Digipedagogiikka nyt! -hankkeen opetuskokeiluja – Taidekasvatus-kurssin pedagogiset sovellukset virtuaalisesti toteutetussa pedagogisessa taidenäyttelyssä Homo artificiosus technicus

Digipedagogiikka nyt! -hankkeen opetuskokeilu jatkui Kuvataiteen didaktiikan perusopintojen (25 op) Taidekasvatus -kurssilla (5 op) myös kevätlukukaudella 2021. Taidekasvatus-kurssi on myös osa Taiteet, taidot ja media -moduulia, josta kurssille mukaan tuli yksi uusi opiskelija.

Taidekasvatus-kurssilla suunnitellaan ja toteutetaan kuvataiteeseen sekä visuaaliseen kulttuuriin perustuva pedagoginen kokonaisuus pari- ja/tai ryhmätyönä, joka toteutetaan yhteistyössä museoiden tai muiden kulttuurilaitosten kanssa. Esimerkkinä yhteistyöprojektista toimii Ateneumin taidemuseon ja Helsingin eurooppalaisen koulun kanssa toteutettu opetuskokeilu ja sen digitaalinen toteutus https://www.thinglink.com/mediacard/1280787985339514881 keväällä 2020. Siinä nähdään, miten opiskelijat tutustuttivat koululaiset suomalaiseen eläinaiheiseen taiteeseen posthumanistisesta näkökulmasta VTS-menetelmällä (Visual Thinking Strategy).

Eri instanssien välistä yhteistyötä ei kuitenkaan voitu järjestää pandemian takia kuluvana keväänä 2021. Siksi kurssilla päätettiin suunnitella ja toteuttaa pedagoginen taidenäyttely virtuaalisesti, joka löytyy linkistä: https://www.thinglink.com/mediacard/1433708508611608579. Näyttely koostuu kahdesta eri osasta: opiskelijoiden suunnittelemasta pedagogisesta opetuskokeilusta ja taidenäyttelystä, johon koottiin tuotoksia syksyn kolmelta kurssilta: Taide ja kulttuuri, Media ja Ilmaisu, joista on kirjoitettu Digipedagogiikka nyt! -hankkeen blogissa 25.2.2021. Kuvassa 1 näkyy opiskelijoiden yhteisen virtuaalisen gallerian aula opiskelijoiden visuaalisine kuvakkeineen. Niistä aukeaa heidän omat galleriansa pedagogisiin opetuskokeiluihin ja taiteellisiin tuotoksiin.

Kuva 1. Näkymä näyttelyn yhteisgalleriasta, joka avautuu 360-kuvana Thinglinkissä.

Ottamiaan (pääosin) 360-valokuvia käsittelemällä opiskelijat rakensivat virtuaalisen galleriansa, joihin he linkittivät teoksiaan ja oppisisältöjään Thinglink-ohjelmalla. Näyttelyn nimeksi tuli Homo artificiosus technicus, joka tarkoittaa keskustelua ihmisen, taiteen ja teknologian välillä.

Virtuaalisen taidenäyttelyn pedagogisesta osuudesta

Pedagogista osuutta varten opiskelijat valitsivat kohderyhmänsä varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta suunnittelemalla itsenäisesti, pari- tai ryhmätyönä pitkähkön jakson, johon he tekivät yksilöllisen tunti- tai tuokiosuunnitelman.

Opiskelijoiden pedagogiset aiheet käsittelevät pääasiassa kuvan tekoprosessia ja tulkintaa. Meiju Kukkonen, Saala Lehtisaari-Pousar ja Wiivi Ilomäki suunnittelivat inspiraatioaiheisen videon kuvataiteen opetukseen. Videossa seikkailee Pikku pöllö, joka on lähtöisin Nora Suorojegin ja Pirkko-Liisa Suorojegin kuvittamasta sadusta. Tästä syntyi persoonallisia pöllövariaatiota, joiden avulla opiskelijat opettavat muotoilua, valoa ja varjoa sekä värejä erilaisina inspiraation lähtökohtina. Lisäksi Pikku pöllö -kuvituksen inspiroimana Ilomäki vei suunnitelmansa päätökseen, ja käsitöissä syntyi pöllöaiheinen taidematto lasten ensileikkeihin. Myös toinen kolmen opiskelijan ryhmä valitsi sadun prosessinsa lähtökohdaksi. Johanna Hyvönen, Christiina Lindgren ja Pihla Karhu opettavat klassisen Lumikki-sadun avulla paperinukketeatterin tekemisestä. Kukin heistä opettaa osan kokonaisuudesta: akvarellilla maalaamista, paperinuken tekoa ja teatterilavan kokoamista. Anni Kyrö ja Hertta Raimas toteuttivat esikoululaisille tarkoitetun opetustuokionsa mielenmaisemasta. Heidän tehokkaan minimalistiseen kuvaan on upotettu useita podcasteja, joissa kerrotaan tunnemaalaamisen prosessista ja mielenmaiseman kokemisesta musiikin ja värien avulla.

Useat opiskelijat tutkivat kuvan uudelleen tulkintaa, havainnoimista, ymmärtämistä ja monilukutaitoa. Pipsa Lilja ja Heta Eronen valitsivat haasteellisen lähtökohdan, kun he päättivät soveltaa ja kehittää Taide ja kulttuuri -kurssilla opetettua intertekstuaalista monilukutaitoa nuorille oppilaille. He tekivät oppimateriaalia erikseen opettajalle ja oppilaille. Pipsa Liljan videossa houkutetaan oppilaita etsimään taideaarteita, innostetaan seikkailemaan ja avataan taidemaailman mahdollisuuksia. Heta Erosen videossa näytetään havainnollisesti, kuinka erilaisia ratkaisuja syntyy, kun kuvan yksityiskohtia upotetaan eri yhteyksiin.

Tuike Venhon kokonaistaideteoksen, metrovaunun, ”mainoksessa” on opettajille ja lapsille suunnattu pedagoginen video, jossa opetetaan esteettistä havainnointia. Patrik Polven ja Elli Uusikylän pedagoginen sovellus käsittelee suomalaisen taiteen klassikkoteoksia, jotka toimivat lähtökohtina oppilaiden uusille tulkinnoille. Opiskelijat saivat tästä konkreettista palautetta, kun opettivat klassikkoteoksia opetusharjoittelussa. Silja Hotakaisen ja Laura Peltosen pedagoginen opetusmateriaali käsittelee esikouluikäisten lasten monilukutaidon kehittämistä valokuvaa ja luontosuhdetta yhdistämällä.

Kaisa Helena Liit ja Netta Alarto tekivät lasten taidekasvatukseen taiteellisen, taidokkaan ja syvällisen yksilötyön. Kaisa Helena Liit teki omista lapsuudenaiheisista piirroksistaan videon, jossa hänen eläinhahmonsa muuttuvat animaatioksi ja alkavat elää paperilla taiteena, josta syntyy leikkiä. Leikkiin tulee mukaan leluja, jotka alkavat seikkailla. Tästä syntyy tarina, ja tarinasta kehittyy teatteria. Liitin taiteellisesta kokonaistuotoksesta kehkeytyi lisäksi Opas taiteen ja leikin merkityksestä lapselle.

Netta Alarto teki kokonaisvaltaisen taideteoksen, joka on samalla opetusvideo taiteen taikamaailmasta. Alarto heittäytyy keijuksi, joka juontaa, laulaa, runoilee, kertoo omista kuvistaan ja opettaa niiden avulla kuvanlukutaitoa. Video yhdistää taiten Alarton kursseilla tekemiä maalauksia ja animaatioita antaen myös katsojalle tilaisuuden tutkia tuotoksia itsenäisesti keijupölyä seuraamalla.

Virtuaalisen näyttelyn taiteellisesta osuudesta

Opiskelijoiden taidegalleriat ovat persoonallisia 360-kuvia, joihin on linkattu heidän tekemiään taideteoksia. Kurssitehtävänä oli käsitellä galleriaksi valittua valokuvaa ja yhdistää siihen fantasiaa ja omaa visuaalista ilmaisua. Useimpien gallerioiden lähtökohdiksi valittiin luonnonmaisema, puutarha, kukkapelto, yliopiston piha-aluetta, yöllistä Helsinkiä ja Tampereen maisemaa. Myös osa gallerioista on kuvattu opiskelijoiden kodeissa, yliopiston rakennuksessa, metrossa ja lastauspaikalla. Seuraavat neljä taidegallerian aulaa (kuvat 2–5) ovat esimerkkejä opiskelijoiden erilaisista taidenäyttelyistä, joista katsoja voi avata heidän yksittäisiä taideteoksiaan. Polven galleria on minimalistinen, Liljan galleriassa leikitellään väreillä, Liitin piirroshahmot seikkailevat (epä)todellisessa maisemassa ja Venhon metrossa kannattaa katsoa erityisesti mainoksia, sillä niissä esitetään Venhon taidetta.

Kuva 2. Patrik Polvi, osa 360-kuvan taidegalleriasta.

Kuva 3. Pipsa Lilja, osa 360-kuvan taidegalleriasta.

Kuva 4. Kaisa Helena Liit, osa 360- taidegallerian aulasta.

Kuva 5. Tuike Venho, osa 360-kuvan metrosta, josta löytyy taidetta.

Gallerioissa on esillä eri painotuksia kursseihin, yksittäisiin teoksiin ja tekotapoihin. Eniten tuotoksia on Ilmaisu-kurssilta. Esimerkiksi Meiju Kukkosen galleriassa on esillä suomalaisia alkutarinoita Hiiden hirvestä, Tuonelan joutsenesta, aarnikotkasta ja tuliketusta sekä Kukkosen eläimistä tekemät luonnokset lopullisina digitaalisina toteutuksina. Muutamilla opiskelijoilla on näyttelyssä lisänä töitä mediakurssilta. Esimerkiksi Elli Uusikylän taidenäyttely kuvaa perheen tärkeyttä ja Kukkaostoksilla on ihastuttava gif-animaatio (kuva 6) Uusikylän omasta isästä.

Kuva 6. Elli Uusikylä, Kukkaostoksilla, gif-animaatio.

Christiina Lindgrenin video Waiting for a wind kuvaa rikkaasti näyttelyteemaa ihmisen, taiteen ja teknologian kohtaamisessa, ja siinä on käytetty oivallisesti videota, animaatiota, viherkangasta, lyhyitä gif-animaatioita ja valokuvaa (kuva 7).

Kuva 7. Christiina Lindgren, kuva videosta Waiting for a wind.

Myös Pipsa Liljan Valkoisen tiikerin oodi syksylle on taiteellinen video. Muutamat opiskelijat, kuten Saala Lehtisaari-Pousar ja Netta Alarto, ovat linkanneet gallerioihin mukaan kokonaisia PepplePad-ohjelmalla tehtyjä kurssiportfolioita, joista selviää kokonaisten taideprosessien kokeilevuus, leikillisyys, syvällisyys ja merkityksellisyys.

Kaikkien opiskelijoiden näyttelyt ovat persoonallisia, syvällisiä ja mielenkiintoisia. Siksi niihin kannattaa tutustua itsenäisesti ja lukemalla blogista https://blogs.helsinki.fi/virtualartexhibition/ opiskelijoiden omia ajatuksia näyttelystä. Galleriat tarjoavat jatkossakin taidekokemuksia, sillä näyttely on pysyvästi avoinna ja siitä voi vastedeskin antaa palautetta.

Martina Paatela-Nieminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *