Johtuen siitä, että ehdimme käsitellä assarihakemuksia ajateltua vähän myöhemmin, pidensin assarihakua hieman. Tänään klo 21 mennessä ehtii vielä. Hakemuksia on nyt tullut 47, eli hakemuspulasta ei onneksi ole kysymys.
Author Archives: Inkeri Kontro
Assarihaku 2018
Yksi isoimpia kynnyksiä, joihin törmään kun yritän kannustaa opiskelijoita hakemaan assareiksi, on vastaus “En mä voi, kun mä en osaa mitään.” Haluaisin sanoa tästä ajatuksesta pari sanaa.
Sanotaan alkuun se ilmeinen: tietenkään assistentille ei ole eduksi, jos ei oikeasti osaa yhtään mitään. Tietenkään emme palkkaa assareita, jotka eivät ole esimerkiksi päässeet läpi siitä kurssista, jota hakevat assaroimaan. Tämä on ilmiselvää, eikä sitä ole tarpeen käsitellä sen enempää.
Ongelma on, että myös sellaiset potentiaaliset assarit, jotka ovat päässeet kursseista läpi kohtuullisilla arvosanoilla, kysyneet hyviä kysymyksiä ja osoittaneet ymmärrystä jatkokursseilla, ja vaikkapa selittäneet kaverilleen fysiikkaa nohevasti, eivät “voi” hakea kun eivät “osaa mitään”.
Harva meistä ymmärtää aivan kaiken kurssia käydessään. Tämä on ihan okei. Tämä on normaalia. Assarin tukena on luennoitsija ja varsinkin isoilla peruskursseilla myös lauma muita assareita.
Assarin tehtävänä on auttaa opiskelijoita, joten tietenkin hänen täytyy osata enemmän fysiikkaa kuin opiskelijan, tai ainakin oppia se opiskelijaa nopeammin. (Kaikki meistä unohtelevat asioita, oleellista on pystyä palauttamaan ne mieleen.) Tätä asiaa tuetaan sillä, että kursseilla on viikoittaiset assaripalaverit, joissa käydään läpi sitä, miksi tiettyjä asioita lasketaan kursseilla, mikä on tehtävän pointti, ja mikä tehtävissä on vaikeaa. Hyvä assari on sellainen, joka uskaltaa tässä tilaisuudessa sanoa, ettei ymmärrä jotakin. Tehtävä voi olla epäselvä. Tehtävä voi olla virheellinen. Luennoitsija unohtaa, että hänelle selvät asiat eivät välttämättä ole selviä opiskelijoille. Ja vaikka olisi kyse “vain” siitä, että assarille iskee äkillinen lukko eikä hän vain osaa niin sanottua helppoa perustehtävää, sekin on ihan okei. Sillä sama asia tulee vaivaamaan opiskelijoita saman viikon laskareissa.
Assarille on eduksi, jos on joutunut miettimään tehtävää monelta kantilta ja pureskelemaan sitä joka kulmasta, ennen kuin on saanut sen ratkaistua. Varsinkin isolla peruskurssilla pääsee todennäköisesti neuvomaan opiskelijoita joka kulmasta, ja lisäksi selittämään tehtävän niille, joille se on pallo. Muita assarille hyödyllisiä taitoja ovat se, että hoitaa minkä lupaa, kyky selittää mitä on tehnyt, ja kyky kysyä hyviä kysymyksiä. Jonkin verran sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta hyvä assari voi olla niin lupsakka kuin hiljaisempikin, kunhan läpänheitto tai jäyhyys ei tule opetuksen tielle.
Paras assari ei ole se, joka osaa eniten fysiikkaa, saati se, jolla on tenteistä parhaat arvosanat.
Tai voi toki olla, mutta muista syistä kuin siitä, että suoritusotteessa on enemmän vitosia kuin jollakulla toisella.
Parhaat assarit ovat niitä, jotka pystyvät aidosti toimimaan linkkinä opiskelijan ja ymmärryksen välillä. Tukemaan opiskelijaa, kun opiskelija ei ymmärrä. Hakemaan eri lähestymistapoja. Antamaan palautetta, omaa tai opiskelijoilta välitettyä, luennoitsijalle. Ja tietenkin pitää osata fysiikkaa, mutta assaria ei heitetä yksin suljetun oven taakse ja sanota, että ulos saa tulla, kun tehtävä on ratkennut. Assarin pitää pystyä miettimään tehtäviä yhdessä luennoitsijan ja kanssa-assarien seurassa, ja pystyä sen jälkeen auttamaan muita tämän tehtävän ongelmakohdissa.
Hae siis assariksi!
Miten digiloikka näkyi kursseilla?
Syksy on edennyt jo pitkälle, ja nyt on aika pysähtyä miettimään, miltä digiloikka on ensimmäisen jakson perusteella näyttänyt. Ensimmäisessä periodissa opetusta uudistettiin raskaalla kädellä kursseilla Matemaattiset apuneuvot I ja Vuorovaikutukset ja kappaleet, ja vähän kevyemmin Analyyttisessä mekaniikassa. Kahdessa ensimmäisessä vaihtui luennoitsijakin, mutta tässä puhun laskareista. Kaikilla yllämainituilla kursseilla käytettiin Moodlen laajennosta Stack, jossa opiskelija voi tehdä tehtäviä ja saada heti palautteen ratkaisuistaan.
Mapulla vanhat tutut Ex temporet vaihtuivat Stackiin palautettaviksi. Konsepti kuitenkin pysyi samana. Analyyttisella mekaniikalla Stackia käytettiin omaharjoitteluun (matemaattisten työkalujen harjoittelu) sekä tuntikokeisiin.
Luennoin itse, ensimmäistä kertaa, Vuorovaikutukset ja kappaleet. Alunperin siellä ei pitänyt digiloikkia, mutta kesäkuun loppupuolella iski inspiraatio ja vedin laskarijärjestelmän kokonaan uusiksi ottaen mallia tietyistä matematiikan laitoksen kursseista. Kurssille tuli siis palautteelliset laskarit (yhdestä tehtävästä viikossa sai palautteen ja sitä sai korjata) ja rinnalle tuli Stackissa toteutetut lämmittelytehtävät.
Kaikilla kursseilla on alkukangerteluja tehtävien asetusten kanssa. Kävi ilmi, että Moodlessa on varsin monta hanikkaa, joilla voi säädellä sitä, montako kertaa tehtävää saa yrittää, milloin saa nähdä, onko vastaus oikein, milloin saa nähdä mallivastauksen, ja minkälaista palautetta saa. Kyseisiä hanikoita ei saa silkalla intuitiolla oikein, joten ensimmäiset pari viikkoa meni opetellessa. VuKalla tuli vastaan myös ikäviä fysikaalisia reunaehtoja, joita ei ollut huomattu tehtäviä tehdessä: yhdestäkin alkuarvojen arpomisesta seurasi tilanteita, joissa jousen lähtöpituus oli -30 cm. (Oho.) Kaksi viikkoa selviteltiin myös sitä, miksi 1/(k/m)^(1/2) ei olekaan sama kuin (m/k)^(1/2). Lopulta ongelman syy selvisi: ei ollut tullut mieleen, että olisi erikseen pitänyt speksata, että massa ja jousivakio ovat reaalilukuja…
Joka tapauksessa konsepti oli selvästi toimiva, ja laskareita tehtiin todella paljon. Aktiivisuus oli paljon suurempaa kuin aiempina vuosina, ja toisaalta hyvä laskari on tehty laskari, joten selvästi alkukangerteluista huolimatta tehtävistä oli hyötyä. Ensi kerralle tehtäviä pitää vähän kehittää, mutta hyöty on ilmeinen. Tehtäväpankki kasvaa pikkuhiljaa, ja ensi vuonna on jo helpompaa.
Analyyttisellä mekaniikalla luennoitsija huomasi, että vapaaehtoisia Stackeja tehtiin todella paljon suhteessa siihen, paljonko ylimääräisiä tehtäviä yleensä lasketaan. (Ylimääräisiä harjoittelutehtäviä toivotaan usein omaharjoittelua varten, mutta käytännössä niitä lasketaan hyvin vähän.) Edelleen: hyvä laskari on laskettu laskari, ja Stack onnistui nyt motivoimaan opiskelijat laskemaan enemmän. Iso peukku.
Kaiken kaikkiaan Stackit osoittautuivat todella hyödyllisiksi (niin kuin oletimmekin) ja lastentaudeista huolimatta näyttivät auttavan oppimista. Sen takiahan tätä tehdään.
Iso kiitos kuuluu siis opiskelijoille, jotka väsymättä tekivät tehtäviä ja antoivat palautetta, sekä silloin kun meni putkeen että erityisesti silloin, kun oli korjattavaa.
Joulukuussa on tarkoitus järjestää seminaari kiinnostuneelle opetushenkilökunnalle. Siellä voidaan miettiä, onko muita kursseja, joilla Stackeista olisi hyötyä, ja millä resursseilla saadaan tehtävät tehtyä. Tehtäviä on sinänsä olemassa eri aihealueista, mutta muiden yliopistojen materiaalin läpikäyminen ja adaptoiminen on työlästä sekin. Joka tapauksessa Stackit vakuuttivat niin, että ne on nyt lennosta otettu käyttöön myös VuAille.
Opetuksen kehityksen kesä: assarit, digiloikka ja muu
Digiloikkaamista esteiden yli.
Digiloikan nykytila
Digiloikan kolme työntekijää aloittavat työnsä pian. Työnsarkaa riittää – ensin pitäisi mahtua sisään työhuoneeseen, ja sitten pitäisi saada aikaiseksi tehtävät neljälle kurssille.
Yliopiston digiloikka etenee kaikissa tiedekunnissa. Jos asia kiinnostaa laajemmin, aihetta voi seurata Digiloikkaprojektin omasta blogista. Seuraamme tarkkaan mitä muut tekevät ja jos ja kun heillä on meille sopivia ratkaisuja, ne tietenkin otetaan käyttöön.
Vaikka sanana digiloikka saa monien (myös allekirjoittaneen) ilmeen kiristymään, niin sen myötä tapahtuu hyviä asioita. Stack-alusta, joka tulee nyt Mapuille käyttöön, on aiemmin ollut matikan laitoksella monilla kursseilla – mutta eri Moodlessa, koska se ei ole kuulunut HY:n Moodle-versioon. Nyt se saadaan viralliseen Moodleen, mikä helpottaa kaikenlaista kurssibyrokratiaa sekä opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta. Yksittäiselle kurssille tai edes yksittäiselle laitokselle Moodlea ei räätälöidä, mutta kun tarpeeksi moni tarvitsee ominaisuuksia, niin asiat alkavat järjestyä. Meille on lupailtu, että Stack tulisi yliopiston Moodleen jo kesällä, jolloin Maput pyörisivät alusta asti uudenmuotoisina yhdellä alustalla. Toivottavasti aikataulu pitää.
Assarihakuun tuli 46 hakemusta, joka on samaa luokkaa kuin viime vuonna. Haastattelukutsut ovat lähteneet ja muillekin on ilmoitettu. Varsinaiset valinnat tehdään kuitenkin vasta reilusti kesäkuun puolella.
Nyt kesällä kehitys ei siis liikaa lomaile (tai Inkeri ainakaan). Kesälle ajoittuu vieläpä kaksi konferenssia, joissa olisi tarkoitus esitellä meidän tekemäämme tutkimusta ja oppia muilta.
Digiloikkaan 20 hakemusta
Digiloikkaprojektiin tuli määräaikaan mennessä 20 hakemusta. Päätämme pääsiäisen jälkeen, ketkä kutsutaan haastatteluun, ja haastattelut järjestetään tämän jälkeen mahdollisimman nopeasti.
Assarihaku
Fysiikan laitoksen assarihaku lukuvuodelle 2017-2018 on alkanut. Assariksi haetaan tuttuun tapaan täyttämällä lomake osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/79615/lomake.html. Hakuaikaa on 7.5. asti, tämän jälkeen lähtevät haastattelukutsut, ja haastattelut ovat toukokuun lopussa. Paikat selviävät kesällä, kun laitoksen henkilökunnan panokset kurssien assareina ovat selvinneet.
Muista liittää hakemukseesi opintosuoritusote! Jos haluat tehdä erinomaisen vaikutuksen, nimeät liitteen omalla sukunimelläsi, esim. kontro_opintosuoritusote.pdf.
Aiempina vuosina hakijoiden toiveet ja avoinna olevat paikat eivät ole täysin kohdanneet. Esimerkiksi Mapuille on ollut paljonkin halukkaita, kun taas termon kursseja on ollut vaikeampi täyttää. Karkeasti tämä tarkoittaa sitä, että vain Mapua assaroimaan halukkaat pääsevät hommiin paljon epätodennäköisemmin – kannattaakin siis hakea laajasti eri kursseille. Assariksi pääsemisen edellytys ei ole se, että on kaikista kursseista korkeimmat arvosanat, vaan se, että on riittävät tiedot ja sopii kurssille. Pyrimme parhaamme mukaan kokoamaan kursseille erilaisia assareita, niin että joukossa on (jos mahdollista) sekä samaa kurssia toista kertaa assaroivia että ensikertalaisia, sekä teoreetikkoja että höyryfyysikkoja jne.
Ensi vuonna tapahtuu mullistus, kun Havaintojen tilastollinen käsittely kasvaa kaikille pakolliseksi kurssiksi. Kurssi on aiemmin ollut pieni, ja nyt se kasvaa kerralla mahduttamaan kaikki fuksit, sivuaineopiskelijoita sekä toki myös niitä, jotka ovat jo laitoksen opiskelijoita ja siirtyvät suorittamaan uudenmuotoista kandia. Työvoimaa siis tarvitaan, mutta harva on käynyt kurssin. Haluaisinkin erityisesti korostaa, että kurssia voi hakea assaroimaan vaikka ei olisi suorittanut juuri sen nimistä kurssia.
Digiloikka
Kuten varmasti kaikki olemme kuulleet, meidän (yliopiston, Suomen ja maailman) on tarkoitus digiloikata. Digiloikalla tarkoitetaan kaikenlaisen – yliopiston kontekstissa erityisesti opetuksen – digitalisoimista.
Fysiikan laitoksen henkilökunnalla – ainakin niillä, joiden kanssa olen puhunut – on varsin yhtenäinen näkemys siitä, että loikkiminen loikkimisen ilosta on syytä jättää sammakoille. Digitaaliset välineet ovat vain välineitä – ne eivät muuta oppimista sinänsä, vaan opiskelijan oman työn on edelleen oltava keskiössä. Tuijottamalla pelkästään digitaalisuutta mennään metsään.
Näin käytännön tasolla digitaalisuudessa on hyviä ja huonoja puolia, ja digitaalisuutta on monen tasoista. Osa opiskelijoista voi hyötyä siitä, että laskarin saa palauttaa Moodleen. Toisaalta assarille usein fyysisen paperin ja punakynän käyttöliittymä on Moodlea kätevämpi. Joka tapauksessa tässä tapauksessa on digitalisoitu vain lopputulos, lasku lasketaan edelleen käsin, ja sen tarkistaa ihminen.
Opetusta digitalisoidessa pitää aina miettiä, mitä lisäarvoa digitaalisesta ratkaisusta tulee. Sille on syynsä, että koodauksen opetusta on menestyksekkäästi digitalisoitu – työ tehdään joka tapauksessa tietokoneella, ja tietokone on mahdollista opettaa tarkistamaan koodia ihmistä paremmin ja erityisesti nopeammin. Saadaan siis aikaiseksi hyödyllinen muutos: ihminen voi opettaa ja kone voi tarkistaa. Kun puhutaan digitalisaatiosta, pitäisikin puhua ihmisen ja koneen työnjaosta, eikä yleisesti videoista, MOOCeista, verkkokursseista tai diginatiiveista.
Fysiikan opinnoissa digitaalisia sisältöjä on ollut vaihtelevasti, ja kokemuksia on laidasta laitaan. Joillain yksittäisillä kursseilla on videoitu luentoja, joillain on ollut esitehtäviä (esim. monivalintatehtäviä) luennoille. Yksittäisiä kursseja, esim. kevään Vuorovaikutukset ja kappaleet ja Vuorovaikutukset ja aine, on “flipattu” (flipped classroom) videoiden ja esitehtävien avulla, ja se on toiminut hyvin. Muutama vuosi sitten Termofysiikassa kokeiltiin valmiita digitaalisia aineistoja, mutta ne eivät soveltuneet käytettäviksi.
Laitoksen kurssipalautteissa on usein toivottu kursseille helppoja perustehtäviä. On täysin totta, että laskurutiinia tarvittaisiin lisää. Toisaalta assarit eivät ehdi korjata suurempaa määrää tehtäviä. Toki voidaan aina miettiä, tarvitsisiko lisätehtäviä palauttaa tai tarvitseeko niitä korjata. Toisaalta, jos on tarpeeksi hyvä digitaalinen väline – sellainen, joka ymmärtää että sin(theta)/cos(theta) ja tan(theta), tai edes 2+x ja x+2, ovat sama asia – helpompia tehtäviä voi laittaa sen korjattavaksi. Tällöin säästyy assareiden työtä johonkin hyödyllisempään.
Siitä huolimatta, että “digiloikkaus” sanana aiheuttaa kylmiä väristyksiä, aiomme nyt kuitenkin digiloikata hallitusti. Ensi syksynä Mapuilla pilotoidaan Stack-tehtäviä ja myös jonkin verran opetusvideoita. Stack-tehtävät ovat verkossa tarkistuvia tehtäväsettejä, joita on käytössä esim. osalla Matematiikan laitoksen kursseista. Tämän lisäksi kurssille Tieteellinen laskenta I tehdään uudet tehtävät, jotta koodausrutiinia saadaan lisää. Tässä käytetään TKTL:n TestMyCodea (TMC).
Uusien tehtävien tekeminen on työlästä ja aikaavievää. Siihen tarvittaisiin työvoimaa. Palkkaamme Mapun Stack-tehtäviä ja TiLan TMC-tehtäviä tekemään 2-3 opiskelijaa, jotka tekevät kesällä n. 3 kk täyspäiväisesti kurssien tehtäviä. Toivomme hakijoilta kurssien asiasisältöjä vastaavia taitoja, eli Mapujen ja/tai TiLan asian olisi syytä olla erinomaisesti hallussa. TiLan tehtävät tehdään python-kielellä. On eduksi, jos Stack ja/tai TMC on tuttu ja jos sinulla on näkemystä siitä, kuinka matemaattisia taitoja ja ohjelmoinnin perusteita opetetaan hyvin. Järjestelmien käyttöön toki koulutetaan, ja työ tehdään yhteistyössä kyseisten kurssien vastuuopettajien kanssa.
Kesätyön lisäksi toivomme valittujen henkilöiden olevan käytettävissä kurssien aikana (Mapu I-III periodissa I-III ja Tila I periodissa II), jolloin tarvitaan käytännön tukea harjoitusten pyörittämiseen. Lukukauden aikana työ on osa-aikaista (n. 30%).
Lisätietoja voi kysyä digin vastuuhenkilö Kimmolta (kimmo.i.tuominen at helsinki.fi) ja Inkeriltä (inkeri.kontro at helsinki.fi). Hae 12.4. mennessä osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/79202/lomake.html
Opetuksen kehityksen syksy
Blogin kesätauko jäi tarkoitettua pidemmäksi, vaikka kesä kuluikin pitkälti työn merkeissä. Nyt kun sellaiset pikkujutut kuin väitös on hoideltu alta pois, löytyy ehkä enemmän aikaa blogatakin.
Kurssipalautteiden suhteen ollaan edelleen hyvällä mallilla. Melkein kaikki perus- ja pakolliset aineopintojen kurssit on saatu tämän keskitetyn palautteen piiriin. Pienemmät kurssit hoitavat jatkossakin itsensä WebOodin kautta siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki kurssipalautteet kasautuvat samalle viikolle ja yhden ihmisen aika loppuu kesken. Positiivinen ongelma on, että parille kurssille on myyty ei-oota (tai katotaan-jos-on-aikaa-ta) koska valinnaisille kursseille ei voi uhrata yhtä paljon aikaa. Talossa on siis aika paljon kiinnostusta saada palautetta (ja saada se valmiina, jonkun toisen käsittelemänä ja tulkitsemana). Tämä on ehdottomasti hyvä juttu ja kertoo siitä, että luennoitsijoita kiinnostaa kehittää omaa työtään.
Tällä hetkellä aika paljon aikaa kuluu kaikenlaiseen Isoon pyörään liittyvään byrokratiaan. Jonkinlaisia kokouksia on useita kertoja kuussa, ja minä sentään olen mukana vain yhdessä työryhmässä… Fysiikan laitoksella hommat ovat Ison pyörän suhteen aika hyvin, joskin joitain asioita on yhä auki. Esimerkiksi työelämäopintoja pohditaan yhä – osa palikoista on paikallaan, mutta kaikki eivät vielä. Joka tapauksessa kandiohjelman (jossa itse vaikutan) osalta näyttää siltä, että kaikki on hyvällä mallilla, moduulit on paketoitu, ja auki on lähinnä sellaisia asioita kuin mihin kurssiin pakollinen essee kytkeytyy. Onpahan keskusteltu siitäkin, onko essee oma opintotapahtumansa vai onko se kurssin osa, ja miten näitä kirjataan järjestelmiin. Aika detaljitason jutuissa siis mennään.
Myös ruohonjuuritason kehittämistä tapahtuu. Tänä vuonna osa perusopintojen labroista uudistuu. Lisäksi peruslabraan otettiin käyttöön arviointimatriisit. Ne auttavat opiskelijoita ymmärtämään, mitä työssä pitää oppia – ei vain muovailuvahan massaa, vaan graafista esittämistä, tarkkuusarviota tai muuta vastaavaa. Eri osa-alueisiin voi perehtyä rauhassa kun vaatimukset eivät ole mikään musta laatikko, josta tulee ulos satunnaisia numeroita. Vaatimuksia voidaan sitten kiristää pikku hiljaa, kun perusasiat ovat kunnossa. Sen lisäksi assareiden työ selkeytyy.
Kulunut vuosi
Blogi on ollut hiljaiselolla, vaikka töitä on tehty. Tai ehkä juuri siksi.
Viime lukuvuotena laitoksella on tapahtunut opetuksen kehityksen suhteen aika lailla asioita. Näkyvin on tietenkin ainelabrauudistus, jota onkin perusteellisesti tässä blogissa käsitelty. Jos väsyttää lukea siitä, niin ei se mitään, mekin aletaan tarvita siitä taukoa.
Kuitenkin myös monenlaista muuta on tapahtunut:
Kurssipalautetta on saatu, luettu ja sen pohjalta mietitty, mitä seuraavan kerran pitäisi tehdä toisin. Jonkin verran on parannettavaa pöydän tällä puolella, sitä vastapalautteita on myöhästynyt tai jäänyt pitämättä. Kaikki palaute on kuitenkin luettu ja viety tiedoksi opettajille. Useassa tapauksessa asioita on pystytty korjaamaan kesken kurssin tai kurssiparin välissä. Ihmeellisyyksiin viikon lähiopetustauolla ei pystyty, mutta pieniä korjauksia voidaan tehdä. Kurssipalautesysteemi on laajentunut useille kursseille, jossa sitä ei vielä viime vuonna ollut, esimerkiksi Fymm II ja ainelabrat.
Isoa pyörää on pähkitty isolla joukolla. Suurin osa siihen liittyvistä uudistuksista ei ole meidän toimistomme hommia, mutta esimerkiksi opintojen ajoitusmalleja on väännetty.
Kaiken kaikkiaan moni asia on mennyt eteenpäin. Opetuksen kehittäminen on kuitenkin sellaista hommaa, jossa välillä lipsutaan hyvistä käytännöistä. Vaikka paljon hyvää on saatu aikaiseksi kurssisisältöjä tarkastelemalla ja kursseja yhdistelemällä, jotkut asiat kaipaavat lisää huomiota. Yksi näistä on kurssitrio Kvanttifysiikan perusteet -> Atomit ja molekyylit -> Aineen rakenne. Aiemmin yksinkertaisesti Aineen rakenne I-II:na tunnettu jatkumo ei enää ole, noh, jatkumo, sillä Kvanttifysiikkaan päädytään usein jo ensimmäisenä opiskeluvuotena ja sen luontainen jatko on Suhteellisuusteorian perusteet. Varsinkaan ensimmäisen vuoden opiskelijoille Kvanttifysiikan perusteet ei ole turhan helppo, ja lisäksi siirtymät tökkivät. Erityisesti Atomit ja molekyylit on jäänyt jalkoihin, ja se on asia, joka täytyy korjata. Kvanttifysiikan perusteissa oli tänä vuonna yli seitsemänkymmentä opiskelijaa, Atomeissa ja molekyyleissä alle kaksikymmentä, ja Aineen rakenteessa taas kolmisenkymmentä. Joukkojen kuuluukin olla erisuuruiset Kvanttifysiikan osalta, mutta koska kaikkien Airaan päätyvien pitäisi kulkea Atomien ja molekyylien kautta, tähän täytyy nyt kiinnittää erityistä huomiota.
Toinen kehityskohde on Tieteellinen laskenta I, joka tänä vuonna luennoitiin toista kertaa nykymuodossaan. Kurssi näyttää nyt asettuneen uomiinsa ja lastentaudeista on päästy. Ison pyörän myötä kuitenkin pieniä osia kurssista saattaa siirtyä TVT-ajokortin osaksi, ja toisaalta unelma olisi vapauttaa assariresursseja koodin pisteyttämisestä varsinaiseen opettamiseen. Yksi vaihtoehto tähän olisi siirtää tehtäviä osin tai kokonaan Test My Code -ympäristöön, jonka periaate on monille TKTL:n kurssien perusteella tuttu. Tätä ruvetaan tutkiskelemaan kaikessa rauhassa, sillä ympäristöön sopivien tehtävien kehittäminen ei ole pikkujuttu. Voi olla, että ensi vuodelle ei vielä tällaisia muutoksia tule, mutta asia on hautumassa.
Ensi vuosi on joka tapauksessa hyvä hetki kehittää sellaisia asioita, joita Iso pyörä ei muuta, koska kaikki on jäädytetty sitä odottamaan. Tarkoitus on jatkaa kurssien seuraamista, antaa erityisesti apua luennoitsijoille, jotka luennoivat ensi kertaa meidän alkupään kursseja, ja edelleen tukea ja kouluttaa assareita.
Asia, joka kurssipalautteesta selvästi näkyy, on että laskuharjoitusten pajamaisuuteen on totuttu, ja muunlaiset laskuharjoitukset tuntuvat opiskelijoista oudoilta. Kaikille sopivaa ratkaisua ei tietenkään ole ja jotkut pitävät vähemmän keskustelevista laskareista, mutta useimmat selvästi tykkäävät nimenomaan pajamaisista laskareista. Saas nähdä, mitä seuraa, kun pari-kolme vuotta pajalaskareissa viihtyneet pääsevät syventäviin opintoihin… (Disclaimerina sanottakoon, että missään ei ole osoitettu, että tehokkaaseen oppimiseen johtavat käytännöt olisivat samanlaisia kaikenlaisilla ja kaikentasoisissa kursseilla. Se on varmaa, että oppiminen on tehokasta kun opiskelija tekee itse töitä, mutta varmasti eri tavalla valikoitunut joukko voi hyötyä erilaisista menetelmistä.) Kulttuuri on tässä laitoksessa muuttumassa.
Lopuksi ilmoitusasioita: Resonanssi valitsi vuoden opettajaksi Kimmo Tuomisen, joka pisti Analyyttisen mekaniikan ruotuun. (Siinäkin kurssi, jonka historian ensimmäinen opetuksen kehityksen hoitama palaute oli viime vuodelta.) Vuoden assariksi valittiin Miika Haataja, joka ansiokkaasti assaroi perusopinnot läpi. Opetuksen kehitys onnittelee lämpimästi!
Kesällä ei opetuksessa tapahdu sen enempää, se on varattu tutkimukselle. Toinen ilmoitusasia on, että Ilkka jää vanhempainvapaalle. Jatkossa pyöritään siis Inkerin voimin.
Suomalaisia fysiikan opetusvideoita netissä
Fysiikan opetus oli esillä myös tällä viikolla pidetyillä Fysiikan päivillä Oulussa. Allekirjoittanut puhui aineopintojen laboratoriotöistä, Oulussa oli kehitetty verkkokurssipilotti sivuaineopiskelijoille ja Jyväskylästä tultiin kertomaan opetusvideoista.
Ainelabroista on tässä blogissa puhuttu tarpeeksi ja Oulun pilotti oli pieni eikä vielä yleistettävissä, mutta Jyväskylän videomallista voisi sanoa sanasen. Jyväskylässä on kuljettu jossain määrin eri suuntaan kuin Helsingin yliopiston fysiikan massakursseilla: luentoja on korvattu lyhyillä nettipätkillä ja lähiopetus on pienryhmäopetusta. Yleisesti tällaista kutsutaan flipped classroomiksi: luennot ja muu passiivinen toiminta hoidetaan kotona, kun taas aivonystyröitä eniten hierova toiminta eli laskeminen tehdään luokkahuoneessa. (Vastaavaa on sivumennen sanoen kokeiltu meillä yhdellä sivuainekurssilla, josta toivottavasti tulee blogiin myöhemmin kirjoitus.)
Jyväskylässä itseopiskelua tukemaan on tehty iso kasa lyhyitä, suomenkielisiä videoita, joissa on selitetty perusasioita. Aihealueet on tällä hetkellä jaoteltu seuraavasti: mekaniikka, sähköoppi, sähkömagnetismi, optiikka, termodynamiikka. Jaottelu ei ole sidoksissa mihinkään kirjaan. Videoissa on pyritty pitämään matematiikka yksinkertaisena ja keskittymään käsitteisiin ja ilmiöihin, ja tarkoitus on katsoa ensin video ja ruveta sen jälkeen vähän valaistuneemmin mielin opiskelemaan asiaa vaikkapa kirjasta. Näin kirjasta tai muusta syvällisemmästä esityksestä saa enemmän irti, kun perusasiat ovat tuoreena mielessä.
Nopeasti vilkaisten tällä hetkellä netissä oleva materiaali kattaa suurimman osan meidän peruskurssejamme ja vähän aineopintojen kurssien asiaa. Jos siis tuntuu, että osa perusasioista on hukassa tai et ole niistä koskaan kuullutkaan, tässä on näppärä mahdollisuus perehtyä asiaan uuden kerran. Kannattaa tosiaan muistaa, että näitä videoita ei ole tarkoitettu kirjan lukemisen korvikkeeksi, vaan kyseessä on resurssi, joka on tarkoitettu alustamaan opittavaa asiaa ja auttamaan materiaalin ymmärtämisessä. Flipped classroom -kurssilla videot siis katsotaan ennen “luentoa”, jotta luennolla voidaan tehdä muuta, ja usein videoihin liittyy monivalintakysymyksiä, joilla opiskelija itse voi testata, menikö asia perille. Samalla toki opettaja näkee, jos joku kysymys on erityisen huonosti osattu, ja tietää kerrata asian lähiopetuksessa.
Kannattaa perehtyä videoihin Youtubessa. Mekin teemme niin.