Avoin yhdistetty tieto on ollut “päivän sana” julkishallinnossa sen jälkeen kun Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti aiheesta raportin (ks. blogimerkintä Askel kohti avointa dataa).
Myös kirjastomaailmassa on seurattu ilmiötä aktiivisesti – ovathan kirjastot tallentaneet rakenteista dataa jo kauan. Kesäkuisessa ELAG-konferenssissa Helsingissä suurta kiinnostusta herättivät itävaltalaisen Patrick Danowskin ja varsinkin tsekkiläisen Jindřich Mynarzin esitykset aiheesta. Keskustelu on niiden jälkeen jatkunut vilkkaana eri medioissa.
Järjestelmäkehittäjä Talis ja British Library järjestivät heinäkuussa yksipäiväisen seminaarin otsikolla Linked Data and Libraries. Tieto seminaarista levisi (ainakin Suomeen) suhteellisen myöhään ja ajankohta keskellä lomakautta oli muutenkin hankala. Seminaarin kaikki esitykset ovat kuitenkin nyt videoituina verkossa Talisin Nodalities-blogin sivuilla. Kannattaa tutustua osoitteessa http://blogs.talis.com/nodalities/2010/08/linked-data-and-libraries-almost-like-being-there.php
Asiaa sivuten,
Huomasin juuri ilokseni, että Kansalliskirjaston RRS-syötteitä on jo listattu suomi.fi:n datakatalogissa
http://www.suomi.fi/suomifi/laatuaverkkoon/suomifi_verkosto/avoin_data_julkishallinnossa/
En tiedä kuinka ovat sinne päättyneet, mutta hyvä näin joskin juuri noiden syötteiden painoarvo maailman datavirroissa ja käyttääkö niitä kukaan sovelluksissaan, jää sitten nähtäväksi. Kyseessä on kuitekin ihq-söpö pieni päänavaus ennen kuin saamme tanakampaakin kirjastodataa julkaistua.
Koska alettaisi oikeasti ottaa näitä askeleita Suomessakin? Avaminen on erittäin yksinkertaista, eikä siihen liity miyään ylitsepääsemättömiä haasteita. Vain tahtotila avaamiseen tarvitaan, tai oikeammin tahtotila datan sulkemisen lopettamiseen.
Linda ja Fennica olisivat seuraavat ilmeiset kandidaatit, vai mitä?
Sitten pitäisi pikapuolin ruveta miettimään mitä muuta jaettaaa meillä olisi kuin bibliografinen MARC-data. Käyttödata olisi ihanaa avata.