Oppimisen aikana ja oppimista varten
Formatiivinen arviointi on oppimisen aikana ja oppimista varten tehtävää arviointia. Sen avulla voidaan kerätä tietoa oppimisen sen hetkisestä tilanteesta luokkahuoneessa. Arviointia seuraavan palautteen tulisi sekä tukea, motivoida, kannustaa ja edistää oppilaan oppimista että auttaa opettajaa ohjaamaan opetusta oikeaan suuntaan. (Cowie & Bell, 1999; Keeley, 2008; OECD, 2004)
Summatiivinen arviointi kertoo, miten hyvä oppilas on kyseisellä hetkellä. Formatiivinen arviointi taas kertoo, mitä opettajan tulee tehdä seuraavaksi, jotta oppilaan oppiminen paranisi. Sama arviointimenetelmä sopii monesti sekä summatiiviseen että formatiiviseen arviointitapaan. Tärkeintä onkin tapa, jolla arviointimenetelmää käytetään. Saako oppilas arvioinnista oppimista edistävää palautetta? Muuttaako arviointi opettajan toimintatapoja? Ja niin edelleen. (Wiliam & Leahy, 2015)
Itsearviointi, vertaisarviointi ja opettajan suorittama arviointi
Formatiivista arviointia ovat: itsearviointi, vertaisarviointi ja opettajan suorittama arviointi. (Keeley, 2008; Black & Wiliam, 2009)
Formatiivinen arviointi kehittää oppilaan oppimista, kunhan kolme periaatetta toteutuu: oppilaan tulee olla motivoitunut, hänellä tulee olla riittävät taustatiedot opittavasta aiheesta ja opetuksen tulee ohjata oppilasta ajattelemaan omaa oppimistaan (Keeley, 2008).
Oppilaan metakognitiiviset eli oman oppimisen ymmärtämistä koskevat taidot kehittyvät. Metakognitiivisilla taidoilla on merkittävä rooli oppimaan oppimisessa. Oppilas oppii huomaamaan oman ymmärryksen syvyyttä ja siinä olevia aukkoja. He kysyvät kysymyksiä tai vastaavat kysymyksiin, jotka edistävät heidän ymmärrystään. Oppilaita kannustetaan jakamaan ajatuksiaan muiden luokkalaisten kanssa He oppivat myös arvioimaan luokkatovereidensa väittämiä ja ideoita. (Black & Wiliam, 1998; Keeley, 2008)
Oppilaalle pitää kertoa, kuinka kaukana hän on tavoitteesta, tai miten hän voi sen saavuttaa (Black & Wiliam, 1998). Kun oppilas saa rakentavaa palautetta sekä opettajaltaan että vertaisiltaan, hän etenee kohti tavoitteitaan. Tavoitteisiin päästyään oppilas kokee onnistumisen iloa ja innostuu opiskelusta. (Keeley, 2008)
Opettajan suorittama arviointi ei ole formatiivista ennen kuin oppilas saa arvioinnin pohjalta palautetta ja erityisesti sellaista palautetta, joka ohjaa oppilasta kohti tavoitteita (Black & Wiliam, 1998). Formatiivisen arvioinnin pohjalta opettaja pystyy myös kehittämään opetustaan. (Keeley, 2008)
Oppilas oppii arvioimaan myös itseään. Harjaantuminen itsearviointien tekoon vie aikaa, mutta parhaimmillaan laadukkaiden itsearviointien teko saattaa kaksinkertaistaa oppimistulokset (Black & Wiliam, 1998).
Formatiivinen arviointi voi olla esimerkiksi sitä, kun
- oppilas itse pohtii omaa oppimistaan, osaamisen tasoa ja oppimistapojaan, ja tekee sen perusteella esimerkiksi asenne- tai työtapamuutoksia
- opettaja testaa erilaisin menetelmin, mitä oppilaat ovat oppineet, ja voi tulosten avulla kehittää opetustaan
Opettajan suorittama arviointi ei ole formatiivista ennen kuin oppilas saa arvioinnin pohjalta palautetta ja erityisesti sellaista palautetta, joka ohjaa oppilasta kohti tavoitteita (Black & Wiliam, 1998)
Spontaani ja suunniteltu arviointi
Formatiivinen arviointi voi olla spontaania tai suunniteltua. Opettaja ohjeistaa ja johdattelee oppilaita kysymyksillään ja palautteellaan spontaanisti tuntityöskentelyn aikana. Oppilaat arvioivat myös toisiaan vuorovaikutteisessa opiskeluympäristössä. Suunnitellussa arvioinnissa opettaja käyttää jotain tiettyä arviointimenetelmää. Tällöin hänen tavoitteenaan on kerätä todisteita jokaisen oppilaan ajattelusta ja oppimisesta. (Black & Wiliam, 2009; Keeley, 2008)
Suunnitellulla formatiivisella arvioinnilla on aina selkeä tavoite. Tavoite tai tavoitteet voidaan asettaa esimerkiksi yhdelle oppitunnille tai pidemmälle jaksolle, kuten kurssille tai projektille. (Black & Wiliam, 2009)
Epävarmuus on formatiiviselle arvioinnille tyypillistä, koska spontaani arviointitilanne saattaa tulla eteen nopeasti ja arvaamatta. Lisäksi on vaikea tietää, millaiseen oppimiseen olisi päädytty ilman formatiivista arviointia. (Black & Wiliam, 2009)
Miksi sitten käyttää formatiivista arviointia opetuksessa? Opettajan oma opetus paranee tai jo valmiiksi hyvät opetustavat osoitetaan toimiviksi. (Black & Wiliam, 2009)
Opettajan oma opetus paranee tai jo valmiiksi hyvät opetustavat osoitetaan toimiviksi. (Black & Wiliam, 2009)
Miten aloittaa ja kehittyä?
Jos formatiivinen arviointi ei ole opettajalle tuttua, hänen kannattaa ottaa ensin yksi työtapa, jota lähtee kokeilemaan muutaman kerran. Kokeilujen jälkeen opettaja reflektoi, mikä meni hyvin, ja mitä pitäisi jatkossa huomioida.
Jokaiselle opettajalle löytyy varmasti sopivia menetelmiä. Myös tieto- ja viestintätekniikka (TVT) antaa lisämahdollisuuksia formatiiviseen arviointiin.
Lähteet
Black, P., & Wiliam, D. (2009). Developing the theory of formative assessment. Educational Assessment, Evaluation and Accountability, 21(1), 5-31.
Brookhart, S. M. (2010). Formative Assessment Strategies for Every Classroom. Alexandria, VA: ASCD.
Cowie, B., & Bell, B. (1999). A model of formative assessment in science education. Assessment in Education: Principles, Policy & Practice, 6(1), 101-116.
Keeley, P. (2008). Science Formative Assessment: 75 Practical Strategies for Linking Assessment, Instruction, and Learning. Thousand Oaks, CA: Corwin Press.
OECD. (2004). Formative Assessment: Improving Learning in Secondary Classrooms (Summary in Finnish). Luettu osoitteesta: https://www.oecd.org/edu/ceri/34298112.pdf
Wees, D. (29.4.2016) Edutopia: 56 examples of formative assessment. Luettu osoitteesta: http://www.edutopia.org/groups/assessment/250941 .
Wiliam, D. & Leahy, S. (2015). Embedding Formative Assessment: Practical Techniques for K-12 Classrooms. West Palm Beach, FL: Learning Sciences International.