Keikalla

Ensimmäisen kerran olin opettamassa aika tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten.  Opetettava aine oli historiaa, vahvinta kouluainettani, jota oli tullut myös harrastettua lapsesta saakka. Pari perusopintojen kurssiakin olin jo yliopistossa suorittanut, joten osaamiseni oli huippuluokkaa. Pidin ensimmäiset tuntini minimaalisella valmistelulla luennoiden. Näin jälkikäteen ajatellen valittu pedagoginen lähestymistapa ei ollut paras mahdollinen opettajalle eikä oppilaille. Oppikirjassa olevat asiat käytiin kyllä läpi, mutta mahtoiko lukiolaisten päähän jäädä mitään noista tunneista? Lue loppuun

Green Carea osaksi kasvatusta

Muistatko sanonnan luonto kasvattaa? Miten on, tänä päivänä, kasvattaako luonto meitä? Ainakin luonnon merkitys on muuttunut. Ajatellaan vaikkapa kotiviljelyä. Enää ei ole niin valtavan suurta merkitystä, jos oma pieni kasvimaalla kasvava porkkana- tai perunarivi ei tuottaisikaan runsasta satoa. Vuoden ruokatarpeet eivät enää ole se kotiviljelyn päätarkoitus. Päällimmäisenä on ilo maan muokkaamisesta, kylvämisestä ja taimien hoitamisesta sekä lopulta oman työn hedelmistä tuoreine ruokatarvikkeineen. Entä, mitä luonto merkitsee uusille sukupolville? Osa meistä kiinnittää yhä enemmän huomiota luonnon mahdollisuuteen hyvinvoinnin ja elämänlaadun lisäämisen lähteenä. Voisimmeko kenties kehitellä tätä ajatusta myös ihmistaimen kasvattamisessa, kotona, varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa? Ympäriltämme löytyy jo kasvatuksen ammattilaisia, jotka käyttävät arjen työssään luontolähtöisiä menetelmiä ja siten vahvistavat myös luontosuhteen syntymistä tuleville sukupolville. Tässä kolme esimerkkiä, joissa luonto on esillä kasvatusarjessa. Lue loppuun