Naakkamies

Minulle oli soitettu. Vastaajaan oli jätetty viesti. Miehen ääni luetteli numeron ja pyysi soittamaan. Koska tutkijalle ei juuri koskaan kukaan soita, päätin tarttua tilaisuuteen. Aluksi mies ei muistanut että oli soittanut. Sitten se muisti. Se tahtoi kertoa minulle naakoista. Naakat ovat kuulemma röyhkeitä vieraita lintulaudalla ja niitä on muuallakin kuin vain Turussa ja Seinäjoella. En väittänyt vastaan, mies tunsi asiansa. Keskustelimme hetken naakkakannan rajoittamisen tarpeellisuudesta. Kuuntelin sujuvasti, ja mies kertoi asiallisesti näkemyksensä. Keskustelun päätteeksi lupasin meidän molempien viisastuvan, kunhan tutkimuksen tulokset julkaistaan. Lopetimme puhelun hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, että naakat ovat tutkimuksensa ansainneet.
Puhelun jälkeen otin soiton puheeksi kollegoiden kanssa. Jotkut totesivat, että olisin aivan hyvin voinut ohjata soittajan ottamaan yhteyttä suoraan naakkatutkimuksen tekijään Mari Pohja-Mykrään. Näin olisin voinut tehdä, mutta se ei käynyt mielessä. Mistä se johtui, en tiedä. Olinko liian valmistautumaton täyttämään yliopiston kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista vuorovaikutusta? Vai olivatko naakat niin pirun kiinnostavia, että niistä oli mukava jutella? Tuskin koskaan pääsen selville käytökseni perimmäisistä vaikuttimista, mutta opin sen, että Naakkamies voi soittaa koska tahansa, kenelle tahansa, ja kenties arvon kollega hän soittaa juuri sinulle seuraavaksi. Oletko silloin valmis?

3 thoughts on “Naakkamies

  1. Kyllä YVV-haaste pitää ottaa vastaan sellaisenaan. Olen kerran vastannut suorassa radiohaastattelussa kysymyksiin, jotka toimittaja kysyi väärän tiedotteen perusteella. Ne koskivat eläintautitilanteen kehittymistä Suomessa. Hyvin meni.

  2. Yleisö toivoo lisää tällaisia piristäviä havaintoja ja huomioita tutkijan elämästä!

  3. Mitä vaan voi tosiaan tulla vastaan…Pitää yrittää pitää silmät ja korvat auki myös jatkossa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *