalla osalla asiakkaista on jo nykyään nettiyhteys myös kotona, eikä kovin moni todennäköisesti jaksa lähteä vartavasten kirjastoon asti perehtymään maksullisiin verkkoaineistoihin, kun kotikoneen kautta on jo tarjolla monenmoista vapaasti käytettävää aineistoa. Tilanne on ollut kirjastojen kannalta turhauttava, ja se on jopa johtanut pohdintoihin siitä, voiko yleisillä kirjastoilla tulevaisuudessa olla merkittävää roolia elektronisten aineistojen välittäjinä. Etäkäyttö voi kuitenkin muuttaa tilannetta merkittävästi, jos sen tekninen toteutus vain on asiakkaan kannalta yksinkertainen ja palvelua markkinoidaan riittävän hyvin.

Korkeakouluissa elektronisten aineistojen etäkäyttö on jo arkipäivää. Verkkoaineistot ovat olleet korkeakouluissa jo pitkään käytössä koko kampuksen verkossa ja sitä kautta sekä tutkijoiden työhuoneissa että atk-asemilla, mutta muutaman viime vuoden aikana myös aineistojen käyttö kotikoneelta käsin on helpottunut merkittävästi uusien käyttöoikeustietojen välittämiseen tarkoitettujen teknisten ratkaisujen ansiosta. Esim. vuoden takaisen FinELibin käyttäjäkyselyn perusteella kotikoneelta tapahtuvan etäkäytön osuus elektronisten aineistojen käyttökerroista oli yliopistoissa jo yli 30%, kun taas kirjastojen, oppimiskeskusten ja atk-asemien osuus oli yhteensäkin vain alle puolet tästä. Etäkäytön osuuden voi lisäksi olettaa olevan edelleen kasvussa, sillä uudet etäkäyttöä helpottavat tekniikat ovat monin paikoin vasta tulossa käyttöön.

Sopimukset ja hinnoittelu

Jotta etäkäyttö olisi mahdollista, siitä täytyy luonnollisesti sopia aineistojen tuottajien ja oikeudenomistajien kanssa. Muutamien aineistojen kohdalla näin on tehty jo nyt, mutta osa sopimuksista antaa oikeuden vain aineistojen paikalliskäyttöön kirjaston omissa tiloissa. Ilmeinen kompastuskohta liittyykin etäkäytön hintaan, jota on aiempien nimenomaan yleisiä kirjastoja koskevien kokemusten puuttuessa vaikea määritellä. Yleisillä kirjastoilla on näet tavattoman suuri potentiaalinen asiakaskunta, periaatteessa kaikki kansalaiset, ja toisaalta yleisten kirjastojen asiakkaat menevät myös päällekkäin muiden potentiaalisten asiakasryhmien kanssa. Esim. pienille yrityksille voi olla houkuttelevaa hyödyntää kirjastojen tarjoamia “ilmaisia” aineistoja sen sijaan että samat aineistot hankittaisiin yrityksen omaan käyttöön. Niinpä kustantajilla saattaa monien aineistojen kohdalla olla paineita pyytää etäkäyttöoikeudesta hyvinkin korkeaa hintaa.

Toisaalta kirjastojen rooli aineistojen välittäjinä lienee monien verkkoaineistojen kohdalla pikemminkin houkutteleva mahdollisuus kuin mikään todellinen uhka. Sen sijaan että kustantajat yrittäisivät itse myydä aineistoja suoraan yksittäisille asiakkaille, ne voisivat tässä mallissa asioida kirjastojen ja (mikä vielä parempaa) kirjastojen muodostamien konsortioiden kanssa. Käytännössä yleisten kirjastojen tarjoamaan etäkäyttöön pohjautuva malli merkitsisi siis sitä, että kustantajat voisivat ulkoistaa käyttäjänhallinnan ja asiakaspalvelun kirjastoille, mikä puolestaan toisaalta alentaisi niiden omia kustannuksia merkittävästi ja toisaalta tarjoaisi niiden tuottamille aineistoille runsaasti sellaisia käyttäjiä, joita ne eivät todennäköisesti muuten tavoittaisi. Niinpä voi olettaa, että järkevän hinnoittelun ja toimivien sopimusmallien löytäminen on monien aineistojen kohdalla myös kustantajien ja verkkopalveluiden tuottajien edun mukaista.

Tilanne vaihtelee toki aineistokohtaisesti riippuen mm. siitä, miten paljon muita asiakkaita sillä on ja miten suuria taloudellisia riskejä potentiaaliseen “vapaamatkustajien” ongelmaan liittyy. Toisaalta yleisten kirjastojenkin täytyy tietysti harkita huolellisesti, millaisia aineistoja niiden asiakkaille on mielekästä hankkia. Elektronisten aineistojen etäkäyttö helpottaisi joka tapauksessa merkittävästi mm. sellaisten aikusopiskelijoiden tilannetta, joilla ei ole pääsyä korkeakoulujen opiskelijoilleen hankkimiin aineistoihin.

Etäkäyttö ja open access?

Yleisten kirjastojen kautta toteutettu kansalaiskäyttö ei tietysti ole sama asia kuin “oikea” open access eli kokonaan ilman käyttöoikeuden rajoituksia toteutuva avoin saatavuus. Esim. kotimaisten aineistojen kohdalla ongelmaksi jää tällöin edelleen se, etteivät ne tavoita ulkomaisia yleisöjä. Lisäksi rajatut käyttöoikeudet voivat heikentää aineistojen löydettävyyttä verkon yleisissä hakukoneissa (tosin esim. Googlen kanssa voi olla mahdollista sopia myös käyttöoikeudeltaan rajattujen palvelujen indeksoinnista). Open access -julkaiseminen onkin monissa tapauksessa varmasti järkevin vaihtoehto elektronisten aineistojen levittämiseen.

Kirjastojen kautta toteutetun rajatun kansalaiskäytön etuna on kuitenkin se, että siihen liittyy selkeitä rahavirtoja. Open accesskaan ei ole ilmaista, vaan resurssit aineistojen tuottamiseen ja julkaisemiseen täytyy saada jostakin. Vaikka avoimien verkkoaineistojen tuottamista ja julkaisemista olisi mahdollista edistää suoralla julkisella tuella, ainakin tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että toiminta on tukevammalla pohjalla, jos se on rakennettu jonkinlaisen liiketoimintamallin varaan. Etenkin kotimaisten verkkoaineistojen tuotannon kannalta tämä voi olla monissa tapauksissa jopa elämän ja kuoleman kysymys.

1 thought on “Yleiset kirjastot ja etäkäyttö

  1. Kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Olemme Pohjanportti-kirjastoissa pohtineet näitä samoja asioita jo pitkään. Näyttää siltä, että elektronisen aineiston käyttö ei yleisissä kirjastoissa lisäänny ilman etäkäyttöoikeutta. Kirjastoille on turhauttavaa hankkia kallista aineistoa, jonka käyttö on niin tiukastiu rajoitettu. Asetamme toiveeme siihen, että uusissa aineistosopimuksissa sallitaan etäkäyttö myös yleisten kirjastojen asiakkaille.

    Maija Saraste
    Oulun kaupunginkirjasto

Comments are closed.