Ajattele ja toimi paikallisesti ja globaalisti

Timo Suutari.

Vuosikymmenten ajan toistettu ja useimmille tuttu toteamus ”ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” muistuttaa, että kaikki paikat ovat kytkeytyneet toisiinsa ja että luontoa kuormittavat tekijät eivät pysähdy alueiden tai valtioiden rajoille. Samalla toteamuksesta on muodostunut paikallisen kehittämisen iskulause, jolla korostetaan toiminnan ruohonjuuritasoa.

Paikallisuuden merkitys on kietoutunut monitahoisesti maailmanlaajuiseen kestävyysmurrokseen. YK:n jäsenvaltioiden hyväksymä Agenda 2030 -tavoiteohjelma sekä Suomen kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus peräänkuuluttavat muun muassa yhdyskuntien ja paikallisyhteisöjen kestävyyttä. Yhteisöjen kestävyys tarkoittaa niiden kykyä vastata eteen tuleviin muutoksiin ja jatkaa uudistuneina olemassaoloaan. Tätä on paikallisyhteisöjen resilienssi eli muutoskestävyys tai muutosjoustavuus.

Erityiselle koetukselle paikallisyhteisöt ovat joutuneet maaseutualueilla: Yhteistoiminnan perinne on jo vuosikymmeniä ohentunut maatalouden rakennemuutoksen ja väestön vähenemisen myötä. Lisäksi työ, harrastukset ja asiointi kiinnittävät ihmisiä nykyisin yhä useampiin paikkoihin ja viiteryhmiin sekä osaksi virtuaalisia yhteisöjä. Tästä seuraa, että lähiympäristössä tapahtuvat asiat eivät välttämättä ole enää pääasiallinen mielenkiinnon kohde.

Yhteisöllisyyden murros on heijastunut myös paikallisyhdistyksiin, joiden on entistä vaikeampi saada ihmisiä sitoutumaan toimintaan pitkäjänteisesti. Huoli maaseudun paikallisyhteisöjen muutoskestävyydestä on aiheellinen.

Mahdollisimman monen tulisi löytää itselleen mielekäs tapa toimia paikallisyhteisöissä ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Perinteinen yhdistystoiminta on edelleen hyväksi havaittu, mutta ei välttämättä ainoa tai edes ensisijainen keino kokea yhteenkuuluvuutta ja toimijuutta.

Vaikka verkkoympäristöillä on taipumus muuttaa ihmisten paikkasuhdetta, ne eivät tee ihmisestä paikatonta. Digitalisaation ansiosta esimerkiksi paikallisyhdistysten toimintaan voidaan houkutella mukaan ihmisiä, jotka eivät asu toistensa läheisyydessä eivätkä muuten kohtaisi toisiaan. Samalla paikallisyhteisön käsite laajenee ja yhteisön tärkeäksi kokemien asioiden eteen tehtävä työ saa uudenlaisia muotoja.

Paikallisyhteisöjen muutoskestävyys on lopulta niiden omissa käsissä. Ne eivät jousta ja mukaudu tahdottomina ulkoapäin tuleviin muutoksiin. Tämän vuoksi niiden on ajateltava ensi sijassa omia vahvuuksiaan ja erityislaatuaan.

Keskinäisriippuvuuden lisääntyessä niiden ajattelun ja toiminnan vaikutukset kuitenkin aina ulottuvat myös paikallista yhteisöä laajemmalle. Paikallisyhdistysten toiminnan ohjenuoraksi voitaisiinkin ottaa muokattu toteamus: ajattele ja toimi paikallisesti ja globaalisti.

Kirjoitus perustuu Kotiseutusuunnittelu maaseudun kehittämistyökaluna (Kotimatka) –hankkeeseen, jota on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta.

Muistatko kun saatiin nokkahuilut?

Timo Suutari, Katja Rinne-Koski (vas.) ja Sulevi Riukulehto (oik.).

Vuokra-auto ryömii kyläkoulun pihaan. Lumi on muurannut auton takaosan umpeen. Itä-Suomen talvi.

Koulun piha on hiljainen. Suksien ja sauvojen huoleton rivi nojaa koulun seinään. Kopistelemme ovesta eteiseen epävarmasti ovia vilkuillen. Ulkovaatteet jäävät naulakkoon. Päädymme koulun keittiöön. Ei huono valinta: kahvin jälkeen suuntaamme kohti luokkaa, jossa Juniorille juuret -hankkeen koululaiskeskustelu pidetään.

Oppilaat putoilevat paikalle yksitellen. Osa ei huomaa mitään erityistä, osa pysähtyy niille sijoilleen vilkuilemaan ujosti vieraita. Tunnelma on pysähtynyt ja odottava.

Tutkijoitakin jännittää. Mitä jos kysymyksemme ovat ihan tyhmiä?

Lue loppuun

Huutelua korona-katsomosta

Viime viikot ovat tarjonneet meille yhteiskuntatietelijöille ja muille kulttuurin tutkijoille mielenkiintoisia näkyjä ihmisyhteisöjen toimintaan. Medialla näyttää olevan vain yksi aihe, josta voidaan kertoa lukemattomin variaatioin. Erilaiset asiantuntijat ovat kertoneet meille vuolaasti näkemyksiään koronasta. Tämän lisäksi tulevat vielä erilaiset kokemusasiantuntijat alkaen naapurin Penasta päätyen Balille koronan takia jumiin jääneisiin ykkösluokan maailmantähtiin.

En usko, että minulla on mitään sen syvällisempää sanottavaa kuin kenelläkään muulla itse sairaudesta. Tämän kirjoituksen kautta haluaisin kuitenkin jakaa joitakin politiikan tutkimuksen näkökulmasta tekemiäni havaintoja viime viikkojen korona-uutisoinneista. Ne ovat enemmänkin vain alustavia kuvaelmia kuin analyysejä. Niitä pohtiessani olen myös palannut tutkijakoulutukseni alkujuurille jonkinlaisen metodologisen selkänojan saamiseksi.

Lue loppuun

Nykyisen Seinäjoen keskustan kehittämisen juuret ovat 1990-luvulla

Seinäjoen keskustan kehittäminen on aihe, joka nousee eri medioissa pinnalle tuon tuostakin. Toisinaan uutisvirtaa seuratessa tulee sellainen olo, että ennen tätä päivää aluetta ei kehitetty, vaan sen annettiin taantua. Todellisuudessa keskustaa on kehitetty koko kaupunkiajan. Valitut kehittämisen painopisteet ovat toki olleet erilaisia kuin nyt. Vuosien saatossa ne ovat myös voineet vanhentua ja muodostua suoranaisiksi rasitteiksi alueen elinvoimalle. Lue loppuun

Pinaattilätty ja jauhelihakastike

Tavat ja tottumukset imetään ympäristöstä huomaamatta. Omaksumme lähimmäisten puhe- ja käytöstavat. Opimme pukeutumaan kuten muutkin meillä päin. Omaksumme ihmisten roolit, uskomukset ja periaatteet. Hyväksymme ne ruokalajit, joita kotona tai tuttavapiirissä syödään.  Tällainen meikäläisyys on kotiseutukokemuksen yksi keskeinen osa. Sen todellisuuden huomaa, kun tapaa ihmisiä, jotka eivät puhu, käyttäydy, pukeudu ja ajattele samalla tavalla. Tässä on yksi esimerkki 2010-luvun Seinäjoelta. Lue loppuun

Kokemuksia kotiseutusuunnittelusta: kuvien kertomat tarinat

katjaRuralia-instituutin kotiseutututkimusten sarja aloitettiin vuonna 2012 Nurmonjokilaaksoon suuntautuneella kotiseutusuunnitelmalla, jossa perehdyttiin nurmolaisten käsityksiin kotiseudustaan. Vuosien 2012–2013 aikana kotiseutututkimusten sarja täydentyi Nokiottaan kotomaa -nimisellä hankkeella, jossa kerättiin kuortanelaisten käsityksillä omasta kotiseudustaan ja sen tärkeistä avainkohteista sekä laadittiin tulkinta kuortanelaisten kotiseututihentymien syvärakenteista. Tällä hetkellä kotiseutututkimusten sarja jatkuu kolmannen iän asumiseen liittyvien kotiseutukokemusten selvittämisellä KIKKA-hankkeessa. Lue loppuun

Pohjalaistaloissa piilee arvaamattomia mahdollisuuksia

riukulehtoPunamullatut pohjalaistalot tunnetaan pohjalaiseksi jopa paremmin kuin Extreme Duudsonit, ja toisin kuin Duudsonien, niiden imago on lähes yksinomaan myönteinen. Tiheimmin pohjalaistaloja on Kuortaneenjärven valtakunnallisesti arvokkaalla kulttuurimaisema-alueella, mutta komeita pihoja löytyy rannikolta ja Keski-Pohjanmaalta asti. Lue loppuun

Maaseutuasuminen muuttuu, Ruralia on maaseutuasumisen moniosaaja

 

Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja, FT Sulevi Riukulehto

Asumista on tutkittu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa erillisyksikön perustamisesta saakka. Kuitenkin suurin kiinnostuksen aalto on hyökymässä päällemme juuri nyt. Kertooko se jotain omasta ajastamme? Lue loppuun