Katsaus farmaseuttien lopputöihin

Opiskelijat ovat olleet alusta asti tärkeä osa digiloikkaprojektiamme. Olemme halunneet saada opiskelijoiden näkökulmaa ja mielipiteitä esiin, jotta kehittämämme ja suunnittelemamme opetusmateriaalit vastaisivat opiskelijoiden tarpeisiin.

Aloimmekin lähes heti projektin alkutaipaleella pohtimaan, olisiko digiloikanpohjalta mahdollista toteuttaa erilaisia farmaseuttien lopputöitä. Kehittelimme kolme eri aihetta digiloikkaamme liittyen ja saimme kaikkiin aiheisiin innostuneet ja taitavat opiskelijat: Jaakko Lapinkankaan, Taru Luostarisen sekä Aliisa Niemelän. Jaakko teki lopputyönsä farmasian teknologian opintosuuntaan, kun taas Taru ja Aliisa tekivät lopputyönsä sosiaalifarmasian opintosuuntaan. Nyt annankin puheenvuoron meidän taitaville opiskelijoille, jotka kertovat itse lopputöistään vastaamalla muutamaan kysymykseen.

 

Mikä oli lopputyöaiheesi?

Jaakko: Virtuaalitodellisuuden (VR) hyödyntäminen lääkkeenvalmistuksen opetuksessa.

Taru: Lopputyöaiheeni ”Virtuaalipotilaiden hyödyntäminen kliinisen farmasian opetuksessa: Kirjallisuuskatsaus” tehtiin osana digiloikkaa. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin tietokoneen ruudulta nähtäviä interaktiivisia virtuaalipotilaita, jotka simuloivat mahdollisimman todenmukaisesti kliinisiä, oikeita potilaskohtaamisia. Käytännössä virtuaalipotilasohjelma on kuin ensimmäisen persoonan tietokonepeli.

Esimerkki Keelen yliopiston kehittämästä virtuaalipotilaasta: https://www.keelevp.com/virtual-patient/eidm

Aliisa: Pääsin tekemään farmaseutin lopputyöni osana farmasian tiedekunnan digiloikkaa. Minulle tarjoutui mahdollisuus tutkia lopputyössäni farmasian opiskelijoiden osaamista ja tietotarpeita lääkehoitoprosessista sairaalassa opiskelijoiden omasta näkökulmasta.

Mikä oli lopputyön tavoite ja miten lopputyö toteutettiin?

Jaakko: Päätavoitteena oli pohtia, miten virtuaalitodellisuutta voitaisiin hyödyntää lääkkeenvalmistuksen opetuksessa. Lisäksi pohdittiin virtuaalitodellisuuden soveltamista osaksi etäopiskelua sekä minkälaisia mahdollisuuksia sillä olisi opetuksen monipuolistamisessa.

Lopputyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa etsin lukuisia virtuaalitodellisuutta käsitteleviä artikkeleita mm. Scopus-tietokannasta. Hyödynsin työssäni lisäksi virtuaalitodellisuuslasien valmistajien tarjoamaa informaatiota. Olisin myös päässyt testaamaan virtuaalista laboratorioympäristöä – jonka kehittämisessä lopputyöohjaajanikin työskenteli – mutta vallitsevan koronatilanteen myötä tämä testausmahdollisuus peruuntui.

Farmasian digiloikkaajien ja Tietojenkäsittelytieteiden yhteistyössä toteutetun VR-pelin esittelyvideo: https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/bd536ec5-8e73-480c-bfe2-dc716856fa4d

Taru: Tavoitteena oli tutkia virtuaalipotilaiden vaikuttavuutta kliinisen farmasian opetus- ja oppimismenetelmänä oppimisen ja oppimiskokemuksen kautta. Artikkeleja haettiin Medline-tietokannasta systemaattisella haulla vuosilta 2010–2020. Katsauksen tutkimuksista kaksi oli järjestelmällisiä kirjallisuuskatsauksia ja kahdeksan itsenäisiä alkuperäistutkimuksia. Osalla tutkimuksista oli oppimisen ja oppimiskokemuksen mittaamisen lisäksi viestinnällisiä tavoitteita. Yksi tutkimuksista oli poikittaistutkimus, jolla saatiin tietoa asenteista ja virtuaalipotilasohjelmien käyttölaajuudesta ja -tavoista Euroopassa.

Aliisa: Halusimme Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojakson suunnittelun tueksi selvittää sairaalafarmasiaan liittyviä tietotarpeita ja tuoda esiin opiskelijoiden toiveita Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojakson sisällöistä. Halusimme lisäksi tutkia opiskelijoiden suhtautumista verkko-oppimiseen ja tuoda esiin heidän näkemyksiään opetus- ja arviointimenetelmistä, jotka parhaiten tukisivat oppimista verkossa suoritettavalla opintojaksolla.

Järjestimme aineistonkeruuta varten kaksi avointa ryhmäkeskustelua sairaala-apteekissa farmaseutin tutkintoon kuuluvaa harjoittelua suorittaneille farmasian opiskelijoille, ensimmäisen kesäkuussa 2019 ja toisen tammikuussa 2020. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 farmasian opiskelijaa. Ensimmäistä ryhmäkeskustelua digihankkeen henkilöstöstä olivat järjestämässä Sonja ja Ilona, ja toiseen ryhmäkeskusteluun pääsin itsekin mukaan Sonjan seuraksi. Kiitokset tästä mahdollisuudesta digiloikalle!

Millaisia tuloksia lopputyöstäsi saatiin ja miten niitä voidaan hyödyntää farmasian digiloikassa?

Jaakko: Virtuaalitodellisuus yhdistää ihmisaistit pelilliseen toimintaan, jotka muodostavat oppimistilanteesta mielekkään ja motivoivan. Toisaalta juuri tuo pelillisyys voi kuitenkin viedä keskittymisen pois todellisesta päämäärästä; oppimisesta. Niin ikään eräässä tutkimuksessa virtuaalitodellisuuden käytön mitattiin kuormittavan aivoja liikaa, mikä herätti kysymyksiä virtuaalitodellisuuden vaikutuksesta oppimiseen. Haasteita virtuaalitodellisuuden hyödyntämiselle opiskelussa aiheuttavat mm. VR-lasien aiheuttama pahoinvointi. Lisäksi opiskelijoille hankittavat täydellisen virtuaalielämyksen tarjoavat VR-lasit ovat yhä kalliita. VR-laseja kehitellään koko ajan paremmiksi, ja uusia malleja tulee markkinoille hitaasti mutta varmasti. Uusien mallien myötä aikaisempien VR-lasien hinta usein tippuu ja tarjoaa mahdollisuuden virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen yleistymiselle viihde- sekä opetuskäytössä.

Lääkkeenvalmistuksen teoriaosuutta voi opiskella etänä, mutta konkreettisena oppimisympäristönä lääkkeiden valmistuksessa käytetään laboratoriota. Näin ollen laboratoriotyöskentelyä vaativia tehtäviä on erittäin hankala toteuttaa esimerkiksi kotona ilman vaadittavia työvälineitä ja raaka-aineita. Virtuaalitodellisuuslaitteistolla on mahdollista saada aikaan lähes aidot laboratorio-olosuhteet kotona ja harjoitella työtehtävien tekoa lukemattomia kertoja uudestaan minimoimalla esimerkiksi raaka-aineiden hävikki kokonaan.

VR:n aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset käyttäjälle.

Taru: Suureksi osaksi positiiviset tulokset oppimisessa ja oppimiskokemuksessa tukevat digiloikan päämääriä ja tarvetta; tulosten perusteella virtuaalipotilaiden käyttö opetuksessa on perusteltua. Kirjallisuuskatsauksesta saa digiloikkaa varten näkemystä virtuaalipotilaiden ja virtuaalipotilasohjelmien ominaisuuksista. Tuloksia voidaan hyödyntää digiloikan parissa konkreettisesti, kun kehitetään virtuaalipotilasohjelmia; tuloksista saa esimerkiksi viitteitä siitä, millainen virtuaalipotilas on todennäköisesti niin oppimisen kuin opiskelijoiden kokemuksen kannalta suotuisin.

Aliisa: Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat keskusteluissa hyvin aktiivisia, ja keskustelut tuottivat rikkaan aineiston opiskelijoiden sairaalafarmasian osaamisesta, heidän harjoittelussa kohtaamistaan tietotarpeista ja toiveistaan Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojaksolle. Tutkimus osoitti sen, että Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa todella on tarve yhtenäiselle sairaalafarmasiaan keskittyvälle opintojaksolle, ja että tiedekunnan digiloikka on lähtenyt oikeaan suuntaan ryhtyessään kehittämään digimenetelmiä hyödyntävää sairaalafarmasiaan keskittyvää opintojaksoa. Opiskelijoilta saatiin uusia ideoita opintojakson sisältöihin sekä opetuksen ja arvioinnin keinoihin, ja ideoita on jo nyt hyödynnetty opintojaksoa suunniteltaessa. Oli myös mukavaa huomata, että opiskelijat nostivat keskusteluissa esiin pitkälti samoja lääkehoitoprosessiin ja sairaalafarmasian opetukseen liittyviä tietotarpeita ja toiveita, kuin mitä opintojaksolle oli jo suunniteltukin.

Esittelimme osallistujille opintojaksolle suunniteltua Thinglink -alustaa ja virtuaalitodellisuusteknologiaa, ja ne saivat osallistujilta hyvän vastaanoton. Osallistujat suhtautuivat kaiken kaikkiaan positiivisesti digiteknologian hyödyntämiseen opetuksessa, mikä oli digiloikan kannalta mukava huomata.

Thinglinkkiin tehtyä virtuaaliapteekkia käytettiin stimulusmateriaalina ryhmäkeskusteluissa

 

Tässä oli siis tiivistettynä Farmasian tiedekunnan digiloikkaan liittyvät lopputyöt. Kiitos vielä Jaakolle, Tarulle ja Aliisalle! Teidän lopputöistänne on ollut paljon apua digiloikassamme!

Kuvataiteen digiloikka

kirjoittanut Martina Paatela-Nieminen

Kaikilla viidellä Kuvataiteen didaktiikan perusopintokokonaisuuden (25 op) kurssilla, joita opetan, tehtiin digiloikka lukuvuoden 2017–2018 aikana. Tarkoituksena oli tutkia, miten uudet välineet ja erityisesti virtuaalimaailma muuttavat kuvallista ajattelua. Oli hienoa, että digiloikassa sai tukea verkko-opetuksen koordinaattori Mikko Haloselta.

Lue loppuun