Vakuuta minut

Kuinka sitouttaa ihmiset Itämeren suojeluun? Miten vähentää lentomatkustuksen ja ruokailun ympäristöjalanjälkeä?

Yhteistyökumppanimme heittivät opiskelijoille haasteen liittyen toimintaansa, kestävään kehitykseen ja Itämeren suojeluun. Haasteesta muokattiin ongelma, sitä laajennettiin ja venyteltiin, toisinaan palattiin takaisin alkuun ideoiden muokkautuessa ja jatkettiin eteenpäin. Ongelmiin muotoutui läjäpäin ratkaisuja joista valikoitiin toteutumiskelpoisimpia sekä kiinnostavimpia.

Ratkaisun tuli lähestyä haastetta tuoreella tavalla ja tarjota yhteistyökumppanille käytännössä hyödyllinen ja kiinnostava uusi avaus.

Kuinka vakuuttaa yhteistyökumppani omasta ideasta ja ratkaisun ylivertaisuudesta? Koukuttaa kuulija, innostaaa toimimaan sekä vakuuttaa ryhmän asiantuntevuudesta – juuri nämä tyypit tuntevat ratkaisun ja sen yksityiskohdat parhaiten. Aikaa on viisi minuuttia ja jokaisen ryhmäläisen ääni tuli saada kuuluviin.

Viimeisellä kurssikerralla maaliskuun alussa keräilimme leukaperiämme lattialta ryhmien esitysten äärellä. Ryhmät olivat hieroneet loppupuheensa parhainpaan muotoonsa. Kyllä yliopistolainenkin pitchaa, ja hyvin sen tekeekin! Kurssin päätteeksi ryhmät saivat palautetta sekä toisiltaan, että yhteistyökumppaneilta. Muutamista ratkaisuehdotuksista kumppanit tarrasitvatkin kiinni suoraan ja jatkoa on kenties tiedossa.

Entä ne ratkaisut sitten? Niistä kuulemme projektien edetessä.

Ratkaisu, joka mullisti elämäni

Iltapäivä alkoi Ostos-tv:n parissa. Tiedossa oli dramaturgillisesti huikeita suorituksia, jossa maailma pelastui toinen toistaan kekseliäämmillä tavoilla. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että toteuttamamme ratkaisut eivät ainoastaan ratkaise kyseistä ongelmaa vaan parantavat ihmisten elämänlaatua ja edesauttavat maailmanrauhaa. Ostos-tv:n kautta saimmekin konkretisoitua etuja, joita ratkaisumme tuottavat.

Tässä vaiheessa ryhmät olivat jo tarkentaneet ratkaisujansa ja oli aika paneutua syvemmälle kyseisen idean kehittämiseen. Me Kasvishuoneilmiöllä päätimme keskittyä kestäviä kuluttajavalintoja edistääksemme lounasravintoloihin ja suurtalouskeittiöihin. Näissä ruokaloissa saataisiin jo pienillä muutoksella valtavia vaikutuksia. Tutkimme esimerkkinä Unicafea, joka on vähentänyt lihan määrää annoksissaan 10-20 %. päivittäisten volyymien ollessa yli 15 000 ruokailijaa saadaan vuositasolla lihankulutusta laskettua kymmeniä tuhansia kiloja. Tiistaina meidän olisi tarkoitus mennä tapaamaan Unicafen edustajaa, minkä jälkeen olemme taas hieman viisaampia.

Palauduttuamme Ostos-TV-karkeloista oli aika vakavoitua ja käydä läpi hyvää “pitchiä” eli myyntipuhetta. Pitchaaminen on oma taiteenlajinsa ja on hienoa, että tähän paneudutaan edes hieman yliopistokursseilla. Puheiden hiomiseen voisi helposti käyttää päiviä tai jopa viikkoja, mutta tällä kertaa kyseessä oli enemmän tai vähemmän improvisoituja esityksiä.

Lopuksi täytimme vielä kanvaasia, jossa arvioitiin ratkaisumme vaikutuksia. Kanvaasissa käydään läpi kohdat tarpeesta ratkaisuun. Kanvaasi oli melko monitahoinen, emmekä päässeet kovin pitkälle. Tulevaisuutta ajatellen kanvaasi vaikutti kuitenkin varsin hyödylliseltä työkalulta.

Lahjoita tästä

Voit lahjoittaa linkkiä seuraamalla tai lähettämällä tekstiviesti LAHJOITA numeroon 123456. Jo 10 euron lahjoitus voi olla ratkaiseva. Kympillä saat koulukirjoja Nigeriin/levää pois merestä/varattomalle joulun/itsellesi mielenrauhaa. 20 eurolla vielä tuplasti enemmän. Jos haluat osallistua toimintaan, lue lisää muualta.

Jokaisen suomalainen tuntee tilanteen. Kolmannen sektorin toimijat etsivät jatkuvasti uutta rahoitusta toiminnalleen. Yleistä maailmantuskaa potevana opiskelijana haluaisi tukea kaikkia tavoitteidensa saavuttamisessa. Kaikkeen ei tietenkään oma raha riitä. Hyvä, jos edes yksittäisiin lahjoituksiin. Onneksi raha ei ole ainoaa pääomaa, jota voi tarjota hyvän asian puolesta toimimiseksi.

Tämän taitaa ymmärtää myös ryhmämme Fukuksen yhteistyökumppani John Nurmisen Säätiö. Rahalla saa ja hevosella pääsee – mutta millä tekee? Tekoja varten tarvitaan ihmisiä. Säätiö heitti meille haasteen, jonka kanssa olemme kuukauden verran saaneet painia. Haasteesta muodostui ongelma, johon lähdettiin tuottamaan ratkaisuja.

Tällä kurssikerralla esittelimme näitä ratkaisuja yhteistyökumppanille. Kaiken keskiössä oli tekijät, ihmiset. Mahdollisesti sadat, tuhannet tai sadat tuhannet tekijät. Vaihtoehtoisia ratkaisuja löytyy. Ilmassa on sähköä, kun säätiön edustaja istuu pöytään. Neljä esitystä. Neljä ratkaisua. Lopulta: yksi timantti. Miltä se nyt näyttää? En kerro. Näette sen, kun se on tarpeeksi kirkas.

Voit osallistua toimintaamme linkkiä seuraamalla tai tekemällä tämän ja tuon teon juuri nyt. Jo 10 minuutin käyttäminen toimintamme hyväksi voi olla ratkaiseva. Kympillä saat koulukirjoja Nigeriin/levää pois merestä/varattomalle joulun/merkitystä elämääsi. 20 minuutilla vielä tuplasti enemmän. Jos haluat lahjoittaa rahaa, lue lisää muualta.

Ideoita ja vielä lisää ideoita

Viime kerralla saimme kotitehtäväksi haastatella ihmisiä, jotka kärsivät ongelmamme takia. Emme kuitenkaan voineet lähteä Etelän maihin haastattelemaan ihmisiä, jotka tulisivat kärsimään Siemenpuun rahoituksen vähenemisestä, joten toteutimme e-lomakkeen kautta pienen kyselytutkimuksen kehitysyhteistyöstä. Kysely lähettiin Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja opettajien sähköpostilistoille, ja vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 131 kappaletta. Kysely valotti ihmisten mielipiteitä kehitysyhteistyöstä ja Siemenpuu- säätiön tunnettuudesta. Tämän pienen tutkimuksen myötä saimme tukea omille epäilyksillemme, että Siemenpuu-säätiötä ei juuri kentällä tunneta ja toisaalta sen, että moni olisi valmis tehokkaan kehitysyhteistyön tukemiseen.

Kurssitapaamisen loppupuolen käytimme jälleen ratkaisujen ideointiin. Tällä kertaa meitä kannustettiin heittämään itsekritiikki kokonaan sivuun ja kirjoittamaan muun muassa oudoimmat ja hassuimmat ideat post-it lapuille.

Saimme myös pohdiskeltavaksi toisen ryhmän ongelman ja auttaa heitä keksimään uusia ratkaisuja. Oli vaikeaa keksiä uusia ideoita toisten ongelmaan, johon ei ollut tutustunut lainkaan. Homma toimi niin, että kun yksi henkilö oli kirjoittanut viisi ideaa, paperi siirtyi seuraavalle henkilölle ja ideaa oli tarkoitus jatkojalostaa. Paperit ja ideat kiersivät pöytiä pitkin, ja jokainen sai inspiroitua toisesta. Olimme ikään kuin ideaketjussa, joka kehitti luovuutta ja ideointiprosessia kokonaisuudessaan. (Paitsi se kohta, kun luin keinolima, vaikka siinä lukikin keinoliha!) Päivän aikana syntyi paljon uusia ja hyviäkin ratkaisuehdotuksia kaikille ryhmille ideointiyhteistyön parissa. Vaikeinta oli saada paperille konkreettinen ratkaisu, sillä kokonaisvaltaisia ja teoreettisia ideoita tuli hyvinkin paljon.

Lopuksi sijoitimme uudet ja vanhat ideat vielä yhdelle isolle paperiarkille, idean vetovoimaisuuden ja toteuttamiskelpoisuuden mukaan. Lopputulos herätti ryhmässämme suurta hilpeyttä (ja epätoivoa), sillä ainakin meidän ideakarttamme keskikohta pursuili post-it-lappuja sekalaisessa järjestyksessä. Parhaimpina pitämämme ideat kuitenkin erottuvat. Seuraavalla kerralla meidän on tarkoitus esitellä ratkaisuehdotuksia kumppaneillemme.

Ryhmä Valaat

Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa?

Vieraiden ihmisten lähestyminen, pysäyttely ja heidän moraalinsa tasoa luotaavien kysymysten esittäminen ei tuntunut ihanteelliselta illanviettotavalta. Sen vuoksi valitsimmekin vähemmän kiusallisen vaihtoehdon: vietimme maanantai-iltamme pysäyttelemällä tuntemattomia ja kyselemällä heiltä vain ihan viattomia kysymyksiä matkustamisesta.

Kysymys oli tietysti projektikurssin seitsemännestä tapaamiskerrasta. Sen aikana satunnaisilta henkilöiltä kyseltiin seikkoja, jotka valottavat projektissa käsiteltävää haastetta tavallisen ihmisen näkökulmasta. Meidän ryhmämme haasteeksi on kurssin kuluessa tarkentunut “Kuinka ihmiset saataisiin valitsemaan muita matkustustapoja lentämisen sijaan”. Kysyimme haastateltavilta, tekevätkö he lomamatkoja, minkä kulkupelin he valitsivat viime matkallaan ja millä perusteella, sekä harkitsivatko he muita vaihtoehtoja. Lopetimme lyhyet haastattelut tyylikkäästi terveelliseen annokseen syyllistämistä: viimeiseksi tiedustelimme, vaikuttavatko matkustusmuotojen ympäristövaikutukset vastaajien tekemiin valintoihin.

Pienen otoksemme keräsimme Viikin kaupunginkirjastosta ja sen aulasta. Lisäksi kysymysten kehittelyyn liittyvässä haastattelukokeilussa koekaniineiksi joutuneet perheenjäsenet, ystävät ja lähimmät työkaverit toivat oman lisänsä tiedonkeruuseemme. Tulokset eivät olleet aivan odottamattomia. Hinta ja kätevyys olivat tärkeimmät matkustusmuodon valintakriteerit. Nopeus oli tärkeää yhdelle vastaajalle, ja yksi vastaaja nosti matkustusmukavuuden ensimmäiselle sijalle.

Haastattelujen saaminen kirjaston asiakkailta oli verrattain helppoa. Osa kieltäytyi kohteliaasti kiireeseen vedoten, mutta monelle kirjastovierailu oli rauhallinen hetki, jonka aikana ehti myös jutella haastattelijoiden kanssa. Haastattelujen alku sujui mukavasti helppojen kysymysten parissa, mutta viimeinen kysymys sai haastateltavat selvästi kireämmiksi. Kaikki myönsivät ajattelevansa esimerkiksi lentämisen haitallisia vaikutuksia, mutta vain yksi henkilö sanoi ympäristönäkökulman vaikuttavan kulkuvalintoihinsa.

Ryhmämme tunnisti tehtävän vaikeimmaksi osaksi hyvien haastattelukysymysten kehittelyn. Vaati monta muotoilukertaa, että kysymyksistä tuli selkeitä haastateltaville ja sellaisia, että me saimme niistä mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa. Kysymyksiä olisi voinut kehittää vieläkin paremmiksi, mutta ne vastasivat tarkoitustaan. Loppujen lopuksi maanantai-illan olisi voinut viettää huonommallakin tavalla: haasteemme ratkaisun muotoutuminen on taas pienen askeleen lähempänä.

Ryhmä Lento-oravat

Vertaistukea ja bisnespuheluita

Puuttuvat palaset:

Motiva asetti ensimmäisessä tapaamisessamme haasteeksi selvittää, miten edistää oppimista ja yhteistoimintaa Suomessa käynnissä olevien energiapilottien ja –kokeilujen kesken.

Torstaina kokosimme ajatuksiamme viime viikkoisen kumppanitapaamisen pohjalta. Motivalaisten kanssa käydyn keskustelun jälkeen tuntuu yhä olennaisemmalta keskittyä kuluttuurinmuutokseen eikä pelkästään yksittäisen, pilotteja kokoavan alustan kehittelyyn. Edessä on kova haaste, sillä ilman viestintätapojen muutosta koko kokeilukulttuurin ajatus kariutuu, kun kokeiluista ei saada uutta tietoa yhteiskuntaan. Yhdessä haasteesta jutellessa nousi hyvä oivallus myös siitä, että kaikki eivät ole “kirjoittajaihmisiä”, ja omat ajatuksen kokeilusta voisikin olla helpompi esittää esimerkiksi videoblogissa. Tapaamisen hauskin huomio oli ehdottomasti ihmisten selittelyn tarve. Toimijoiden pitäisi kyllä saada kertoa omista epäonnistumisista, mutta erityisesti siitä, kenen syytä se oikeasti on!

Seuraavaksi pääsimme harjoittamaan vertaistuen antamista Baltic Future-ryhmän kanssa. Oli virkistävää kuulla aivan eri alan haasteista ja jutella, missä vaiheessa he ovat oman ongelmansa parissa. Palonestoaineet tuntuivat aiheena olevan kuin toisesta maailmasta, mutta itseasiassa haasteitamme yhdistäväksi tekijäksi osoittautui avoimuuden puute. Baltic Future-ryhmän mukaan kuluttajan on lähes mahdotonta saada selkeää kuvaa tuotteissa käytetyistä palonestoaineista tai vaikkapa niiden terveysvaikutuksista. Meidän haasteessamme avoin tiedonvälitys takaisi puolestaan uuden energiateknologian laajemman käyttöönoton entistä nopeammin ja matalammin kustannuksin.

Tapaamiskerran tärkein työvaihe lieni ongelmamme tuntevien asiantuntijoiden kartoittaminen ja heille soittaminen: kuka osaisi auttaa meitä ratkaisemaan haasteemme? Vuorossa olivat siis asiantuntijahaastattelut. Uusien energiaratkaisujen leviämiseen eivät vaikuta ainoastaan Motivan luomat alustat ja kokeiluita jo toteuttaneiden organisaatioiden hyvät kokemukset. Teknologisten tuotteiden käyttöönottoon vaikuttavat aina myös ihmisten arvomaailma ja toimintamallit. Nyt ajatuksena oli hetkeksi unohtaa tekniset ratkaisumme ja jalkautua kuuntelemaan ihmisiä, jotka tietävät erilaisista kokeiluihin liittyvän yhteistoiminnan asettamista haasteista. HINKU-hanke valikoitui asiantuntijahaastattelumme kohteeksi.

HINKU on päästövähennyksiin tähtäävä yhteisö, joka kokoaa riveihinsä niin kuntia kuin yrityksiä. Soittaessamme hankkeen viestintäasiantuntijalle, emme odottaneet lopputuloksen olevan kuin kevyt pintaraapaisu ratkaisujen saralla. Puhelu osoittautui kuitenkin yllättävän hedelmälliseksi ja hyvin pitkäksi, jonka aikana saimme hankkeen tekemistä ratkaisuista tiedonvälityksen tehostamisesta osakkaiden kesken arvokasta sisäpiiritietoa. Tehokkaiksi tavoiksi saada toimijat jakamaan niin positiiviset kuin negatiivisetkin kokemuksensa on osoittanut avoin ja ystävällinen ilmapiiri, kasvokkain käydyt keskustelut sekä rahasta puhuminen. Vaikka vihreät arvot eivät olisi prioriteettilistassa kovin korkealla, kustannustehokkuus lähes poikkeuksetta on.

HINKU-hankkeesta opittuja oivalluksia olemme soveltaneet tietämättämme myös kurssillamme. Meidän ryhmässämme on vain kolme jäsentä, ilmapiiri on inhimillinen ja parhaat tulokset tosiaan saavutetaan kasvokkain. Nyt vaan lobbaamaan tätä mallia myös energiapilottien piiriin!

Hyppy tuntemattomaan

Maanantain kurssikerran sijaan suunnitelmana oli tavata ryhmän yhteistyökumppania. Ajatuksena oli luoda keskustelua yhteistyökumppanin kanssa, esitellä muotoilemamme ongelma, sekä päästä kysymään kysymyksiä jotka voivat auttaa tehtävässä.

Ryhmämme Baltic Future on haastettu ratkaisemaan palonestoaineiden haittojen vaikutusta, ja muotoilimme ongelman kysymykseksi: “Kuinka lisätä kuluttajien tietoisuutta palonestoaineiden haitoista?”

Tapasimme yhteistyökumppanimme Suomen Ympäristökeskuksen omissa tiloissa Töölössä. Kokoushuone Ulappa. Sisälle meidät saattoi ongelman pariin ryhmän haastanut Timo. Lisäksi tapasimme kaksi aiheen parissa työskentelevää tutkijaa, Emmin ja Villen. Luvassa oli teetä ja keksejä ja palonestoaineita – toivottavasti ei sekaisin.

Tiedonhakumme perusteella oli selvää, että palonestoaineet ovat varsin haastava aihe. Ongelman ytimessä on tieto ja sen puute. Erilaisia palonestoaineita on ollut käytössä vuosikymmeniä, ja nykyään niistä on kielletty neljä. Mitä tarkalleen ottaen missäkin tuotteessa käytetään ei ole avointa tietoa. Useista tunnetaan haittavaikutuksia, eikä teollisuus halua käyttää riskilistalle joutuvia aineita. Aineita ei kuitenkaan erityisemmin rajoiteta, vaan pyritään lähinnä tarkkailemaan.

Ongelmaa kuvaa muun muassa seuraavat keskusteluun kuuluneet lauseet:

“Uudet aineet kielletään 15 vuodessa käyttöönotosta”

“Teollisuus on ECHAa ketterämpi”

“Kaikki se on sallittua, mikä ei ole kiellettyä”

“Perusteellista analyysiä ei saada kuin aineille, jotka ovat riskilistalla”

Lyhenteitä sataa; on virastoja, asetuksia ja listoja kuten REACH, ECHA, SVHC, eikä ulkopuolinen niitä todennäköisesti erota kemikaalien nimistä kuten TCEP, TCPP, PBDE. Opimme myös, että nuoret, tuntemattomammat kemikaalit ovat useammin kasvussa Arktiksen eläimistössä ja ilmassa, toisin kuin aiemmin rajoitetut aineet. Nämä kartoitukset ovat tärkeitä rajoitusten edesauttamiseksi.

Kuluttaja ei useinkaan saa tietoa tuotteiden palonestoaineista, koska tieto häviää helposti tuotantoketjuun. Lähtökohtaisesti kuluttaja ei kysymättä tiedä yhtään mitään palonestoaineista tuotteissa, ja kysymälläkään tuskin paljosta pääsee selville. Kunhan tuote täyttää vaaditun paloluokan, se saattaa sisältää lähes mitä vain. Me kuitenkin olemme ajatelleet yrittää, sillä seuraavilla kurssikerroilla otamme yhteyttä erilaisiin asiasta tietäviin tahoihin, sisältäen varmasti yrityksiä jotka myyvät palosuojattuja tuotteita.

Jotta voimme ratkaista ongelman ihmisten tietoisuuden puutteesta, täytyisi meidän myös itse oppia lisää tästä laajasta, hankalasta ja tuntemattomasta aiheesta. Nyt tiedämme esimerkiksi että polymeerejä ei rajoiteta samoin kuin kemikaaleja, ja nykyään onkin käytössä polymeeripohjaista palonestoa. Mutta mitä niille polymeereille sitten tapahtuu?

Tiesitkö sinä, että yksikään myytävä tavallinen patja ei lain mukaan saa syttyä kytevästä tupakasta?

Hullut, helpot ja parhaat

Ryhmämme kasvishuoneilmiön haasteen esittäjänä toimi WWF ja viime kerran ankaran aivomyrskyämisen tuloksena olimme saaneet muovattua ongelmamme muotoon ”Miten tarjota kuluttajille mahdollisuuksia, jotka kannustavat ja selkeyttävät kestävämpien ruokavalintojen tekemistä?”

Päivän agendana oli lähteä pohtimaan ratkaisuja kyseiseen ongelmaan. Ratkaisuja ei kuitenkaan haettu suoraviivaisesti keskustelemalla vaan uusista näkökulmista asiaa tarkastellen. Ehdotuksia pohdittiin määrä korvaa laadun -asenteella ja A2:set täyttyivätkin post-it-lapuista hurjaa vauhtia.

Hullut ratkaisut vaihtelivat sähköiskuja antavista paketeista syyllistäviin lehmiin. Allekirjoittaneen mielestä nämä kuuluivat osittain myös parhaiden joukkoon, mutta voi olla, ettei maailma ole vielä valmis tämänkaltaisiin visionäärisiin mahdollisuuksiin.

Helppoihin ratkaisuihin kuuluivat taas mm. Earth hour-ajatuksella toteutettu kasvisruokatempaus, sekä ruokakaupoissa valmiiksi kasatut ympäristöystävälliset kauppakassit, joissa olisi ainekset tietyn ruokalajin valmistamiseen. Lisäksi erinäköiset haasteet toisivat projektille näkyvyyttä. Pohdimme myös sosiaalisen median hyödyntämistä kohtuullisen helppona tapana edistää tietoisuutta.

Ajatuksemme taustalla oli kuitenkin helpottaa kuluttajien valintoja, joten parhaiden ajatusten joukkoon valikoitui erityisesti kuluttajat huomioon ottavia ratkaisuja. Eräs esille nousseista ideoista oli pakkauksiin tai hintakyltteihin lisätyt liikennemerkit, joista kävisi selkeästi esille kyseisen ruoka-aineksen tai elintarvikkeen ympäristövaikutus. Toinen näkökulma olisi tukea ympäristöystävällisiä ostoksia esimerkiksi bonusjärjestelmällä ja kerryttämällä ”pyhimypisteitä” (nimi edelleen harkinnan alla) kestävistä valinnoista.

Pohdimme myös kasvatuksen vaikutusta ja sitä, tulisiko meidän pyrkiä vaikuttamaan seuraavaan sukupolveen nykyisen sijasta. Koulu- ja työpaikkaruokaloissa voitaisiin siirtää lihaa sisältävä annos tiskin alta tarjoiltavaksi, jolloin oletuksena olisi aina kasvis- tai kala-ateria. Toinen tärkeä teema liittyi ruokakasvatukseen ja koulutukseen. Koululaisille olisi hyvä tarjota ympäristötietoista ruokakasvatusta ja kouluissa voitaisiin järjestää erilaisia teemapäiviä liittyen ruokaan ja ruuantuotantoon. Ruokakasvatuksessa kantavana ajatuksena olisi lisätä ymmärrystä siitä, miten ruokaa nykyään tuotetaan ja miten suuria vaikutuksia sillä on ympäristön ja yhteiskuntamme kannalta.

Saimme päivän aikana paljon erinomaisia (ja myös vähemmän erinomaisia) ajatuksia, joista lopulta lähdimme jalostamaan muutamaa parasta. Ensi maanantaina tapaamme WWF:n edustajan ja pohdimme yhdessä mitä ajatusta lähdemme oikeasti toteuttamaan.

75 ämpärillistä levää

”En usko sinua.”

Parhaat sanat, mitä olen kuullut poikkitieteellisessä yhteisössä. Miksi? Koska kommentoija on silloin varmasti kuunnellut näkemykseni, ja verrannut omia tietojaan siihen. Asioita voi viedä eteenpäin monella tavalla, joista turvallisin on kurssillakin esitetty ”Joo, ja” -malli, jonka avulla vältytään ideoiden lyttäämiseltä. Kun luottamus ryhmän sisällä kasvaa, myös tapoja kommunikoida tulee enemmän.

Ryhmässämme Fukuksessa luotto jäseniemme asiantuntijuuteen ja reiluuteen on ollut alusta asti korkea. Ja tätä luottamusta tarvitaan, jotta voimme ratkaista John Nurmisen Säätiön meille antaman haasteen: kaikkien sitouttaminen ja osallistaminen säätiön Puhdas Itämeri -toimintaan.

Maanantaina pääsimme edellisen viikon alkutunnustelujen ja haasteen esittelyn jälkeen viimein pureutumaan syvemmälle siihen, mikä ongelma haasteen avulla ratkaistaan. Tiivistahtinen ja kiihkeä parituntinen kului näkemyksien esittämisen, kehujen ja väitöksien ristitulessa. Kaikki tapahtui valtavien papereiden edessä, joihin kiinnitettyjä kymmeniä post it -lappuja siirreltiin uusiksi ryppäiksi, joista session edetessä muodostui koko ajan selkeämpiä kokonaisuuksia.

Kokonaisuuksista muodostui ongelmia, joista lähdettiin valitsemaan sitä, jonka haluamme ratkaista. Rauhallisen pohdinnan ja vauhdikkaan keskustelun välimaastossa löysimme yhteisymmärryksen siitä, mikä on olennaista. Haaste oli sisäistetty, ongelma muodostettu. Näiden päälle rakensimme vielä vision, joka ohjaa meitä tulevien viikkojen aikana kohti ratkaisua.

Iltapäivän päätteeksi kaikki ryhmät esittelivät haasteensa, ongelmansa ja visionsa. Oli innostavaa kuulla, mitä kaikki muut olivat saaneet aikaiseksi. Sessio oli ollut niin intensiivinen, ettei oman ryhmän ulkopuolelle ehtinyt kuikuilla.

Toivottavasti seuraavat kerrat avaavat mahdollisuuksia myös ryhmien väliselle  toiminnalle. Etenkin ryhmien yhteistyökumppanien toimintavoista on aina kiinnostava kuulla lisää. Meidän ryhmämme yhteistyökumppanin John Nurmisen Säätiön toimintaan voi aloittaa tutustumisen Itämeri-laskurilla. Sen avulla saat tietää, kuinka monta ämpärillistä levää tuotat Itämereen vuosittain. Minä tuotan 75 ämpärillistä. Uskotko minua?

 

Ryhmä: Fukus

Haasteet hahmottuvat

Ryhmä Valaat:

Salamyhkäisyyden verho aukeni vihdoin ja tapasimme yhteistyökumppanimme. Tapaamisen alussa kukin kumppani esitteli toimintaansa kaikille kurssilaisille. Mukana on tuttuja toimijoita, kuten WWF, ja toisia hieman vähemmän tunnettuja. Meidän ryhmämme kumppani on Siemenpuu-säätiö.

Säätiö oli kaikille tuntematon, mutta alusta alkaen toiminta vaikutti mielenkiintoiselta. Mitä enemmän kuulimme, sitä vakuuttuneempia olimme. Siemenpuu-säätiön tarkoitus on tukea Etelän kansalaisjärjestöjen työtä ympäristön, paikallisyhteisöjen ja ihmisoikeuksien hyväksi.

Säätiö haluaa olla yhteistyökumppani, ei pelkästään rahoittaja. Toimintaperiaatteet eroavat hieman muista kehitysyhteistyön projekteista, ja konkreettisia lukuja toiminnan tehosta on tämän vuoksi vaikea arvioida etukäteen tai mitata heti hankkeen päätyttyä. Toiminta perustuu kohdemaan omiin hankkeisiin, joissa paikalliset kansalaisjärjestöt ideoivat projektit paikallisiin ongelmiin, miettivät ratkaisut ja määrittelevät tavoitteet. Siemenpuu-säätiö rahoittaa projekteja, jotka vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa, tukevat ympäristönsuojelua, voimauttavat alkuperäiskansoja sekä edistävät kestävää kehitystä.

Siemenpuulla on takanaan kymmenen vuoden kokemus, ja tähän mennessä rahoitetuista 600 projektista lähes kaikki ovat olleet onnistuneita, mikä on kehitysyhteistyössä harvinaista. Tähän on vaikuttanut erityisesti toiminnan voimakas paikallinen sitoutuneisuus. Säätiön taustalla vaikuttavat 15 suurta kotimaista ympäristö- ja kehitysjärjestöä, esimerkiksi WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kepa ry.

Varat työhön ovat tulleet aiemmin ulkoministeriöltä, mutta vuonna 2016 päätetty kehitysyhteistyövarojen yli 40 % leikkaus on pakottanut säätiön miettimään rahoitusmallia uudelleen. Siemenpuu-säätiö on viestinnässään keskittynyt aikaisemmin lähinnä kohdemaihin, joten säätiön tunnettuus Suomessa on vähäisempää. Meidän tehtävämme on ideoida uusia keinoja varojen hankintaan ja viestinnän parantamiseen Suomessa.

Ensimmäinen tehtävä oli haasteen kartoitus, jossa haaste asetettiin yhteiskunnalliseen kontekstiin. Jokainen ryhmän jäsen mietti itsenäisesti teemaan liittyviä asioita ja kirjoitti mietteet post-it-lapuille, jonka jälkeen jokainen esitti omat mietteensä. Paljon olimme kirjanneet samoja asioita, mutta esiin nousi myös uusia ideoita, joita ei itse ollut tullut ajatelleeksi.

Haasteeseen paneutumista jatkettiin miettimällä ja kirjaamalla teemoja, toimijoita ja ongelmia, joita siihen liittyy. Tämä vaihe oli kiva ja yllättävän helppo. Sen sijaan kaikkien näiden post-it-lappujen järjestäminen syy-seuraus- ja vaikutussuhteiden mukaan ei enää ollutkaan niin helppoa. Ryhmällä oli monia erilaisia ajatuksia siitä, miten asioita voisi ryhmitellä, mutta toimivaa ryhmittelyä ei oikeastaan vielä saatu aikaiseksi.

Projektikurssin tehtävien järjestys auttoi hahmottamaan hyvin haastetta vaihe vaiheelta. Projektin kannalta on tärkeää saada tehdä mahdollisimman paljon ajatustyötä, lukea taustamateriaalia ja heittää ajatukset laatikon ulkopuolelle – ehkä juuri sieltä löytyisi vastaus haasteeseen. Saimme Siemenpuulta materiaalia luettavaksi heidän tekemästään työstä, tuloksista ja raporteista. Ne voivat antaa meille suuntaa punaisesta langasta.

Tehtävää jatketaan seuraavalla kerralla ja voi hyvin olla, että ajatukset sen suhteen ovat siihen mennessä jo vähän selkiytyneet. Moni asia tarvitsee pitkäaikaista ajatustyötä, ennen kuin järjestyy omassa mielessä selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Haasteen ympärille kietoutuvat asiat ovat myös monimutkaisia ja niistä on mahdotonta järjestää yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita. Alusta asti ryhmämme on tuntunut toimivalta, joten kyllä tästä hyvä tulee.