Lähikurssi verkkoon – case organisaatioiden viestintä

Viime keväänä opetus siirrettiin pikavauhtia verkkoon. Nyt syksyllä homman on ollut hieman enemmän aikaa ja monet opettajat ovat pähkäilleet tehtävien, verkkoluentojen ja vuorovaikutuksen kanssa. Kerron tässä pitämäni organisaatioiden viestintä –kurssin toteutuksesta ja onnistumisesta. Toivon mukaan tästä joku saisi eväitä oman verkkokurssinsa toteutukseen.

Organisaatioiden viestintä –kurssi on Politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa organisaatioviestinnän ”peruskurssi”. Kurssi on viestinnän opiskelijoille pakollinen ja muutenkin suosittu, kurssille ilmoittautui 114 opiskelijaa.

Ajatukseni oli, ettei lähikurssia ja lähiopetuksen toimintamalleja tarvitse siirtää sellaisenaan verkkoon. Esimerkiksi 1,5 tunnin verkkoluento on jo melko pitkä. Kyökkipsykologiani sanoo, että zoomin tai vastaavan äärellä kognitiivinen kuormitus on helposti suurempaa, jolloin tarkkaavaisuus laskee nopeammin kuin lähiopetuksessa.

Minulla oli mahdollisuus tallentaa luentoja studio-olosuhteissa. Pyysin huippuasiantuntijoilta noin 45 minuutin luentoja, jotka tallennettiin Unigrafian studiossa. Osa luennoista oli hieman pidempiä, osa lyhyempiä. Omat zoom-luentoni olivat lähellä normaalia 1,5 tunnin pituutta.

Kurssin vuorovaikutuksellista osuutta mietin pitkään. Tapana on ollut laittaa opiskelijat pienryhmiin, zoomin breakoutroomeihin. Olen kuullut breakoutroom-kyllästymisestä ja myös ilmiöstä, kun ryhmiä muodostetaan, ihmisiä häipyy zoom-ympäristöstä. Pidän breakoutroomia kätevänä työkaluna, mutta em. syistä johtuen päätin laittaa tälle kurssille perinteiset tekstipohjaiset verkkokeskustelut.

Keskustelu kesti 2 viikkoa, laitoin valmiita keskustelunaloituksia ja jokaisen piti kirjoittaa vähintään kaksi kommenttia. Keskustelua kertyi luonnollisesti paljon. Määrää tärkeämpi on laatu ja ilahduttavaa oli, että keskustelu oli täyttä asiaa. Opiskelijoille kokemus näytti olevan harvinaisempi, palautteessa todettiin, että ”verkkokeskustelu oli itselleni uusi tapa, mutta hyvä tapa osallistaa opiskelijat!” Itse opettajana olisin voinut olla keskustelussa aktiivisempi, toisaalta ajattelin, että tämä on nimenomaan opiskelijoiden keskinäistä vuorovaikutusta.

Kurssin suoritus koostui siis seuraavasta asioista:

  • luentojen seuraaminen ja oppimispäiväkirjan tekeminen (1 liuska/luento, yht. 10 liuskaa)
  • osallistuminen verkkokeskusteluun (vähintään 2 kommenttia)
  • oppimistehtävä (kurssikirjan pohjalta noin 4 liuskan essee)

Kurssilla oli kerran viikossa zoom-luento, jotka pidin yhtä lukuun ottamatta itse. Nämä zoom-luennot myös tallennettiin, joten opiskelija saattoi nekin katsoa oman aikataulunsa mukaan. Zoomissa pidettiin seuraavat luennot:

  • Johdatus: mikä on organisaatio ja mitä on organisaatioviestintä?
  • Organisaatiotutkimuksen koulukunnat I
  • Organisaatiotutkimuksen koulukunnat II
  • Vuorineuvoksia ja milleniaalipäättäjiä – millaista viestintää uusi yhteiskunta vaatii? (Ville Blåfield, Miltton)
  • Organisaatioviestinnän haasteet: yhteiskuntavastuu, kriisit, globalisaatio ja dialogi

Lisäksi oli siis viisi tallennettua luentoa:

  • Miksi viestintä organisaatiossa on oikeasti tärkeää? Konstitutiivinen näkökulma (Salla-Maaria Laaksonen, HY)
  • Maine, brändi ja PR (Pekka Aula, Suomalainen tiedeakatemia)
  • Johtaminen ja valta (Outi Ihanainen-Rokio, HY)
  • Postmodernit organisaatiot ja viestintä (Outi Ihanainen-Rokio, HY)
  • Sosiaalisen median vaikuttajat, vaikuttajamarkkinointi ja vaikuttajaviestintä (Hanna Reinikainen, Jyväskylän yliopisto)

Miten kurssi meni?

Kokonaisuutena kurssi onnistui hyvin, opiskelijoiden antaman kouluarvosanan keskiarvo oli 8,8. Kiitosta sai rakenne, jossa puolet luennoista oli vakioaikaan ja puolet tallenteina katsottavaksi oman aikataulun mukaan. Myös kurssin sisällöt ja vierailijoiden luennot saivat paljon kiitosta.

Suoritustapojen monipuolisuus ja mielekkyys saivat kiitosta. Suoritus- ja toteutustapojen suhteen oli luonnollisesti vaihtelua, yhden mielestä verkkokeskustelut olivat hyvää vaihtelua breakoutroomeille ja toinen taas kaipasi breakoutroomeja. Siitä olen opettajana samaa mieltä, että vuorovaikutusta olisi voinut olla enemmän, mutta etäopetus, siis kaikilla muillakin kursseilla, ja suuri opiskelijamäärä tuovat omat rajoitteensa.

Työmäärää pidettiin sopivana suhteessa opintopistemäärään (5 op). Muutamat pitivät oppimispäiväkirjaa pitkänä, mutta ei kuitenkaan liian vaativana. Pieniä asioita olisi myös voinut hoitaa paremmin: kaikki tallennetut luennot eivät ole saatavilla heti kurssin alussa ja niitä ei saatu heti helposti katsottavaan muotoon.

Opiskelijapalautteet eivät tietysti kerro kaikkea. Voihan olla, että viihdyttävä kurssi saa hyvät arviot, mutta oppiminen jää vähäiseksi. Oppimisen arviointi on vielä kesken, sillä jatkoin tehtävien palautusaikaa, kun opiskelijoilta on tullut viestiä ylikuormittumisesta. Katsoisin kuitenkin, etteivät opiskelijat mitenkään liian helpolla tällä kurssilla päässeet ja usein tehty työmäärä korreloi oppimisen kanssa. Opiskelijapalautteiden mukaan verkkokeskustelut ja oppimispäiväkirja edistivät oppimista.

Kurssi siis onnistui hyvin, mikä sitä selittää? Ainakin seuraavat asiat:

  • En yrittänyt siirtää lähikurssia sellaisenaan verkkoon. Vaikka irtiotot lähiopetuksesta eivät olleet suuria, niin riittäviä mielekkään etäopiskelun toteutumiseen.
  • Kurssilla oli sopivasti aikataulua ja vapautta. Liian tiukka tai löysä aikataulu voi aiheuttaa hankaluuksia.
  • Käytössäni oli Helsingin yliopiston digiloikka-rahaa, jolla pystyin teettämään luentojen tallennuksen. Luulin tätä helpoksi keinoksi, mutta olikin hyvin aikaa vievää organisoida, kommentoida editointia, tehdä sopimukset jne. Aikaa siis käytin kurssin paljon.
  • Kurssin opetusavustaja Lotta Ruotsalainen hoiti homman hyvin ja oma-aloitteisesti. Hän huolehti zoom-luentojen tallennuksen. Ja tästä tietysti kiitos Valtsikalle, joka on palkannut opetusavustajia.
  • Kurssin aihe on tavallaan ”helppo”, siis siinä mielessä, että kurssin teemat yleensä kiinnostavat opiskelijoita.
  • Hyvät vieraat: hyviä puhujia hyvistä aiheista!

Loppuun valikoin pari parasta palautetta, kukapa sitä hännän nostaisi, jos ei kissa itse!

”Kokonaisuudessaan kurssi oli oikein hyvä ja mallikkaasti organisoitu!”

”Kokonaisuudessaan hyvä ja toimiva kurssi. Paras jolla olen tänä syksynä ollut. Kiitos!”

”Pidin kokonaisuudessaan kurssista erittäin paljon!”

”Järjestelyt olivat todella hyvät korona-aikaan suhteutettuna!”

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Janne Matikaisen blogissa ja Rajapinta-blogissa.

 

Toolkit for Digital Methods

Digitaaliset tutkimusaineistot ja –menetelmät valtaavat alaa niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin. Osaamisessa ja tietämyksessä on puutteita niin opettajilla kuin opiskelijoilla. Olemme koonneet politiikan ja viestinnän koulutusohjelmassa digitaalisten tutkimusmenetelmien wiki-ympäristön opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden avuksi:

https://wiki.helsinki.fi/display/TDM/Toolkit+for+Digital+Methods+Home

Tavoitteena on ollut helposti lähestyttävä ja kompakti ympäristö, josta löytyy perustietoja sekä sopiva määrä linkkejä ja lähteitä.

Ympäristö on vapaasti kaikkien käytettävissä ja tietoa uudesta wiki-ympäristöstä saa mieluusti levittää eteenpäin, etenkin opiskelijoille!

Shortly in English:

In recent years digital data and methods have gained considerable significance in the academia. This trend encourages teachers to provide new tools for students to conduct digital research.

To fill in this gap the digital Leap team in Programme in Politics and Communication developed Wiki Toolkit for Digital Methods (TDM). This toolkit aims at helping teachers, students and researchers to find up to date information on diverse digital methods and practical information about their use:

https://wiki.helsinki.fi/display/TDM/Toolkit+for+Digital+Methods+Home

The Wiki is freely available and you are strongly encouraged to share it, especially with the students.

Tuu viestintään! -kampanja

Teksti: Outi Ihanainen-Rokio

Toteutimme viestinnän tieteenalalla työelämäprojektin, jossa opiskelijaryhmä ideoi ja toteutti digitaalisen Tuu viestintään! -kampanjan. Tavoitteena oli saada viestinnän opintotarjontaan aito digitaalisen viestinnän toteutuscase. Halusimme toteuttaa digitaalisia alumnivideoita ja vaikuttaa niiden kautta viestinnän tieteenalan opintoihin hakeutumiseen.

Tässä työelämäprojektissa emme simuloineet työelämää vaan oikeastaan teimme sitä. Projektiryhmä koottiin kandivaiheen opiskelijoista ja opetusformaattina toimi Työelämäopinnot -opintojakso. Aidon kampanjaryhmän tavoin opiskelijat kantoivat vastuun suunnittelusta, sosiaalisen median sisältöjen toteutuksesta sekä projektin organisoinnista ja johtamisesta. Itse toimin oppimisen ohjaajana sekä tarvittaessa asiantuntijana kanavien suhteen.

Opiskelijoiden tehtävinä olivat mm. videoiden ideointi, kuvausjärjestelyt, yhteydenpito haastateltaviin sekä videoiden editointisuunnitelmat. Videoiden kuvaamisen toteutti Drama Moving Pictures Helsinki Oy. Ammattilaiset hoitivat kuvaukset sekä jakoivat omaa asiantuntijuuttaan aktiivisesti osana projektin tekemistä, esimerkiksi kertomalla mitä leikkaussuunnittelun tavoitteena on ja miten ammattilaiset toteuttavat videohaastattelut. Opiskelijat saivat autenttisen osallistumisen kokemuksen siitä, miten videosisältö syntyy suunnitelmasta jakeluun asti.

Opiskelijat hahmottelivat kampanjan kohdeyleisöä tavoittavat ydinviestit, toteuttivat ne Instagramiin (joka oli kampanjan pääalusta) ja Facebookiin. Videoiden sijaintipaikaksi valittiin jatkojakelun helppouden vuoksi Youtube. Koko kampanjan tukialustaksi sekä raportointialustaksi valittiin WordPress. Nämä kaupalliset alustat valittiin ennen kaikkea niiden yleisyyden ja helpon saatavuuden vuoksi. Aikataulumme toteutukselle oli tiukka, sillä kampanjan ajoitus tähtäsi yhteishaun alkuun. Globaalien alustojen käyttäminen on viestintäammattilaisille arkipäivää – projektissa opiskelijat oppivat, mitä tarkoittaa näiden alustojen käyttö vaikuttamistyössä ja miten tällainen kampanja kootaan.

Orgaanisen sisällön lisäksi opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat maksetun näkyvyyden suunnittelun ja sisällön. Käytännössä tämä tarkoitti mainontaa pääosin Instagramissa ja hiukan Facebookissa. Tässäkin tavoitteena oli ammatillisen osaamisen karttuminen digitaalisen mainonnan kokeilulla. Mahdollisuutemme tavoittaa kohdeyleisö täysin uudella some-tilillä ja olemattomalla aiemmalla näkyvyydellä oli minimaalinen, ellemme olisi panostaneet maksettuun näkyvyyteen.

Kampanjan perusnäkyvyys on nyt toteutettu, samoin maksettu näkyvyys. Käyttäjätili @tuuviestintaan löytyy Instagramista ja Facebookista ja blogisivusto (https://tuuviestintaan.wordpress.com/blog-feed/) kerää yhteen kampanjan videosisällön sekä toteuttajien kokemukset. Orgaanisia postauksia tullaan tekemään vielä 1.4. saakka.

Nyt 12.3. mennessä @tuuviestintaan -tili on saanut 95 Instagram-seuraajaa, ja meillä on ollut vajaa 400 kävijää WordPress-sivustolla. Nämä luvut kuulostavat pieneltä, mutta kun katsomme mitä alle 200 € budjetilla toteutetulla maksetulla näkyvyydellä saatiin Instagramissa aikaan

  • Tavoitetut henkilöt eri mainoksilla yhteensä: 52999
  • Näyttökerrat eri mainoksilla yhteensä: 94496

Voidaan todeta, että näkyvyyttä kohderyhmässä on saatu.

Mitä tämä hanke opetti digitaalisesta viestinnästä? Opiskelijat kokivat, että he ovat saaneet aidon työelämäkokemuksen digitaalisen kampanjan kokonaistoteutuksesta. Opittiin, miten monipuolista osaamista viestinnän toteuttaminen digitaalisessa ympäristössä vaatii ja kuinka paljon tarvitaan erilaisten välineiden hallintaa ja ymmärrystä niistä. Viestintäala on todella kytkeytynyt teknologian kehitykseen ja tarvitsemme tämän kaltaisia oppimismahdollisuuksia, jotka avaavat opiskelijoille viestinnän ammattialan käytäntöjä.

Opiskelijat olivat ryhmänä ihailtavan itseohjautuvia: organisoivat ja tekivät ahkerasti jakamansa työt. Tekemistä oli paljon, ja suuri osa siitä oli tavalla tai toisella uutta kaikille. Ennakkoluulottomasti ryhmä otti eri välineitä haltuun ja kaikkiin teknologisiin haasteisiin löydettiin yhdessä ratkaisu. Ammatillista oppia opiskelijoille tuli ennen kaikkea digitaalisen vaikuttavuuden rakentamisesta tilanteessa, jossa oikeastaan mitään ei ole etukäteen olemassa. Opettamisen näkökulmasta voisin summata, että meillä on nyt paremmat valmiudet ja kokemusta toteuttaa työelämälähtöisiä viestinnän projekteja digitaaliseen ympäristöön.

 

 

Digitaalisten menetelmien wikin rakentaminen

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelman digiloikkaan palkattiin meidät, Lasse ja Sofia, opetusavustajiksi auttamaan digiloikan toteutuksessa. Olemme molemmat kyseisen koulutusohjelman maisterivaiheen opiskelijoita, ja meistä oli hienoa päästä kehittämään koulutusohjelmaa ja sen opetusta eteenpäin, etenkin opiskelijoiden näkökulmasta. Etuna on, että koulutusohjelma ja sen opetus ovat meille entuudestaan tuttuja, ja että olemme eri opintosuuntien opiskelijoita. Uskomme, että opetuksen digitalisointi voi tarjota uusia mahdollisuuksia oppimiselle ja tuoda uusia näkökulmia kursseihin.

Syksyn aikana olemme rakentaneet HY-wikiin digitaalisten tutkimusmenetelmien menetelmäpankkia opetuksen tueksi. Nimeksi valittiin Toolkit for Digital Methods eli TDM ja sen kieleksi englanti, jotta se olisi mahdollisimman monen saavutettavissa. Sen lisäksi, että sitä aiotaan käyttää koulutusohjelman menetelmäkurssien opetuksessa, on ideana myös, että sitä voisi käyttää kuka tahansa kyseisistä menetelmistä kiinnostunut yhteiskuntatieteiden opiskelija.

Tavoitteena olisi, että TDM:stä tulisi aktiivisesti kehittyvä sivusto, jota kuka tahansa voi parannella ja laajentaa. Ihan täysin valmis kyseinen sivu ei vielä ole, mutta se tulee olemaan ennen kevätlukukautta siinä kunnossa, että sitä voi käyttää jo opetuksessa. Kun sivustoa on testattu ja opiskelijoilta saadun palauteen perusteella korjattu, on siitä tarkoitus tehdä kunnolla julkinen. Olimme esittelemässä TDM:ää jo Rajapinta ry:n Rajapintapäivillä marraskuussa ja saimme sieltä hyvää kannustavaa palautetta.

TDM:n rakentaminen on ollut kiinnostava ja opettavainen kokemus. Olemme oppineet itse paljon digitaalisista tutkimusmenetelmistä etsiessämme tietoa wikiä varten ja olemme saaneet muulta henkilökunnalta ja tutkijoilta hyviä vinkkejä pitkin syksyä sen eteenpäin viemiseen. Ennen syksyä digitaaliset tutkimusmenetelmät eivät olleet kummallekaan erityisen tuttuja, mutta työn mukana on opittu paljon. Tuntuu hyvältä, kun tietää, että opitusta voi olla hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi gradun kirjoittamisessa. Digitaalisten tutkimusmenetelmien lisäksi olemme oppineet enemmän esimerkiksi tekijänoikeuksista, tutkimusetiikasta, nettisivujen kehittelystä ja kirjallisuuden etsinnästä. Olemme päässeet kehittämään myös koordinointi- ja vuorovaikutustaitoja.

Tutkimusmenetelmäpankin lisäksi olemme aloittaneet auttamisen muiden kurssien opetuksen ja alustojen kehittämisessä, ja TDM:n jälkeen työmme painottunee enemmän tähän. Tehtävänämme on tällä hetkellä esimerkiksi ratkaista, miten eräällä kurssilla opiskelijat voisivat mahdollisimman helposti ja toimivasti tehdä etänä videohaastatteluja kansainvälisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi koitamme digitaalisin menetelmin löytää ratkaisuja esimerkiksi opetuskeskustelujen ja opiskelijoiden välisten osaamiserojen tasaamiseen.

Teksti: Lasse Keinonen & Sofia Tikanmäki

 

 

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelman digiloikka alkaa

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelmassa opetuksen digitalisoimista kehitetään laajalla rintamalla. Mukana hankkeessa on useita kursseja kandi- ja maisteriohjelmasta sekä kansainvälisestä maisteriohjelmasta (Global Politics and Communication). Opetuksen digitalisoinnin avulla tavoitteena on kehittää opetuksen kansainvälistymistä, opiskelijakeskeisyyttä ja avoimuutta.

Koulutusohjelma on yksi hakupainealoista sekä suosittu sivuaine eli opiskelijamäärät ovat suuria. Digitalisointi avaa joustavia opetusmahdollisuuksia, myös yhteistyössä Avoimen yliopiston kanssa.

Kehittämiskohteemme on fokusoitu neljään alueeseen tai tavoitteeseen.

Ensimmäinen tavoite on yhteiskuntatutkimuksen digitaalisten menetelmien avoin englanninkielinen verkko-materiaali tai oppimisympäristö. Tarve tällaiselle materiaalille on suuri koulutusohjelman menetelmäkursseilla, koska digitaalisuus eli käytännössä netti on muuttanut tutkimusaineistojen luonnetta nopeasti. Aluksi tuotetaan interaktiivisia verkkomateriaaleja, pidemmän ajan tähtäimessä on Moocin tuottaminen.

Toisena tavoitteena on luento- ja ryhmäkurssien kehittäminen opiskelijakeskeisimmiksi käänteisen luokkahuoneen idealla: verkkoympäristössä opiskellaan itsenäisemmin asiakokonaisuuksia ja lähiopetuksessa keskitytään vuorovaikutukseen ja ohjaukseen. Tätä kokeillaan parilla kurssilla.

Kolmanneksi digitaalisilla välineillä kansainvälistetään kursseja. Tämä tarkoittaa kansainvälisten huippututkijoiden luentoja ja haastatteluita (videot, podcastit, Skype) sekä opiskelijoiden yhteistyötä verkossa niin Suomessa kuin ulkomaisissa yliopistoissa.

Neljäntenä kohteena on koulutusohjelman verkkokurssien kehittäminen. Hankkeessa tuotetaan videoita, podcasteja ja kursseista tehdään pedagogisesti entistä parempia.

Hankkeessa on lähdetty liikkeelle luentojen videoinnilla. Ajatuksena on myös järjestää opettajille koulutusta videoluentojen pitämiseen, sillä se on useimmille opettajille uusi asia. Videoiden lisäksi aiomme kokeilla podcasteja, sillä ne ovat monessa mielessä sopivia kursseillemme sekä tietysti edullisempia toteuttaa.

Jatkossa kerromme tässä blogissa yksityiskohtaisempia kokemuksia eri kehittämiskohteista.