Laskupajaprojekti ja pajaohjaaminen

Laskupaja edistyy. Vapaaehtoisvoimin pyörivä Laskupajaprojekti järjestää kokeiluluontoisen päivystyksen isoon laskariluokkaan (D208) huhtikuun ajaksi. Tarkemmat päivystysajat näkyvät kalenterista.

Ensi vuodelle järjestetään myös kurssi Pienryhmäohjaus fysiikassa (1 op), joka on tarkoitettu paitsi kurssiassistenteille, myös alkupään opiskelijoille, jotka ehkä eivät vielä ole valikoituneet kurssiassistenteiksi. Kurssiin sisältyy koulutusta ja pajaohjauksen harjoittelua. Ajatuksena on, että pajatoiminnasta ja assaroinnista kiinnostuneet saavat pehmeän laskun opettamiseen (ja opintopisteen), ja nämä näytöt toisaalta auttavat palkallisen assaripestin saamisessa tulevaisuudessa.

Työn teettäminen pelkkiä opintopisteitä vastaan ei tietenkään ole ongelmaton ratkaisu, ja siksi kurssi pidetään lyhyenä ja siihen sisältyy opiskelua. Kurssilta palkkatyöhön pääsy ei tietenkään voi olla automaatio, mutta toisaalta yhtä lailla itsestäänselvää on, että assariksi on helpompi palkata ihminen joka tunnetaan ja josta tiedetään, että hän pärjää.

Fakta on, että nykyinen assarijärjestelmä maksaa suunnilleen saman verran kuin pelkkä paja palkka-assareilla. Paja-assarien palkkaaminen on siis myös rahakysymys. Kursseilta ei varmastikaan pääsääntöisesti tulla irrottamaan assariresursseja, koska tietyt asiat kursseillamme toimivat hyvin. Pajamuotoinen ohjaaminen toimii todistetusti ainakin alkupään kursseilla, mutta nimenomaan näillä kursseilla laboratoriotyöt on integroitu kursseihin tiiviisti ja ne toimivat erinomaisesti. Näiden kurssien laskuharjoitukset voidaan muuttaa “kurssin sisäiseksi pajaksi” mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että assistentit ovat sitoutuneet sekä laskarien että laboratoriotöiden ymmärtämiseen. Toisaalta korkeamman (esim. maisteri-) tason kurssien opettamisesta pajamuotoisesti on rajallisesti kokemuksia ainakin fysiikassa. Kommentteihin saa linkata vastaantulevia tutkimuksia aiheesta.

Opiskelijat kokevat pajaohjauksen hyödylliseksi myös silloin, kun pajaohjaajalla ei ole ollut vastauksia. Yhdessä tekeminen on opettavaista joka tapauksessa. On kuitenkin varmasti myös raja, jonka jälkeen pajaohjaajasta ei hirveästi ole hyötyä – toisen vuoden teoreetikon apu elektroniikan syventäviin kursseihin tai päinvastoin ei todennäköisesti enää mene edes vertaistuen piiriin, joten ennen kuin syventäviltä kursseilta irrotetaan resursseja pajaohjaukseen, pitää katsoa, kannattaako se kokonaisuuden kannalta.

D208:ssa on joka tapauksessa ensi maanantaista lähtien päivystys, joka kattaa melkein kaikki tunnit, kun ohjattua opetusta ei ole. Menkää ja opiskelkaa!

Ilkka, Inkeri ja fysiikan oppiainevastaava Hanna Vehkamäki ovat myös tavattavissa opetuksen kehittämisen proffakahveilla perjantaina 27.3. opiskelijahuoneella.

Aineopintojen laboratoriotyöt: tiiviskurssit

Tämä ei ole luvattu merkintä Aineopintojen laboratoriotöihin liittyvien ongelmien pitkän tähtäimen ratkaisuista. Pikemminkin nämä kesän tiiviskurssit ovat laastari ja kyynärsauva. Joskus niitäkin tarvitaan.

Fysiikan aineopintojen laboratoriotyöt I-II -kursseja voi suorittaa kesällä 2015 tiiviskursseilla. Tiiviskurssit ovat tarkoitetut erityisesti opiskelijoille, joiden valmistuminen on viivästynyt tai uhkaa viivästyä laboratoriotöiden puuttumisen vuoksi. Jos tilaa on, kursseille voidaan ottaa myös muita kiinnostuneita, erityisesti jos heillä on painavat syyt kurssin suorittamiseen kesällä.

Ensimmäinen tiiviskurssi järjestetään 18.-29.5. ja toinen 1.-12.6. Molemmat kurssit kestävät kaksi viikkoa, ja niihin kuuluu laboratoriotöiden suoritus sekä ohjausta tulosten käsittelyyn ja raporttien/selostusten kirjoittamiseen. Kahden viikon puitteissa siis myös palautetaan selostukset kaikista töistä. Jos laboratoriotöistä on aiempia suorituksia, niitä ei tarvitse tehdä uudestaan. Valmistautumalla huolellisesti ja tekemällä pitkää päivää voi kuitenkin jopa kaikki 14 työtä suorittaa kurssin puitteissa.

Tiiviskurssi on erinomainen tapa saada roikkuvat opinnot pakettiin.

Kurssille ilmoittaudutaan osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/59334/lomake.html (Päivitys 15.4.2015: Tiiviskursseille päässeet on valittu ja kaikille hakeneille ilmoitettu päätöksistä.)

Kursseille hyväksytyille ilmoitetaan viimeistään huhtikuun lopussa.

Aineopintojen labrat: ongelmat

Yksi kandidaatintutkinnon murheenkryyneistä on kurssipari nimeltä Aineopintojen laboratoriotyöt I-II. Nämä ovat kurssit, joihin todellakin kiteytyy lausahdus “kaikki kurssit ehtii suorittaa ennen kuin valmistuu”.

Aineopintojen laboratoriotyöt pitäisi suorittaa kolmantena opiskeluvuotena. Kun tarkastellaan 2008-2011 aloittaneita fysiikan pääaineopiskelijoita, mediaaniaika kurssin AOL I suorittamiseen oli lähes neljä vuotta (47 kuukautta) opintojen aloittamisen jälkeen, ja AOL II valmistui vastaavasti hieman yli neljän vuoden päästä (49 kuukautta). Luvut ovat suuntaa-antavia ja poissaolovuosia sen paremmin armeijan kuin muiden syiden takia ei ole huomioitu. Hälyttävää on kuitenkin se, että kaikista näinä vuosina aloittaneista opiskelijoista vain 35 on läpäissyt AOL I:n ja 25 AOL II:n.

Kun tarkastellaan edellisen neljän vuoden (2004-2007) aikana aloittaneita, AOL I suoritettiin keskimäärin 52 kuukauden ja AOL II keskimäärin 58 kuukauden jälkeen, suorittaneita oli yhteensä 65 ja 63. Käytännössä siis puolet ainelabran suorittaneista on suorittänut sen viidennen opintovuoden loppupuolella tai sen jälkeen.

Ainelabrat ovat siis vaikeuksissa. Mistä tämä johtuu?

Työtavoista

Mitenköhän kultaisella 90-luvulla valmistuttiin, kun labroja piti suorittaa enemmän ja jokaisesta piti kirjoittaa selostus? Ainakin jotkut vanhemmat tutkijat valittelevat nykyisestä pullamössösukupolvesta.

Totuus kuitenkin on, että ainelabrojen suoritustapa on kehno. Varaa itse, yksin, itsellesi laboratoriovuoro, valmistaudu siihen itse, suorita työ itsenäisesti, kirjoita itse selostuksesi ja tee siihen tarvittavat muokkaukset, pidä itse huolta siitä, että suoritat kaikki työt, ja kun kurssi on suoritettu, jalkaudu vastuuopettajan luo pyytämään arvosanaa. Jos tarvitset vertaistukea, etsi sitä itse. (Facebookissa on muuten ryhmä, joka auttaa.)

Aikatauluttomat kurssit jäävät helposti venymään ja vanumaan. Tyypillisesti näin ajatellaan käyvän graduille. Jos gradua ei tee tutkimusryhmään, ja jos sen tekemisen aikana erehtyy töihin joista maksetaan, gradu jää tekemättä. Meillä on kuitenkin myös opiskelijoita, joilla on gradu tehtynä mutta aineopintojen laboratoriotyöt puuttuvat.

Kurssien työt vanhentuneita sisällön ja laitteistojen puolesta

Osa töistä on selvästikin vanhentuneita. Elektroniikalla on suhteettoman iso painoarvo. Tiettyjä asioita, kuten komponenttien juottamisen opettelu, on karsittu, mutta edelleen kaksi kahdeksasta pakollisesta työstä käsittelee elektroniikkaa, vaikka elektroniikan kurssi ei ole pakollinen. (Mittausmenetelmät on, joten operaatiovahvistin-työn voidaan argumentoida liittyvän siihen. Etäisesti.) Valinnaisia elektroniikan töitä on lisäksi pari (Loogiset peruselementit ja Transistorivahvistin).

Useat säteilytöissä aiemmin käytetyt standardilähteet ovat ajan saatossa puoliintuneet pois (tarkoitan sinua, natrium-22!) Kalibrointi onnistuu toki edelleen, mutta eihän tämä hirveän ajanmukaista kuvaa anna. Ylipäätään monet työt eivät varsinaisesti opeta fysiikkaa – laitteiston kanssa tappeleminen on toki olennainen osa soveltavaa fysiikkaa, mutta ei pääasia.

Ainelabrat pitäisi uudistaa, ja laboratorion esimieskin on tästä tietoinen. Jostain syystä kurssiuudistus valuu kuitenkin aina to do -listan häntäpäähän. Ja kuten kaikki tiedämme, kyllähän to do -listalla mittaa on, sen tyhjenemistä ei kannata odottaa henkeään pidättäen.

Assistenttihajontaa (tai -hajoilua)

Osa assistenteista on selvästi suositumpia kuin toiset. Tähän vaikuttaa varmasti assistenttien puhuma kieli – osa opiskelijoista vierastaa selkkarien kirjoittamista englanniksi – ja ehkä myös assistenttien ohjaustyyli ja assistenttien antamat arvosanat. Viimeisimpää on pyritty yhtenäistämään yhteisellä arvostelumatriisilla, joka speksaa kuhunkin arvosanaan tarvittavat suoritukset niin labratyöskentelyn, tulosten ja tulostenkäsittelyn, kuin selostuksen muodonkin suhteen.

Kaikki ainelabran assistentit ovat opetusvelvollisia. Opetusvelvollisuus on täyspäiväiselle työntekijälle 5% työajasta eli 80 h. Lukuvuodelle 2014-2015 päätettiin, että opetusvelvollisuus on pääsääntöisesti 28 tuntia lähiopetusta. Loppu on tarkoitus käyttää valmisteluun ja palavereihin. Ainelabrassa opetusvelvollisuus on n. 10 työvuoroa eli 40 h. Tämä on kompromissi, ja se on kaikille huono. Assistentin on vaikea oppia kaikkia ~20 työtä, kun hän ohjaa vain kymmenen vuoroa vuodessa, ja assistentteja tarvitaan aika liuta. Tämä osaltaan vaikeuttaa tiedonkulkua ja johtaa siihen, että välillä labravuoroja on niukalti tarjolla – ja välillä vuoroille tulee vain 1-2 opiskelijaa, mikä taas laitoksen ja assistentin näkökulmasta on tyhjäkäyntiä.

Assistentti ei tutustu opiskelijoihin, koska naamat vaihtuvat työvuorolta toiselle.

Opiskelijat

Kun syyttävä sormi on kohdistettu puitteisiin ja opettajiin, lienee reilua puhua myös opiskelijoiden osuudesta.

On vaikea ohjata opiskelijaa, joka ei erota elektroniikan komponentteja toisistaan, jolla on työohje hukassa, ja joka on buukannut työvuoron alkamaan niin, että laboratoriotyö pitäisi saada menemään kahdessa tunnissa neljän sijaan. Assistenttia turhauttaa myös ohjata ihminen läpi vaikeasti työstä ja jäädä kuuntelemaan radiohiljaisuutta. Zeemanin ilmiön selostuksia palautuu suorastaan hämmentävän vähän siihen nähden, että palauttamatta sitä ei voi valmistua kandidaatiksi fysiikasta. Apua opiskelija ei silti kysy – hän hautoo tuloksia pari vuotta ja varaa sitten uuden laboratoriovuoron jollekin toiselle assistentille.

Opiskelijan esitiedot eivät välttämättä ole kunnossa. Joskus opiskelija tulee tekemään työtä – jopa valinnaista työtä! – jonka taitoja hänellä ei yksinkertaisesti ole. Transistorivahvistin on hieno työ niille, jotka osaavat mitoittaa vahvistimen, mutta sitä on turha tulla tekemään, jos vastinpiirin käsite on uppo-outo. Jos saa näppyjä tilastoista, Pulssilaskennan statistiikka ei ehkä ole voittajan valinta.

Useammin ongelma kuitenkin on, että kurssit on käyty vuosia sitten, ja sen jälkeen autuaasti haudattu. Jos kvanttimekaniikkaa ei ole käynyt alkua pidemmälle ja Zeemanin ilmiöstä on viimeksi kuullut neljä vuotta aiemmin, työtä on enemmän kuin jos labraan hakeutuu kun asia on tuoreessa muistissa. Kyseinen työ ei useimmille ole helppo jälkimmäisessäkään tapauksessa.

Disclaimer: Kirjoittaja on sekä suorittanut että ohjannut ainelabroja kritisoimillaan tavoilla.