Sata vuotta monipaikkaisen asumisen kehittämistä!

Manu Rantanen

Ajatus monipaikkaisten asukkaiden taloudellisten ja sosiaalisten resurssien merkityksestä aluekehitykselle kuulostaa sellaiselta, jonka voisi kuvitella syntyneen 1980-luvun lopulla maaseutupolitiikan nähdessä päivänvalon. Historialliset sanomalehtiartikkelit osoittavat, että asia oli kuitenkin esillä Mikkelin seudulla jo 1920-luvun alussa.

Paikkakunnilla kesää viettävät taiteilijat järjestivät usein ohjelmaa, jossa he esiintyivätsekä kesävieraille että paikallisille. Kuvauksia näistä tapahtumista oli lehdissä joka kesä, kuten nykyäänkin. Tapana oli kehua esitysten korkeatasoisuutta. Esimerkiksi Puumalassa vietettiin yhteistä kulttuuri-iltaa vuonna 1921.

Helppotajuisen musiikki-illan olivat eräät paikkakunnalla kesäänsä viettävät soittotaiteilijat järjestäneet V.P.K:n talolle lauantaina t. k. 18 pnä. Ansiokkaasti kokoonpannun, vaihtelevan ja arvokkaan ohjelman muodostivat vuorotella hra V. Soverin pianonsoittonumerot ja hra L. Schluterin sangen taiturilliset viulun soittoesitykset, joiden säestäjänä toimi nti Gudrun Kjerulf. Yleisöä oli tilaisuuteen saapunut lamauttavan vähän, vaikka tavanmukainen tunnin yleinen tanssikin oli ohjelman lopussa vetonumerona [1].

Kesäasukkaat osallistuivat monin tavoin paikalliseen elämään. He esimerkiksi pelasivat pitkäpalloa yhdessä paikallisten kanssa:

Mitä tulee Mäntyharjun joukkueeseen, oli siinä runsaasti sikäläisiä kesäasukkaita, esim. useita ylioplilaita, joten on ymmärrettävissä heidän lyhyeen harjoitusaikaan nähden hyvä pelinsä [2].

Puumalan satama-alue. Kuva: Manu Rantanen

Yksi kestävä keskusteluaihe on ollut monipaikkaisten asukkaiden paikalliset aikutusmahdollisuudet. Yleisönosastokirjoitukset ovat olleet erityisesti ennen some-aikaa tärkeä väline saada monipaikkaisten asukkaiden näkökulma esiin, koska useinkaan ei muita kanavia ollut – kuten ei usein nykyäänkään. Ensimmäisiä esimerkkejä tällaisesta on vuodelta 1923, jolloin kesäasukkaat vetosivat ”yhä laajentuvan huvila-asutuksen” edellyttävän parempia laivayhteyksiä saariin:

Jo useana vuonna on herättänyt oikeutettua tyytymättömyyttä se tapa, jolla Mikkelin laivanvarustajat järjestävät laivojensa tulo- ja lähtöajat. Niitä määrättäessä ei lainkaan kiinnitetä huomiota kaupungin lähimmässä saaristossa asuvien kesä-asukkaiden tarpeisiin, vaan sivuutetaan yliolkaisesti kaikki kohtuullisemmatkin ehdotukset, jotka tarkoittavat näiden lukuisten liike- ja virkamiesperheiden mukavuutta…[3].

 

[4] Lehtileike: Länsi-Savo, 02.06.1927, nro 64, s. 4

Taloudellinen vuorovaikutus on varmasti vanhimpia tapoja, joka on lähentänyt monipaikkaisia asukkaita ja paikallisia. Kesävieraille tarjottavia vuokrakohteita markkinoitiin jo kauan ennen Airbnb -aikaa [4]

Kehittämistoimintaan liittyvällä ideoinnilla on myös pitkät perinteet. Nimimerkki Tähystäjä kehotti voimakkain sanakääntein Mikkelin läänin kartanoja ja maataloja panostamaan matkailuun, sillä hän näki varsinkin englantilaisten olevan potentiaalisia matkailijoita järvirikkaalla alueella:

Järvenrannat mikkeliläisten tulolähteeksi. Englantilaisia kesävieraita koteihin. Jos olisimme pasunisti, niin puhaltaisimme pitkän herätyshuudon Suomen kansalle… Sitäpaitsi on monella ulkolaisella halu viettää jonkun kauniin järven rannalla viikkoja, kentiespä kuukausiakin ja koska joka lätäkön partaalle matkailuhotellin rakentaminen tulisi mahdottomaksi, on maalaiskartanoilla ja taloilla verraton tilaisuus panna tähän asti käyttämättömät ylimääräiset huoneensa tuottamaan mainitsemallamme tavalla. Täysihoidosta voillaan ulkolaiselta periä koko mukava korvaus, olettaen tietenkin, että asiakas saa kunnollisen vastikkeen rahoilleen [5].

 

Monipaikkaisia asukkaita on kutsuttu milloin kesävieraiksi, milloin huvilanomistajiksi, mökkiläisiksi tai vapaa-ajan asukkaiksi. Nimitysten muuttuminen kertoo osaltaan suhtautumistapojen muutoksista. Joskus heidät on koettu kaupunkilaisvieraiksi, joskus epäilyttäviksi muukalaisiksi, tätä nykyä useimmiten keskeiseksi osaksi alueen elinvoimaa ja paikallisyhteisöä. Usein toistellaan, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Toisaalta aluekehitystyötä toteutetaan pitkälti kielen kautta.

Argumentoimalla eri asioiden puolesta tai niitä vastaan muokataan samalla eri osapuolten asenteita. Keskustelut voivat lopulta muuttua käytännön askeleiksi vaikkapa monipaikkaisuuden kehittämistyössä. Onkin tärkeää yhä uudelleen havahtua monipaikkaisen asumisen mahdollisuuksiin alueellisen elinvoiman vahvistamistyössä.

Blogiteksti perustuu artikkeliin Monipaikkaisten asukkaiden toimijuuden representaatiot yhteiskunnallisen muutoksen välineenä, 2021 (Manu Rantanen), https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/112890 . Näytteet ovat Länsi-Savo -lehdestä, jotka on saatu Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista: 

[1] Länsi-Savo, 27.06.1921, nro 70, s. 2 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1021015/articles/2522750?page=2

[2] Länsi-Savo, 26.08.1921, nro 96, s. 2 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1021043/articles/1851853?page=2

[3] Länsi-Savo, 23.05.1923, nro 59, s. 3 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1021274/articles/2599623?page=3

[4] Länsi-Savo, 02.06.1927, nro 64, s. 4 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1022611/articles/2522753?page=4

[5] Länsi-Savo, 31.08.1935, nro 98, s. 3 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1023518/articles/2522857?page=3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.