Kolmannen kurssikerran ohjelmana oli oppia tekemään QGIS:ssä tietokantaliitoksia sekä ulkoisen tiedon liittämistä tietokantaan. Harjoittelimme toimintoja ensin yhdessä opettajan opastuksella Afrikkaan liittyvien aineistojen avulla, joiden aiheina olivat timanttikaivokset Afrikassa, internetin käyttäjien lukumäärä Afrikan maissa sekä öljykenttien ja konfliktien määrä. Saaduista tuloksista voi päätellä monenlaisia asioita.
Internetin käyttäjien lukumäärä kertoo valtion kehittyneisyydestä ja siitä, kuinka hyvin sen kansalaiset ovat yhteydessä ulkopuoliseen maailmaan. Konfliktien määrä taas voi kertoa valtion sisäisestä vakaudesta ja sen suhteista naapurivaltioihin. Jos konflikteja on paljon ja ne ovat laajoja halkaisijaltaan, maata voidaan pitää melko epävakaana. Konfliktit saattavat johtua esimerkiksi luonnonvaroihin liittyvistä kysymyksistä tai yhteenotoista hallituksen ja kansalaisten välillä. Toisaalta myös esimerkiksi timantti- ja öljykentät voivat tuoda varallisuutta maihin, mikä voi vähentää konflikteja ja lisätä internetin käyttäjien lukumäärää. Tämä voi toisaalta myös päteä toisinpäin, sillä öljy aiheuttaa usein konflikteja ja ulkopuoliset maat saattavat sekaantua konfliktiin, mikä lisää konflikteja entisestään.
Tulvaindeksi
Kurssikerran lopusta jäi aikaa omalle työskentelylle. Kerkesin aloittaa alla näkyvää koropleettikarttaa, jonka tein loppuun seuraavana päivänä. Vaikka alku tuntui hankalalta, enkä tiennyt mistä lähteä liikkeelle, sain kuitenkin aika nätin kartan aikaiseksi. Kartta (kuva 1) esittää tulvaindeksin eri valuma-alueilla ja valuma-alueiden järvisyysprosentin. Tulvaindeksi on saatu jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla.
Järvisyysprosentin kartalla olisi voinut esittää käyttämällä myös pylväsdiagrammia. Yritin aluksi tehdä pylväsdiagrammin, mutta en löytänyt QGIS:stä mitään selkeää ja loogista asteikkoa, jolla esittäisin järvisyysprosentin kartalla. Sama ongelma oli myös Lotta Mattilalla blogissaan (2021). Ympyrädiagrammi oli siinä mielessä helpompi, sillä siinä erikokoiset pallot vastaavat eri prosenttiosuuksia. Valitsin kartalle sinisen sävyn samoin kuin Ville Väisänen oli tehnyt blogissaan (2021), sillä olen samoilla linjoilla hänen kanssaan siitä, että se on luonnollinen kuvaamaan veteen liittyviä muuttujia.
Nimensä mukaisesti kartta esittää tulvaindeksiä ja järvisyysprosenttia Suomen valuma-alueilla. Järvisyysprosentti tarkoittaa järvien prosentuaalista osuutta valuma-alueen pinta-alasta. Tulvaindeksi kertoo uoman virtaaman vaihtelua ja se ottaa huomioon sekä kuivimmat että sateisimmat kaudet. Kartasta huomaa, että tulvaindeksi on suurin Etelä-Suomen rannikkoalueella sekä Pohjanmaan rannikkoalueella. Tämä voi johtua siitä, että Suomen rannikkoalueilla sijaitsee paljon jokia, jotka laskevat mereen. Joet tulvivat herkästi erityisesti kevättalvella, mikä aiheuttaa suuren tulvaindeksin. Pienin tulvaindeksi on sisämaan ei-rannikkoalueilla. Toisaalta näillä alueilla järvisyys on suurinta. En keksinyt tälle syytä, mutta Lotta oli kirjottanut blogissaan onneksi tietämättömyydelleni vastauksen: “On loogista, ettei rannikolla ole yhtä paljon järviä, koska jokien vedet eivät kasaannu maaperässä oleviin painaumiin, vaan valuvat mereen.”. Tämä kuulostaa varsin oikealta vastaukselta.
Lähteet:
Kolmas kurssikerta, Lotta Mattilan blogi (2021). <https://blogs.helsinki.fi/lottmatt/> luettu 5.2.2021.
Väisänen, Ville (2021). Kurssiblogi <https://blogs.helsinki.fi/villvais/> . Luettu 7.2.2021.
<https://www.vesi.fi/sanasto/jarvisyysprosentti/>. Luettu 5.2.2021.