Humanistisen tiedekunnan tutkijoiden tapaaminen Kalastajatorpalla 23.8 oli kiehtova
kokemus: tutkijat kertoivat omasta työstään, kuuntelivat toisiaan ja löysivät
keskustellen yhteisiä teemoja. Kutsuttuna alustajana Matti Sintonen näytti oivallisia
esimerkkejä radikaaleista tieteen rajanylityksistä, joissa humanisteja oli mukana.
Pääpaino oli kuitenkin noin seitsemänkymmenen tutkijan keskinäisillä keskusteluilla.
Yllättäviä yhteyksiä ilmeni erilaisten tutkimusalojen välillä, ja aivan erilaiset
näkökulmat samoihin kysymyksiin alkoivat rakentaa uusia mielleyhtymiä. Aiempia
tutkijaverkostoja on jo paljon, mutta vielä enemmän nousi esiin sellaista, mitä emme
vielä tienneet: tunnetuimmilla senioriprofessoreilla oli muitakin ideoita kuin ne, mille
heidän maineensa vahvimmin rakentuu, ja nuoremmat tutkijanalut pääsivät ensi kertaa
kertomaan aiheistaan yli oman piirinsä. Laajan esittäytymiskierroksen aikana nousi
joitakin toistuvia teemoja: multimodaalisuus, muisti, ja kielellinen moninaisuus.
Keskustelu jatkui pienemmissä ryhmissä, ja omassani keskeisiksi kohosivat normin ja
normatiivisuuden käsitteet sekä konteksti ja merkitys. Muista teemoista haluaisin kuulla
lisää niiltä tutkijoilta, jotka keskusteluihin osallistuivat.
Humanistisen tiedekunnan tutkijoiden välinen yhteistyö
Meidän keskusteluryhmämme oli kiinnostunut kielten ja kulttuurien diversiteetistä. Huomasimme, että viestintä lähtee eri kielissäkin ihmisten tarpeesta tulla ymmärretyksi omalla ainutlaatuisella tavallaan. Moninaisuuteen sisältyy paljon ihmettelemistä, sillä kielissä on paljon eroja, mutta myös samankaltaisuuksia.
Näimme kielen rikkaudessa ja diversiteetin tutkimuksessa mahdollisuuksia, joita voi tutkia ja hyödyntää, samalla kenties vastaten myös ihmisten tarpeeseen sekä sen viestimiseen muille. Oli mielenkiintoista kuulla, miten erilaisia lähestymistapoja ja ryhmällä oli ja miten oma tutkimus oli saavuttanut median ja yhteiskunnan kiinnostuksen.