Fysiikan viemä

To mark the International Day of Women and Girls in Science on 11 February,  we repost this inspiring story authored by Emilia Kilpua and published on our sister blog of the Finnish Physical Society.

Fysiikan viemä

Standardimalli, alkuräjähdys ja aika-avaruus. Emilia Hiltusen huoneen seiniä eivät peitä rokkibändien ja poptähtien kuvat vaan fysiikka-aiheiset julisteet. Katossa roikkuu itse tehty alkeishiukkasmobile ja valkotaululle on kirjoitettu kuuluisien tiedemiesten lausahduksia.

Emilia, tai kavereiden kesken ”Emppu” on 17-vuotias toisen vuoden oppilas Espoonlahden lukiosta.

Emilian äiti, futuristi Elina Hiltunen, kävi puhumassa Kumpulan kampuksen tohtoriopiskelijoille viime syksynä. Ennen tilaisuutta kahvia juodessamme hän sattui mainitsemaan, että hänellä on tytär, jonka fysiikka on vienyt täysin mukanaan. Hieman lisää kaimastani kuultuani päätin, että häntä täytyy ehdottomasti haastatella. Muutamaa viikkoa myöhemmin Emilia saapuikin työhuoneeseeni painava reppu selässään.

Kadonneet tiedelehdet

Emilia kiinnostui luonnontieteistä jo alakoulussa. Hän pohti mistä atomit koostuvat, mitkä ovat aineen eri olomuodot, ja mikä onkaan Bosen-Einsteinin kondensaatti.

”Lapsena kyselin aina “miksi” ja halusin tietää kaiken. Jos vanhemmat eivät osanneet vastata, etsin itse tietoa, vaikka Wikipediasta.”

Kuukauden kohokohta oli, kun tiedelehdet tipahtivat postiluukusta. Vanhemmat ihmettelivät, oliko tilaus jäänyt tekemättä, kun lehtiä ei koskaan näkynyt. Mystinen katoaminen johtui siitä, että Pikku-Emilia oli napannut ne mukaansa. Hän luki lehdet huolellisesti kannesta kanteen ja unohti sitten sänkynsä alle.

”Tehtäväsivut olivat yksi lehden parhaista jutuista. Tein ne aina lävitse ja aloin odottaa seuraavaa numeroa.

Viidennellä luokalla Emilia tuli kouluun mukanaan pieni lappu, johon hän oli laskenut oman energiansa Einsteinin kuuluisan kaavan mukaan.  Opettaja piti fysiikasta innostunutta tyttöä hieman outona, mutta kannusti häntä silti.

”Opettaja kehotti myös hakemaan LUMA (luonnontiede ja matematiikka)-painotteiselle yläluokalle. Hain sinne ja pääsin sisään.

Yläluokalla kiinnostus fysiikkaan hiipui hetkeksi. Taso oli äärimmäisen kova, ja kunnianhimoinen tyttö asetti riman korkealle.

Vaikka opiskelu oli välillä stressaavaa, Emilia on tyytyväinen kokemukseen.

”Luokka oli rauhallinen ja ihmiset motivoituneita. Etenkin matematiikan opettajani oli mahtava. Hänellä oli todella suuri vaikutus.

Tutkijan kanssa kahvilla

Ensimmäisen lukiovuoden syksynä Emilian mukaan tarttui koulun kirjastosta Steven Hawkingin pieni kirja mustista aukoista.

”Minulla ei ollut mitään tekemistä, joten päätin lukea sen. Sitten luin Ajan Lyhyen Historian. Siinä kiinnosti eniten hiukkasfysiikkaan liittyvät jutut.”

Emilia alleviivasi tärkeimpiä kohtia. Sivujen laidat ja rivien välit täyttyivät muistiinpanoista ja kysymyksistä.

Myöhemmin syksyllä hän osallistui Tutkijoiden yöhön ja pääsi juttelemaan siellä hiukkasfysiikan tutkijan kanssa. Se oli käännekohta.

Emilia luki lisää kirjoja. Säieteoria, kosmologia, Higgsin kenttä ja siihen liittyvät symmetriat. Lisää kysymyksiä. Fysiikan opettajakaan ei osannut enää vastata.

Lopulta Emilian äiti pyysi vinkkejä Facebookissa. Avaruusfysiikan proffa Minna Palmroth huomasi päivityksen ja kehotti ottamaan yhteyttä Helsingin yliopiston hiukkasfysiikan apulaisprofessori Aleksi Vuoriseen.

Aleksi vastasikin heti Emilian kaikkiin kysymyksiin, ja keskustelua jatkettiin vielä kahvin merkeissä.

”Aleksi on auttanut minua paljon fysiikan kanssa ja ollut aina valmis vastaamaan! Olen todella kiitollinen hänelle kaikesta avusta ja tuesta.”

Keväällä Emilian äiti piti Pecha Kucha puheen Helsingissä järjstetyillä Fysiikan päivillä. Emilia pääsi tilaisuuteen mukaan. Hän kuunteli luentoja, osallistui kaupungin vastaanotolle ja keskusteli useiden fyysikoiden kanssa.

Emilia on iloinen, miten hienosti fyysikkoyhteisö on ottanut hänet vastaan

Kaikki ovat olleet tosi positiivisia ja innoissaan ja vastanneet kysymyksiini.

Myös vanhempien tuki on ollut tärkeää. Hiltusten perheessä vietetäänkin nykyään perjantaisin kvarkkipäivää.

”Ja äiti kertoo kvanttivitsejä!”

Lahjaksi Emilia saa vanhemmiltaan yleensä tiedekirjoja ja muuta fysiikkaan liittyviä juttuja.

”Toissa jouluna toivoin lahjaksi vitsinä hiukkaskiihdytintä! Äiti kyseli asiasta Twitterissä.”

Ja taas tärppäsi. Tutkija Jyväskylän Fysiikan laitokselta vinkkasi, että jos ostaminen ei onnistu, niin sopii tulla paikan päälle katsomaan.

Aina kiva herätä töihin

Emilia ei murehdi tulevasta urapolustaan tai palkkakuittinsa suuruudesta. Häntä ei myöskään ensisijaisesti kiinnosta fysiikan sovellutukset tai käytännön jutut. Hän haluaa ymmärtää maailmankaikkeutta ja sen syvimpiä salaisuuksia. Tutkia.

”Olen aina ollut tosi utelias. Jo alakoulun kolmannella opettaja sanoi, että minulla hirveä tiedonjano.”

Lukion jälkeen Emilia aikoo hakea Helsingin yliopistoon lukemaan teoreettista fysiikkaa. Suunnitemana on tehdä ensin väitöskirja. Sen jälkeen haaveissa on tutkijan ammatti. Mahdollisina kiinnostavina tutkimuskohteina Emilia mainitsee kvanttigravitaation, pimeän aineen ja Higgsin bosonin.

”Fyysikoilta olen useasti kuullut, että lähes joka aamu on kiva herätä ja mennä töihin. Sellainen työ olisi ihana.”

Yksi mahdollinen työpaikka on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN. Emilian koulusta järjestettiin sinne tiedeleiri viime syksynä. Fysiikan opettaja laittoi hakemuksen ja Emilia valittiin mukaan. Vuotta nuorempana kuin muut ja ainoana tyttönä seitsemän pojan lisäksi.

”Kokemus oli mahtava. Pääsin katsomaan kiihdytintä ja kyselemään tutkijoilta. Kaikilla oli siellä hirveä palo fysiikkaan. Tuntui että kuulun sinne.”

Tiedeleirin yksi kohokohdista oli teoreettisen fyysikon pitämä luento.

”Rakastan fyysikoissa sitä, että he ovat niin innoissaan. Sellaista on ihana kuunnella, kun he tuike silmässä kertovat työstään.”

Looginen universumi

Emilian mielestä koulussa ei saa oikeaa kuvaa fysiikasta. Tämä harmittaa, sillä hän toivoo, että kaveritkin ymmärtäisivät miten hienoa fysiikka voi olla.

”On ihmeellistä, mitä kaikkea fysiikkaa pystyy kuvaamaan. Hiukkasfysiikka selittää universumin ihanan loogisesti, ja ihmisenä, joka on aina halunnut tietää miten asiat toimivat, se on ollut todella tyydyttävää luettavaa.”

Ensimmäisenä lukiovuotenaan Emilia pääsi suorittamaan abeille tarkoitetun fysiikan kurssin.

”Siellä käsiteltiin ainetta ja säteilyä. Oli jo tosi mielenkiintoisia juttuja.”

Hän haluaa painottaa, ettei fysiikka ole vain ”superfiksuille-matikkaneroille”.

”Itsellänikin oli tällainen pelko varsinkin alussa, mutta uteliaisuus vei voiton. Aina kannattaa uskaltaa lukea pidemmälle.”

Tärkeintä on juurikin uteliaisuus ja määrätietoisuus. Ja pitää olla valmis tekemään välillä kovasti töitä.

Tulevaisuudessa Emilia haluaisi kirjoittaa kansantajuisia fysiikan kirjoja. Kokemusta löytyy jo. Hän on pitänyt kolumnia Kemia-lehdessä ja kirjoittanut äitinsä kanssa 12-vuotiaana lasten ohjelmointikirjan.

”Ihmiset eivät tiedä miten kaunista fysiikka voi olla. Haluaisin kertoa siitä mahdollisimman monelle”

Kaunis. Tämä sana on tullut esiin useasti haastattelun aikana. Tunti vilahti jutellessamme ohitse kuin siivillä ja mieleeni nousee muistoja omilta lukioajoilta. Sängyn alustani täyttyi pölypallojen lisäksi fysiikan kirjoista ja ihmettelin miten harvat jakoivat kiinnostukseni luonnontieteisiin. Emilia ei vielä tiedä minne elämä lopulta kuljettaa, mutta olen varma, että hänellä on loistava tulevaisuus edessään. Hän uskaltaa seurata unelmiaan ja häneltä löytyy tutkijalle tärkeää intohimoa. Toivon myös Emilian tavoin, että mahdollisimman moni innostuisi fysiikasta. Jos ei ihan hiukkasfysiikan tutkijaksi asti, niin ainakin saisi kokea ripauksen sen kauneutta.

Emilia pakkaa kuvaa varten esille otetut kirjat takaisin reppuunsa. Hän kulkee joka paikkaan fysiikan kirjat mukanaan.  ”Ei koskaan tiedä, milloin niitä tarvitsee!”

Leave a Reply

Your email address will not be published.