Tänä syksynä kerätyssä avoimessa palautteessa nousi esiin kysymys, kuinka opiskelijoiden anonymiteetti varmistetaan, kun opiskelija antaa opiskelijanumeronsa ja laskariassarinsa nimen ennen kuin vuodattaa sydämensä kommenttikenttään. Palautteen käsittelijältä voi aina välillä unohtua, ettei prosessi ole yhtä tuttu opiskelijoille kuin hänelle itselleen. Lienee siis syytä kertoa perusasiat palautteesta.

Tässä kirjoituksessa puhutaan isoilta perus- ja aineopintojen kursseilta e-lomakkeella kerätystä palautteesta. Osa kursseista kerää palautteen WebOodin kautta kurssin jälkeen, mutta keskeisillä kursseilla on päädytty keräämään palaute kurssin aikana, yleensä viimeisissä laskareissa. Siitä annetaan myös pari laskaripistettä, jotta kaikki motivoituisivat vastaamaan. WebOodi-palautteessa palauteprosentti on alhainen ja ääripäät korostuvat, mutta on myös tärkeää tietää, millaisia ajatuksia on niillä, jotka eivät ole niin vihastuneita tai ihastuneita, että jaksaisivat kurssin jälkeen palata palautteen antamiseen. E-lomakkeella saadaan vastausprosentiksi tyypillisesti 80-90%, WebOodissa päästään usein n. kolmasosaan.

Palautteen käsittelevät Inkeri ja Ilkka, nykyään yleensä niin, että Inkeri tekee tietokonehommat ja tuloksia mietitään yhdessä, kun niitä on saatavilla. Opiskelijanumerot toimitetaan kurssihenkilökunnalle erillään palautteesta, ja palautteeseen ei missään kohtaa yhdistetä opiskelijoiden nimiä – eipä palautteen käsittelijällä juuri siihen mahdollisuuksia olisikaan.

Palautteessa on sekä väittämiä, joihin annetaan numeerinen vastaus, että avoimia kenttiä. Numeroista tyypillisesti katsotaan keskiarvo ja mietitään, miten se suhteutuu tavoitteisiin ja muihin kursseihin. Joissain tapauksissa saatetaan ristiintaulukoida numeerisia vastauksia muiden tietojen kanssa, esimerkiksi väite “Assistentin tapa opettaa auttoi minua oppimaan” jaotellaan niin, että Pertti Perusassari saa tietää keskiarvon siitä, mitä hänen ryhmänsä on hänestä irti saanut. Tämä tehdään palautteenantajien oman ilmoituksen mukaan. Tiedämme, että näissä on jonkin verran epävarmuutta – opiskelija saattaa virallisesti olla Pertin ryhmässä ja palauttaa tälle laskarit, mutta käytännössä käykin Tiina Tuntiopettajan ryhmässä, kun siellä on tilaa, ja palautetta antaessaan ruksii sitten toisen näistä. Suuntaa-antavaa tämä palaute kuitenkin on.

Palaute menee kurssin henkilökunnalle Inkerin tai Ilkan viemänä. Yleensä käydään ensin läpi numerot – mikä on tavallista, mikä poikkeuksellista. Kurssien opettajat näkevät usein vain oman palautteensa, joten on hyvä, että on joku, joka on nähnyt sitä vähän enemmänkin ja tietää, milloin asiat ovat tavallisella mallilla ja milloin pitää puuttua ongelmiin. Esimerkiksi on ihan tavallista, että kurssi koetaan työlääksi, eikä se itsessään ole ongelma. Sen sijaan jos kurssilla vaaditaan asioita, joita missään ei ole opetettu, siihen pitää puuttua. Työlästä saa olla, mutta mahdotonta ei. Opettajien kanssa mietitään myös sitä, onko luennoilla ja laskareissa käyty, ja jos ei, niin mikä voisi olla syynä. Yleensä, jos esimerkiksi aikataulutus on kosahtanut ja kaksi kurssia on ollut päällekäin, tai jos luennot eivät edistä oppimista saati haittaavat sitä, tästä on paljon kitkerää palautetta avoimissa kysymyksissä. Ja niin pitääkin olla.

Periaatteessa palautteen käsittelijä siivoaa mahdolliset asiattomuudet pois palautteesta. Käytännössä sinä aikana kun olen palautetta käsitellyt, sitä ei ole tarvinnut tehdä, mutta olen kuullut että osa luennoitsijoista on saanut opiskelijoilta palautetta joka on ollut törkeää ja josta on joutunut esim. sensuroimaan lausuntoja ennen kuin antaa palautteen assistenteille. Palaute saa olla tarpeen mukaan vihaistakin, mutta jos siinä olisi törkeyksiä, ne eivät meiltä jatkaisi matkaa opettajille. Viime aikoina ei ole ollut, ja se on erinomainen asia. Ylipäätään palaute on ollut todella rakentavaa, ja moni opiskelija on pohtinut kurssilla tehtyjä muutoksia sanoen esimerkiksi “itse en pitänyt, mutta oli hyödyllistä”, tai antanut todella mietittyjä ja valmiita perusteluja sille, miksi muutos oli hyvä tai huono. Kiitos siitä. On paljon helpompi muuttaa asioita tai pitää kiinni hyödyllisistä muutoksista kun saa perusteluja, eikä pelkkää “ihan kuraa” / “ihan parasta” -vastauksia.

Hyvään palautekäytäntöön kuuluu myös ns. vastapalaute. Inkeri tai Ilkka käy siis luennolla tai laskareissa kertomassa opiskelijoille, mitkä ovat palautteen yleiset piirteet ja mitä sen pohjalta tehdään. Yleensä vastapalaute annetaan vasta kun kurssihenkilökunta on jo saanut palautteen, mutta joissain tapauksissa luennoitsija on päässyt nautiskelemaan palautteen kuulemisesta ensimmäistä kertaa luennolla. Tämä on onneksi kuitenkin harvinaista ja siitä on sovittu etukäteen.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aina vastapalautteelle ei ole löytynyt aikaa. Siinä on meillä vielä petrattavaa.

E-lomake-palautteessa on paljon hyviä puolia. Huonona puolena on tietenkin se, että palaute kerätään ennen tenttiä. Tällä saadaan vastausprosentti ylös, mutta tentistä ei saada palautetta. Esimerkiksi tenttikysymysten onnistumista pitää siis kartoittaa muuten.