Haluatko näköispatsaan?

Muistomerkkejä pystytetään, jotta muistaisimme jotakin erityistä – hyvää tai pahaa. Ne ovat muistin paikkoja. Jokainen muistomerkki on aina myös valinta ja sellaisena vallankäyttöä. Kenelle patsas pystytetään, minkä muistoksi? Miten ja millaisena se toteutetaan? Mihin se sijoitetaan? Monien jännitteisten jakolinjojen vuoksi jokainen muistomerkki – niin julkinen patsas kuin yksityinen muistokivi – on luonteeltaan myös poliittinen ja siksi otollinen mielenilmauksien kohde. Alueiden, ajan ja kulttuurin tutkimusryhmäni Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa on sekaantunut tähänkin aiheeseen. Lue loppuun

Mobiili kansa villiintyy maaseudusta

Mobiilin kansan uusi normaali on entistä monipaikkaisempi arki.

Me suomalaiset innostumme varmasti ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on uusi jääkiekon maailmanmestaruus. Kun koronan jälkeen päästään pelaamaan MM-kisoja, nauliudumme television ääreen ja repeämme, kun Suomesta tulee taas uusi maailmanmestari. Toinen varma innostumisen, tai suoranaisen villiintymisen syy on sama, joka saa laitumelle päästetyt lehmät kirmaamaan ilosta. Se on kasvuun puhkeavan luonnon tuoksu ja auringon valo. Loputtomalta tuntuvan pimeyden jälkeen tarvitaan muutama hellepäivä, ja olemme sekaisin: alamme pukeutua oudosti – ja puhua iloisesti luonnosta.

Keväällä alkaa puhe lomista ja muista mukavista asioista. Se on otollista aikaa panna liikkeelle myös kyselyjä, joissa tiedustellaan ihmisten käsityksiä maaseudusta: aiotko muuttaa maalle? No tietysti. Ainakin mielikuvissani, tai ehkä jossain vaiheessa tai osa-aikaisesti – kesällä mennään joka tapauksessa mökille.

Lue loppuun

Kestävä kulttuuriperintö elää talovanhuksissa

Jokainen meistä kokee intohimoa johonkin paikkaan tai rakennukseen. Rakennetut kulttuuriympäristöt tarjoavat näyttämön ihmiskohtaloille, joten mitään ympäristöä ei tulisi väheksyä. Onko edes olemassa sellaista rakennusta, joka ansaitsisi tulla unohdetuksi tai joka olisi liian merkityksetön säilytettäväksi? Rumiksi väitetyt 80-luvun betonilaatikotkin ovat olleet ja edelleen ovat joidenkin koteja. Intohimon takana on sosiaalinen tarve yhteisöllisyyteen ja sen ilmaisemiseen. Kotiseutumme on pullollaan kulttuuriperintöä, joka toimii oivallisena kasvualustana minuuden kehittymiselle. Liian usein kuitenkin rakennetun kulttuuriperinnön arvo nähdään kuitenkin vasta pitkän ajan kuluttua – jos ollenkaan. Maire Mattinen toteaa artikkelissaan ”Kulttuuriympäristöön jää aina jälki” (2013), että rakennettu kulttuuriperintö sisältää toki taloudellisia ja käyttöarvoja, mutta samalla on oivallettava, että siihen on taltioituna edellisten sukupolvien taiteelliset ihanteet sekä rakentamisen koko tietotaito.[1] Otammeko tällaisia seikkoja tarpeeksi hyvin huomioon modernissa kehityskulussa? Lue loppuun

Pitkällä marssilla perustuloon

Hyvinvointi-Suomen rakentamisessa on vuosikymmenten varrella lähestytty perustulon sukuisia ratkaisuja. Kansaneläkkeistä ansioeläkepainotukseen siirtyminen etäännytti sosiaalipolitiikan valtavirta-ajattelua perustulohengestä. Työelämän murros epätyypillisten työtehtävien ja yrittäjyyden myötä on vienyt ajatuksenkulkuja toiseen suuntaan. Tulevaisuuden lyhyet ja pitkät kriisit koettelevat hyvinvointivaltion rakenteita ja nähtäväksi jää, kallistuuko heiluri perustulon suuntaan vai siitä poispäin. Katsaukseni puhunee sen puolesta, että perustulon tarve on aikaisempien vuosikymmenten satunnaisista oivalluksista vahvistunut keskusteluksi ydinasioista. Jatkossa koronakriisin ja tulevien ilmasto- ja ekokriisien jälkeen maailma muuttuu. Tulevaisuus on valmis ottamaan perustulon käyttöön, koska systeemin muutos sitä vaatii. Lue loppuun

Askel kohti muutosjoustavuutta

Hankkeita suunniteltaessa luodaan hankkeelle sekä tavoitteet että toimet ja aikataulu, jotta tavoitteet toteutuisivat. Suunnitelma on selkeä ja johdonmukainen – ja sitten alkaa todellisuus. Monet hankkeet toteutetaan kompleksisessa toimintaympäristössä, yhteiskunnassa, jota ei voi täysin hallita. Siinä toimimista ja hankkeen jouhevaa etenemistä voidaan kuitenkin helpottaa kehittämällä resilienssiä. Resielienssi eli muutosjoustavuus mahdollistaa toiminnan tilanteessa, jossa ennakointi on haastavaa ja emme tiedä, mikä taito tai tieto on tulevan tilanteen kannalta olennainen. Lue loppuun

Ap-ap-ap, talousviisas puhuu!

Se on Talou Den Tutkija täältä Norsunluutornista, hei! Kaikki mitä sanon, voidaan käyttää sinua vastaan. Vaikka minä puhun käsitteillä, joita sinun on vaikea ymmärtää, niin se johtuu vain siitä, että sinä et ymmärrä taloudesta mitään. Enhän minäkään tule neuvomaan sinua siinä, miten lehmä tulee lypsää. Tai no, kyllä minä neuvon, koska se pitää tehdä tehokkaasti. Eihän siinä lypsämisessä muuten mitään järkeä ole, jos ei tuottavuus ole riittävän korkea. Lue loppuun

Pääsy kielletty MAASEUDULLE / tillträde förbjudet!

Maailmalla leviävä Covid-19 ei ole ensimmäinen kulkutauti laatuaan, mutta voimallinen se on. Taudin ohella kiertävät maailmaa arviot sen vaikutuksista. Tämä pandemia osoittaa Michael O’Sullivanin mukaan miten globalisaatio toimii, mitkä ovat sen heikkoudet (ks. Hyyryläinen tällä palstalla). Göran Therborn katsoo kriisin tekevän yhteiskuntaluokat näkyviksi (Aftonbladet). Tapahtumien kulku nostaakin esiin monenlaisia ongelmia, jotka tavallisesti piilevät yhteiskunnan rakenteissa, myös niitä, jotka liittyvät maaseudun ja kaupungin suhteeseen. Hyödyllinen katsaus tähän on lontoolaisen professorin Nic Gallent’in pohdinta maallepaosta tämän kevään kuukausina (Town and country planning April/May 2020). Britanniassa kaupunkilaiset lähtivät suurella joukolla maaseutuasuntoihinsa tai vuokra-asuntoihin maalle, näin myös USA:ssa, Ranskassa, Espanjassa, Kreikassa jne. Esimerkiksi yhden päivän aikana, ennen matkustusrajoitusten astumista voimaan, siirtyi 11 000 italialaista Sardiniaan lentokoneella ja lautoilla. Tällaiset matkailijavirrat ovat tietenkin herättäneet maaseudulla pelkoa sairauden leviämisestä ja halua estää sinne tuloa. Pohjoismaita Gallent ei käsittele, joten lienee paikallaan ottaa esiin Ruotsissa käyty ajankohtainen keskustelu, jota olen seurannut television ja sanomalehtien välityksellä. Lue loppuun

Huutelua korona-katsomosta

Viime viikot ovat tarjonneet meille yhteiskuntatietelijöille ja muille kulttuurin tutkijoille mielenkiintoisia näkyjä ihmisyhteisöjen toimintaan. Medialla näyttää olevan vain yksi aihe, josta voidaan kertoa lukemattomin variaatioin. Erilaiset asiantuntijat ovat kertoneet meille vuolaasti näkemyksiään koronasta. Tämän lisäksi tulevat vielä erilaiset kokemusasiantuntijat alkaen naapurin Penasta päätyen Balille koronan takia jumiin jääneisiin ykkösluokan maailmantähtiin.

En usko, että minulla on mitään sen syvällisempää sanottavaa kuin kenelläkään muulla itse sairaudesta. Tämän kirjoituksen kautta haluaisin kuitenkin jakaa joitakin politiikan tutkimuksen näkökulmasta tekemiäni havaintoja viime viikkojen korona-uutisoinneista. Ne ovat enemmänkin vain alustavia kuvaelmia kuin analyysejä. Niitä pohtiessani olen myös palannut tutkijakoulutukseni alkujuurille jonkinlaisen metodologisen selkänojan saamiseksi.

Lue loppuun