Manu Rantanen
Ajatus monipaikkaisten asukkaiden taloudellisten ja sosiaalisten resurssien merkityksestä aluekehitykselle kuulostaa sellaiselta, jonka voisi kuvitella syntyneen 1980-luvun lopulla maaseutupolitiikan nähdessä päivänvalon. Historialliset sanomalehtiartikkelit osoittavat, että asia oli kuitenkin esillä Mikkelin seudulla jo 1920-luvun alussa.
Kun viisi-kuusivuotiaana nassikkana sain ensimmäisen oman pankkitilini ja sen todistukseksi pankkikirjan, kokemus oli sen verran omanarvontuntoa nostattava, että muistan sen edelleen. Asiakassuhde sai hyvän alun, kun pankin tätikin puheli mukavia lasta huomioiden. Kun myöhemmin ajattelen 1970-luvun lapsuuttani, oli se nykymittapuulla taloudellisesti tiukkaa aikaa. Mummun tekemä takki taisi palvella koko alakoulun ajan ja kirpputorilta hankitut luistimet eivät paljon nilkkaa tukeneet. Lauantaimakkara maistui leivällä hyvältä. Samanaikaisesti Postilla oli varaa lähettää Kultapossukerho-lehteä ja pankissa oli tervetullut olo jatkossakin. Lue loppuun
Hiljattain saimme jälleen päätöksen työelämälähtöisen maaseudun kehittämisen kandikurssin. Arvosanojen lisäksi on annettu ja saatu kirjallista palautetta molemmin puolin. Kiitokset vielä kaikille kurssille osallistuneille opettajille ja opiskelijoille.
Silloin kun itse parikymppisenä opiskelin, ei opettajille juuri palautetta annettu kuin korkeintaan epävirallisesti ainejärjestön lehden kautta. Kurssitulokset kiinnitettiin laitoksen seinällä olevalle ilmoitustaululle kaikkien nähtäväksi kuin Lutherin teesit. Tietosi tai tietämättömyytesi tentissä oli kaikkien kiinnostuneiden tiedossa. Toisinaan opettajilta kyllä sai kirjallista palautetta ja joskus sanallistakin. Vanhemmassa professorikaartissa oli vielä yksittäisiä henkilöitä, jotka saattoivat esimerkiksi pyytää luokseen ja vaatia selvennyksiä epäselvästi kirjoittamiisi esseisiin. Yleensä ohjausta kuitenkin annettiin vain seminaaritöiden valmistelun ja niiden käsittelyn yhteydessä. Lue loppuun
Näin korona-ajan jatkuessa alkaa jo kaivata pirtin seiniä pidemmälle, siis matkalle. Monelta on varmaan jossain elämän vaiheessa kysytty, että mitä tekisit, jos voittaisit lotossa. Ihan vastaavanlaisen toiveikkaan unelmoinnin saa aikaan tänä päivänä kysymys ”Minne matkustaisit, jos korona nyt loppuisi?”.
Niin, minne matkustaisit? Ennen kuin vastaat, kerron muutamia asioita matkailusta ennen koronaa, pandemian aikana ja aavistuksia, mitä se voisi olla koronan jälkeen. Lue loppuun
Kuinka alusta- ja datatalous valjastetaan palvelemaan yleishyödyllisiä tavoitteita? Alustaekosysteemien tarkastelulla on vakiintunut asema yritystutkimuksessa. Niiden toimintamalleja voisi soveltaa nykyistä enemmän myös yleishyödyllisten järjestelmien suunnittelussa sekä kunta- ja aluekehittämisessä. Lue loppuun
Ympäristöministeriön asettama poikkihallinnollinen työryhmä on laatinut strategisen ohjelmaehdotuksen koskien tavoitteita ja keinoja, joilla kiertotaloudesta tehdään Suomen talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä. Ehdotuksessa kiertotalouden määritelmä sisältää muun muassa seuraavia asioita ”kiertotaloudessa materiaaleja hyödynnetään tehokkaasti ja kestävästi ja ne pysyvät kierrossa pitkään ja turvallisesti….on uusi talouden toimintatapa, joka tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa…uudistaa yhteiskunnan rakenteita ja toimintamalleja” Ehdotuksessa ei kuitenkaan käsitellä ruoantuotantoa juuri lainkaan, vaikka EU:ssa yli 80 % biomassan tuotannosta liittyy ruoantuotantoon. Onkin siis aiheellista kysyä mitä kiertotalous tarkoittaa ruokajärjestelmän näkökulmasta? Lue loppuun
Työpaikkani Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin (Mikkelin yksikkö) on mukana syksyllä 2019 käynnistyneessä ”Yrittäjyyskasvatuksesta elinvoimaa Etelä-Savoon” -yhteiskoulutushankkeessa. Hanketta ja sen hakua valmisteltiin pitkään, ja sen käynnistyttyä vuosi sitten, ryhdyimme vauhdikkaasti suunnittelemaan monipuolista koulutustoimintaa ja kehittämispilotointeja vuotta 2020 varten.
Mobiilin kansan uusi normaali on entistä monipaikkaisempi arki.
Me suomalaiset innostumme varmasti ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on uusi jääkiekon maailmanmestaruus. Kun koronan jälkeen päästään pelaamaan MM-kisoja, nauliudumme television ääreen ja repeämme, kun Suomesta tulee taas uusi maailmanmestari. Toinen varma innostumisen, tai suoranaisen villiintymisen syy on sama, joka saa laitumelle päästetyt lehmät kirmaamaan ilosta. Se on kasvuun puhkeavan luonnon tuoksu ja auringon valo. Loputtomalta tuntuvan pimeyden jälkeen tarvitaan muutama hellepäivä, ja olemme sekaisin: alamme pukeutua oudosti – ja puhua iloisesti luonnosta.
Keväällä alkaa puhe lomista ja muista mukavista asioista. Se on otollista aikaa panna liikkeelle myös kyselyjä, joissa tiedustellaan ihmisten käsityksiä maaseudusta: aiotko muuttaa maalle? No tietysti. Ainakin mielikuvissani, tai ehkä jossain vaiheessa tai osa-aikaisesti – kesällä mennään joka tapauksessa mökille.