Yksi isoimpia kynnyksiä, joihin törmään kun yritän kannustaa opiskelijoita hakemaan assareiksi, on vastaus “En mä voi, kun mä en osaa mitään.” Haluaisin sanoa tästä ajatuksesta pari sanaa.

Sanotaan alkuun se ilmeinen: tietenkään assistentille ei ole eduksi, jos ei oikeasti osaa yhtään mitään. Tietenkään emme palkkaa assareita, jotka eivät ole esimerkiksi päässeet läpi siitä kurssista, jota hakevat assaroimaan. Tämä on ilmiselvää, eikä sitä ole tarpeen käsitellä sen enempää.

Ongelma on, että myös sellaiset potentiaaliset assarit, jotka ovat päässeet kursseista läpi kohtuullisilla arvosanoilla, kysyneet hyviä kysymyksiä ja osoittaneet ymmärrystä jatkokursseilla, ja vaikkapa selittäneet kaverilleen fysiikkaa nohevasti, eivät “voi” hakea kun eivät “osaa mitään”.

Harva meistä ymmärtää aivan kaiken kurssia käydessään. Tämä on ihan okei. Tämä on normaalia. Assarin tukena on luennoitsija ja varsinkin isoilla peruskursseilla myös lauma muita assareita.

Assarin tehtävänä on auttaa opiskelijoita, joten tietenkin hänen täytyy osata enemmän fysiikkaa kuin opiskelijan, tai ainakin oppia se opiskelijaa nopeammin. (Kaikki meistä unohtelevat asioita, oleellista on pystyä palauttamaan ne mieleen.) Tätä asiaa tuetaan sillä, että kursseilla on viikoittaiset assaripalaverit, joissa käydään läpi sitä, miksi tiettyjä asioita lasketaan kursseilla, mikä on tehtävän pointti, ja mikä tehtävissä on vaikeaa. Hyvä assari on sellainen, joka uskaltaa tässä tilaisuudessa sanoa, ettei ymmärrä jotakin. Tehtävä voi olla epäselvä. Tehtävä voi olla virheellinen. Luennoitsija unohtaa, että hänelle selvät asiat eivät välttämättä ole selviä opiskelijoille. Ja vaikka olisi kyse “vain” siitä, että assarille iskee äkillinen lukko eikä hän vain osaa niin sanottua helppoa perustehtävää, sekin on ihan okei. Sillä sama asia tulee vaivaamaan opiskelijoita saman viikon laskareissa.

Assarille on eduksi, jos on joutunut miettimään tehtävää monelta kantilta ja pureskelemaan sitä joka kulmasta, ennen kuin on saanut sen ratkaistua. Varsinkin isolla peruskurssilla pääsee todennäköisesti neuvomaan opiskelijoita joka kulmasta, ja lisäksi selittämään tehtävän niille, joille se on pallo. Muita assarille hyödyllisiä taitoja ovat se, että hoitaa minkä lupaa, kyky selittää mitä on tehnyt, ja kyky kysyä hyviä kysymyksiä. Jonkin verran sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta hyvä assari voi olla niin lupsakka kuin hiljaisempikin, kunhan läpänheitto tai jäyhyys ei tule opetuksen tielle.

Paras assari ei ole se, joka osaa eniten fysiikkaa, saati se, jolla on tenteistä parhaat arvosanat.

Tai voi toki olla, mutta muista syistä kuin siitä, että suoritusotteessa on enemmän vitosia kuin jollakulla toisella.

Parhaat assarit ovat niitä, jotka pystyvät aidosti toimimaan linkkinä opiskelijan ja ymmärryksen välillä. Tukemaan opiskelijaa, kun opiskelija ei ymmärrä. Hakemaan eri lähestymistapoja. Antamaan palautetta, omaa tai opiskelijoilta välitettyä, luennoitsijalle. Ja tietenkin pitää osata fysiikkaa, mutta assaria ei heitetä yksin suljetun oven taakse ja sanota, että ulos saa tulla, kun tehtävä on ratkennut. Assarin pitää pystyä miettimään tehtäviä yhdessä luennoitsijan ja kanssa-assarien seurassa, ja pystyä sen jälkeen auttamaan muita tämän tehtävän ongelmakohdissa.

Hae siis assariksi!