Kuten tuli dokumentoitua, aineopintojen laboratoriotöissä on valtaisa määrä ongelmia. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Kysymys kuuluu, miten ne ratkaistaan.
Olemme päätyneet siihen, että kaikki laitetaan uusiksi. Tähän on nyt raivattu aikaa ja resursseja muun muassa perumalla ensi vuoden Arkipäivän fysiikkaa. (Tiedetään, tämä on varmasti suosittu päätös: vähemmän demoja ja enemmän ainelabraa! Jiihaa!)
Aineopintojen laboratoriotöiden uudistusta on pyöritelty pitkään, ja ratkaisuehdotuksia on saatu sekä opiskelijoilta, että henkilökunnalta. Suurin osa ratkaisuehdoksista on kuitenkin liittynyt siihen, miten nykymuotoisia labroja voisi parantaa. Tämä on helpolta näyttävä, ilmeinen ratkaisu: tehdään samaa kuin ennen, mutta paremmin. Toisaalta, jos halutaan tehdä mahdollisimman hyvä kurssi, miksi ottaa vanha pohjaksi? Laastaria ja kyynärsauvaa on jo kokeiltu. Been there, done that, have the half-finished selkkarit.
Vaihtoehto: Muu, mikä?
Jos nyt jätetään tarkastelusta ne “pikkuseikat”, että ainelabrat eivät toimi kurssina henkilökunnan ja opiskelijoiden näkökulmasta, niin on vielä yksi ongelma. Miten labrat tukevat fysiikan oppimista ja fyysikoksi kouluttautumista? Ainelabran oppimistavoitteet oli ehkä joskus määritelty, mutta historia on kätkenyt tämän tiedon visusti. Vaikka asia olisi joskus 70-luvulla ollut relevanttia tutkimus- tai työelämätaidoille, kokeellinen työskentely on ehtinyt hieman muuttua, kuten myös opiskelu.
Aineopintojen laboratoriotöistä tehdään täysin uusi kurssi, jonka suunnittelu lähtee siitä, että ensin mietitään, millaisia käytännön taitoja 2020-luvun fyysikon kandidaatintutkintoon pitää sisältyä. Tämä on tietenkin hieman vaikeaa, sillä tulevaisuuteen on vaikea nähdä, ja kurssin pitäisi palvella kaikkien kokeelliseen fysiikkaan ja opettajaksi suuntautuneiden, sekä kaikkien fysiikan pitkän sivuaineen lukevien opintoja. Esimerkiksi elektroonikon ja atmosfäärikön vaatimukset kokeellisille taidoille ovat toki varsin erilaisia, puhumattakaan fysiikan opettajasta. Eri alan fyysikot käyttävät eri ohjelmistoja, tekevät virheanalyysit eri tavalla, tarvitsevat tai ovat tarvitsematta tilastollisia menetelmiä ja varsinainen kokeellinen työ voi olla mitä tahansa märkälabran ja tietokonesimulaatioiden väliltä.
Saattaa hyvinkin olla, että uusissa töissä korostuu tutkittava ongelma eikä resepti, jolla saadaan pyydetyt mittaukset tehtyä. Tämä tarkoittaisi töiden viemistä siihen suuntaan, jollaisiksi perusopintojen labrat tehtiin: tässä on ilmiö, tutki sitä – tyyli vapaa mutta pakollinen.
Puhtaalta pöydältä aloittaminen tarkoittaa, että kaikkien töiden ei tarvitse olla suoritustavaltaan samanlaisia, vaan pyritään tekemään johdonmukaisesti etenevä polku, jossa taitoja karttuu ja vaatimukset kasvavat. Yritetään auttaa pientä fyysikkoa kasvamaan vähän isommaksi fyysikoksi, jolle voi antaa ongelman ratkaistavaksi ja saada vastaukseksi “en tiedä, mutta näin lähtisin liikkeelle selvittääkseni asian”. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että ongelmien on oltava yksinkertaisempia – kandivaiheen opiskelija ei varmasti pysty yksin tai edes kaverin kanssa päättelyllä selvittämään, millä tavalla kannattaa mitata ilmiöitä, joista sedät pokkasivat Nobelit kotiin. (Jos juuri sinä pystyt, sekin on ihan OK. Emme ole lainkaan huolissamme sinusta.)
Joka tapauksessa on selvää, että tehdään kurssi, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Se suoritetaan alusta loppuun, eikä sitä jätetä vuosiksi hautumaan. Todennäköisesti kurssi tulee sisältämään ainakin jonkin verran ryhmätyötä, sillä harva kokeellista fysiikkaa työkseen tekevä tekee sitä yksin.
Tämän vaihtoehdon huonot puolet ovat seuraavat: emme voi kertoa nyt, millainen kurssi tulee olemaan. Se tiedetään syksyllä, ja uusi systeemi pyörähtää käyntiin näillä näkymin keväällä 2016. Vanha pidetään käynnissä siihen asti (ja ehkä vähän yli) ja siirtymä pidetään mahdollisimman lyhyenä.
Mitä opiskelijan tulee tehdä?
Jos ainelabrat ovat kesken, ne kannattaa suorittaa loppuun pika-pikaa. Tämähän nyt olisi joka tapauksessa tilanne: jos kandiksi tai maisteriksi valmistuminen on aineopintojen labroista kiinni, labrat kannattaisi suorittaa mahdollisimman rivakassa tahdissa vaikka uudistusta ei olisi näköpiirissä.
Jos labrojen aloittaminen on aikataulussa ensi lukuvuonna, nyt kannattaa nauttia luentokursseista ja kesälomasta ja palata kuulolle syksyllä. Tavoitehan on, että ainelabroista tehdään parempi kurssi kuin mitä se oli (ja oikeastaan rima on paljon tätä korkeammalla), joten nyt ei kannata tähdätä siihen, että saa kurssin aloitettua ennen kuin uuden kurssin muoto tiedetään, ellei aio myös saada kurssia loppuun. Siirtymävaihe tulee väistämättä ja korvaavuuksia mietitään koko prosessin ajan, mutta ehdoin tahdoin siihen väliin ei kannata änkeä.
Tiiviskursseille on valtavasti tunkua, ja kursseille pääsevät valitaan mahdollisimman pian. Tässä vaiheessa on selvää, että kursseille eivät pääse opiskelijat, joiden valmistuminen ei ole akuutisti siitä kiinni. Tämä on kurjaa, mutta kun tilaa on parillekymmenelle ja hakijoita tuplaten, näillä mennään.