Digiloikkakokemuksia ja tulevia tuulia – ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelma

Digiloikalle asetetut tavoitteet saavutettiin ja osin ylitettiin. Hankkeen oma projektisuunnittelija mahdollisti sen, että Avoimessa yliopistossa kahden vuosikymmenen aikana karttunutta ravitsemustieteen verkko-opetuksen tietotaitoa pystyttiin hyödyntämään tiedekunnan kursseilla.

Pedalehtorien koulutukset: opettajien arviointiosaamisen kehittäminen
Hanke alkoi mukavasti keväällä 2020, kun Viivi Virtanen viritti uusia näkökulmia arviointiin. Anne Nevgi ja Liisa Myyry laajensivat ajatuksiamme arvioinnin vaikutuksista tunteisiin ja minäpystyvyyteen. Henna Asikaisen kanssa pohdimme arviointikriteerien ja -matriisien laatimista oman tieteenalan näkökulmasta. Pienille ryhmille räätälöidyt koulutukset olisi hyvä vakiinnuttaa pysyväksi käytännöksi yliopistolla.

Digityökalut aktiiviseen käyttöön
Verkkoluennot innostivat hyödyntämään aktivointityökaluja. Ravitsemustieteen opettajat käyttivät Zoomin poll- ja annotointitoimintoja sekä Flingaa, ks. aiempi blogikirjoitus. Lisäksi hyödynnettiin opiskelijoiden työpajojen muistiinpanoissa helppokäyttöisiä Jamboardia ja Lino-taulua. Digiraha mahdollisti piirtopöydän hankkimisen. Kynnys kokeilla vastakin uusia välineitä on madaltunut.

Opiskelijat digiaineistojen tuottajina
Opiskelijat tekivät ryhmätyönä lyhyen videoklipin kurssin aiheista kolmensadan opiskelijan kurssilla. Videot vertaisarvioitiin Moodlen työpajassa. Sama tehtävä toistettiin pienemmällä ryhmällä Avoimen yliopiston puolella ja tällöin opiskelijoiden videot olivat osana luentoa. Videot elävöittivät ja kiteyttivät käsiteltävää aihetta sekä lisäsivät opiskelijoiden minäpystyvyyttä.

Yhteistyön tiivistyminen Avoimen yliopiston kanssa
Tiedekunnan opetusta avattiin Avoimen opiskelijoille varaamalla heille paikkoja kursseille. Vuoden aikana tehtiin yhteisiä digitaalisia itseopiskelutehtäviä. Uutuutena olivat Moodlen H5P-toiminnolla videoihin tehdyt monivalintatehtävät ja kysymyspankkeja täydennettiin uusilla tehtävillä, joita olivat monivalinnat, väittämät, yhdistämis- ja aukkotehtävät. Tiivis yhteistyö jatkuu.

Tulevaisuuden näkymiä
Digityöskentely on tuonut joustavuutta opettajille ja opiskelijoille. Se on rohkaissut uusiin kokeiluihin. Etäopetusta hyödynnetään entistä enemmän ravitsemustieteen opetuksessa. Jaamme kokemuksiamme myös yliopiston ulkopuolella: esittelemme hanketta Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssissa joulukuussa 2021.
Hankerahamme mahdollisti verkko-opetukseen hyvin perehtyneen projektisuunnittelijan palkkaamisen.  Tulevaisuudessakin laaja-alainen opetuksen kehittäminen vaatii henkilöresursseja. Onnistuneet kokeilut innostavat ja tuovat työniloa!

Uusia eväitä arviointiin ravitsemustieteen opetuksessa

Tavoitteenamme digiloikassa on ollut opettajien arviointiosaamisen kehittäminen. Siksi olemme järjestäneet räätälöityjä koulutuksia.
Hankkeemme alkoi mukavasti jo keväällä 2020, kun yliopistonlehtori Viivi Virtanen viritti uusia ajatuksia itse- ja vertaisarvioinnista. Tästä innostuneena usealla ravitsemustieteen kurssilla on hyödynnetty Moodlen työpajatoimintoa, jonka avulla opiskelijat ovat tehneet kurssien eri vaiheissa itse- ja vertaisarviointeja.

Minäpystyvyyden vahvistaminen
Yliopistonlehtorit Anne Nevgi ja Liisa Myyry laajensivat ajatuksiamme arvioinnin vaikutuksista tunteisiin ja minäpystyvyyteen.
Minäpystyvyys on tilannekohtainen ja vaatii koko oppimisprosessin: selkeän tehtävänannon, itsearvioinnin ja vaiheistetun, kehittävän palautteen. Itsearviointi ja myönteinen palaute vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta; tietoisuus omista kyvyistä ja taidoista muuttuu realistisemmaksi. Vertaispalautteen antaminen auttaa suhteuttamaan omaa osaamista muihin verrattuna.
Opettajalla on vastuu antaa minäpystyvyyttä tukevaa, oikeudenmukaista palautetta. Mielekkäästi toteutetut opinnot edistävät myönteistä kierrettä kohti vahvistuvaa minäpystyvyyttä ja kasvamista oman alan ammattilaiseksi.

Arviointiin liittyy aina tunteita
Suoritusten arviointi herättää tunteiden kirjon ilosta ahdistukseen niin opiskelijoilla kuin opettajillakin. Liisa Myyry esitteli tutkimustaan ”Experienced academics’ emotions related to assessment” ja sen tuloksia. Mieleen jäi se, miten iloa tunnettiin uudesta arviointitavasta ja opiskelijoiden aktiivisuudesta sekä pedagogisesta kehittymisestä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat omia kokemuksiamme: arvioinnin aikapaine turhauttaa. Iloa aiheuttavat yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.
Koulutukset ovat virittäneet uusia ajatuksia ja vahvistaneet yhteistyön merkitystä opettajien kesken: oman osaamisen ja kokemusten jakaminen kehittää opetusta. Myös vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on tärkeää. Opetusta tulee kehittää jatkuvasti.