Timo Suutari, Katja Rinne-Koski (vas.) ja Sulevi Riukulehto (oik.).

Vuokra-auto ryömii kyläkoulun pihaan. Lumi on muurannut auton takaosan umpeen. Itä-Suomen talvi.

Koulun piha on hiljainen. Suksien ja sauvojen huoleton rivi nojaa koulun seinään. Kopistelemme ovesta eteiseen epävarmasti ovia vilkuillen. Ulkovaatteet jäävät naulakkoon. Päädymme koulun keittiöön. Ei huono valinta: kahvin jälkeen suuntaamme kohti luokkaa, jossa Juniorille juuret -hankkeen koululaiskeskustelu pidetään.

Oppilaat putoilevat paikalle yksitellen. Osa ei huomaa mitään erityistä, osa pysähtyy niille sijoilleen vilkuilemaan ujosti vieraita. Tunnelma on pysähtynyt ja odottava.

Tutkijoitakin jännittää. Mitä jos kysymyksemme ovat ihan tyhmiä?

Tilaisuus alkaa. Esittelemme itsemme ja kerromme, mistä on kyse. Olemme Juniorille  juuret -hankkeen keskustelutilaisuudessa, jossa teemana on kotiseutu. Keskustelu etenee virikkeiden johdattelemana. Ensimmäinen virike on yksi sana valkokankaalla: kotiseutu. Seuraa hiljaisuus. Muutama pälyilevä katse. Vatsassa alkaa jo hieman kutkuttaa: mitenkähän tässä käy? Sitten joku sanoo: ”se on se paikka, jossa asuu”. Jää on murrettu: muutkin yhtyvät keskusteluun.

Yhdeksän koulun ja kymmenen keskustelun jälkeen meillä on rikas ja kattava aineisto maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukäsityksistä: ”Kun me asutaan maalla, niin siellä on tosi paljon sitä kotiseutua.” ”Siellä rauhottuu. Autot ei herätä, voi nukkua.” ”Ihan parasta sillo, kun menee retkelle…”

Jännitimme turhaan: koululaiset keskustelivat värikkäästi ja innokkaasti. Kotiseutua muisteltiin ja maisteltiin yhdessä ja erikseen. ”Muistatteko sen vanhan punaisen liukumäen?” ”Mä laskisin siitä vieläkin.” ”Ja muistatko silloin, kun saatiin nokkahuilut!”. Välillä puhuttiin yhteen ääneen ja monella puolella luokkaa, muisteltiin ja naurettiin.

Luonto luo paljon tärkeitä merkityksiä kokemuksille omasta kotiseudusta.

Aineistoa tulkittaessa huomasimme, että maaseudun lapset ja nuoret puhuvat paljon luonnonympäristöstä, erityisesti metsästä ja lemmikeistään. Sosiaalisen ympäristön osalta korostuivat perhe, koti, ystävät ja harrastukset. Rakennetun ympäristön ja pihapiirin lisäksi kotiseudussa painottuivat paikat, joissa vietetään aikaa ja asioidaan säännöllisesti. Virtuaalisessa ympäristössä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus on laajentanut lasten ja nuorten kotiseudun rajat kauas lähiyhteisön ulkopuolelle. Digitaaliset kaupat, kirjat, elokuvat ja monenlaiset keskustelu- ja harrastusryhmät ovat myös maaseudun lasten ulottuvilla. Virtuaalinen ympäristö täydentää kotiseudun rakennettua ja sosiaalista ympäristöä.

Keskusteluista jäi hyvä mieli. Aineisto analysoitiin ja tulkittiin kokemuksellisen kotiseututeorian viitekehyksessä. Tarkastelu toi upeasti esiin kotiseudun käsitteen universaalisuuden: jokaisella on kotiseutu – pienimmilläkin. Se on itse eletty, omakohtainen ja erityinen, mutta samalla kertaa myös yhteinen ja yhteisöllinen.

Jokaisella on oikeus omiin kotoisuuden kokemuksiin. On suurenmoista, että kotiseutu on vuosikymmenten jälkeen palannut koulujen opetussuunnitelmiin myös käsitteenä. Vielä on huolehdittava siitä, että kouluissa on tilaa kotiseutujen koko kirjolle, sillä kotiseutu on yhtä tärkeä jokaiselle – myös niille, joiden kotiseutukokemus on erilainen kuin useimmilla muilla. Jokainen tarvitsee juuret. Kokemuksellisuus on hyvä lähtökohta toteuttaa voimauttavaa ja juurruttavaa kotiseutukasvatusta.

Katja Rinne-Koski, Sulevi Riukulehto ja Timo Suutari

Kirjoitus perustuu Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankkeen tuloksiin. Hanke toteutettiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa 2019–2021 Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana valtakunnallisesta maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden hausta.

Tutkimuksen julkaisut ovat luettavissa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin sivuilta:

Juuret juniorille. Maaseudun lasten ja nuorten kotiseututietoisuuden rakentuminen (Suutari, Rinne-Koski & Riukulehto 2021).

Maaseudun lasten ja nuorten kokemuksia ja käsityksiä kotiseudusta (Suutari & Rinne-Koski 2021).

Tutkimuksen tulokset tiivistettiin politiikkasuosituksiksi, jotka ovat luettavissa Maaseutupolitiikan neuvoston verkkosivuilla.