Viljelty liha ja muuttuvat maaseudut

Viides kansainvälinen viljellyn lihan konferenssi Maastrichtissa 6.–8.10.2019

Konferenssi kokosi paikalle maailmanlaajuisesti alan tutkijoita, joita kiinnosti soluviljelmäteknologiat ja niillä tuotettu liha. Soluviljelytekniikat mahdollistavat eläinperäisten maataloustuotteiden kasvattamisen bioreaktoreissa ilman varsinaisia tuotantoeläimiä. Vaikka ensimmäinen soluviljellystä lihasta paistettu burgeri syötiinkin jo vuonna 2013, ei sen tuottaminen ole vieläkään ongelmatonta. Haasteita ovat esimerkiksi viljellyn lihan korkea tuotantohinta, lopputuotteen rakenne ja siihen vaikuttavien aineosien, kuten rasvan tuottaminen, sekä kuluttajien ennakkoluulot uutta teknologiaa kohtaan. Lue loppuun

Asukkaiden ääni ja digitaalisuus

Kuinka asukkaan ääni kuuluu ja missä se lausutaan? Haluamme parempia palveluita, viihtyisämpää ympäristöä ja kestävämpää arkea. Toimintamme on digitaalisen teknologian sävyttämää, jolloin katse suuntautuu sen mahdollisuuksiin asukkaiden äänen esiin nostamiseksi. Lue loppuun

Elintarvikesektori paikkaperustaisen biotalouden veturiksi

Biomassaintensiiviset symbioosit tarjoavat järjestelmätason ratkaisun kaupunkiseutujen kestävään kehittämiseen hajautetusti. Lue loppuun

Rautateiden renessanssi

Liikennejärjestelmällä on vaikutusta paitsi eri alueiden saavutettavuuteen myös niiden elinvoimaan. Ilman toimivia liikenneyhteyksiä alueen menestyksen saavuttaminen on useimmiten haastavaa. Liikenneyhteyksien huonontumisen negatiivisia vaikutuksia on nähty etenkin maaseudulla. Liikennejärjestelmää koskevat ratkaisut voivatkin olla käänteentekeviä maaseutualueiden kehityksen kannalta. Samalla liikenneratkaisut ovat suuressa roolissa puhuttaessa muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnasta. Lue loppuun

Luomuviljelijä Siperiassa

Venäjän maatalous on viime vuosikymmenen aikana kasvanut yllättävän nopeasti ja maa on noussut yhdeksi maailman merkittävimmistä maataloustuotteiden viejistä. Tämä on toteutunut keskittämällä maaomaisuudet yhä suuremmassa määrin venäläisten omien yksityisten suurtilojen, ’agro-holdinkien’ käsiin ja toteuttamalla massiivisia investointeja yksityisin ja valtion voimin. Tällä tiellä on jatkettu jo pitkään ja äskettäin hallitus on asettanut uusia määrällisiä tavoitteita viennin kasvattamisesta. Näin halutaan vähentää maan talouden riippuvuutta yksipuolisesti energian viennistä. Lue loppuun

Feministinen lakeus

Suomessa on juuri järjestetty kahdet vaalit, joissa naiset menestyivät hyvin. Ministereissäkin on nyt naisenemmistö ja uusi komissaari on myös todennäköisesti nainen. Vaikka Etelä-Pohjanmaa on maakuntana ollut lasikattojen murtamisessa hyvin asialla, uusimpaan eduskuntaan lähti Vaasan vaalipiiristä vain kolme naista. Se on erikoinen tulos, kun kansanedustajia on kaikkiaan 16. Jos Jutta Urpilaisesta tulee komissaari, niin tilalle nousee vaasalainen Matias Mäkynen ja suhdeluku on sen jälkeen 2/14. Kyseessä on varmaankin onneton työtapaturma, joka ei heijastele mitään sen suurempaa asennemuutosta. Pitää muistaa, että molemmat naispääministerit ovat kuitenkin olleet lakeuden kasvattamia ja tukemia. Antti Tuurinkin mukaan Etelä-Pohjanmaalla viisaus asuu erityisesti ’vanhoissa’ naisissa. Lue loppuun

Pinaattilätty ja jauhelihakastike

Tavat ja tottumukset imetään ympäristöstä huomaamatta. Omaksumme lähimmäisten puhe- ja käytöstavat. Opimme pukeutumaan kuten muutkin meillä päin. Omaksumme ihmisten roolit, uskomukset ja periaatteet. Hyväksymme ne ruokalajit, joita kotona tai tuttavapiirissä syödään.  Tällainen meikäläisyys on kotiseutukokemuksen yksi keskeinen osa. Sen todellisuuden huomaa, kun tapaa ihmisiä, jotka eivät puhu, käyttäydy, pukeudu ja ajattele samalla tavalla. Tässä on yksi esimerkki 2010-luvun Seinäjoelta. Lue loppuun

Kohti datavetoista kansalaisuutta?

Kännykkä on ulkopuolelta tarkastellen kuin utelias vieras, joka on kiinnostunut kaikesta mitä teen. Olen ottanut sen osaksi elämääni ja hyväksynyt vieraan katseen. Mutta oikeasti en tiedä, millainen tarina minusta on tekeillä ja ketkä sitä kirjoittavat. Lue loppuun

Keikalla

Ensimmäisen kerran olin opettamassa aika tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten.  Opetettava aine oli historiaa, vahvinta kouluainettani, jota oli tullut myös harrastettua lapsesta saakka. Pari perusopintojen kurssiakin olin jo yliopistossa suorittanut, joten osaamiseni oli huippuluokkaa. Pidin ensimmäiset tuntini minimaalisella valmistelulla luennoiden. Näin jälkikäteen ajatellen valittu pedagoginen lähestymistapa ei ollut paras mahdollinen opettajalle eikä oppilaille. Oppikirjassa olevat asiat käytiin kyllä läpi, mutta mahtoiko lukiolaisten päähän jäädä mitään noista tunneista? Lue loppuun