Työ- ja elämälähtöisyys – Itsereflektoivaa pohdintaa kandikurssin palautteen äärellä

Hiljattain saimme jälleen päätöksen työelämälähtöisen maaseudun kehittämisen kandikurssin. Arvosanojen lisäksi on annettu ja saatu kirjallista palautetta molemmin puolin. Kiitokset vielä kaikille kurssille osallistuneille opettajille ja opiskelijoille.

Silloin kun itse parikymppisenä opiskelin, ei opettajille juuri palautetta annettu kuin korkeintaan epävirallisesti ainejärjestön lehden kautta. Kurssitulokset kiinnitettiin laitoksen seinällä olevalle ilmoitustaululle kaikkien nähtäväksi kuin Lutherin teesit. Tietosi tai tietämättömyytesi tentissä oli kaikkien kiinnostuneiden tiedossa. Toisinaan opettajilta kyllä sai kirjallista palautetta ja joskus sanallistakin. Vanhemmassa professorikaartissa oli vielä yksittäisiä henkilöitä, jotka saattoivat esimerkiksi pyytää luokseen ja vaatia selvennyksiä epäselvästi kirjoittamiisi esseisiin. Yleensä ohjausta kuitenkin annettiin vain seminaaritöiden valmistelun ja niiden käsittelyn yhteydessä. Lue loppuun

Keikalla

Ensimmäisen kerran olin opettamassa aika tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten.  Opetettava aine oli historiaa, vahvinta kouluainettani, jota oli tullut myös harrastettua lapsesta saakka. Pari perusopintojen kurssiakin olin jo yliopistossa suorittanut, joten osaamiseni oli huippuluokkaa. Pidin ensimmäiset tuntini minimaalisella valmistelulla luennoiden. Näin jälkikäteen ajatellen valittu pedagoginen lähestymistapa ei ollut paras mahdollinen opettajalle eikä oppilaille. Oppikirjassa olevat asiat käytiin kyllä läpi, mutta mahtoiko lukiolaisten päähän jäädä mitään noista tunneista? Lue loppuun

Green Carea osaksi kasvatusta

Muistatko sanonnan luonto kasvattaa? Miten on, tänä päivänä, kasvattaako luonto meitä? Ainakin luonnon merkitys on muuttunut. Ajatellaan vaikkapa kotiviljelyä. Enää ei ole niin valtavan suurta merkitystä, jos oma pieni kasvimaalla kasvava porkkana- tai perunarivi ei tuottaisikaan runsasta satoa. Vuoden ruokatarpeet eivät enää ole se kotiviljelyn päätarkoitus. Päällimmäisenä on ilo maan muokkaamisesta, kylvämisestä ja taimien hoitamisesta sekä lopulta oman työn hedelmistä tuoreine ruokatarvikkeineen. Entä, mitä luonto merkitsee uusille sukupolville? Osa meistä kiinnittää yhä enemmän huomiota luonnon mahdollisuuteen hyvinvoinnin ja elämänlaadun lisäämisen lähteenä. Voisimmeko kenties kehitellä tätä ajatusta myös ihmistaimen kasvattamisessa, kotona, varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa? Ympäriltämme löytyy jo kasvatuksen ammattilaisia, jotka käyttävät arjen työssään luontolähtöisiä menetelmiä ja siten vahvistavat myös luontosuhteen syntymistä tuleville sukupolville. Tässä kolme esimerkkiä, joissa luonto on esillä kasvatusarjessa. Lue loppuun