Aihearkisto: Ruralia-instituutti

Maan päällä ja taivaan sinessä – Yhteispelejä ja konkreettisia utopioita

|
6

Tapani Köppä, valtiotieteen tohtori, dosentti ja vieraileva tutkija Ruralia-instituutissa.

Pelit olivat lapsuuteni ajanvietettä. Tammea, Halmaa, Mustaa Pekkaa ja muita Fortunoita pelattiin kavereiden kanssa ahkerasti. Shakkia opin pelaamaan alakouluikäisenä, kun meillä kortteeria pitäneen Hämeen Sähkön voimalinjan rakentajaporukassa oli taitava shakin harrastaja, hyväntahtoinen ja rauhallinen Pirtti-Karhuksi sanottu iso mies, oikealta sukunimeltään siis Karhu. Opin häneltä, ettei shakissa auta hermoilla, niin kuin vaikka Mustassa Pekassa, jossa huonot kortit toisinaan lensivät kiivaasti nurkkaan tappion häämöttäessä. Lue loppuun →

Strategioilla voidaan ohjata julkisia hankintoja kohti kestäviä innovaatioita, mutta tehdäänkö sitä?

|
Vastaa

Kuva: Canva

Marinin hallitusohjelman tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta. Julkisten hankintojen kautta julkinen ja yksityinen sektori tekevät suurimman osan niiden välisestä yhteistyöstä. Tämän yhteistyön tavoite on tuottaa molempien tahojen yhteisellä panostuksella palveluita kolmannelle osapuolelle eli loppukäyttäjälle.

Lue loppuun →

Pelto kestävän tulevaisuuden oppimisympäristönä

|
Vastaa

Sattuipa takavuosina hassu tilanne, kun kysäisin lounasravintolan nuorelta tarjoilijaharjoittelijalta, mistä heidän ruokansa tulee. Keittiöstä, hän vastasi. Kun kysyin, mistä se tulee keittiöön, hän totesi, että ruokavarastosta. Kohtaamiseni nuorukaisen kanssa opetti minulle, että oppimisympäristö on syytä ajatella laveasti.

Lue loppuun →

Muistatko kun saatiin nokkahuilut?

|

Timo Suutari, Katja Rinne-Koski (vas.) ja Sulevi Riukulehto (oik.).

Vuokra-auto ryömii kyläkoulun pihaan. Lumi on muurannut auton takaosan umpeen. Itä-Suomen talvi.

Koulun piha on hiljainen. Suksien ja sauvojen huoleton rivi nojaa koulun seinään. Kopistelemme ovesta eteiseen epävarmasti ovia vilkuillen. Ulkovaatteet jäävät naulakkoon. Päädymme koulun keittiöön. Ei huono valinta: kahvin jälkeen suuntaamme kohti luokkaa, jossa Juniorille juuret -hankkeen koululaiskeskustelu pidetään.

Oppilaat putoilevat paikalle yksitellen. Osa ei huomaa mitään erityistä, osa pysähtyy niille sijoilleen vilkuilemaan ujosti vieraita. Tunnelma on pysähtynyt ja odottava.

Tutkijoitakin jännittää. Mitä jos kysymyksemme ovat ihan tyhmiä?

Lue loppuun →

Kuuluminen käy työstä: maahanmuuttajien kokemuksista maaseudulla

|

Marja Enbuska

 

”On se vähän vaikea aloittaa kaikki uudelleen, opiskella suomen kieltä, sitten ammatti, se on vaikeaa. Mutta siihen pitää tottua, ja elämä jatkuu.”

Näin totesi mies, joka oli saapunut Suomeen alun perin turvapaikanhakijana ja asui pienellä maaseudun paikkakunnalla. Olin saapunut keväällä 2021 tapaamaan häntä tutkimushaastattelun merkeissä aikomuksenani selvittää, mistä asioista kuulumisen ja kotoisuuden kokemus maahan muuttaneille henkilöille muodostuu. Hänen lausahduksessaan uudelleen aloittamisen vaikeus yhdistyy toteamukseen, että elämä kuitenkin jatkuu.

Lue loppuun →

Sodan ja Rauhan tie

|

Vuoden 2005 joulukuussa pääsin työhaastatteluun Ruralia-instituuttiin. Minua haastatteli kaksi pätevää ja mukavaa ihmistä. Taina Hautamäki ja Kaisa Ikola (nyk. Viitala). Avoinna oli tehtävä historiamatkailuhankkeessa, jonka tarkoituksena oli kehittää Ruotsin vallan aikaan ja erityisesti sen sotiin liittyvää matkailua Itämeren alueella. Aiemmissa hankkeissa oli jo luotu Suuren Pohjan sodan (1700–1721) sekä Suomen sodan (1808–1809) taistelupaikkoihin perustuva Sodan ja Rauhan tie Etelä-Pohjanmaalta Ruotsin Västerbotteniin ja sieltä aina Jämtlandiin ja Norjan tuntureille saakka.

Lue loppuun →

Yhteenveto miljoonasta sivusta

|
Sulevi Riukulehto

Sulevi Riukulehto

Vuodesta 1988 olen kirjannut muistiin perustietoja kirjoista, jotka olen lukenut kannesta kanteen. Alle satasivuisista en ole pitänyt lukua. Elokuussa 2021 ylittyi miljoonan sivun raja: hyvä tekosyy pysähtyä hetkeksi.

Vaikka olen merkinnyt ylös vain muutaman tiedon, niistä irtoaa monenlaista kummaa. Ainakin itse olen hämmästynyt. Yllätys oli jo se, kuinka suuri luku miljoona oikeasti on: kuvittelin, että moinen sivumäärä olisi ohitettu vuosia sitten.

Miljoonaan sivuun kirjoja upposi 4188, ja niissä oli keskimäärin 239 sivua. Lukuvauhti on ollut noin 120 kirjaa vuodessa. Se on paljon keskivertokansalaista enemmän. Vain joka kymmenes suomalainen lukee yli 20 kirjaa vuodessa. Todelliset suurkuluttajat ahmivat ihan eri mitalla: olen tavannut ihmisiä, jotka lukevat kirjan päivässä.

Lue loppuun →