Muistatko kun saatiin nokkahuilut?

Timo Suutari, Katja Rinne-Koski (vas.) ja Sulevi Riukulehto (oik.).

Vuokra-auto ryömii kyläkoulun pihaan. Lumi on muurannut auton takaosan umpeen. Itä-Suomen talvi.

Koulun piha on hiljainen. Suksien ja sauvojen huoleton rivi nojaa koulun seinään. Kopistelemme ovesta eteiseen epävarmasti ovia vilkuillen. Ulkovaatteet jäävät naulakkoon. Päädymme koulun keittiöön. Ei huono valinta: kahvin jälkeen suuntaamme kohti luokkaa, jossa Juniorille juuret -hankkeen koululaiskeskustelu pidetään.

Oppilaat putoilevat paikalle yksitellen. Osa ei huomaa mitään erityistä, osa pysähtyy niille sijoilleen vilkuilemaan ujosti vieraita. Tunnelma on pysähtynyt ja odottava.

Tutkijoitakin jännittää. Mitä jos kysymyksemme ovat ihan tyhmiä?

Tilaisuus alkaa. Esittelemme itsemme ja kerromme, mistä on kyse. Olemme Juniorille  juuret -hankkeen keskustelutilaisuudessa, jossa teemana on kotiseutu. Keskustelu etenee virikkeiden johdattelemana. Ensimmäinen virike on yksi sana valkokankaalla: kotiseutu. Seuraa hiljaisuus. Muutama pälyilevä katse. Vatsassa alkaa jo hieman kutkuttaa: mitenkähän tässä käy? Sitten joku sanoo: ”se on se paikka, jossa asuu”. Jää on murrettu: muutkin yhtyvät keskusteluun.

Yhdeksän koulun ja kymmenen keskustelun jälkeen meillä on rikas ja kattava aineisto maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukäsityksistä: ”Kun me asutaan maalla, niin siellä on tosi paljon sitä kotiseutua.” ”Siellä rauhottuu. Autot ei herätä, voi nukkua.” ”Ihan parasta sillo, kun menee retkelle…”

Jännitimme turhaan: koululaiset keskustelivat värikkäästi ja innokkaasti. Kotiseutua muisteltiin ja maisteltiin yhdessä ja erikseen. ”Muistatteko sen vanhan punaisen liukumäen?” ”Mä laskisin siitä vieläkin.” ”Ja muistatko silloin, kun saatiin nokkahuilut!”. Välillä puhuttiin yhteen ääneen ja monella puolella luokkaa, muisteltiin ja naurettiin.

Luonto luo paljon tärkeitä merkityksiä kokemuksille omasta kotiseudusta.

Aineistoa tulkittaessa huomasimme, että maaseudun lapset ja nuoret puhuvat paljon luonnonympäristöstä, erityisesti metsästä ja lemmikeistään. Sosiaalisen ympäristön osalta korostuivat perhe, koti, ystävät ja harrastukset. Rakennetun ympäristön ja pihapiirin lisäksi kotiseudussa painottuivat paikat, joissa vietetään aikaa ja asioidaan säännöllisesti. Virtuaalisessa ympäristössä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus on laajentanut lasten ja nuorten kotiseudun rajat kauas lähiyhteisön ulkopuolelle. Digitaaliset kaupat, kirjat, elokuvat ja monenlaiset keskustelu- ja harrastusryhmät ovat myös maaseudun lasten ulottuvilla. Virtuaalinen ympäristö täydentää kotiseudun rakennettua ja sosiaalista ympäristöä.

Keskusteluista jäi hyvä mieli. Aineisto analysoitiin ja tulkittiin kokemuksellisen kotiseututeorian viitekehyksessä. Tarkastelu toi upeasti esiin kotiseudun käsitteen universaalisuuden: jokaisella on kotiseutu – pienimmilläkin. Se on itse eletty, omakohtainen ja erityinen, mutta samalla kertaa myös yhteinen ja yhteisöllinen.

Jokaisella on oikeus omiin kotoisuuden kokemuksiin. On suurenmoista, että kotiseutu on vuosikymmenten jälkeen palannut koulujen opetussuunnitelmiin myös käsitteenä. Vielä on huolehdittava siitä, että kouluissa on tilaa kotiseutujen koko kirjolle, sillä kotiseutu on yhtä tärkeä jokaiselle – myös niille, joiden kotiseutukokemus on erilainen kuin useimmilla muilla. Jokainen tarvitsee juuret. Kokemuksellisuus on hyvä lähtökohta toteuttaa voimauttavaa ja juurruttavaa kotiseutukasvatusta.

Katja Rinne-Koski, Sulevi Riukulehto ja Timo Suutari

Kirjoitus perustuu Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankkeen tuloksiin. Hanke toteutettiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa 2019–2021 Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana valtakunnallisesta maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden hausta.

Tutkimuksen julkaisut ovat luettavissa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin sivuilta:

Juuret juniorille. Maaseudun lasten ja nuorten kotiseututietoisuuden rakentuminen (Suutari, Rinne-Koski & Riukulehto 2021).

Maaseudun lasten ja nuorten kokemuksia ja käsityksiä kotiseudusta (Suutari & Rinne-Koski 2021).

Tutkimuksen tulokset tiivistettiin politiikkasuosituksiksi, jotka ovat luettavissa Maaseutupolitiikan neuvoston verkkosivuilla.

 

 

Huutelua korona-katsomosta

Viime viikot ovat tarjonneet meille yhteiskuntatietelijöille ja muille kulttuurin tutkijoille mielenkiintoisia näkyjä ihmisyhteisöjen toimintaan. Medialla näyttää olevan vain yksi aihe, josta voidaan kertoa lukemattomin variaatioin. Erilaiset asiantuntijat ovat kertoneet meille vuolaasti näkemyksiään koronasta. Tämän lisäksi tulevat vielä erilaiset kokemusasiantuntijat alkaen naapurin Penasta päätyen Balille koronan takia jumiin jääneisiin ykkösluokan maailmantähtiin.

En usko, että minulla on mitään sen syvällisempää sanottavaa kuin kenelläkään muulla itse sairaudesta. Tämän kirjoituksen kautta haluaisin kuitenkin jakaa joitakin politiikan tutkimuksen näkökulmasta tekemiäni havaintoja viime viikkojen korona-uutisoinneista. Ne ovat enemmänkin vain alustavia kuvaelmia kuin analyysejä. Niitä pohtiessani olen myös palannut tutkijakoulutukseni alkujuurille jonkinlaisen metodologisen selkänojan saamiseksi.

Lue loppuun

Nykyisen Seinäjoen keskustan kehittämisen juuret ovat 1990-luvulla

Seinäjoen keskustan kehittäminen on aihe, joka nousee eri medioissa pinnalle tuon tuostakin. Toisinaan uutisvirtaa seuratessa tulee sellainen olo, että ennen tätä päivää aluetta ei kehitetty, vaan sen annettiin taantua. Todellisuudessa keskustaa on kehitetty koko kaupunkiajan. Valitut kehittämisen painopisteet ovat toki olleet erilaisia kuin nyt. Vuosien saatossa ne ovat myös voineet vanhentua ja muodostua suoranaisiksi rasitteiksi alueen elinvoimalle. Lue loppuun

Pinaattilätty ja jauhelihakastike

Tavat ja tottumukset imetään ympäristöstä huomaamatta. Omaksumme lähimmäisten puhe- ja käytöstavat. Opimme pukeutumaan kuten muutkin meillä päin. Omaksumme ihmisten roolit, uskomukset ja periaatteet. Hyväksymme ne ruokalajit, joita kotona tai tuttavapiirissä syödään.  Tällainen meikäläisyys on kotiseutukokemuksen yksi keskeinen osa. Sen todellisuuden huomaa, kun tapaa ihmisiä, jotka eivät puhu, käyttäydy, pukeudu ja ajattele samalla tavalla. Tässä on yksi esimerkki 2010-luvun Seinäjoelta. Lue loppuun

Kokemuksia kotiseutusuunnittelusta: kuvien kertomat tarinat

katjaRuralia-instituutin kotiseutututkimusten sarja aloitettiin vuonna 2012 Nurmonjokilaaksoon suuntautuneella kotiseutusuunnitelmalla, jossa perehdyttiin nurmolaisten käsityksiin kotiseudustaan. Vuosien 2012–2013 aikana kotiseutututkimusten sarja täydentyi Nokiottaan kotomaa -nimisellä hankkeella, jossa kerättiin kuortanelaisten käsityksillä omasta kotiseudustaan ja sen tärkeistä avainkohteista sekä laadittiin tulkinta kuortanelaisten kotiseututihentymien syvärakenteista. Tällä hetkellä kotiseutututkimusten sarja jatkuu kolmannen iän asumiseen liittyvien kotiseutukokemusten selvittämisellä KIKKA-hankkeessa. Lue loppuun

Pohjalaistaloissa piilee arvaamattomia mahdollisuuksia

riukulehtoPunamullatut pohjalaistalot tunnetaan pohjalaiseksi jopa paremmin kuin Extreme Duudsonit, ja toisin kuin Duudsonien, niiden imago on lähes yksinomaan myönteinen. Tiheimmin pohjalaistaloja on Kuortaneenjärven valtakunnallisesti arvokkaalla kulttuurimaisema-alueella, mutta komeita pihoja löytyy rannikolta ja Keski-Pohjanmaalta asti. Lue loppuun

Maaseutuasuminen muuttuu, Ruralia on maaseutuasumisen moniosaaja

 

Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja, FT Sulevi Riukulehto

Asumista on tutkittu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa erillisyksikön perustamisesta saakka. Kuitenkin suurin kiinnostuksen aalto on hyökymässä päällemme juuri nyt. Kertooko se jotain omasta ajastamme? Lue loppuun

Kotiseutu on kokonaisuus

Nurmo tarvitsee kotiseutusuunnitelman

 

Kaikilla ihmisillä ei ole kotia, mutta jokaisella on kotiseutu. Se koostuu kolmenlaisista asioista: luonnonympäristöstä, rakennetusta ympäristöstä ja henkisestä ympäristöstä. Kotiseutu eletään omaksi.

Luonnonympäristöllä voi olla valtava vaikutus yksilöön. Ei ole tavatonta, jos aikuisen miehen silmät kostuvat, kun lapsuuden tuttu leikkikivi on käännetty syrjään. Tunnekuohua on vaikea selittää järkiperäisesti edes itselleen. Puun kaataminen voi synnyttää kansanliikkeen – ja on usein synnyttänytkin. Eikä puuhun tarvitse välttämättä liittyä erityisiä maisema-arvoja. Puu voi olla elämää suurempi vaikkapa siksi, että juuri sen luona kylän nuoret ovat aina tavanneet toisiaan. Asukkaiden tuntema loukkaus on todellinen ja syvä: ilman puuta paikka ei enää tunnu samalta. Mutta metsänhoitajahan ei voinut tietää…

Rakennettu ympäristö herättää vähintään yhtä vahvoja tunteita. Kirkon polttaminen suututtaa myös niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Se kuohuttaa jopa toisella puolella Suomea. Yhteiseen kulttuuriperintöön kohdistuva rikos on anteeksiantamaton. Palaneen rakennuksen raunioilla tuntuu kuin olisi menettänyt palan omasta itsestään.

Kotiseudun avainkohteen ei tarvitse ole erityisen kaunis. Jos lapsia pyydetään nimeämään viisi kotiseudun tärkeintä paikkaa, eniten mainintoja saattaa kerätä rähjäinen lautatarha tai takapiha. Paikka ei ehkä ole arkkitehtoninen helmi, mutta se voi olla yksi kotiseudun tärkeimmistä kiinnekohdista. Siellä me on aina pyöritty… Leikkipaikan menettämisestä aiheutuva närkästys, suru tai järkytys voi olla pysyvä.

Luonnonympäristö ja rakennettu ympäristö jättävät jokaiseen pysyviä jälkiä. Tärkeintä kotiseutua on kuitenkin henkinen ja toiminnallinen ympäristömme. Miten syödään, puhutaan, pukeudutaan, käyttäydytään, miten meillä päin tavataan ajatella ja toimia eri tilanteissa. Tapojen tuttuus saa olon kotoisaksi – tai vieraaksi. Tätäkään ympäristöä ei pidä tahallaan loukata. Kadunnimen vaihtaminen voi herättää kapinan. Vieras tai muuten oudoksi koettu nimi loukkaa, sillä nimi on paikan muisti.  Oma kieli on ihmisen identiteetin ytimessä. Siksi murresanan kirjoitusasu voi synnyttää pitkällisiä oppiriitoja maakuntalehden yleisönosastossa.

 

Nurmon halki virtaava joki ja sen rannoille levittyvät perinnemaisemat, nauhamainen kyläasutus Ylijoelta Kouran ja Veneskosken kautta Keski-Nurmoon ja Alapäähän, ovat tärkeä alue nurmolaisuuden rakentumisessa. Kun Nurmonjokilaaksoa tarkastellaan ison kaupungin osana, on tärkeää että alueen kulttuuriarvoja ja sen asukkaiden identiteettiä kohdellaan kunnioittavasti. Tätä on kulttuurisesti kestävä kehittäminen.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on aloittamassa hankkeen, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja kartoittaa ne tekijät ja kohteet, jotka ovat nurmolaisuuden peruspilareita. Tarkoituksemme on toteuttaa kevään 2012 aikana pilottihankkeena Nurmonjokilaakson kotiseutusuunnitelma. Sen onnistumisessa tarvitsemme apua kaikilta alueen kotiseudukseen kokevilta ihmisiltä. Kotiseudun syvärakenteita, ydinarvoja ja avainkohteita ei voi asiantuntija osoittaa ulkopuolelta. Kotiseutu on kokemuksellinen asia. Jokainen mielipide on tärkeä. Jokaisella on kotiseutu, ja kotiseutu on kokonaisuus.

 

Sulevi Riukulehto

aluehistorian tutkimusjohtaja

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Epanet-verkosto

 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Nurmoo-Seuran toimittamassa Nurmon Joulu 2011 –kotiseutulehdessä.