Syksy on edennyt jo pitkälle, ja nyt on aika pysähtyä miettimään, miltä digiloikka on ensimmäisen jakson perusteella näyttänyt. Ensimmäisessä periodissa opetusta uudistettiin raskaalla kädellä kursseilla Matemaattiset apuneuvot I ja Vuorovaikutukset ja kappaleet, ja vähän kevyemmin Analyyttisessä mekaniikassa. Kahdessa ensimmäisessä vaihtui luennoitsijakin, mutta tässä puhun laskareista. Kaikilla yllämainituilla kursseilla käytettiin Moodlen laajennosta Stack, jossa opiskelija voi tehdä tehtäviä ja saada heti palautteen ratkaisuistaan.
Mapulla vanhat tutut Ex temporet vaihtuivat Stackiin palautettaviksi. Konsepti kuitenkin pysyi samana. Analyyttisella mekaniikalla Stackia käytettiin omaharjoitteluun (matemaattisten työkalujen harjoittelu) sekä tuntikokeisiin.
Luennoin itse, ensimmäistä kertaa, Vuorovaikutukset ja kappaleet. Alunperin siellä ei pitänyt digiloikkia, mutta kesäkuun loppupuolella iski inspiraatio ja vedin laskarijärjestelmän kokonaan uusiksi ottaen mallia tietyistä matematiikan laitoksen kursseista. Kurssille tuli siis palautteelliset laskarit (yhdestä tehtävästä viikossa sai palautteen ja sitä sai korjata) ja rinnalle tuli Stackissa toteutetut lämmittelytehtävät.
Kaikilla kursseilla on alkukangerteluja tehtävien asetusten kanssa. Kävi ilmi, että Moodlessa on varsin monta hanikkaa, joilla voi säädellä sitä, montako kertaa tehtävää saa yrittää, milloin saa nähdä, onko vastaus oikein, milloin saa nähdä mallivastauksen, ja minkälaista palautetta saa. Kyseisiä hanikoita ei saa silkalla intuitiolla oikein, joten ensimmäiset pari viikkoa meni opetellessa. VuKalla tuli vastaan myös ikäviä fysikaalisia reunaehtoja, joita ei ollut huomattu tehtäviä tehdessä: yhdestäkin alkuarvojen arpomisesta seurasi tilanteita, joissa jousen lähtöpituus oli -30 cm. (Oho.) Kaksi viikkoa selviteltiin myös sitä, miksi 1/(k/m)^(1/2) ei olekaan sama kuin (m/k)^(1/2). Lopulta ongelman syy selvisi: ei ollut tullut mieleen, että olisi erikseen pitänyt speksata, että massa ja jousivakio ovat reaalilukuja…
Joka tapauksessa konsepti oli selvästi toimiva, ja laskareita tehtiin todella paljon. Aktiivisuus oli paljon suurempaa kuin aiempina vuosina, ja toisaalta hyvä laskari on tehty laskari, joten selvästi alkukangerteluista huolimatta tehtävistä oli hyötyä. Ensi kerralle tehtäviä pitää vähän kehittää, mutta hyöty on ilmeinen. Tehtäväpankki kasvaa pikkuhiljaa, ja ensi vuonna on jo helpompaa.
Analyyttisellä mekaniikalla luennoitsija huomasi, että vapaaehtoisia Stackeja tehtiin todella paljon suhteessa siihen, paljonko ylimääräisiä tehtäviä yleensä lasketaan. (Ylimääräisiä harjoittelutehtäviä toivotaan usein omaharjoittelua varten, mutta käytännössä niitä lasketaan hyvin vähän.) Edelleen: hyvä laskari on laskettu laskari, ja Stack onnistui nyt motivoimaan opiskelijat laskemaan enemmän. Iso peukku.
Kaiken kaikkiaan Stackit osoittautuivat todella hyödyllisiksi (niin kuin oletimmekin) ja lastentaudeista huolimatta näyttivät auttavan oppimista. Sen takiahan tätä tehdään.
Iso kiitos kuuluu siis opiskelijoille, jotka väsymättä tekivät tehtäviä ja antoivat palautetta, sekä silloin kun meni putkeen että erityisesti silloin, kun oli korjattavaa.
Joulukuussa on tarkoitus järjestää seminaari kiinnostuneelle opetushenkilökunnalle. Siellä voidaan miettiä, onko muita kursseja, joilla Stackeista olisi hyötyä, ja millä resursseilla saadaan tehtävät tehtyä. Tehtäviä on sinänsä olemassa eri aihealueista, mutta muiden yliopistojen materiaalin läpikäyminen ja adaptoiminen on työlästä sekin. Joka tapauksessa Stackit vakuuttivat niin, että ne on nyt lennosta otettu käyttöön myös VuAille.
