Tutkijatohtori Kristiina Brunila esittäytyy

Seuraavien viikkojen aikana Fuksiblogissa esittäytyvät monet käyttäytymistieteiden laitokselta tutut kasvot. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on tutkijatohtori Kristiina Brunila. 

***

Kristiina Brunilan nimi on useimmille fukseille tuttu vuoden 2012 pääsykoeartikkelien kokoelmasta. Kasvotusten hänet on voinut kohdata perusopintojen kurssilla Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri. Tämän lisäksi Brunila vetää graduseminaaria ja ohjaa väitöskirjavaiheen nuoria tutkijoita, joiden kanssa toimimista hän pitää etuoikeutena. Brunila kertoo pitävänsä opettamisesta, mutta tutkijan roolissa aikaa vievät myös muut velvoitteet, kuten julkaisutoiminta, h-indeksin kasvattaminen, kansainvälinen liikkuvuus ja verkostoituminen.

Brunila toimii tutkijatohtorina Kasvatussosiologian tutkimuskeskuksessa sekä varajohtajana Kulttuurisen ja feministisen kasvatuksen tutkimusyksikössä. Lisäksi hän on ”kummitätinä” Rhizome of Critical Studies in Education of Adults –rihmastossa, jonka jäsenistöä kiinnostavat esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, globalismin, aikuiskoulutuksen ja kollektiivisuuden teemat. “Rhizomessa haluamme lisäksi etsiä sellaista toimintakulttuuria yliopistoon ja tiedeyhteisöön joka vahvistaisi yhteisöllisyyttä ja ylittäisi nykyajalle tyypillistä individualistista eetosta ja kilpailua.”

Kasvatus ja koulutus yhteiskunnallisina ilmiöinä

Yhteiskunta, toimijuus, valta ja oikeudenmukaisuus ovat Kristiina Brunilaa kiinnostavia teemoja. Ne näkyvät kokonaisvaltaisesti hänen toiminnassaan yliopistolla: omissa opinnoissa, opetuksessa ja tutkimuksessa. “Kiinnostavinta on se miten monin tavoin kasvatus yhteiskunnassa vallan muotona operoi. Minua kiinnostaa kasvatus vallankäyttönä, yhteiskunnallisena instituutiona, politiikkana, kulttuurina ja käytäntönä.”

Osana maisteriopintojaan Brunila luki aikuiskasvatustiedettä, joka hänen mukaansa tarjosi “laaja-alaisen näkökulman kasvatukseen ja koulutukseen yhteiskunnallisina ilmiöinä”. Aikuiskasvatustieteiden lisäksi hänen opiskeluhistoriaansa kuuluu esimerkiksi logistiikkaa ja materiaalitaloutta, markkinointia, kieliä ja viestintää. Yhteiskuntatieteelliseltä suunnalta hän on opiskellut esimerkiksi sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa ja naistutkimusta. “Tohtoriopinnoissani perehdyin erityisesti kasvatussosiologiaan, koulutuspolitiikkaan ja kriittiseen aikuiskasvatustieteen tutkimukseen.” Nykyään Brunilaa kiinnostavat myös kriittinen kriminologian tutkimus ja nuorisotutkimus, jotka kytkeytyvät hyvinkin ajankohtaiseen keskusteluun syrjäytymisvaarassa olevista nuorista.

Brunila on kirjoittanut kaksi monografiaa, jotka ovat luettavissa verkossa. Ensi vuonna ilmestyy myös kaksi oikeudenmukaisuuskysymyksiin kietoutuvaa artikkelikokoelmaa, joita Brunila on toimittamassa. ”Ensimmäinen niistä koskee ammatillista koulutusta ja työntekijäkansalaiseksi kouluttamista ja toinen tarkastelee yhteiskunnallista ja aikuiskasvatustieteellistä marginaalia sekä säätelevänä mutta myös tuottavana valtana.”

Yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa hän pitää tärkeänä erityisesti tieteellisen ja kriittisen ajattelun kehittymisen kannalta. Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri –kurssilla hänen tavoitteensa onkin opettaa uusille opiskelijoille yhteiskuntatieteellistä lukutaitoa. ”Haluan samalla herättää kysymyksen kasvatuksen ja koulutuksen merkityksestä ylipäätään tänä päivänä kun yhä useammista aiemmin yhteiskunnallisista ongelmista on tulossa enenevissä määrin ikään kuin yksilöiden mielentilan ongelmia.”

Kasvatustieteilijöillä on Kristiina Brunilan mukaan paljon sanottavaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta valitettavan usein kasvatustieteilijä valitsee vaikenemisen. Brunila toivoo saavansa opiskelijat kiinnostumaan yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta. Kasvatuksen hän näkee poliittisena ja valtaan kietoutuneena. Se on läsnä kaikkialla, ei vain perheissä ja luokkahuoneissa.

Opiskelijat barrikadeille!

Uudelle opiskelijalle Kristiina Brunilalla on paljon sanottavaa. Hän painottaa, että olemme yliopistossa kehittämässä tieteellistä ja kriittistä ajattelua sekä itsessämme että muissa. Aiemmin esitettyjen totuuksien toistaminen ei riitä, eikä ontoilla hokemilla yhteiskunnan muutoksesta ja sopeutumisvaatimuksista pitkälle pötkitä. “Miettikää tällaisten hokemien taustoja ja niissä läsnä olevia intressejä, mikä oikein muuttuu vai muuttuuko mikään, mihin tällaista muutos-puhetta oikein tarvitaan ja miettikää myös kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä yhteiskunnassa ja tällaisen muutos-puheen tuottajana.”

Brunila haluaa muistuttaa, että opiskelijat ovat tiedeyhteisön jäseniä. Hän kannustaa opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti kurssien, opetuksen ja ohjauksen suunnitteluun. Hän korostaa debatoimisen ja oman ajattelun testaamisen tärkeyttä; puhuva opettaja, hiljainen opiskelija ja näiden seurauksena vino pino muistiinpanoja on edelleenkin varsin tyypillinen toimintamalli yliopistossa. Mikäli opettaja ei itse kannusta kriittiseen keskusteluun, Kristiina kehottaa järjestämään tällaista itse. “Oppikaa kuulemaan erilaisia ajatuksia ja sallikaa myös itsenne yllättyä monta kertaa.”

Kristiina Brunila arvostaa opiskelijoiden aktiivisuutta ja intoutuu muistelemaan lämpimästi vuonna 2012 Helsingin yliopistossa järjestettyä Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamista. Tapahtumaa järjestämässä oli mukana useita opiskelijoita aina suunnittelusta käytännön toteutukseen. Brunilan myönteinen suhtautuminen opiskelijayhteistyöhön ei ole jäänyt huomaamatta haalarikansalta itseltään; Aikuiskasvatuksen Kilta esimerkiksi palkitsi hänet vuonna 2011 Vuoden aikuiskouluttaja -tittelillä. Palkintoperusteissa painottui juuri Brunilan toiminta opiskelijoiden mentorina.

Brunila kantaa huolta siitä, että jo opintojen alkuvaiheessa opiskelijat yrittävät merkityksellistää kasvatustiedettä “valjastamalla sitä milloin minkäkin itseään laajemman asian palvelemiseen”. Tutkimuksen merkitys saattaa vielä graduvaiheen opiskelijallekin määrittyä sen perusteella, miten hyvin jokin organisaatio tai yritys siitä hyötyy. “Sosiologit nauraisivat päin naamaa jos sosiologian merkitystä lähdettäisiin etsimään sen kapasiteetista palvella työelämää. Toivoisin että tämä avautuisi opiskelijoille paljon paremmin. Alussa oli kasvatus ja piste.”

Omilta opiskeluajoiltaan Kristiina Brunilalla on kertoa erikoisiakin muistoja. Yhden kurssin lopputyönä toteutettiin näytelmä, jonka teemana oli työelämän eriarvoisuus. Eräällä luennolla opiskelijat puolestaan tanssivat kansantansseja yliopiston käytävillä! Lopuksi kenties hieman yllättävä nippelitieto: Kristiina Brunila kertoo inhonneensa koulua koko nuoruutensa! Aikuiskasvatustieteen opintojen myötä hän huomasi ilokseen suhtautuvansa koulutukseen aivan uudella tavalla.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.