Edelleen verkkokurssien tullessa puheeksi monet käsittävät niiden tarkoittavan – ihme kyllä –  luentosalissa nauhoitettuja täysiä luentoja, itsenäistä etäopiskelua ja ehkä verkkokeskustelua, joihin jokaisen on osallistuttava kymmenen rivin verran. Lopputuloksena tylsistymistä ja mielipideketjuja siitä, mikä tuntui mielenkiintoisimmalta oheismateriaalissa – kahden ensimmäisen sivun perusteella. Opiskelijat sitoutuvat huonosti ja osaamistavoitteet täyttyvät kehnosti. Ennakkokäsityksiä riittää siitä huolimatta, että Helsingin yliopiston piirissä on paljon hyvin kehiteltyjä verkkokursseja. Onkin hienoa, että HY:n iso Digiloikka-hanke tekee niitä näkyväksi ja mahdollistaa hyvien ideoiden ja käytäntöjen jakamisen.

Valokuva: pxhere free pictures.

Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelman digiloikka-projekti tavoittelee pedagogisesti korkealaatuisia verkkokursseja, jotka voidaan joko yhdistää luentosaliopetukseen tai tarjota itsenäisesti. Tämä avaa mahdollisuuksia opetuksen erilaisiin kieliversioihin. Tiedekuntaamme tulee yhä enemmän kandivaiheen vaihto-opiskelijoita, mutta sen tasoista englanninkielistä opetusta on suhteellisen vähän tarjolla. Lisäksi kontaktiopetukseen lisätty verkko-osuus mahdollistaa interaktiivisen suoritustavan myös muiden ohjelmien opiskelijoille, korvaten oman ohjelman opiskelijoiden pienryhmäosuuden. Tavoitteena on rakentaa 15 op moduli, sekä kokonaan itsenäisesti suoritettavaksi että yhdistettäväksi luento-opetukseen.

Kurssien suunnittelussa on tarkoitus perehtyä tuoreeseen yliopistopedagogiseen tutkimukseen ja etsiä uudenlaisia hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi vierailevilta tutkijoilta pyydetään lyhyitä videotuokioita ajankohtaisesta tutkimuksesta. Lisäksi tavoitteena on, että myös verkkokursseilla harjoitellaan erilaisia akateemisia asiantuntijataitoja, ns. työelämään siirrettäviä taitoja. Kanditason kursseihin sisällytetään empiirinen osuus, jossa opiskelijat perehtyvät digitoituihin kotimaisiin ja kansainvälisiin tilasto- ja arkistoaineistoihin harjoitellen tiedonhakua ja analyysia. Niistä on hyötyä paitsi omissa opinnäytteissä, myös asiantuntijatehtävissä yliopiston ulkopuolella.

Yhteiskunnallisen muutoksen digiloikka- hanke alkaa toukokuussa 2019, jolloin projektisuunnittelija Jaana Laine paneutuu verkkokurssien suunnitteluun ja hankkeen muihin sisältöihin. Tällä hetkellä hän on Kanadassa tutkimassa suomalaisten metsätyömiesten ja kämppäemäntien siirtolaiselämää 1900-luvun alussa ja opettamassa paikallisille opiskelijoille Suomen historiaa. Verkkokurssien pedagoginen toteutus on hyvissä käsissä, koska hänellä on laaja yliopistopedagoginen koulutus ja kokemusta vastaavanlaisten kurssien opetuksesta.