Ranskan kansalliskirjasto Googlen kelkkaan

Uunituore uutinen kertoo, että Ranskan kansalliskirjasto eli Bibliothèque Nationale de France on päässyt Googlen kanssa sopimukseen kokoelmiensa digitoinnista.

Uutinen tuntuu äkkiseltään yllättävältä, sillä Ranska on ollut yksi aktiivisimmista Google-kriitikoista, ja muutama vuosi sitten saman kirjaston silloinen johtaja Jean-Noël Jeanneney kirjoitti jopa Google-kriittisen pamfletin, “Google and the Myth of Universal Knowledge”  (vapaasti saatavilla – kuinkas muuten – Google Booksin kautta), josta Riippumaton asiantuntija juuri muutama viikko sitten julkaisi ansiokkaan arvion. Jeanneney visioi Googlelle kilpailijaksi eurooppalaisten muistiorganisaatioiden yhteistä verkkopalvelua, joka on sittemmin toteutunutkin Europeana-nimisenä.

Vaikka uutinen on vain päivän vanha, se näyttää herättäneen jo aikamoisen määrän kommentteja sekä Ranskan sisällä että yhä enemmän myös muunmaalaisissa tiedotusvälineissä. Jeanneneyn pamfletin jälkeen ei ole vaikea arvata, että päätöstä tulkitaan yleisesti takinkääntönä ja kolauksena Ranskan kansalliselle ylpeydelle. Googlen kannalta kyseessä on tietysti jälleen yksi merkittävä voitto.

Ranskan kansalliskirjaston edustajat perustelevat päätöstään sillä, että Bibliothèque Nationale de France on saanut kokoelmiensa digitointiin omaan Gallica-palveluunsa vain viisi miljoonaa euroa vuodessa. Vaikka kirjasto ei aio lopettaa omia digitointiprojektejaan, yhteistyö Googlen kanssa mahdollistaa kuitenkin aineistojen saamisen tiedonhakijoiden saataville paljon nopeammin. Samalla aineistojen saatavuus Google Booksin kautta tuo tietysti myös lisänäkyvyyttä ranskalaiselle kulttuuriperinnölle (Gallica-palvelun käyttö kun on ollut etenkin Googleen verrattuna vähäistä).

Jos eurooppalaisen yhteistyön tukipilareihin kuulunut Ranskakin lähtee näin Googlen kelkkaan, mitä tämä tarkoittaa Europeanan kannalta? Ehkä nämä nationalismin ja kirjastoväen ammattikuntaylpeyden herättämät kilpailuasetelmat kannattaisi viimein unohtaa. Europeanan tähänastinen kehitys viittaa siihen, ettei siitä ole tulossa Googlen kanssa kilpailevaa tiedonhakijoille tarkoitettua yleishakupalvelua, vaan pikemminkin eräänlainen eurooppalaisten muistiorganisaatioiden yhteinen näyteikkuna, jossa ne voivat esitellä kokoelmiensa valikoituja helmiä. Se miten hyödyllinen tai käytettävä palvelu Europeanasta lopulta tulee on oma erillinen kysymyksensä, mutta ainakaan Europeanan ja Googlen rauhanomaiselle yhteiselolle ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömiä esteitä.

Lisää aiheesta:

8 thoughts on “Ranskan kansalliskirjasto Googlen kelkkaan

  1. Jopas jotain. Jeanneney jäi pois Bibliothèque Nationale de Francen (eli Ranskan kansalliskirjaston) puikoista 2007, mutta häärännee edelleen jossain kirjastohommissa. Mahtaa sapettaa. Niin tai näin, hienoa että tällaista vastakkainasettelua on ollut, se on piristävää ja on osaltaan nostanut pöydälle mielenkiintoista keskustelua. Hienoa on sekin, että keskustelun lisäksi on alettu hommiin, eli keskustelulla on ollut ainakin jotain vaikutusta. Näinhän ei aina käy.

    Näissä digitointihommissa ja Google Book Searchia ihmetellessä olisi aina hyvä pitää mielessä, että digitointi ei mitenkään ole pois nykyisistä kirjastopalveluista. Valittaminen siitä että Google saattaa aineistoja tehokkaasti ihmisten saataville ei tarkoita sitä, etteikö se kirja edelleen olisi siellä kirjaston hyllyssä (ellei satu olemaan lainassa, sijaitsemaan toisessa maassa, kirjasto ole suljettuna yöaikaan tms.).

    Semmoisiakin sopimuksia voi tehdä, että kirjastot saavat itse kopion digitoiduista teoksista ja voivat käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa, lakien rajoissa. Vaikka teosta ei kirjasto eikä Google voisi tekijänoikeussyistä yleisön saataville asettaakaan, on digitoinnista muutakin hyötyä. Esim kirjastonhoitajat voisivat tehdä kokotekstihakuja digitoituihin aineistoihin ja sitten antaa asiakkaiden käyttöön sen fyysisen kopion. Olisi tiedonhaku hieman erilaista jos työkaluna olisi MARC-tietueiden ja kirjaan painettujen sisällysluetteloiden lisäksi kokotekstihaku koko kokoelmasta.

    Samoin digitoitujen tekstien tietotekninen analysointi olisi herkullista. Juuri tällaistähän Google tekee, ja se on heidän ydinosaamistaan. Tästä johtuu muuten mieleen yksi minua pitkään mietityttänyt asia: miksei vapaakappaleita pidä luovuttaa myös tiedostoina?

  2. Se vielä asiaa tuntemattomille lukijoille huomautettakoot, että Europeana on digitointiprojekti ja sellaisena vastaus Google Book Searchille, ei Googlen yleishakupalvelulle.

  3. Päivitysilmoitus: Bibliothèque Nationale de France mukaan Google Book Searchiin « Riippumaton asiantuntija

  4. > Valittaminen siitä että Google saattaa aineistoja tehokkaasti ihmisten
    > saataville ei tarkoita sitä, etteikö se kirja edelleen olisi siellä kirjaston
    > hyllyssä (ellei satu olemaan lainassa, sijaitsemaan toisessa maassa,
    > kirjasto ole suljettuna yöaikaan tms.).

    Kyllähän ainakin täällä tieteellisten kirjastojen puolella digitointia
    on perusteltu alusta lähtien myös sillä, että painettuja kokoelmia
    voidaan sitten vastaavasti karsia tai ainakin siirtää varastoitavaksi
    jonnekin muualle (eli suomeksi tilakustannuksissa tulee säästöjä).
    Ja pidemmällä tähtäimellä päästään ihan eksistentiaalisten kysymysten
    äärelle: jos “kaikki” aineistot löytyvät helposti verkosta, löytyykö
    nykymuotoisille kirjastoille enää rahoitusta?

    IT-viikko intoutuu muuten omassa uutisessaan spekuloimaan myös
    Google Booksin ja Ranskan kansalliskirjaston päätöksen vaikutuksia
    kotimaisiin kuvioihin:

    : Suomen Kansalliskirjasto puuhaa aineistoaan digitaaliseen muotoon
    : kotimaisen Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen puitteissa ja
    : osallistumalla muun muassa Europeanaan. Nähtäväksi jää, pakottaako
    : Googlen massiivinen digitointiprojekti tulevaisuudessa kotimaisetkin
    : suunnitelmat uusiksi.
    (Tuomas Linnake: Ranskan kansalliskirjasto “antautui” Googlelle. IT-viikko, 19.8.2009)

  5. Mace kysyi, miksei vapaakappaleita pidä luovuttaa myös tiedostoina. Kysymys sai täällä konttorissa hyvin mietteliääksi.
    Uuden lain mukaan juttuhan menee niin, että Kansalliskirjastolle on luovutettava vapaakappaleina ainoastaan painetut julkaisut ja verkossa olevat aineistot kerätään muulla tavoin talteen. Lakia uusittaessa se haluttiin lähinnä laajentaa koskemaan myös verkkoaineistoja. Toisaalta on pidetty tärkeänä kotimaisen julkaisuperinnön keräämisessä, että aineisto saadaan talteen nimenomaan lopullisessa julkaisuasussaan. Julkaisun digitaalinen pre-printti ei aina edusta kunnolla lopullista painosta ulostullutta tuotetta.

    Mutta eipä siitä olisi haittaakaan, että pre-printti löytyisi. Aineistoa ei tarvitsisi välttämättä digitoidakaan myöhemmin. Aineiston löydettävyys myös paranisi, kuten mace visioi. Kokotekstistä voisi luoda myös julkisen hakemiston, josta esim. saisi vastauksena sanahakuun teoksen nimen ja sivunumeron. Varsin kannatettava idea minusta. Mainittakoon muuten että tällainen hakemisto on tulossa lähiaikoina verkosta kerätystä aineistosta.

    Jotain digitaalisten pre-printtien keräämisen kaltaista toimintaa täällä on kuitenkin mietitty. Esimerkiksi on puhuttu digitaalisten masterien keräämisestä levy-yhtiöiltä, tosin lähinnä siitä syystä, että cd:ille tai musiikkiverkkokauppoihin päätyvä, kaupattava tavara voi olla häviöllistä tai kopiosuojattua. Täällä on aloitettu yhteistyö joidenkien sanomalehtitalojen kanssa, jotta saisimme talteen sanomalehtien digitaalisia näköispainoksia. Painettuja anomalehtiä digitoidaan jo siitä syystä paljon, että sanomalehtipaperi hapettuu ja rappeutuu nopeasti. Toisaalta sanomalehtien säilyttäminen vie huimasti tilaa, ehkä fyysisten esineiden arvostajat voisivat iloita siitä, että tilaa jäisi sitten kirjoille tai muille esineille, jotka säilyisivät sentään paremmin vuosikymmenien ja -satojen saatossa.

  6. Tuon Times Onlinen artikkelin kommenteissa oli minulle ihan uusi tieto siitä, että USA:n Goolessa on kirjat vuoteen 1923 vapaasti saatavilla. Onko tosiaan noin iso ero USA:N Google Booksin ja muiden välillä? Aika hämmästyttävää! Kenelle voisi soittaa ja valittaa?
    Roger Pearse:
    In the US all books before 1923 are out of copyright, and all can be read for free on Google books. But when Google books started, EU publishers screamed at the very idea of allowing EU people access to pre-1923 material. So Google simply said, “OK, we’ll block EU access to everything after 1880-ish. See who suffers.” And they did.

    If you can access a US Google books you will be ASTOUNDED at what is available. I don’t know who the swine were who made sure UK and EU people were disadvantaged, but I wish I did. They did us all the greatest injury possible.
    http://technology.timesonline.co.uk/tol/news/tech_and_web/the_web/article6800864.ece

  7. Näyttäisi siltä, että kisa tulevasta sähköisten kirjojen markkinoista alkaa kiihtyä. Nyt näköjään Amazon, Microsoft ja Yahoo!, ovat liittyneet Open Book Allianceen joka on siis tämän Brewster Kahlon ja Internet Archiven alulle panema projekti.
    Kahlon mielestä Google aikoo ”monopolisoida kirjastojärjestelmän” Internet Archive on myös digitoinut noin 1,5 kirjaa. En oikein kunnolla ymmärrä kuitenkaan miten se lopultakaan on pois keneltäkään, jos Google skannaa ja laittaa jo ammoin kadonneita kirjoja kaikkien saataville?
    Asiasta mm BBC:n uutinen:
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/technology/8200624.stm
    Tech giants unite against Google

  8. @Karo Joo toi vapaakappaleiden luovuttaminen digitaalisena on ollut pitkään itellä mielessä. En tiedä miten asiaa voisi jotenkin ajaa eteenpäin. Olisiko kyseessä peräti lakimuutos vai voisiko ainakin aluksi sopia kustantajien kanssa suoraan, että ainakin osa painotuotteista saataisi talteen digitaalisessa muodossa. About kaikki painotuotteet on kuitenkin menneet elektronisina painoon jo varmaan parikymmentä vuotta. Nimittäin sitten ku aletaan skannaamalla, OCR:llä ja oikolukemalla digitoimaan painotuotteita jotka on menneet painokoneeseen digitaalisena, voi tulla itku…

    Hmm tulevaisuuden ammatti: digikuraattori, joka antaa tukea ja vierihoitoa mielenterveysongelmien kanssa painivista kirjastolaisille kun nämä digitoivat aineistoa joka on alunperinkin ollut digitaalista (aina tekstinkäsittelystä taiton kautta painokoneeseen) mutta on myyntiä varten välillä ollut analogista (so. kirjassa tm. painotuotteena).

    Hienoa kuulla että asiasta on teillä siellä “konttorilla” asiaa tuumittu ja asian eteen jotain tehtykin.

    Tuo musan kerääminen mastereista, eikä samassa muodossa kuin mitä yhteiskunnassa on oikeasti liikkunut, herättää kaikenlaisia ristiriitaisiakin ajatuksia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *