Opiskelijavaihto – (elämän)koulua ulkomailla

Toisin kuin monelle muulle, vaihtoon lähteminen ei missään vaiheessa ollut suuri unelmani. Oikeastaan se oli lähinnä tylsästi rationaalinen päätös. Päätös poistua omalta mukavuusalueelta ja päästä hetkeksi pois vanhoista kuvioista haistelemaan uusia tuulia. Koko ajatus tuntui todella kaukaiselta viime keväänä kun kiireessä täyttelin hakulomakkeita ja pohdin vaihtoehtoisia kohteita. Vasta elokuun lopussa, lähtöä edeltävänä iltana koko ajatus iski tajuntaani. Jännittäminen jäi siis kovin vähäiseksi, ja saapuessani aikaisin seuraavana aamuna lentokentälle, tunnelma oli muuttunut jo innokkaan odottavaksi. Puolen vuoden tavaroiden pakkaaminen oli kyllä ollut suoritus sinällään, mutta itse lähteminen oli yllättävän helppoa.

Nyt on reilu kuukausi kulunut saapumisestani tänne eteläisen Ruotsin ”Pikku-Lontooseen” Göteborgiin, eikä kertaakaan ole tarvinnut katua päätöstä. Pelkkää juhlaa tämä aika ei kuitenkaan ole ollut, vaan melko tavallista arkea iloineen – ja myös vastoinkäymisineen. Esimerkiksi opiskelija-asunnostani löytyi heti ensimmäisenä iltana torakoita, ja uuden asunnon saaminen tuotti melko paljon uusia harmaita hiuksia. Mutta parasta on se, kun huomaa pärjäävänsä ja pystyvänsä selviytymään erilaisista vaikeistakin tilanteista. Se on sitä elämänkoulua, jossa vaihto toimii erinomaisena intensiivikurssina.

Ennen opiskelijavaihtoon lähtöä muutama asia oli luonnollisesti mietityttänyt. Saako ollenkaan kavereita vai erakoituuko täysin neljän seinän sisälle, pärjääkö vieraalla kielellä opinnoissa ja ylipäätään eteen tulevissa yllättävissä tilanteissa, ja iskeekö järjetön koti-ikävä. No, uusia tuttavuuksia on ilmestynyt kuin sieniä sateella. Ainoa vaadittava ponnistus on ollut raahata itsensä kotiovesta ihmisten ilmoille. Toisiin vaihtareihin on tutustunut ihan huomaamattaan koulussa ja illanvietoissa – ja jopa kadulla!  Ja mikä parasta: kaikki ihmiset ovat ihan mahtavia! Vaihtarit ovat todella avoimin mielin liikenteessä, joten uusia ystävyyssuhteita syntyy hetkessä. Lisäksi baari-illat ovat tuoneet mukanaan myös paikallisia tuttavuuksia, joista olen erityisen innoissani. Pakko myöntää häpeällisesti, että vielä ei ruotsi suju kuin rasvattu, mutta onpahan inspiraation iskiessä mahdollisuus harjoitella! (Sitä inspiraatiota odotellessa..!)

Vaihtareita piknikillä!

Vaihtareita piknikillä!

Englanninkieliset opinnot ovat niinikään olleet positiivinen yllätys. Meillä vallitsee mahtava ryhmähenki, mikä helpottaa suun avaamista ja omien mielipiteiden ilmaisua. Suomalaisena ei tosiaan tarvitse olla ollenkaan huolissaan kielitaidon riittävyydestä. Vaihtoon tullaan joistain maista varsin heikoillakin englannin taidoilla, ja silti kaikki pärjäävät. Erilaiset aksentit aiheuttavat ajoittain hämmennystä ja sekaannuksia, mutta ripauksella huumoria selviää onneksi pitkälle!

Ja se koti-ikävä… Olen odottanut sen saapumista viimeistään ensimmäisten syyssateiden mukana, mutta turhaan. Hieman jopa tekisi mieli ikävöidä kotiin – eikö sen pitäisi kuulua asiaan? Ehkä se vaikuttaa, että aika lentää todella nopeasti vieraassa maassa. Toisaalta tuntuu, kuin olisi asunut täällä jo puoli vuotta (tekemistä on ainakin riittänyt puolen vuoden edestä), mutta toisaalta tuntuu kuin olisi saapunut vasta hetki sitten. Nykyaikainen tekniikka videopuheluineen pitää onneksi huolen siitä että jopa illallisen syöminen ystävien kanssa onnistuu tarvittaessa, joten ikävöimiseen ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa.

Vaikka arki koittaa lopulta väkisin (koska tämähän vaihto-OPISKELUA, mikä toisinaan kyllä unohtuu…), jokainen päivä on silti erityinen ja tuo tullessaan uusia kokemuksia. Pienetkin arjen ilot tuntuvat sävähdyttäviltä, ja niistä osaa nauttia eri tavalla kuin kotona. Esimerkiksi elokuvissa käynti tuntuu vähintäänkin eksoottiselta! Vieraassa paikassa ympäristöään havaitsee myös tarkemmin kuin kotikaupungissa, jossa liian helposti kulkee kuin laput silmillä (toisin sanoen kuulokkeet korvilla ja katse maassa). Kun ottaa laput pois silmiltä, voi muistaakin kurkata kadulla kävellessään sen tuntemattoman kulman taakse ja löytää jotain uutta. Kaikki nimittäin näyttää vähän ihmeellisemmältä turistin silmin katsottuna – kannattaa testata!

Parasta vaihdossa on ”täysillä elämisen” lisäksi toisiin kulttuureihin tutustuminen. Vaikka Göteborg ei ollutkaan suuri kulttuurishokki naapurimaasta tulleelle, on täällä päässyt tutustumaan eri kulttuureihin ympäri maailmaa keskustelujen muodossa.  Oman kulttuurin itsestäänselvyyksiä alkaa kyseenalaistamaan, ja ajoittain joutuu toteamaan, että  kotimaan tapa hoitaa asioita ei ehkä olekaan se ainoa oikea tai järkevä. Toisaalta huomaa, miten moni asia Suomessa onkaan hyvin järjestetty – kuten monipuolinen opiskelijalounas, joka täällä tarkoittaa itse kyhättyjä eväitä.

Vielä on muutama kuukausi jäljellä ruotsalaista elämää, jonka jälkeen on aika palata Suomeen. Tämä syksy on kuitenkin jo tähän mennessä todistanut olevansa tähänastisista syksyistäni paras, joten en voi väittää etteikö ajatuksissa siintäisi jo mahdollisuudet uusille ulkomaankomennuksille… Ja mitä puhutaan ihmisenä kasvamisesta… En tiedä vielä, tulenko kasvamaan muuten kuin leveyssuunnassa (kiitos Burger Kingin), mutta unohtumaton kokemus on ainakin taattu. Uskallankin suositella opiskelijavaihtoon lähtemistä ihan jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä pientä virkistävää seikkailua. Olipa määränpää sitten tunnin tai kymmenen tunnin lentomatkan päässä, voit olla varma, että saat rikastuttavan kokemuksen, jota kelpaa muistella vielä kiikkustuolissakin.

(c) Tiina Tiihonen

Leave a Reply

Your email address will not be published.