Harjoittelu etänä

Kun sain helmikuussa tietää päässeeni harjoitteluun digiloikkaprojektiin, ajattelin viettäväni kesän päärakennuksen neloskerroksessa, joka oli minulle aiemmin vain paikka, jonne professorit katoavat luentojen jälkeen. Toisin kävi: kahden kuukauden harjoittelun aikana olen piipahtanut tuossa kerroksessa vain kerran hakemassa yhden kirjan.

Projektissa teen Moodlen kysymyspankkiin tehtäviä, joita opettajat voivat myöhemmin käyttää kielenhuollon kursseilla. Sitä varten olen harjoitellut erilaisten tehtävätyyppien tekemistä ja kahlannut Kielitoimiston ohjepankkia edestakaisin. Harjoitteluni onkin ollut vaivatonta toteuttaa kotoa käsin, onhan se kuitenkin pääosin itsenäistä työskentelyä kielioppisääntöjen ja Moodlen kanssa. Työmatkoihin ei mene aikaa, ja voin kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluan – toisaalta keittiön ruokapöytä ei välttämättä ole se ideaalisin työpiste ergonomian kannalta.

Harjoittelun alkuaika oli tietysti totuttelua, eikä vastapäätä ollut vieruskaveria, jolta kysyä apua, ellen sitten lähettänyt sähköpostia. Tällaiselle WhatsApp-sukupolven edustajalle sähköpostin käyttäminen lähes päivittäisessä yhteydenpidossa tuntui aluksi yllättävän hassulta. Pähkäilin, pitääkö loppuun aina laittaa ”terveisin”, vaikka lähettäisi päivän aikana monta viestiä samalle henkilölle? Voiko käyttää hymiöitä? Voiko kirjoittaa puhekieltä vai pitääkö verbit taivuttaa aina subjektin mukaan?

Menneiden viikkojen aikana olen löytänyt vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin ja vakiinnuttanut omat rutiinini kotityöpäiviin. Sen lisäksi olen löytänyt suomen kieliopista ja oikeinkirjoitusohjeista mitä monimutkaisimpia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat saaneet minut epäilemään, osaanko äidinkieltäni ollenkaan. Vai tiedätkö sinä, milloin voi sanoa kolme rumpalia ovat ja milloin kolme rumpalia on? Vastauksen voit katsoa täältä!

Sonja Vasile