Tutkijoita tunnistamassa: ORCID

Yksi viime viikon Open repositories -konferenssin mielenkiintoisimmista sessioista käsitteli tutkijakohtaisia tunnisteita. Kansalliskirjasto on ottamassa nimiauktoriteettejä varten käyttöön kansainvälistä ISNI-järjestelmää, mutta maailmalla rakennetaan samaan aikaan myös toista ORCID-nimistä tunnistejärjestelmää, joka on tarkoitettu nimenomaan tieteellisen julkaisemisen tarpeisiin. Ilmeisistä jännitteistä huolimatta ISNI:n ja ORCID:in kehittäjät ovat puheväleissä ja järjestelmien välille näyttäisivät löytyvän sekä yhteiset käytännöt että riittävän selkeät reviirijaot.

ORCID-hankkeen johtoryhmään kuuluva Simeon Warner (Cornellin yliopisto) piti konferenssissa valaisevan esityksen hankkeen tavoitteista ja tämänhetkisestä tilanteesta (ks. videoitu esitys ja abstrakti, pdf). Tieteellisessä julkaisemisessa ja tutkimuksenarvioinneissa tarvitaan täsmällistä tietoa siitä, kuka julkaisun kirjoittajaksi merkitty henkilö on ja kenen ansioksi sen tuottamat tulospisteet lasketaan. Tällä hetkellä käytännöt ovat hajanaisia ja tekijöiden luotettava tunnistaminen pelkästään henkilönimien pohjalta on mahdotonta, etenkin kun nimet saatetaan eri yhteyksissä ilmoittaa eri muodossa ja samannimisiä henkilöitä esiintyy yleisesti. Tekijöiden affiliaatiotkaan eivät riitä ongelman ratkaisuksi, sillä tutkijat ovat liikkuvaista porukkaa, ja affiliaatiot saattavat muuttua tiuhaan myös projektirahoituksista riippuen. Tutkijoiden identifiointiin tarvitaan siis väistämättä jonkinlaista tunnistejärjestelmää.

Aiemmin vastaavia tutkijoiden identifiointiin tarkoitettuja tunnistejärjestelmiä on yritetty rakentaa kansallisella tasolla tai yksittäisten kustantajien voimin, mutta todella kattavan ja tutkijoiden kannalta riittävän houkuttelevan järjestelmän luominen edellyttää kuitenkin laajaa kansainvälistä yhteistyötä. ORCID sai alkunsa pari vuotta sitten, kun eri intressiryhmät istuivat yhteisen pöydän ääreen ja pääsivät yksimielisyyten yhteistyön välttämättömyydestä. Nyt rakenteilla olevan järjestelmän palaset alkavat olla jo paikallaan, mutta sen tuotantokäyttö on alkamassa vasta loppuvuodesta. Jo pilottivaiheessa mukana on lähes kolmesataa organisaatiota, mukaanlukien suuret kansainväliset tieteelliset kustantajat, minkä voi olettaa tuovan sen taakse riittävän suuren kriittisen massan.

ORCID:in lähestymistapa on ainakin alkuvaiheessa melko tekniikkapainotteinen, ja tarjolla on useita erilaisia prosesseja tunnisteiden luomiseen ja tietojen täydentämiseeen. Kustantajalähtöisessä mallissa tutkijat pyritään saamaan rekisteröitymään järjestelmään jo siinä vaiheessa kun he toimittavat kustantajalle julkaistavaksi tarkoitetun käsikirjoituksen. Kustantajien käsikirjoitusten käsittelyyn käyttämät tietojärjestelmät pyritään yhdistämään teknisen rajapinnan kautta ORCID:in järjestelmään, ja käsikirjoituksen tallennuksen yhteydessä tutkija luo itselleen oman ORCID-tunnuksen, jos tällaista ei ole ennestään olemassa.
Tunnus näyttää esim. tältä:

http://orcid.org/0137-1963-7688-2319

Toinen vaihtoehto tunnisteiden luomiseen on se, että yliopisto tai tutkimuslaitos toimittaa teknisen rajapinnan kautta ORCID:ille henkilökuntansa tietoja, ja järjestelmä etsii sitten jo olemassaolevista henkilöistä ja tunnisteista mahdollisia duplikaatteja, jotka se toimittaa takaisin organisaation selvitettäviksi.

Järjestelmän suunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon myös tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Tutkija voi hallinnoida itse ORCID:in tietokantaan tallennettuja tietojaan, päättää niiden käyttöoikeuksista ja tunnistaa omia aiempia julkaisujaan omikseen. ORCID:in tietokantaan tallennetaan julkaisuista ORCID:DOI-parit, joilla tekijät ja julkaisut voidaan yhdistää toisiinsa. Tämän jälkeen tutkijan tiedot ovat löydettävissä keskitetystä tietokannasta ja niitä voidaan käyttää tutkijan määrittelemien oikeuksien mukaisesti sekä kustantajien, tutkimusorganisaatioiden että tutkimusrahoittajien tarpeisiin. ORCID:in tutkijalle tarjoamat peruspalvelut ovat maksuttomia, mutta organisaatioiden tarpeisiin on tarjolla myös maksullisia, sopimusta edellyttäviä lisäpalveluita.

Tässä vain joitakin päälinjoja ORCID:in toimintaperiaatteista: omaksi vaikutelmakseni jäi se, että järjestelmää on suunniteltu melko pitkälle suurten kansainvälisten kustantajien ja kansainvälisen julkaisemisen käytäntöjen ehdoilla. Olisi tietysti hienoa, jos sitä voitaisiin soveltaa myös suomalaisissa tieteellisissä julkaisuissa, jolloin tekijöiden tunnistetiedot voisivat siirtyä ORCID:in kautta kustantajilta julkaisurekistereihin ja -arkistoihin, ja kotimaisten julkaisujen tekijät olisi helppo yhdistää kansainvälisten julkaisujen tekijöihin.

Käytännössä tähän liittyy kuitenkin haasteita. Suomalaiset julkaisukanavat eivät ainakaan tällä hetkellä käytä DOI-tunnisteita, eikä useimmilla kotimaisilla kustantajilla ole minkäänlaista automaattista järjestelmää käsikirjoitusten vastaanottamiseen ja käsittelyyn, eli ORCID:in olettamat perusprosessit eivät tältä osin ole ainakaan helposti toteutettavissa. Kyselin jälkikäteen kahvitauolla Warnerilta miten ORCID on ajatellut toimia suomalaisten tiedekustantajien kaltaisten hyvin pienien kustantajien kanssa, ja hän myönsi että asia kaipaa vielä lisää miettimistä.

Warnerin jälkeen esiintynyt Amanda Hill kertoi Manchesterin yliopiston koordinoimasta brittiläisestä Names-projektista, jota on tehty enemmän kirjastojen lähtökohdista ja yhteistyössä ISNI:n kanssa (ks. videoitu esitys). ORCID:ista poiketen tämä hanke ei ole pyrkinyt aktivoimaan mukaan tutkijoita, vaan tunnistustyötä on tehty enemmän kirjastojen voimin. Muutaman vuoden työn tuloksena hankkeessa on luotu tunnisteet noin 47.000 brittiläiselle tutkijalle: vaikka mukana on edelleen vähemmistö kaikista tutkijoista, se kattaa kuitenkin eri alojen brittiläiset huippunimet. ORCID:iin verrattuna Hill piti paikallisen tunnistejärjestelmän etuna sitä, että järjestelmän ylläpito on helpommin lähestyttävissä ja se voi tarjota tarvittaessa yksityiskohtaisemmalle tasolle menevää palvelua.

Amanda Hill: ISNI vs. ORCID -vertailu

Suomessa ORCID on toistaiseksi jäänyt melko tuntemattomaksi, ja kirjastoissakin suurin osa huomiosta on kohdistunut ISNI:iin, jonka sovellusalue on tietysti monin verroin laajempi. Toisaalta opetus- ja kulttuuriministeriö on pitänyt esillä ajatusta kansallisesta tutkijarekisteristä, ja ORCID:in kaltainen kansainvälinen järjestelmä – olettaen että se tulee lupausten mukaisesti laajaan käyttöön – tarjoaisi erinomaisia välineitä myös suomalaisten tutkijoiden tunnistamiseen ja julkaisutietojen kokoamiseen. Toistaiseksi on kuitenkin avoin kysymys, miten helppoa sen soveltaminen on kansallisella tasolla etenkin kotimaisten julkaisujen osalta, ja olisiko siitä apua koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa esiityvien tekijänimien tunnistamisessa ja yhdistämisessä.

On joka tapauksessa todennäköistä, että ORCID:ia hyödynnetään yliopistojen julkaisurekistereissä siinä vaiheessa kun järjestelmä vakiintuu käyttöön ja kansainvälisten julkaisujen tekijöiden tunnisteet on mahdollista saada julkaisujen viitetietojen mukana.

2 thoughts on “Tutkijoita tunnistamassa: ORCID

  1. Ja eilenhän palvelu sitten avattiin. Kiitos tästä tekstistä, auttoi näkemään kontekstin!

  2. Istuskelen juuri Berliinissä ORCID Outreach Meetingissä, joka on ollut erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Valitettavasti ensi viikolla on sen verran monta deadlinea etten uskalla luvata blogi-raporttia ainakaan nopealla aikataululla, mutta täällä on tullut paljon uutta tietoa, ja näyttää selvältä, että meidän kannattaisi ryhtyä tosissaan pohtia ORCID-kuvioita myös Suomessa.

Comments are closed.