Sata vuotta monipaikkaisen asumisen kehittämistä!

Manu Rantanen

Ajatus monipaikkaisten asukkaiden taloudellisten ja sosiaalisten resurssien merkityksestä aluekehitykselle kuulostaa sellaiselta, jonka voisi kuvitella syntyneen 1980-luvun lopulla maaseutupolitiikan nähdessä päivänvalon. Historialliset sanomalehtiartikkelit osoittavat, että asia oli kuitenkin esillä Mikkelin seudulla jo 1920-luvun alussa.

Lue loppuun

Asiakas ja asukas – resurssi vai hyödyke?

Kun viisi-kuusivuotiaana nassikkana sain ensimmäisen oman pankkitilini ja sen todistukseksi pankkikirjan, kokemus oli sen verran omanarvontuntoa nostattava, että muistan sen edelleen. Asiakassuhde sai hyvän alun, kun pankin tätikin puheli mukavia lasta huomioiden. Kun myöhemmin ajattelen 1970-luvun lapsuuttani, oli se nykymittapuulla taloudellisesti tiukkaa aikaa. Mummun tekemä takki taisi palvella koko alakoulun ajan ja kirpputorilta hankitut luistimet eivät paljon nilkkaa tukeneet. Lauantaimakkara maistui leivällä hyvältä. Samanaikaisesti Postilla oli varaa lähettää Kultapossukerho-lehteä ja pankissa oli tervetullut olo jatkossakin. Lue loppuun

Vapaa-ajan asumisen kehittämisen mystisyys ja potentiaali

Monesta kehittämishankkeesta voidaan jälkeenpäin todeta, että olisi ollut parempi, ettei kehittämään olisi koskaan alettukaan. Tästä todistavat vaikkapa jotkut peruuttamattomat kaupunkikuvalliset muutokset tai innovatiiviset kemikaalit, joiden puhdistukseen kuluu enemmän rahaa niistä saatuihin hyötyihin verrattuna.

Kehittämistoiminta koskee myös yhteisöjä. Viime vuosina yksi mielenkiinnon kohteena oleva ryhmä on kuntaan muualta tulevat monipaikkaiset asukkaat. He kiinnostavat erityisesti kuntia, joiden väkiluku on vähenemässä ja joissa samanaikaisesti on vapaa-ajan asukkaiden suhteellinen osuus väestöstä jatkuvasti noussut. He tuovat tutkitusti ostovoimaa ja muuta vireyttä erityisesti kesäkautena monen maaseutukunnan elämään. Lue loppuun

Voiko aluekehittämisestä innostua? Vapaaehtoistyöntekijä tekee niin huomaamattaan

rantanen[1]Mikä saa tuhannet vapaaehtoistyöntekijät tekemään lukemattomia työtunteja leipää jakaen, koodia vääntäen tai kylätaloja kunnostaen? Voiko niin tylsältä kuulostava asia kuin aluekehittäminen innostaa tällaisiin suorituksiin vuosikausiksi ilman että euron euroa tipahtaa omalle tilille? Ei voi. Kukaan ei innostu aluekehittämisestä (paitsi maantieteilijät) saati projektihallinnosta niin paljon. Kyse on sen sijaan innostumisesta, joka lähtee sisäisestä motivaatiosta, koska tehtävä asia on itselle merkityksellistä ja tekeminen palkitsevaa (vrt. Ryan & Deci 2008, Martela & Jarenko 2014). Lue loppuun

Mökkiläiset sushirajaa siirtämässä

rantanen[1]Ruralia-instituutin kehittämispäällikkö Manu Rantanen

Sushirajan, eli sushiravintoloiden levinneisyysalueen avulla on pyritty kuvaamaan sivistyksen maantieteellistä jakautumista lähinnä pääkaupungilla asuvien näkökulmasta. Aiemmin käytössä ollut susiraja on tullut liian ongelmalliseksi käsitteeksi, koska hukat liikkuvat hallitsemattomasti paikasta toiseen. Lue loppuun

Kilpailua verissä päin ja fair play -hengessä

Ruralia-instituutin kehittämispäällikkö Manu Rantanen

Kilpailun ja innovaatioiden lisääminen ovat ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin. Tämän subjektiivisen viimevuosien uutisanalyysin pohjalta esitän joitain pohdintoja. Koska alueetkin nykyisin kilpailevat keskenään, tulee väistämättä eteen kysymys kilpailevien alueiden koosta.

Lue loppuun