Digiloikkakokemuksia ja tulevia tuulia – ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelma

Digiloikalle asetetut tavoitteet saavutettiin ja osin ylitettiin. Hankkeen oma projektisuunnittelija mahdollisti sen, että Avoimessa yliopistossa kahden vuosikymmenen aikana karttunutta ravitsemustieteen verkko-opetuksen tietotaitoa pystyttiin hyödyntämään tiedekunnan kursseilla.

Pedalehtorien koulutukset: opettajien arviointiosaamisen kehittäminen
Hanke alkoi mukavasti keväällä 2020, kun Viivi Virtanen viritti uusia näkökulmia arviointiin. Anne Nevgi ja Liisa Myyry laajensivat ajatuksiamme arvioinnin vaikutuksista tunteisiin ja minäpystyvyyteen. Henna Asikaisen kanssa pohdimme arviointikriteerien ja -matriisien laatimista oman tieteenalan näkökulmasta. Pienille ryhmille räätälöidyt koulutukset olisi hyvä vakiinnuttaa pysyväksi käytännöksi yliopistolla.

Digityökalut aktiiviseen käyttöön
Verkkoluennot innostivat hyödyntämään aktivointityökaluja. Ravitsemustieteen opettajat käyttivät Zoomin poll- ja annotointitoimintoja sekä Flingaa, ks. aiempi blogikirjoitus. Lisäksi hyödynnettiin opiskelijoiden työpajojen muistiinpanoissa helppokäyttöisiä Jamboardia ja Lino-taulua. Digiraha mahdollisti piirtopöydän hankkimisen. Kynnys kokeilla vastakin uusia välineitä on madaltunut.

Opiskelijat digiaineistojen tuottajina
Opiskelijat tekivät ryhmätyönä lyhyen videoklipin kurssin aiheista kolmensadan opiskelijan kurssilla. Videot vertaisarvioitiin Moodlen työpajassa. Sama tehtävä toistettiin pienemmällä ryhmällä Avoimen yliopiston puolella ja tällöin opiskelijoiden videot olivat osana luentoa. Videot elävöittivät ja kiteyttivät käsiteltävää aihetta sekä lisäsivät opiskelijoiden minäpystyvyyttä.

Yhteistyön tiivistyminen Avoimen yliopiston kanssa
Tiedekunnan opetusta avattiin Avoimen opiskelijoille varaamalla heille paikkoja kursseille. Vuoden aikana tehtiin yhteisiä digitaalisia itseopiskelutehtäviä. Uutuutena olivat Moodlen H5P-toiminnolla videoihin tehdyt monivalintatehtävät ja kysymyspankkeja täydennettiin uusilla tehtävillä, joita olivat monivalinnat, väittämät, yhdistämis- ja aukkotehtävät. Tiivis yhteistyö jatkuu.

Tulevaisuuden näkymiä
Digityöskentely on tuonut joustavuutta opettajille ja opiskelijoille. Se on rohkaissut uusiin kokeiluihin. Etäopetusta hyödynnetään entistä enemmän ravitsemustieteen opetuksessa. Jaamme kokemuksiamme myös yliopiston ulkopuolella: esittelemme hanketta Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssissa joulukuussa 2021.
Hankerahamme mahdollisti verkko-opetukseen hyvin perehtyneen projektisuunnittelijan palkkaamisen.  Tulevaisuudessakin laaja-alainen opetuksen kehittäminen vaatii henkilöresursseja. Onnistuneet kokeilut innostavat ja tuovat työniloa!

Uusia eväitä arviointiin ravitsemustieteen opetuksessa

Tavoitteenamme digiloikassa on ollut opettajien arviointiosaamisen kehittäminen. Siksi olemme järjestäneet räätälöityjä koulutuksia.
Hankkeemme alkoi mukavasti jo keväällä 2020, kun yliopistonlehtori Viivi Virtanen viritti uusia ajatuksia itse- ja vertaisarvioinnista. Tästä innostuneena usealla ravitsemustieteen kurssilla on hyödynnetty Moodlen työpajatoimintoa, jonka avulla opiskelijat ovat tehneet kurssien eri vaiheissa itse- ja vertaisarviointeja.

Minäpystyvyyden vahvistaminen
Yliopistonlehtorit Anne Nevgi ja Liisa Myyry laajensivat ajatuksiamme arvioinnin vaikutuksista tunteisiin ja minäpystyvyyteen.
Minäpystyvyys on tilannekohtainen ja vaatii koko oppimisprosessin: selkeän tehtävänannon, itsearvioinnin ja vaiheistetun, kehittävän palautteen. Itsearviointi ja myönteinen palaute vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta; tietoisuus omista kyvyistä ja taidoista muuttuu realistisemmaksi. Vertaispalautteen antaminen auttaa suhteuttamaan omaa osaamista muihin verrattuna.
Opettajalla on vastuu antaa minäpystyvyyttä tukevaa, oikeudenmukaista palautetta. Mielekkäästi toteutetut opinnot edistävät myönteistä kierrettä kohti vahvistuvaa minäpystyvyyttä ja kasvamista oman alan ammattilaiseksi.

Arviointiin liittyy aina tunteita
Suoritusten arviointi herättää tunteiden kirjon ilosta ahdistukseen niin opiskelijoilla kuin opettajillakin. Liisa Myyry esitteli tutkimustaan ”Experienced academics’ emotions related to assessment” ja sen tuloksia. Mieleen jäi se, miten iloa tunnettiin uudesta arviointitavasta ja opiskelijoiden aktiivisuudesta sekä pedagogisesta kehittymisestä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat omia kokemuksiamme: arvioinnin aikapaine turhauttaa. Iloa aiheuttavat yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.
Koulutukset ovat virittäneet uusia ajatuksia ja vahvistaneet yhteistyön merkitystä opettajien kesken: oman osaamisen ja kokemusten jakaminen kehittää opetusta. Myös vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on tärkeää. Opetusta tulee kehittää jatkuvasti.

Testejä ja tutkielmapohjia

Toimin marraskuusta maaliskuuhun Kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelman Digiloikka-hankkeen harjoittelijana, ja pääsin harjoittelujaksoni aikana etäolosuhteista huolimatta oppimaan paljon uusia asioita siitä, millaista on työskentely yliopiston projektissa.

Pääpainonani oli avustaa kielenhuollon testi- ja kysymyspankkialueella, jonne on syntynyt mainio määrä kysymyksiä ja testejä suomen kielenhuollon suosituksista. Näiden avulla suomen kielen opiskelijat pystyvät testaamaan omaa osaamistaan. Tein kysymyspankkiin itsekin muutamia kokoavia tehtäviä, mutta pääpainona työssäni oli olemassa olevien testien tarkistaminen ja niistä löytyvien virheiden korjaaminen. Koska testejä on olemassa reilu tuhat, meni tässä yllättävänkin paljon aikaa. Tällä hetkellä testit alkavat olla siinä kunnossa, että niitä pystytään käyttämään jo erilaisiin tarkoituksiin: joko opetuksen osana esimerkiksi lopputentteinä tai opiskelijoiden itsenäiseen harjoitteluun.

Kysymyspankin lisäksi olin mukana suunnittelemassa ja rakentamassa Tutkiva suomen kielen opiskelija -verkkosivua, jonne on tarkoituksena luoda ohjeita suomen kielen ja muiden lähialojen opiskelijoiden hyödynnettäväksi. Tällä hetkellä valmiina on tutkielman mallipohja, joka avataan yleisön käyttöön pikapuoliin. Muutakin sisältöä on tulossa, esimerkiksi ohjeet erilaisista tekstilajeista ja seminaarityöskentelystä.

On ollut jotenkin kiehtovaa huomata, kuinka ajankohtaiseksi digiloikkaaminen on vuoden aikana muuttunutkaan. Vuosi sitten kaikki tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän hukassa digialustoiden kanssa, mutta nykyään etäpalaverit onnistuvat vaikka puhelimella. Niinpä onkin ensiarvoisen tärkeää, että digiloikkaa tehdään virallisesti myös yliopiston puolelta, jolloin opiskelijoiden saatavilla on materiaaleja ja mahdollisuuksia oppia ja työskennellä kotoa käsin. Eikä näistä materiaaleista varmaan haittaakaan ole silloin, kun päästään jälleen palaamaan lähiopetukseen ja -työskentelyyn.

Olli Tamminen

Ensimmäinen digiloikkavuotemme – kokemuksia videotehtävistä

Yli kolmensadan opiskelijan HNFB-111 Anatomian ja fysiologian perusteet -massakurssin videotehtävä on takana ja palautetta on kerätty. Osa opiskelijoista koki videotehtävän mielekkäänä ja totesi sen auttavan aiheen oppimisessa, osa taas piti tehtävää yksinkertaisena ja osa hankalana toteuttaa etänä tuntemattomien kanssa.

Videoiden teettäminen verkkokurssilla ei ollut uusi juttu
Avoimen yliopiston ravitsemustieteen opiskelijat ovat tehneet jo vuosia omia videoita opinnoissaan. Ensimmäiset videot syntyivät vapaaehtoisina suorituksina ja myöhemmin yhtenä kurssin pakollisena tehtävänä. Kuluneen viiden vuoden aikana opiskelijat ovat onnistuneet hienosti videoiden teossa.

Omia kokemuksia lyhyen videon teosta
Hyppäsimme hetkeksi opiskelijoiden saappaisiin tehdessämme joulukuun digiloikkaseminaariin videota, jonka kestoksi oli määritelty 3 minuuttia. Samainen kolme minuuttia oli meidän massakurssin videotehtävän enimmäispituus.
Lyhyt video on haastava tehdä. Meidän ensimmäisen, tiivistetyn käsikirjoituksen tallenne kesti lähes kuusi minuuttia. Suurin osa työstämme kuluikin sanoman tiivistämiseen ja hiomiseen. Oli vaikea estää kiireen tuntua. Myös opiskelijat totesivat palauteluennoilla, että he nopeuttivat puhettaan videoissa.
Hienointa oli, että opiskelijat osasivat tiivistää ytimekkäästi asiasisällön. Aiheen tuntemus auttaa ytimen löytämisessä. Parhaat tiivistäjät hallitsevat asiansa erinomaisesti.
Näillä ja monilla muilla kokemuksilla on hyvä jatkaa digiloikkaa.

Leppoisaa joulunaikaa ja virein mielin kohti uutta digivuotta 2021!

Videoklippitehtävä onnistui yli odotusten: 301 opiskelijaa palautti työn

Pari viikkoa sitten elimme jännittäviä hetkiä: yli 70 ryhmän noin 300 opiskelijan tuli palauttaa ryhmän tekemä videoklippi Moodlen työpajaan, jossa he vertaisarvioivat toistensa videoita. Seurasimme viimeisten minuuttien palautuksia kuin urheilukilpailua. Saalis oli huikea: 288 opiskelijaa palautti työn ajallaan HNFB-111 Anatomian ja fysiologian perusteet -kurssilla.

Kun työpajatoiminto oli sulkeutunut, saimme välittömästi muutamia sähköposteja myöhästyneiltä tai niiltä, jotka olivat palauttaneet työn väärään paikkaan. Tälle porukalle teimme uuden työpajan. Lopulta 301 opiskelijaa sai videonsa palautettua ja vertaisarvioinnin tehtyä. Kaikki työn aloittaneet ryhmät pääsivät maaliin.

Ryhmätöiden arviointia Zoomissa
Olemme pitäneet tähän mennessä kaksi palauteluentokertaa, jossa olemme katsoneet ja arvioineet yhdessä opiskelijoiden kanssa videoita. Opiskelijat ovat käyttäneet arvioinneissa Zoomin annotate-toimintoa.

Opiskelijat ovat osallistuneet aktiivisesti palautekerroille. Jokainen ryhmä on kertonut suullisesti oman ryhmänsä työskentelystä ja arvioineet videonsa asiasisältöä. Tämä on elävöittänyt luentoja mukavasti, koska opiskelijat ovat pitäneet kamerat ja mikit päällä. Palautekerrat ovat mahdollistaneet myös kurssin asiasisällön opiskelua ja kertaamista sekä antaneet tilaa kysymyksille.

Yleistuntuma on ollut, että ryhmien etätyöskentely on sujunut hyvin. Videot ovat olleet huolella tehtyjä. Tämä on hienoa, koska valtaosa on ensimmäisen vuoden opiskelijoita eivätkä ryhmäläiset ole tunteneet toisiaan entuudestaan. Jokainen ryhmä saa olla ylpeä omasta tuotoksestaan!

HNFB:n oma suunnittelija aloitti digiloikassa

Olen Katja Hätönen ja aloitin Human Nutrition and Food Related Behavior (HNFB) -maisteriohjelman digiloikan projektisuunnittelijana elokuun alussa. Olen työskennellyt useamman vuoden ravitsemustieteen opettajana Avoimessa yliopistossa, jossa karttui kokemusta Moodlesta ja etäopetuksesta. Antoisana koen sen, että minulla on tuttuja kollegoja niin ravitsemustieteen osaston, Avoimen yliopiston kuin opetusteknologian puolella. Yhteistyössä on voimaa!

Suureellisesti liikkeelle: digiryhmätöitä massakurssilla
Tavoitteenamme on

  • osallistaa opiskelijoita digiaineistojen tuottamiseen ja vertaisarviointiin
  • yhteistyön tiivistäminen Avoimen yliopiston kanssa.

Tavoitteita lähdettiin heti edistämään HNFB-111 Anatomian ja fysiologian -perusteet kurssilla. Kurssille osallistuu noin 320 opiskelijaa, joista Avoimen opiskelijoita on 20. Opiskelijat tekevät ryhmässä videoklipin, joka vertaisarvioidaan Moodlen työpaja-aktiviteetilla. Lisäksi kehitetään itseopiskelutehtäviä ja verkkotenttiä.

Ryhmätyön suunnittelu yhteistyönä
Arvioimme, että ryhmiä tulisi muodostumaan yli 70. Oli selvää, että erilaista osaamista niin verkkopedagogiikassa kuin Moodlen salojen ymmärtämisessä tarvittaisiin. Lähdimme yliopisto-opettaja Eeva Voutilaisen (MMTDK ja Avoin yliopisto) kanssa ideoimaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa videon tekoa verkkoympäristössä, arviointitapojen vaihtoehtoja sekä teknisiä mahdollisuuksia; arvokasta tukea ja innostusta saimme seuraavilta

  • asiantuntija Nina Dementjeff (Avoin yliopisto)
  • koordinaattori Margit Koivumaa (Yliopistopalvelut)
  • verkkopedagogiikan asiantuntijat Outi Valkama ja Kristian Lindqvist (Yliopistopalvelut).

Testialueet suunnittelun tukena
Ennen kurssin alkua Margit Koivumaa loi testialueen Moodleen ja Teamsiin, jossa kokeilimme käytössä olevia digityökaluja, esimerkiksi

  • Teamsillä ja Zoomilla teimme videoita, jotka latasimme Moodleen; keskustelualueelle on mahdollista lisätä video, jonka koko on korkeintaan 50 Mt
  • kokeilimme Moodlen arviointityökaluja.

Keskustelualueen arvioinnissa näkyviin jäi vain sen opiskelijan arviointi, joka oli tehty viimeisenä. Tavoitteena oli löytää menetelmä, joka laskisi keskiarvoja opiskelijoiden tekemistä arvioinneista. Tämän vuoksi päädyttiin työpaja-aktiviteettiin, jossa hyödynnettiin Avoimen yliopiston ravitsemustieteen kursseilla hyväksi havaittua arviointimatriisia.
Työpaja-aktiviteetti vaatii enemmän etukäteistyötä opettajalta kuin keskustelualueen hyödyntäminen arvioinneissa. Huolellisella valmistelulla työpaja-aktiviteetti on kätevä työkalu, joskin se soveltuu paremmin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyyn. Siksi opiskelijat tekevät suunnitelmista poiketen itsenäisesti vertaisarvioinnin työpaja-aktiviteetilla.

Ryhmätyö käynnistynyt hyvin massakurssilla
Opiskelijat ovat aktiivisesti ryhmäytyneet ja tekevät tällä hetkellä käsikirjoituksiaan; osa ryhmistä valmistelee jo videoita; ensimmäiset ovat videonsa jo palauttaneet. Marraskuun alkupuolella näemme, miten vertaisarviointi onnistuu työpaja-aktiviteetilla näin suurella kurssilla.

Itseopiskelutehtävien lisääminen videoihin H5P-toiminnolla
Anatomian ja fysiologian perusteet -kurssille oli jo aiemmin kerätty opiskelun tueksi videoita YouTubesta. Näihin videoihin aloitin tekemään H5P-toiminnolla monivalintakysymyksiä, joiden avulla opiskelijat voivat testata oppimaansa. Tehtävät on määritelty niin, ettei videon katsomista pysty jatkamaan ennen kuin kaikkiin kysymyksiin on vastattu oikein.
Kurssilla kootaan palautetta tehtävistä. Onkin hienoa nähdä, mitä mieltä opiskelijat ovat interaktiivisista videoista ja mitä kehitysideoita saamme. Syksyn Pedaforumin (2020) esitysten perusteella vastaanotto opiskelijoiden keskuudessa on ollut myönteinen interaktiivisia videoita kohtaan ja niiden on koettu tukevan oppimista.

Säännölliset kokoukset ohjausryhmän kanssa
Digihankkeen käynnistimme elokuussa siirtolapuutarhamökillä ravitsemustieteen opettajien kanssa (Mikael Fogelholm, Maijaliisa Erkkola, Riitta Freese, Tiina Jääskeläinen, Liisa Korkalo, Anne-Maria Pajari ja Eeva Voutilainen). Toinen tapaaminen pidettiin lokakuun alussa Teamsissa; esittelin, miten digiloikka on käynnistynyt, vaihdettiin ajatuksia, jaettiin kokemuksia ja unelmoitiin tulevasta. Parhaat ideat syntyvät, kun niille annetaan tilaa ja aikaa! On hienoa nähdä ravitsemustieteen digiloikan etenevän suunnitellusti.

Harjoittelu etänä

Kun sain helmikuussa tietää päässeeni harjoitteluun digiloikkaprojektiin, ajattelin viettäväni kesän päärakennuksen neloskerroksessa, joka oli minulle aiemmin vain paikka, jonne professorit katoavat luentojen jälkeen. Toisin kävi: kahden kuukauden harjoittelun aikana olen piipahtanut tuossa kerroksessa vain kerran hakemassa yhden kirjan.

Projektissa teen Moodlen kysymyspankkiin tehtäviä, joita opettajat voivat myöhemmin käyttää kielenhuollon kursseilla. Sitä varten olen harjoitellut erilaisten tehtävätyyppien tekemistä ja kahlannut Kielitoimiston ohjepankkia edestakaisin. Harjoitteluni onkin ollut vaivatonta toteuttaa kotoa käsin, onhan se kuitenkin pääosin itsenäistä työskentelyä kielioppisääntöjen ja Moodlen kanssa. Työmatkoihin ei mene aikaa, ja voin kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluan – toisaalta keittiön ruokapöytä ei välttämättä ole se ideaalisin työpiste ergonomian kannalta.

Harjoittelun alkuaika oli tietysti totuttelua, eikä vastapäätä ollut vieruskaveria, jolta kysyä apua, ellen sitten lähettänyt sähköpostia. Tällaiselle WhatsApp-sukupolven edustajalle sähköpostin käyttäminen lähes päivittäisessä yhteydenpidossa tuntui aluksi yllättävän hassulta. Pähkäilin, pitääkö loppuun aina laittaa ”terveisin”, vaikka lähettäisi päivän aikana monta viestiä samalle henkilölle? Voiko käyttää hymiöitä? Voiko kirjoittaa puhekieltä vai pitääkö verbit taivuttaa aina subjektin mukaan?

Menneiden viikkojen aikana olen löytänyt vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin ja vakiinnuttanut omat rutiinini kotityöpäiviin. Sen lisäksi olen löytänyt suomen kieliopista ja oikeinkirjoitusohjeista mitä monimutkaisimpia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat saaneet minut epäilemään, osaanko äidinkieltäni ollenkaan. Vai tiedätkö sinä, milloin voi sanoa kolme rumpalia ovat ja milloin kolme rumpalia on? Vastauksen voit katsoa täältä!

Sonja Vasile

Digi todellisuutena

”Hei! Oletko ihminen?” Siinä tämän vuoden jännittävin tervehdityksi tuleminen. Ja tämä tapahtui jo hyvissä ajoin ennen kuin olemassa oleva todellisuus alkoi todenteolla tapahtua täällä etäällä.

Harjoitteluni digiloikka-hankkeessa alkoi maaliskuun alussa. Tuolloin digiloikkakouluttautuminen esimerkiksi digiloikkaajien videoseminaarissa oli digiä vielä pikemminkin teoriassa ja eletyssä todellisuudessa ihmiset lampsivat fyysisissä tiloissa ympäriinsä.

Sitten todellisuus digiloikkasi. Digistä tuli todellisuutta ja todellisuudesta digiä. Koulutukset ja olemassaolo syöksähtivät Zoomiin, joka ei näin enää sekään ole vain jotain sellaista, että ”aha, tällaistakin on”, vaan nyt se on se, mitä nimenomaan on. Ja tässä uudessa todellisuudessa digikouluttauttautuminen on jatkunut läpi huhtikuun: lisää videoiden tekemisestä, käsikirjoittamisesta ja käsittelystä, Moodlen opettamista ja opiskelua tukevista ominaisuuksista. Digistä on tullut näin sekä työn sisältö että sen tapahtumaympäristö. Tässä kokemuksessa onkin kiteytynyt kirkkaammaksi kysymys: Missä määrin digiys on enää vain vaihtoehtoista todellisuutta, vai onko se jo todellisuus itse?

Arkinen huomio digin ja sen toisen todellisuuden rajalta. Kun digiydestä on tullut todellisuutta, on työmatka muuttunut muotoon: Nosta pää tyynystä ja etäänny olemaan läsnä todellisuudessa, joka on digi.

Jotteivät toisenlaiset todellisuudet totaalisesti unohtuisi, on välillä loikittava merenrantaan olemaan liki todellisuutta.

Sointu Järvinen