Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

  • Omaa alaa etsimässä – Rasmus Keinänen
  • Työkaluja planeettamme pelastamiseksi – Otto Forsman
  • Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla? – Max Laitinen
  • Ympäristötieteellä tulevaisuuteenJesse Toropainen

Omaa alaa etsimässä

Rasmus Keinänen on abi, joka opiskelupaikkavalintaa tehdessään päätti kokeilla konkreettisesti sitä, miltä yliopisto-opiskelu ympäristötaloustieteessä maistuu.

Jatko-opintojen suunnitteleminen ahdisti minua lukion viimeisen vuoden alkaessa todella paljon. Kahlasin eri koulutusaloja ja korkeakouluja läpi Opintopolussa, mutta päätöksen tekeminen tuntui silti vaikealta, lähes mahdottomalta. Miten voisin päättää siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä seuraavan viiden (tai useamman) vuoden opinnot pitäisivät sisällään?

Aivan sattumalta ajauduin Helsingin yliopiston sivuille, ja huomasin mahdollisuuden tutustua ympäristötaloustieteen opiskeluun ilmaisella verkkokurssilla. Totta puhuakseni kurssi vaikutti aluksi aivan liian hyvältä ollakseen totta. Ympäristöä, taloutta ja kestävän kehityksen ongelmia ilmaiseksi kotisohvalta? Niin varmaan. Päätin kuitenkin kokeilla.

Tuntui absurdilta aloittaa OIKEASTI opiskelu yliopiston kurssilla, kun samaan aikaan piti painiskella ylioppilaskirjoitusten ja muiden lukiohommien kanssa, enhän minä nyt mitenkään yliopistossa voi opiskella samaan aikaan! Kurssi kuitenkin vaikutti selkeältä, ja se oli jaettu pienempiin osiin. Professori Markku Ollikaisen luentovideot oli jaoteltu käteviin, alle 10-minuuttisiin pätkiin, joita tuli puolivahingossa katsoneeksi aina pari enemmän kuin oli suunnitellut. Asiat myös oikeasti avattiin videoilla hyvin, ja heprealta näyttäneet kaaviodiat avautuivat hiljalleen.

Oli mielenkiintoista, miten opetuksessa huomasi huomaamattaan hyödyntävänsä myös jo lukiossa opittua. Suorat ja kuvaajat saivat kerrankin jonkin tarkoituksen, kun luennoilla sekä vapaaehtoisissa laskuharjoituksissa koordinaatistolle pääsi sovittamaan kysyntää ja tarjontaa tai puhdistusta ja kustannuksia. Mikään matikkavelho ei onneksi tarvinnut näitä varten olla, ja kaikki olennainen myös kerrattiin opetusvideoilla. Oman opiskeluaikataulun sai kivasti miettiä itse, mutta alussa kurssilla oli lisäksi (ohjeellinen) aikataulu, jonka mukaan etenemällä pystyi tarttumaan itseään niskasta kiinni, jos lorvikatarri yritti ottaa ohjat.

Verkko-opiskelussa minut yllätti se, miten ihmisläheiseltä opetus tuntui huolimatta siitä, että istuin koko ajan kotonani monen sadan kilometrin päässä Helsingistä. Apua sai kysyä keskustelupalstalta, ja kurssin päättänyttä tenttiä varten sitä tulikin jonkin verran myös hyödynnettyä, kaikki kun ei aina mene kuten Strömsössä. Vastauksen ja avun saikin melko nopeasti, ja meikäläinenkin onnistui lopulta hoitamaan tentin kunnialla!

Kurssista sain mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista yliopisto-opiskelu pohjimmiltaan on (=ei yhtään pelottavaa), ja aionkin keväällä hakea johonkin yliopistoon. En ole vielä päättänyt, onko ympäristötaloustiede minun alani, mutta sain vahvistusta ajatukselleni siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tekemisissä yhteiskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kanssa. Ilmasto oli muuten kurssia käydessäni erittäin laajasti esillä mediassa, ja ympäristötaloustieteen opiskelu ehdottomasti laajensi ajatusmaailmaani, sekä toi uusia tapoja lähestyä ihmiskunnan suurta haastetta, ilmastonmuutosta.

Rasmus Keinänen

 

Työkaluja planeettamme pelastamiseksi

Otto Forsman opiskelee kolmatta vuotta Tampereen lyseon lukiossa. Hän on kiinnostunut maantieteen opiskelusta yliopistossa.

Luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ilmastonmuutoksesta on puhuttu runsaasti viime vuosina, mutta tuntuu että keskustelu on jäänyt turhan abstraktille puolelle. Pariisin 2015 ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat sopivat yhdessä pitävänsä maapallon lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä konkreettisia tekoja, vain lupauksia muutoksesta sekä oletuksia. Tilanne paheni entisestään, kun uusimmassa IPCC:n raportissa todettiin, että kriittinen raja kulkee jo 1,5 asteen lämpenemisessä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Aseistakaamme itsemme siis tarvittavalla tietotaidolla. Ympäristötaloustiede on varsin hyvä paikka aloittaa.

Nimenkin perusteella voi päätellä, että ympäristötaloustiede yhdistää ympäristöasioita ja taloustieteen oppeja yhteen. Ympäristötaloustieteen johdantokurssilla käsitellään monipuolisia aiheita vaihdellen erilaisista saasteista ja niiden ohjauskeinoista aina ympäristön arvottamiseen ja taloudelliseen kasvuun saakka. Kurssi on siis kiitettävän kattava, vaikka aiheiden pintaa ehditäänkin vain raapaista. Onhan sentään kyseessä vasta johdantokurssi. Piristävä yllätys oli myös näkökulmien monimuotoisuus. Kurssin aiheita ei käsitelty vain perinteisestä luonnon näkökulmasta, vaan mukaan otettiin myös tuottajien (tehtaiden) näkökulmia. Tämä auttaa ymmärtämään aiheen monimuotoisuutta ja käsiteltäviä riskejä paremmin.

Ympäristötaloustiede ei tietenkään ole oma oppiaineensa lukion puolella, mutta lukion oppiaineista maantiede, yhteiskuntaoppi sekä biologia liittyvät keskeisimmin ympäristötaloustieteeseen. Myös matematiikkaa tarvitaan erilaisten yhtälöiden ratkaisemiseen, mutta onnekseni lyhyellä matematiikalla pärjää varsin mainiosti. Edes lukion syventäviä kursseja ei ole tarvinnut käydä, vaan pakollisilla kursseilla on kaikki olennainen kurssin näkökulmasta.

Arvostin myös useimmista osioista löytyvää ”testaa osaatko” tehtävää. Näissä tehtävissä koottiin opittu asia ja annettiin itselle mahdollisuus tehdä annettu tehtävä luennon kuuntelemisen sijaan. Sama pätee kurssin verkkotehtäviin, joita oli joka osion jälkeen viikoittain. Myös konkreettiset ”case tapaukset” Itämeren suojelusta ja EU:n päästökaupasta olivat mieleeni. Innokkaimmille löytyy jos jonkin sorttista lisätietoa ja lisätehtäviä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa jo etukäteen.

Opetus tapahtuu monella eri tavalla, josta jokainen voi valita itselleen parhaan vaihtoehdon. Itse suosin videoluentoja, joissa Professori Markku Ollikainen asiantuntevasti opettaa osion aihepiirin sekä antaa väliin lisähuomautuksia. Videoluentojen lisäksi kurssin asiat voi opiskella Power point – dioista tai Word-tiedostosta, johon on helppo lisätä omat muistiinpanonsa. Jos mikään näistä ei erityisemmin nappaa, on kurssilla myös mahdollisuus live-opetukseen netin välityksellä. Itse en ehtinyt tätä vaihtoehtoa testata aikataulujen puolesta, mutta uskon sen olevan mielenkiintoista vaihtelua.

Itselleni kynnys liittyä yliopistokursseille on aina ollut korkea. Aina on ollut tunne, että koska kurssi on yliopistolta, asiat ovat vielä liian korkeatasoisia ymmärrykselleni. Onneksi sain tuonkin harhaluulon karistettua itsestäni. Asioita oli yksinkertaistettu juuri sopivasti ymmärrettäviksi, mutta kuitenkin informatiivisiksi. Itse avoimen yliopiston MOOC-pohja ansaitse myös kiitoksen. Alusta oli selkeä ja yksinkertainen alkuhämmennyksestä huolimatta. Saman alustan alla on kaikki kurssimateriaalit ja tehtävät, helposti saatavilla. Jouduin kyllä muutaman kerran pyytämään apua, mutta onneksi kurssin suorittajia on auttamassa henkilökuntaa keskustelualueilla.

 

Lukiolaisena kauhistelin ensin aihealueiden laajuutta, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aiheet olivat hyvin rajattuja ja annettu aika kurssin käymiseen riitti varsin hyvin. Aikaongelmaa ei pitäisi tulla, sillä suoritukseen vaadittu tentti oli suoritettavissa neljä kertaa vuodessa oman aikataulunsa mukaan. Itse selvisin kurssista tuplasti nopeammin kuin arvioitu ja sain palkkioksi 3 opintopistettä avoimeen yliopistoon, joita voin käyttää ainakin Helsingin yliopistoon hakiessa. Suoritut opintopisteet kelpaavat mahdollisesti myös muihin Suomen lukioihin. Tämän lisäksi sain kurssista kaksi lukiokurssia ja rutkasti hyödyllistä tietoa, jota voi hyödyntää opiskelujen jälkeenkin. Ei lainkaan hassumpi diili!

 

Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla?

Max Laitinen on toisen vuoden opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalta

Olen toisen vuoden lukiolainen Tampereelta, ja suoritin Helsingin Avoimen yliopiston Ympäristötaloustieteen johdantokurssin. Kiinnostuin kurssista, sillä ympäristökysymykset ovat nousseet viime aikoina esille todella voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ollessa voimakkaasti tätä ”uskomusta” vastaan. Itsekin olen pohtinut tässä viimeisen vuoden ajan omia päätöksiä kyseiseen asiaan liittyen, joten päätin ottaa asiasta hieman selvää taloudellisesta näkökulmasta.

Opiskelen Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla, ja opintoihimme kuuluu 5 opintopisteen verran yliopisto-opintojen suorittaminen. Keskimäärin täytyy suorittaa siis kaksi yliopistokurssia. Kävin viime kesänä ruotsin valmentavan kurssin, ja ohjaajamme laittoi alkusyksystä viestin koskien tätä kurssia. Ympäristötaloustiede kuulosti heti ihan mukavalta. Mielestäni oli fiksua tutustua taloustieteeseen ihan tulevaisuuden opintojen kannalta. Kurssi selvensi ennakko-odotuksiani alasta ja tajusin sen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan juuri se mun juttu.

Kun sain ensimmäisen kerran tietää ympäristötaloustieteen kurssista, en tiennyt edes täysin, mitä se tarkoittaa. Totta kai taloustiede oli tuttu termi ja osasin hieman jo ajatella, että minkälaista ympäristötaloustiede voisi olla. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon laskemista ja matematiikkaa kurssiin sisältyi. Kun ensimmäiset laskut tulivat luentovideoiden aikana, ajattelin, että ehkä niitä käsitellään sitten aina toisinaan. Kävi kuitenkin ilmi se, kuinka tärkeää laskeminen on taloustieteessä – jopa ympäristötaloustieteessä.

Ympäristötaloustiede käsittelee monipuolisesti luonnon arvottamista ja ympäristöongelmia taloudellisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisesti alan objektiivisuus miellytti. Tietysti pyritään luonnon kannalta optimaaliseen lopputulokseen, mutta pakolliset raha-asiat ja muut velvoitteet talouden toimijoiden kannalta otetaan päätöksenteossa hyvin huomioon. Nykyaikana luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla uskon, että ympäristötaloustieteestä alkaa tulla entistä enemmän tärkeämpi asia poliittisessa keskustelussa.

Parasta tällä kurssilla on varmastikin pohdinta. Itse en ole mikään matikkafani, minkä takia laskutehtävät eivät kyllä melkein ikinä maistuneet. Hieman ehkä petyin siitä, kuinka paljon juuri tätä laskemista taloustieteessä on. Vaikka matematiikkaa on ja täytyy jotenkin tuntea kaavat ja käyrät, kurssista silti selviää, vaikkei olisikaan mikään matikkamestari. Tentin pystyy tekemään ilman laskuja. Tämä oli yksi kurssin parhaita paloja, sillä olin luentovideoilla keskittynyt enemmän lukutietoon enkä oikeastaan matikkaa tehnyt lainkaan.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kurssin suoritettavaksi lukion aikana. Kurssi on rento varsinkin etäkurssina, kun luentovideoita pystyy katsomaan vaikka bussimatkalla. Tentti oli juuri sopivan vaikea ja siitä tietenkin pääsin ekalla kerralla läpi. Kurssin jälkeen tuli mukava olo, kun on suorittanut jotain hienoa ja oppinut taas uutta. Jäi hyvä mielikin Helsingin yliopistosta. Kenties joskus lukion jälkeen sinne tiet vievät!

 

Ympäristötieteellä tulevaisuuteen

Jesse Toropainen on Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjan toisen vuoden opiskelija.

Päädyin valitsemaan ympäristötaloustieteen yliopistokurssin, koska talous- ja kauppatieteet ovat pitkän aikaa kiinnostaneet minua ja ajattelin tutustua niihin syvemmin yliopistokurssien kautta. Olen jo muutaman vuoden ajatellut urapolkuni johtavan siihen suuntaan. Ympäristöongelmat ovat myös paljon tapetilla nykyään ja ilmastonmuutoksesta puhutaan joka päivä enemmän. Ympäristö ja siitä huolehtiminen ovat myös olleet jo kauan minua kiinnostaneita asioita. Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla on pakko käydä viiden opintopisteen edestä yliopistokursseja ja halusin valita aineita, jotka kiinnostaisivat minua. Kun ympäristötaloustieteen kurssi sitten osui silmääni, valinta oli helppo. Löytyi kaksi minulle tulevaisuudessa esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan kautta tärkeää asiaa yhdistävä kurssi.

Ennen kurssia tiesin jo ihan hyvin ympäristöstä ja sen suojelusta. Opetetaanhan näitä asioita jo yläasteella ja viimeistään lukiossa. Olin myös mielenkiinnosta lukenut netistä lisää vapaa-ajallani. Tiesin taloustieteestä aika vähän, mutta kuitenkin olin pintatasolla tutustunut joihinkin taloustieteen suurimpiin koulukuntiin. Näiden kahden yhdistelmästä en kuitenkaan vielä paljonkaan tiennyt. Lähdin siis kurssille niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Vaikka pohjatietoa ei kurssin aiheesta paljoa ollut, pääsin silti hyvin kurssin asioihin mukaan. Luennot olivat videoiden muodossa, jotka olivat hyvin jaoteltu selkeisiin osiin, ettei kerralla katsottavaa ja sisäistettävää tarvinnut ottaa liikaa lautaselle. Videoiden sisällöt olivat myös selkeästi esitettyjä ja hyvin havainnollistettuja erilaisten esimerkkien ja kaavojen avulla. Ennen kurssin alkua minua meinasi hieman huolestuttaa oma pärjääminen ja muutenkin kärryillä pysyminen. Kuitenkin pääsin asioista hyvin selville ja opin uudet asiat melko helposti.

Sain itse taloustieteen kurssista paljon lisää ymmärrystä luonnonsuojeluun ja saasteiden vähentämiseen liittyvistä haasteista valtiontasolla. Opin paljon myös ekosysteemipalveluista, joita en aiemmin ollut kovinkaan paljon ajatellut. Kurssin lopussa asiat vedettiin hyvin yhteen taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen kautta. Lisäsin omaa ymmärrystä myös laajemmin ympäristöstä ja taloustieteestä erikseen, mikä tulee auttamaan minua tulevaisuudessa monessa eri aiheessa. Tietysti ympäristötaloustieteessä on myös matematiikkaa mukana, mutta laskut eivät olleet turhan vaikeita. Matemaattiset osuudet olivat hyvin pitkälti kuvaajien tulkitsemista ja lausekkeeseen sijoittamista, joten niidenkään oppiminen ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä.

The power of allowing oneself to try

Risk money – riskiraha, there’s a word that doesn’t come up often in a university context!

But yet here we are, all of us leading Digiloikka-projects with a blessing that we are allowed to try, take risks and perhaps in the midst of everything, realize that a particular maneuver was a great trial but was followed by an error.

I am happy to say that in our Digiloikka, the ROUTE-project, major setbacks have not occurred, albeit there is always something to learn from your actions. I am more than excited to report that staff and students of ECGS have been eager to seize the opportunities provided by the Digiloikka funding. In the past months we have seen our students emerge themselves into twitter training, organize a streamed and recorded event, the ECGSustainability NOW,  and take their first steps in clarifying their aims and skills through portfoliowork. Our staff and students have also eagerly taken into use the new study planning tool SISU and attended multiple live-streamed sessions both as a part of courses and new Personal Study Planning activities. Currently we have recruited two student teams, one working on establishing a Sustainability Science blog together with HELSUS and the student network Resilience, and the other planning and executing videos of our Master’s programme.

The level of enthusiasm and involvement has been heartwarming and inspiring. And I dare say one of the main things behind these successes has been the knowledge that we are allowed to try, as individuals and as a community. We do not have to master everything at once and the first version can be a mere idea of something. The first time we do a portfolio we are still trying to grasp the idea and figure out the best ways of doing it all. When we stream a lecture for the first time, it might mean that the sound ends up being slightly off or we do not always remember where the camera is.

Or we might nail it on the first go.

Allowing oneself to try and risking that it will not be perfect from the get-go, does not that we program ourselves for failure, but rather that we acknowledge that there is a first time for everything. And that, indeed, it is better to try and have a mediocre or even poor first result than to never step out of your comfort zone.

With this being said, I hope that we all dare to make the most of this unique possibility. And if you ever wish to share what you are doing or get a glimpse on what has been going on in our project, don’t hesitate to be in touch! I’d be more than happy to share, what I consider, our success points, as well as things that have not gone according to plan A (or even B).

Farmasian digiloikka ponnahti käyntiin

Farmasian digiloikka ponnahti käyntiin aloitustapaamisessa 10.1.2019. Meitä on nyt yhdessä kattava joukko opintosuuntiemme opettajia tekemässä Lääkehoitoprosessi sairaalassa verkko-oppimisympäristöä. Ryhmässämme mukana ovat opiskelijat ja verkostossamme kliinisen lääkehoidon ja lääkkeenvalmistuksen asiantuntijat sairaala-apteekista.

Farmasian digiloikassa teemme Lääkehoitoprosessi sairaalassa Moodlen, joka koostuu moduuleista. Verkkokurssi antaa farmasian opiskelijoille tärkeää asiantuntijaosaamista lääkehoitoon ja lääkkeen valmistukseen. Meille kurssi antaa mainion mahdollisuuden ideoida ja arvioida oppimista tukevia digimenetelmiä & haastamme itseämme innovoimaan digitaalisia oppimisen arviointimenetelmiä. Kokoamme menetelmien digikoria!

Tapaamisessa työstimme konkreettisesti verkkokurssimme moduuleja. Lääkehoitoprosessi sairaalassa ja kliiniset potilastapaukset ovat tärkeä moduulimme. Tässä tulemme tekemään asiantuntijahaastatteluita, videoita ja – virtuaalipotilaita! Toinen suuri teema kehitettävällä verkkokurssillamme on lääkkeenvalmistus sairaalassa. Rakennamme VR-aluetta ja digipalapelejä näiden taitojen harjoittelemiseen.

Lähdemme nyt innolla testaamaan, miten voimme audiovisuaalisuutta, pelioppimista ja virtuaalitodellisuusteknologiaa hyödyntäen tukea oppimista! Yhdessä kanssamme ovat pedagoginen ja verkko-opetuksen tuki.

3 asiaa mietittäväksi ennen portfoliotyöskentelyn aloittamista

Mitä hyötyjä portfoliotyöskentelyllä on ja kuinka portfolion keräämistä voidaan edesauttaa koulutusohjelmissa? Kuinka portfoliotyöskentely kannattaa aloittaa ja kuinka koulutusohjelmat voivat siihen kannustaa? Mikäli koulutusohjelmassa herää kiinnostus portofliotyöskentelyä kohtaan, kannattaa aloittaa ainakin näillä kolmella kysymyksellä. 

 

Miksi ja kenelle? Portfolio ei ole itsetarkoitus vaan sen tulee aina vastata johonkin tavoitteeseen 

Portfolio taipuu moneen. Se voi toimia reflektioalustana, oman osaamisen sanoittajana sekä omien tavoitteiden selkeyttäjänä ja jaksamisen tukijana. Keskeistä on, että ennen portfoliotyön aloittamista selvitetään, mihin tavoitteisiin portfoliolla erityisesti pyritään vastaamaan. 

Ympäristömuutos ja Globaali Kestävyys (ECGS) koulutusohjelmassa lähtökohtana on ollut perusportfolion tekeminen. Perusportfolio toimii opiskelijan henkilökohtaisena työnäytteiden, reflektoivien tekstien ja ajatusten varastona. Tämänkaltainen oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ovat myös Helsingin yliopiston urapalveluiden peruskenttää ja yliopiston urasuunnittelukurssien keskeinen sisältö on kytkeytynyt juuri itsetuntemukseen. Urasuunnittelun ns. kolmiomallissa itsetuntemus luo pohjan koko urasuunnittelulle ja opiskelijoiden kanssa voidaankin portfolion avulla käydä läpi itsetuntemuksen eri osa-alueita, jotka ovat: 

  1. osaaminen eli ne kysymykset, joihin omissa opinnoissa tarttunut tai jotka opintojen alkuvaiheessa kiinnostavat
  2. erilaiset taidot ja kompetenssit
  3. omaa työskentelyä ja urasuuntautumista ohjaavat tarpeet, toiveet ja motivaatio
  4. oma persoonallisuus ja siihen kytkeytyvät vahvuudet. 

Mikäli opiskelija itse haluaa, voi perusportfolioon kerrytettyä varantoa helposti työstää ja jatkojalostaa näyteportfolioksi, portfolioksi, jonka tarkoituksena on toimia näyteikkunana omaan osaamiseen. Kerättyjen näytteiden ja näytteiden pohjalta tehdyn reflektoinnin pohjalta on helpompi kertoa myös muille, mitä osaa ja haluaa. Itsetuntemuksen merkittävyyttä on korostanut myös kaksi viimeisintä uraseurantaa, joissa vastaajat ovat nostaneet merkittävimmäksi tekijäksi oman työllistyvyyden kannalta juuri kyvyn tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamista. Näyteportfoliossa lukija on aina joku muu, oletettavasti usein työnantaja. 

Henkilökohtaisia portfolioita vertaisarvioimalla tai ryhmäportfoliota tekemällä portfolio-työskentelyä voidaan käyttää myös tapana tutustua toisiin opiskelijoihin. Ryhmäportfolioita opintojen alkutaipaleella työstettäessä ECGS-opiskelijat kysyvät paitsi itseltään, myös toisiltaan: kuka olet, mikä sinua inspiroi, minkälaiseksi asiantuntijaksi olet kasvamassa? Toisen tekemä portfolio on myös oiva peili kunkin omalle osaamiselle ja portfoliolle.

Miten ja mitä? Portfolion muoto määräytyy tavoitteen perusteella  

Portfolioita työstettäessä koulutusohjelmat ovat tehneet erilaisia valintoja liittyen portfolion muotoon; valitaanko yksi yhteinen alusta vai annetaanko opiskelijoiden toteuttaa portfolio itse hyväksi katsomallaan tekniikalla. Kummassakin toteutustavassa on omat hyötynsä ja haasteensa. 

ECGS-koulutusohjelmassa ollaan päädytty vapaaseen muotoon. Opiskelijoille tarjotaan esimerkkejä alustoista ja malleista, joilla portfoliota voi toteuttaa, mutta päätöksen toteutustavasta tekee opiskelija itse. Perusteena tälle on maisteriohjelman luonne; opiskelijoiden taustat vaihtelevat ja osalla aloittavista opiskelijoista on portfoliotaustaa jo esimerkiksi kandiopintojensa vuoksi. Maisteriohjelman rooli nähdään kimmokkeena ja apuna, jotta opiskelija voi jatkaa jo aiemmin työstämäänsä portfoliota tai ottaa ensiaskeleensa portfoliotyöskentelyssä.  

Keskeistä portfolion muotoa pohdittaessa on miettiä miten läheisesti portfolio kytkeytyy oppimispäiväkirjamaiseen työskentelyyn ja tehdäänkö portfoliota ennen kaikkea itselle omaa oppimista dokumentoiden ja perusportfoliota keräten vai onko se jo lähtökohtaisesti tehty julkiseksi tai ainakin puolijulkiseksi dokumentiksi. Valittuun muotoon ja alustaan kytkeytyy myös se, millaiseksi tekstin ja valittujen näytteiden tai visuaalisuden suhde muovautuu. Ensimmäiset havainnot portfoliotyöskentelyssä ovat, että yliopistokoulutus koulii erinomaisesti tekstin tuottamiseen. Sanotun kytkeminen näytteisiin ja näytteiden tulkinta osaamisnäkökulmasta ja laajentaminen yksittäisestä kokemuksesta laajemminkin vaikkapa omaksi keskeisiksi vahvuuksiksi vaatii jatkossa vielä enemmän tukea ja panostamista. Visuaalisuuden aste vaihtelee myös perus- ja näyteportfolion välillä – itselle tehtävän perusportfolion ei tarvitse olla yhtä hiottu kuin osaamista muille esittelevän näyteportfolion. 

Koulutusohjelman tehtävänä on siis pohtia, onko portfolion sisältö tiukasti palasteltu, ajoitettu ja ohjeistettu vai onko se hyvinkin vapaasti, omaa näkökulmaa mahdollistava tuotos. Edellä olevaan pohdintaan liittyy myös kysymys, miten portfoliotyöskentelyä ohjataan. Ja kuka työskentelyä ohjaa? Portfolioita lukevan henkilön työmäärä kasvaa helposti hyvinkin isoksi, joten sitä olisi hyvä jakaa useamman henkilön kesken kuten esimerkiksi kielten kandiohjelmassa on tehty. Myös vertaisarvioinnin hyödyntämistä kannattaa pohtia. Näin opiskelijat myös näkevät eri tapoja kertoa samantyyppisestä osaamisesta ja pääsevät kiinni siihen, mitä lukija portfoliota tutkiessaan pohtii ja mihin tämä mahdollisesti kiinnittää huomiota.  

Milloin? Sisällön keruu alkaa jo opintojen alussa 

HY:n urapalveluissa on pitkään ollut toive, että urasuunnittelu ei olisi vain seitsemän viikon interventio opinnoissa. Interventiomallissa haasteellista on se, että omaan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset voivat juuri tuolloin olla vaimeampia tai kokonaan poissa. Interventiomallilla ei välttämättä myöskään pystytä tukemaan opintovalintojen ja –suuntautumisten kytkemistä omiin urasuunnitelmiin ja –toiveisiin. Opintoihin pitkittäin kytkeytyvä portfoliotyöskentely linkittyy tiiviisti siis myös tämäntyyppiseen urasuunnittelutematiikkaan.  Koko opintoaikaan linkittyvä oman osaamisen sanoittaminen ja oppisen, osaamisen, kehittymisen ja asiantuntijaksi kasvamisen reflektointi on portfolion perusjänne.  

Kuinka portfolio-työskentely sitten ajoitetaan yliopisto-opintojen eri vaiheisiin?  

ECGS-maisteriohjelmassa portfoliotyöskentely on linkitetty kaikille pakollisiin kursseihin sekä kursseihin, joiden yhteydessä portfoliotyöskentely on erityisen luontevaa (työharjoittelu, tapahtumajärjestäminen). Lisäksi koulutusohjelmalla on vapaasti käytettävät ECGS Portfolio Moodle-sivut, jotka sisältävät portfoliotyöskentelyn perusteet sekä linkkejä ja vinkkejä portfolion työstämiseen sekä oman osaamisen reflektointiin itsenäisesti. Kielten kandiohjelmassa taas portfolio on ikään kuin sateenvarjo, johon kytkeytyy 11 eri etappia, joihin lukeutuu HowULearnit, hopsit, urasuunnittelu ja oman osaamisen reflektointi.  

Koulutusohjelmien rakenne ja ominaispiirteet sekä opintojen vaihe luovatkin usein erilaisia tarpeita portfolio-työskentelylle. Hy:n Ohjaus keskiössä -tapahtumassa portfoliotyöskentelyä hahmoteltiin kandi-, maisteri- ja tohtoritutkinnon aikajanoille. Osallistujat nimesivät sekä teemoja, jotka vaikuttavat koko portfoliotyöskentelyyn että yksittäisiä sisältöön linkittyviä asioita. Yleisesti työpajassa nostettiin perusportfoliosisällöiksi harjoittelut, kansainvälisen vaihtokokemuksen reflektointi, opinnäytetyöt ja projektikurssit. 

Työpajassa työstetystä portfoliotyöskentelyn aikajanasta erottui lisäksi kaksi tutkinnon ajanjaksoa, jotka molemmat linkittyvät siirtymiin. Portfolioon linkitettiin paljon toimintaa heti ensimmäisessä periodissa ja osallistujat tähdensivät, että näytteiden kerääminen ja portfoliomainen ajattelu pitää saada liikkeelle jo ihan opintojen alussa. Tähän vaiheeseen liittyy myös oman ohjelman ja akateemisen yhteisön jäseneksi tuleminen. Yhteisöön kuuluminen ja asiantuntijaksi kasvaminen on pitkä prosessi, ja siksi siihen on varattava aikaa. Toinen merkittävä vaihe oli opintojen päättyessä, johon kirjattiin jonkinlainen tilinpäätös siitä, mitä opinnoissa on opittu ja mihin matka jatkuu. Tässä vaiheessa myös osa portfolioista muuttuu perusportfoliosta näyteportfolioksi tai työnhaun portfolioksi.   

Portfolio onkin ennen kaikkea elävä arkisto. Näin ollen myös edellä olevia kysymyksiä kannattaa kyssä tasaisin väliajoin, ei ainoastaan koulutusohjelmien vaan portfolion tekijän; Miksi teen, miten teen, milloin teen? Hyvin toteutettuna portfoliotyöskentely auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, joka vuorostaan edesauttaa oman osaamisen täysimääräistä hyödyntämistä sekä aktiivista kehittämistä – niin opintojen aikana kuin myös työelämään siirryttäessä. Portfoliotyöskentelyssä oleellista ja hyödyllistä on oman toiminnan kehältä poistuminen ja oman toiminnan katsominen ulkoapäin. Laajempien tavoitteiden ja suunnan asettaminen voi auttaa myös itsesäätelyn kehittymisessä. “Minä asetan tavoitteet ja minä vastaan niiden saavuttamisesta.” Toisaalta oma jaksaminen voi parantua, mikäli tenttitulosten tai yksityiskohtaisen tiedon pänttäämisen sijaan opiskelija tekee itselleen selväksi, mitä keskeistä osaa ja ymmärtää – ja toisaalta, mitä keskeistä on vielä hahmottamatta. Ja mihin tämä kaikki mahdollisesti johtaa.  

Leena Itkonen, uraohjauksen asiantuntija

Riina Koivuranta, ECGS ROUTE-projektikoordinaattori

Opettaja, osallistu digitaalisen opetus- ja oppimisympäristön kehittämiseen!

Opetus- ja opiskelijapalvelut haluaa kehittää opettajien digitaalista ympäristöä entistäkin käyttäjälähtöisemmin. Kehittämisen tueksi kootaan opettajapaneeli, jonka jäseniksi etsitään nyt opettajia mahdollisimman kattavasti eri kampuksilta. Opettajapaneelin jäsenille voidaan lähettää sähköisiä kyselyjä sekä tiedustella kiinnostusta osallistua haastatteluihin tai työpajoihin. Ryhmän jäseniä voidaan kutsua osallistumaan opetuksen järjestelmien ja prosessien kehittämiseen.

Ilmoittaudu paneeliin täyttämällä e-lomake: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/90100/lomake.html

Paneelin jäsenyys ei velvoita mihinkään, mutta tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa opetukseen liittyvien prosessien ja digitaalisen ympäristön kehittämiseen. Panelistina pääset vaikuttamaan esimerkiksi seuraaviin sovelluksiin: Opetustyön ohjeet, Oodin korvaava uusi SIS-järjestelmä, Kurssisivut, opinnäytteiden arvioinnin ja arkistoinnin digitaalinen tuki, portfoliotoiminnallisuus, UniHow-palautejärjestelmä. Opiskelijoilla on ollut oma paneelinsa vuodesta 2015.

Polishing the PSP process in ECGS

In ECGS digiloikka, the ROUTE-project, our focus is on making clear paths.

Paths that enable our students enjoy their time in ECGS (Environmental Change and Global Sustainability Msc programme) and paths that form clear structures all the way from the very first days of orientation week, to planning and finalizing a Master’s Thesis in ECGS. All this is done with keeping in mind, and taking advantage of, current projects and developments of University of Helsinki. Using new platforms, or improved old-ones, is one of the things we are looking into, and things like SISU, Oodikone and ePortfolio are just some the Steering Groupe of ROUTE has become familiar with.

Despite looking into multiple platforms and finding bunch of cool stuff, everything we do in ROUTE goes Process, not Platform first: making the most of developments regarding digital platforms, but not letting them define us. Behind each potential platform there is a person in the need of doing something. Lue loppuun

T-kandiohjelman hanke päättyi – Taituri-toiminta alkaa!

Taiteiden tutkimuksen kandiohjelman digiloikkahanke (1.1.2017–30.9.2018) saatiin onnellisesti päätökseen. Hankkeen tuloksena syntynyt Taituri-verkkoympäristö avattiin ja sen markkinointi aloitettiin lanseeraustilaisuudessa syyskuun puolessa välissä. Keskustelu uudesta ympäristöstä ja taiteiden tutkimuksen näyteikkunasta oli julkistustilaisuudessa vilkasta. Jatkokehityskohteita ideoitiin sekä paikan päällä että jälkikäteen tilaisuudessa esitellystä verkkoympäristöstä inspiroituneena. Vaikka hanke siis virallisesti päättyi, Taiturin motivoima toiminta on vasta alkamassa. Lue loppuun

Jo toinen labrakurssi digiloikattu

MOLE-214, eli Syventävät laboratorioharjoitukset toteutettiin ensimmäistä kertaa käänteisellä luokkahuoneella ja UniTubea hyödyntäen. Teoriat löytyivät nauhoitettuina videoina, Moodlesta löytyi kiperiä kysymyksiä luentoihin ja kurssimonisteeseen liittyen, ja laboratorioon tultaessa opiskelijoilla olikin jo hyvä käsitys siitä, mitä tuleman piti.

Palautetta kerättiin avoimilla kysymyksillä mm. ’Kurssin teoriaosa suoritettiin verkossa nauhoitettujen luentojen ja ennakkotehtävien avulla. Mitä mieltä olit tästä? Olisiko laboratoriotöiden aikana pitänyt olla enemmän luennointia?

Ja vastaukset vaihtelivat välillä ’Hieno juttu’, ’Erittäin hyvä’, ’Todella toimiva’. Papereissa vilisi hymynaamoja, ja joku antoi digiloikalle arvosanan 5/5.

Voidaan siis katsoa onnistuneeksi kokeiluksi!

Syksyn digiloikka-hakuun 25 hakemusta

Digiloikka-projektin kolmannen hakukierroksen toinen vaihe, hakijoiden haastattelut, on käynnistynyt! Kuluvan viikon aikana, 24.-28.9.2018 haastattelemme vaihtuvien arviointiryhmien voimin yhteensä 25 hanketta. Haastattelut pidetään keskustakampuksella Aleksandriassa (Fabianinkatu 28), koulutustilassa 431 (4.krs). Tilaisuudet ovat avoimia, mutta pienen tilan vuoksi valitettavasti vain muutamia henkilöitä kerrallaan mahtuu seuraamaan haastatteluja. Katso haastattelujen ohjelma!

ROUTE project through the eyes of an intern

I started my communications internship in ROUTE (Reshaping Orientation, Unity and Team-work in ECGS Master’s Programme) in the end of May. During my starting period, it was clear that there was a lot of new things happening around ECGS that needed closer concentration to assure that the programme could provide its staff, students and students to be a possibility for high quality teaching. Now, four months later, it seems there is still lots of moving parts searching for their place even in the basic communications needs of the programme. Lue loppuun